Aloin epäilemään, että voiko koirani kasvoissa/värityksessä olla jotain, mikä saa väärinkäsityksiä aikaan muissa koirissa. Tuolla kun lenkillä tulee vastaan koiria ja oma koirani menee ystävällisesti tutustumaan, niin yhtäkkiä toinen koira ärähtää ja yrittää hyökätä kimppuun. 2-vuotias uroskoirani on 7-kiloinen minirotikka eli väritys samanlainen. Ajattelin jo, että aiheuttaako esim valesilmätäplät väärinkäsityksen tuijotuksesta tai jotain muuta. Voiko siis joku koira pelkällä ulkomuodollaan tai värityksellään aiheuttaa agressioita toisissa koirissa?
Naama ei miellytä?
Voiko olla
5212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en osaa oikeen sanoa. Mutta siis ainakin tällaisia tapauksia on, että jos jonkun koiran päälle on hyökännyt vaikka sakemannin värinen koira, niin koira voi jatkossa käyttäytyä aggressiivisesti saman värisiä koiria kohtaan.
vaikea tulkita, mikä lie kullakin syynä, se voi vaihdella. Myös omistajien käytös vaikuttaa eli jos jompikumpi omistaja on jännittynyt, kiristää hinaa tms.
Itse ajattelisin asian niin, että kaikki ei tule toimeen keskenään (mutta sietämään oppii). Ihminenkin tekee arvionsa uudesta tuttavuudesta hyvin lyhyessä ajassa. Koirille riittää arvioksi elekieli, haju, koko, dominointi ja joillekkin jopa väri. Esim tummassa laumassa elävä valkoinen yksilö on aina vaaraksi laumalle. Se houkuttelee vihollisen paikalle. Koira on hyvin rasistinen eläin ja moni hyvinkin reviiritietoisia.
Omistajan epävarmuus vain lisää koiran tarvetta hoitaa uhkaava tilanne pois jos ihmisestä ei siihen ole.
Omaan koiraani vaikuttaa jättirodut kohdattaessa. On selkeästi epävarma miten suhtautua ja arvioi toista ja tilannetta. Voi melkein kuulla kun pääkopassa raksuttaa:D
Mutta kun minä sen tilanteen hoidan johtajana rauhallisesti ja johdonmukaisesti, niin matka jatkuu ilman mitään sen kummempia. Minun päätökseeni on luotettu.
Tuo koiran tilannearviointi tapahtuu parissa sekunnissa yllätyskohtaamisessa (selkeästi luettavissa koirasta) ja kauempaa tullessa tarkkailua mitä tuleman pitää. Aina kannattaa olla edellä koiran aivoituksissa ja tarkkailla elekieltä. Koirat osaavat provosoida toisiaan ilman että ihminen sitä huomaakaan. Lällättelyä ja uhittelua voi tehdä se joka on rauhallinen ja se joka vit...lua kuuntelee suuttuu hiiteen.
Sitten ihmetellään mites se rekku nyt noin agressiivisesti käyttäytyy kun toinen on niin kiltisti.
Asia joka tuli mieleen tuossa näitä aiempia kirjoituksia lukiessa että tapahtuuko se ärähdys juuri hetkeä ennen kuin olette erkanemassa? Siis lähtemässä kumpikin omille teilleen, vai ihan missä vaiheessa tahansa? Nimittäin jos ärähdys tapahtuu juuri kun olette poistumassa tahoillenne niin silloin riippuu ja roikkuu-nimimerkin arvaus osuu melkoisen oikeaan.
Meillä oli kanssa tuota samanlaista ärähtelyä, mutta sitten huomasin että se(räjähdys) tapahtui juuri hetkellä jolla joko itse tai naapuri alkoi kiristämään hihnaa lähteäkseen. Se oli kuin lupa tappaa...
Niinpä aloin ensin sanoa koiralleni että "eiköhän lähdetä jo" ja odottelin että koira itse oli valmis lähtemään. Se kysyi kylmää hermoa onnistua kätkemään oma hoppuilunsa ja olla kiristämättä hihnaa. Mutta se kannatti ja onnistui useimmiten.
Se on joskus pienestä kiinni. Ja koirat todella lukevat omistajia ja vastapuolten omistajia kuin avointa kirjaa. Havaitsee sen pienen kiristymisen hihnassa kumpi tahansa, se on molemmille merkki että nyt on jotain hämärää tuossa kun omistaja noin hermoilee. Ja jokseenkin varma sodanjulistus.
Tapahtumien kulku on mielestäni ollut se, että kun on kohdattu toinen koira, niin koirat ovat hetken haistelleet toistensa kuonoja ja sitten yhtäkkiä toinen koira on rähähtänyt. Mutta tosiaankin on todella vaikea saada selville mitä viestejä siinä tilanteessa kukakin osapuoli antaa. Mielenkiintoista.