Omat vanhempani eivät todellakaan hyväksy seksuaalivähemmistöjä ja joskus pitäisi tulla heille kaapista ulos mikä tulee olemaan aikamoinen järkytys heille. Mikäli vanhempanne ovat/ovat olleet seksuaalivähemmistojä vastaan, niin haluaisin kuulla miten olette kertoneet heille ja miten he ovat sen jälkeen suhtautuneet teihin, ovatko välit huonontuneet jne?
En ensi alkuun löytänyt samanlaista keskustelua, mutta vastauksia toivoisin!
En ensi alkuun löytänyt samanlaista keskustelua, mutta vastauksia toivoisin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Enkä usko, että eläke-ikäni kynnykselläkään se olisi ajankohtaista.
Ovat käyneet kylässä ja parisänky on ja naisia asunut samassa osoitteessa.
Ja ollaan myös heillä käyty kylässä.
Olen kuullut esmees, että olisi ajettu pois kotoa 17vuotiaana ja senjälkeen ei ole edes apua annettu.
Puhevälit myöskin joiltain mennyt.
Jotkut asuneet vanhempiensa kanssa, mutta kertomisen jälkeen ollut pakko muuttaa omilleen.
Miksi kertoa, oletko koskaan kuullut, että kukaan olisi kertonut vanhemmilleen olevansa hetero? Miksi asiasta pitää tehdä niin iso? Käyttäydyt vain kuten heterotkin käyttäytyvät. Jos vanhemmat kyselevät mahdollisesta seurustelukumppanista, kerrot avoimesti, mitenkään korostamatta sitä, että hän on naispuolinen. Jos me haluamme, että homoseksuaaleja kohdellaan joskus normaalisti kuten heteroja, täytyy meidän olla tekemättä asiasta jotenkin erikoinen. Ei siinä ole mitään erikoista, joten miksi korostaa sitä niin paljon?!
Niin samaa mieltä tosta!
Ei tarvii tehdä numeroo kertomalla erikseen vanhemmille et oon lesbo.Mua ei ahdista ettei ne sitä tiiä, niin miks menisin erikseen kertoo.Sitten kun joskus löydän tyttiksen, niin kerron että oon löytänyt rakkauden.Kun eittämättä kysyy kuka se poika on, niin korjaan että tyttö:)
Oon myös tottakai varautunut että vanhemmat "menee puihin", mut en katso että se on mun ongelma.Niiden pitää käsitellä se asia, hyväksyy tai ei.
Toivottavasti ne haluaa tavata mun tyttöystävän ja huomaavat kuinka onnellinen mä oon.Luulis sen olevan tärkeintä oman lapsen kohdalla et sen on onnellinen.Jos ei oo, ni sit vanhemmilla ei kaikki oo kohdillaan omassa vanhempana olemisessa.Kai siinä menee niitten mielipieteet ja odotukset sen lapsen edelle.
Kun mulle tuntuu ihan luonnolliselta alkaa seurustelemaan samaa sukupuolta olevan kans, ni mä kans näytän mun vanhemmille että sitä se on.
Ei oo tullut mieleenikään kertoo että "isä ja äiti hei, mä tykkään tytöistä", kun en menis sitä tekee poikienkaan tykkäämisen kohdalla.
Oon ottanut huomioon että ne ei ehkä tuu hyväksyy mun lesboutta ulkopuolisten vaikutteiden takia.Ne ehkä miettii mitä muut ajattelee ja mitä ne sanoo muille meikäläisestä.Isä varsinkin saattaa vaivaantua tästä jos sille kaverit, tuttavat kuittailee.Se kun on muutenkin vähän sellainen mies jolla on huono ulosanti.Äiti taas saattaa ottaa stressiä sukulaisten päivittelystä ja aluks miettii mitä on tehnyt väärin.En kyllä tiiä tarkkaan mitä mieltä hän on homoseksuaalisuudesta.Onko sillä "kivikautinen" ajattelutapa homoista, vai onko sitä Salatut Elämät ja Kotikatu "kasvattanut" :D Äidin lempisarjoja nää, ja kyllähän niissä lesbous on tuotu asiallisesti ja positiivisesti esille.En oo ite seurannut, mutta ystävä antoi näin ymmärtää.
No surku tulee jos välit viilenee vanhempii sen takia että olen lesbo.Mutta kyllä se on niiden ongelma jos ei tytärtään ymmärrä eikä hyväksy sellaisena kun oon.
Mulla on koko elämä, varsinkin itsenäinen elämä edessä.Enkä aio elää sitä vanhemmilleni vaan ihan itteeni varten.Tietenkin sitten kun kultani löydän niin sitä varten myös oon olemassa;)
Olin aivan varma että vanhempani eivät hyväksyisi lesbouttani, he ovat päälle viisikymppisiä maalaisihmisiä, joille homoseksuaalisuus on ollut vieras käsite, siitä on puhuttu korkeintaan homovitsien muodossa. Hyvin kuitenkin ovat asian ottaneet :)
En ole halunnut tehdä lesboudesta mitään suurta numeroa, en kertoa töksäyttänyt asiaa heille, annoin vain pieniä vihjeitä aina tilaisuuden tullen. esimerkiksi juuri niiden homovitsien kohdalla oli loistava tilaisuus puolustaa homoseksuaaleja jne. Kyllä he jossain vaiheessa päättelivät miten asia on, ja saivat aikaa ajatella ja sopeutua siihen. Viimeistään siinä vaiheessa heidän oli helppo arvata, kun ihastuin niin tulisesti, että tunsin pakottavaa tarvetta puhua siitä tytöstä koko ajan, aivan kaikille. :D jossain vaiheessa he kysyivätkin "onko se **** lesbo?" johon vastasin että joo. tunnelma oli siinä vaiheessa hiukan vaivaantunut, mutta kyllä se siitä on tasaantunut, ja nykyään voin puhua naisasioistani heille ihan rennosti. Tällä hetkellä heidän suurin huolenaiheensa taitaa olla että tuleeko lapsenlapsia, mutta muuten asia on ok. Joskus isäni kanssa jopa vertailemme naismakujamme :D
Olin jo aika lailla ikäinen kun asia tuli ajankohtaiseksi ja aika.. se on se mikä eniten muokkaa meitä ja heitä =).
Tästä asiasta on kyllä paljonkin keskusteltu täällä ja muualtakin löytyy tarinoita.