Kun yleensä vanhuksista toinen kuolee aikaisemmin, niin miksi niin monet jättävät vainajan omaisuuden siinä kohtaa jakamatta rintaperillisille? Siis jos omaisuutta on muutakin kuin se oma koti ja siihenhän joka tapauksessa on leskellä hallintaoikeus. Onko siitä jotain etua?
Olen kuullut, että kuolinpesä tuottaa turhaa työtä (veroilmoitukset ja mitä vielä?) ja joskus on jopa hankalaa selvittää keitä kuolinpesään kuuluu jos kuolemasta on kulunut jo pitkä aika ja perijöitäkin väliltä on kuollut. Näin kävi mm. veljelleni joka osti kiinteistöä, jossa ei oltu asuttu 30 vuoteen. Myyjät tappelivat, kenelle mitäkin maksetaan ja kuka oli kuollut ja milloin ja kenelle osuus siirtynyt, asia kesti ja kesti. Lopulta kiinteistövälittäjä oli sanonut, että ettekö voi vaan ottaa nyt rahoja vastaan ja tapella niistä sitten keskenänne ihan rauhassa.
Olen kuullut, että kuolinpesä tuottaa turhaa työtä (veroilmoitukset ja mitä vielä?) ja joskus on jopa hankalaa selvittää keitä kuolinpesään kuuluu jos kuolemasta on kulunut jo pitkä aika ja perijöitäkin väliltä on kuollut. Näin kävi mm. veljelleni joka osti kiinteistöä, jossa ei oltu asuttu 30 vuoteen. Myyjät tappelivat, kenelle mitäkin maksetaan ja kuka oli kuollut ja milloin ja kenelle osuus siirtynyt, asia kesti ja kesti. Lopulta kiinteistövälittäjä oli sanonut, että ettekö voi vaan ottaa nyt rahoja vastaan ja tapella niistä sitten keskenänne ihan rauhassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, syitä on monia ja usein oma iäkäs vanhempi ei ehkä ymmärrä perillisten laillista jako-oikeutta. Kieltämättä asiat voivat mutkistua mainitsemistasi syistä ja etenkin lesken uuden liiton myötä ja useimmiten suositellaan jakoa tai ainakin ositusta lesken ja perillisten välillä.
Osituksen viivyttelystä on ainakin sellainen etu, että kenties lemmestä höynähtänyt leski ei voi perillisten huomaamatta pantata osittamattomaan pesään kuuluvaa omaisuutta. Osituksen jälkeisen perinnönjaon viivyttely perillisten kesken ei enää estä lesken touhuja.
Joku vanhustyön keskusliitto voisi valistaa vanhoja ihmisä siitä, että ketkuilu johtaa sellaiiseen loppuunkuin mitä ahneelle kuuluukin.