Miten oikeaoppinen käsikirjoituksen mukaan tuleva saate kirjoitetaa kustantajalle? Esim. millainen ulkoasu ja kuinka paljon pitää kertoa ja mistä?
Saate
DDKafka
24869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8872614
"Käsikirjoituksesi mukana voit lähettää lyhyen (max. yksi liuska) saatteen, jossa kerrot vähän itsestäsi ja käsikirjoituksestasi. Älä unohda yhteystietojasi."
millaisen mielikuvan haluat itsestäsi kertoa. Ehkä korkeakoulut, tutkinnot, ammatit ja jotakin harrastuksista. Jos olet voittanut merkittäviä kirjoituskilpailuja, ehkä niitä voisi liittää mainintaan ja jotakin lyhyesti kässäristä. Siinäpä se. Loppujen lopuksi saate on pikkujuttu. Ensimmäisillä liuskoilla ja kirjan nimellä teet heti vaikutuksen - tai sitten et.
Onnea.
----Ehkä korkeakoulut, tutkinnot, ammatit ja jotakin harrastuksista.----
Miksi ihmeessä kertoisin niille koulutuksen ja ammatin, mitä se siihen kustantamiseen vaikuttaa?
Tai harrastuksista...no miten mä muka ehtisin mitään harrastaa, kun käyn työssä ja iltakaudet kirjoitan.
Kiltit pienet runotytöt ja pojat kertoo tommoista skeidaa, ei vanhat likaiset tädit ja sedät.
tämän päivän kirjailijoista ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon, mitä väärää siinä on. Ja kertoohan se jonkinlaisen tarinan esikoiskirjailijasta. Kustantamiseen se ei vaikuta, mutta antaa MIELIkuvan henkilöstä. Onhan monissa esikoiskirjoissakin esittely: XX on FM. YY on hänen esikoisromaaninsa.
Mitä paskaa se muka on? Ihme yleistystä ja yksinkertaistamista. Jos olenkin korkeakoulututkinnon suorittanut ja jatkotutkimusta tekemässä, miksi en sitä ilmoittaisi saatteessa? Ja kiltteydestä --- miten se liittyy --- tai likaisuus --- kuistantamiseen?
No ei tulisi mieleenkään pistää saatteeseen, että on sitä maisterinpahvi mullakin.
Toki itse tekstistä useimmiten näkee, kuka on koulutettu ja kuka ei. Esimerkiksi aihepiiri on voinut vaatia sen sortin taustamatskua, ettei se joka putkimieheltä onnistu.
Eiköhän kustannustoimittajaa kiinnosta se itse teksti, ei tekstin tuottaja. En aio kertoa itsestäni yhtään mitään. Jotain tekstin taustoista, pyrin laatimaan saatteen, joka on lyhyt ja jää mieleen. Kiltit tytöt ja pojat tietysti pykää sitä saatettakin kuin jotain työhakemusta, pahimmillaan kertovat lyhyesti elämänkertansa.
Jos teksti julkaistaan, osallistun tietenkin markkinointiin kustantajan haluamassa laajuudessa eikä minulla ole sitä vastaan mitään.
Kilttinä, ärsyttävän täydellisenä ja menestyvänä tytöntyllerönä ajattelin laittaa saatekirjeisiin, että on äidinkielenopettajan paperit plakkarissa ja pääaine on kirjallisuustiede.
Enemmän minua kiinnosti saatteen virallinen ulkoasu, kuten kirjeessä on tietyt sopivat aloitukset ja lopetukset. Voinko esimerkiksi vain kirjoittaa:
Nimi: XXX
Kirjan nimi: XXX
Osoite: XXX
Sähköpostiosoite: XXX
Kirjan juoni on lyhyesti satamakalastajan rakkaustarina. Tyyliltään se on humoristinen satiiri yhteiskunnasta.
Kirjoita hyvä ihminen ihan mitä ja miten haluat siihen saatteeseen, kunhan siinä vain on nimesi ja osoitteesi.
kiinnosti, mutta tuli pari lisäkysymystä: minkä tyyppinen tai luonteinen tämä kalastaja on, esim. mykkä, kaljuaan häpeävä, äitään elättävä, hilpeitä juttuja suoltava... jne... snaijaat varmaan. ja sitten: keheen ja minkä tyyppisen ihmiseen se rakastui.
en sano että niitä tarttee saatteeseen laittaa vaan itseäni kiinnosti. ja hmm... älä oikeastaan vastaa tännekään jos sulla on juttu justiin kustantajalle menossa... säästä tiedot kustantajalle :)
valuuko teillä muilla kuola suusta kun luette tämän kustannustoimittajan viestejä. minusta tuntuu että se saattaa olla ihan oikea kustannustoimittaja. tekee mieli mennä sen kanssa saunaan. tai tuntuu vähän samalta kuin lapsena tuntui joulupukin lähellä. provoilkaa sitä kirjoittamaan lisää ennenkö se kyllästyy tähän ruspaiseen palstaan ja ennenkö se huomaa ettei me osata kirjoittaa :D
Äläkä hyvä "kustannustoimittaja" vastaa muutenkaan millään palstalla minään vuonna tai vuorokaudenaikana.
höpsis, mikä tut on tuututtanu. tuon justiin pitää vastailla. mitä hyötyä siittä on jos me keskenään täällä ährätään ja arvaillaan.
Satamakalastaja oli vain osa esimerkkiä. Aikaisemminkin olen huomannu, ettei täältä milloinkaan saa mihinkään vastausta.
Jos se tekee sinut iloiseksi ldkfjldsk, niin minä vain valehtelin. Oikeasti satamakalastaja on ylipainoinen ja sokea keski-ikäinen mies ja hän rakastuu netissä toiseen mieheen nimimerkillä kustannustoimittaja-
mikä kärpänen sinua on purru o.O
täällä on saatteeseen antanut o8o8 ohjeet, jotka kustannustoimittaja on vahvistanut joten on sulle nyt VÄHÄN vastattu. ja kustantajien sivuilla kukin antaa omat ohjeensa. itsekin olen kyllä miettinyt mikä oikeesti olisi se vetävin saate jolla saisi toimittajan kiinnostumaan.
Saatteen pitäisi olla sellainen, että sillä myisi tekstinsä luettavien pinoon eikä siihen toiseen.
Ei se todellakaan ole mikään ansioluettelo.
syntyy hyvästä käsikirjoituksen nimestä.
Käsiksen nimestä ei synny mitään. Asiassa päästään eteenpäin vain, jos käsis on se, mitä kustantamo etsii.
Mikä on SATAMAKALASTAJA?
Pöljä sua. Oli Arto Paasilinnallakin kuivanmaan kapteeni.
Mietin tässä myös saatteita, taas. Lähetin käsikseni kustantajille pari kolme vuotta sitten. Palaute oli positiivista, eivät kuitenkaan julkaisseet. Saate oli mielestäni silloin hyvä ja onnistunut ns. pikkutyttömäinen (ilman ansioluetteloa kuitenkin). Nyt elämäni on sen verran muuttunut, etten viitsi samaa lässyä käyttää uudestaan.
Uskon osaavani luritella jotain liirumlaarumia, mutta ulkoasu kiinnostaa enemmän. Opinnoissani käytän paljon wordia ja asiakirjastandardia. Antaako asiakirjastandardi kirjoittajasta oppineen vai tylsän kangistuneen kuvan?
Lueskelin vuosia sitten netistä yhden kyllästyneen rekrytoijan kertomusta siitä, ettei hän asiakirjamallisia hakemuksia edes lukenut vaan valitsi vain ne persoonallisimmat, jotka kertoivat enemmän itse hakijasta. Ajatteleeko kustantajakin näin?
Onko siis hyödyllisempää kirjoittaa virallisen näköinen asiallinen saate, vai pitäisikö saate enemmin soveltaa kustantajaa silmällä pitäen ja korostaa omia persoonallisia puoliaan ja tekstinsä luonnetta? Vai miten?
Toki rumassakin repussa voi olla hyvät eväät, kuten isäni on aina jaksanut muistuttaa, mutta sen verran paljon olen kaavoihin kangistuneita opintoja tehnyt, että tiedän, mikä merkitys saatteella on.
Oikeaoppinen saate tehdään näin:
1) Käytä A4-kokoista 80-grammaista suomalaisesta metsästä kaadetusta puusta valmistettua paperia.
2) Käytä kirjoittamiseen Microsoftin Word-ohjelman viimeisintä versiota.
3) Käytä vain Times New Roman-fonttia, 12 pistettä, riviväli 1,5.
4) Jätä marginaalit seuraavasti: ylös 1,3 cm, vasemmalle 2,7, oikealle 2,5 ja alas 1,9 cm.
5) Tulosta tekeleesi lasertulostimella. Älä käytä mustesuihkutulostinta, sillä sen jälki tuhraantuu täällä kustantamossa laatuviinien ja konjakkien läikkyessä, kun nauramme sinulle.
... laitappa vielä värimieltymys,
että minkälaisella taustalla ne laatuviinit ja konjakkipirskahdukset somemmilta näyttäisivät,
vai raaka oksennusko se paras lopputulos Teidän firmassanne
???
Jos olet oikea kustannustoimittaja, on aika absurdia, että vaivauduit kirjoittamaan edellisen viestin :) Pointti tuli kuitenkin selväksi
Absurdia on se, että asiallinen vastaus ei riitä, vaikka sen antaisi kuinka moneen kertaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8944396/43235200
Pointti on se, että kirjoita hyvä käsis.
Voin kertoa salaisuuden tässä ihan vain meidän kahden kesken. Jos kukaan kustantaja ei ole aiemmin julkaissut sinulta mitään teosta, eikä media ole ollut sinusta millään tavalla kiinnostunut (eli olet osa harmaata tylsää massaa), et pääse jonon ohi muuten kuin kirjoittamalla aivan sairaan hyvän käsiksen. Jos käsiksesi ei ole todella hyvä, on ihan sama, vaikka lähettäisit käsiksen mukana muikkukukon.