Tässä mielestäni perisuomalainen kuvaus:
"Perkeleen perrkele!!" -Huusi Unto ja lennätti yhdellä potkulla tuolin kyökin seinään säpäleiksi. Tuoli osui lähelle nurkassa kyyristelevää ja vapisevaa vaimoparkaa, jonka päälle lenteli säpäleitä.
"SSaatanan huorrra!!" mölysi Unto iskien samalla leukunsa miltei kahvaa myöten kiinni pöydän kanteen. Kissa ampaisi kupiltaan kuin viirukas salama johonkin toiseen huoneeseen. Keittiön pöydöltä tipahti puolityhjä pullo hajoten lattialle tuhansiksi sirpaleiksi niinkuin Unton elämä ja avioliittokin.
Puukon kahva värisi pöydässä hienoisesti kyökin hämärässä kynttilänvalossa.
Vapiseva vaimo sai kerätyksi jostakin rohkeutta ja säntäsi kissan perässä kammariin, jossa lapset istuivat lattialla rykelmässä kasvot kalpeina ja pitivät toisistaan kiinni kuin turvaa hakien. Äiti sieppasi pesueen mukaansa ja hiljaisella äänellä koitti paimentaa muita hitaampaa pientä paitaressua kiiruhtamaan ulos harmaaseen pakkaseen. Unto ei edes huomannut, että hän mölysi itsekseen nyt jo tyhjässä mökissä. Tupaan alkoi pyryttää lunta aukinaisesta ovesta. Unton yksinäisen mölinän kanssa kilpaili ainoastaan putkiradiosta kuuluva veisaus.
------------------------------------------------
Tässä sama Kingiläisittäin:
Unton oli huomaavinaan vaimossa jotakin outoa. Eilisiltanakin kotiin tullessaan vaimo oli vilkaissut häntä jotenkin pilkallisesti, melkein pirullisesti. Viimeaikoina vaimo ei ollut edes nalkuttanut enää Unton pikku paheesta, nimittäin pontikan keitosta ja varsinkin tähän liittyvästä ja tärkeästä tuotannon koemaistelusta. Unton mielestä vaimo saikin pitää turpansa kiinni siitä, koska pontikasta ansaituilla rahoilla se narttu sai kulkea nytkin niin hienoissa hepenissä että!
Kyökissä leijui jokin outo haju, aivankuin hajuvesi tai...ehkä kölninvesi. "Ei, ei se ollut kölninvettä, mutta eilisiltana se oli" Unto muisteli mielessään.
Vaimo oli sanonut ohimennessään jotakin "seuroihin" menemisestä, ja valmistautui nyt touhukkaasti sinne lähteäkseen.Huulipunaa.
Unto istui kyökin pöydän ääressä, ja kierti hiljaa pullon korkkia auki. Itseasiassa menossa oli nyt jo toinen pullo yhden istunnon aikana. Samalla hän kuunteli, oliko vaimo jo kerennyt lähteä. Se saatanan lutka.
Vähän myöhemmin Unton kostonhimoisissa ja pontikan sumentamissa aivoissa syntyi vielä kerran tarmon puuska, ja selkeä päätös. Kaikki oli nyt omituisen selkeää, aivan kaikki. Hän antaisi jonkun maksaa, ja rankimman mukaan.
Kissa kurkisti ovelasti Untoa oven suusta, aivankuin sekin olisi nauranut mielessään Untolle.
Joku saisi perrkeleen varmasti maksaa!
Lastenhuoneen ovi aukesi varovasti. Sängystä kuului pesueen pienimmän ääni hentona ja varovaisena; "iskä?"
Tulikuumat kyyneleet valuivat pitkin Unton poskia hänen laskiessaan bensakanisterin ja haulikon lattialle. Tulitikut rapisivat taskussa.
--------------------------
Mitä mieltä olette tekstistä? Onko hyvää vai huonoa?
"Perkeleen perrkele!!" -Huusi Unto ja lennätti yhdellä potkulla tuolin kyökin seinään säpäleiksi. Tuoli osui lähelle nurkassa kyyristelevää ja vapisevaa vaimoparkaa, jonka päälle lenteli säpäleitä.
"SSaatanan huorrra!!" mölysi Unto iskien samalla leukunsa miltei kahvaa myöten kiinni pöydän kanteen. Kissa ampaisi kupiltaan kuin viirukas salama johonkin toiseen huoneeseen. Keittiön pöydöltä tipahti puolityhjä pullo hajoten lattialle tuhansiksi sirpaleiksi niinkuin Unton elämä ja avioliittokin.
Puukon kahva värisi pöydässä hienoisesti kyökin hämärässä kynttilänvalossa.
Vapiseva vaimo sai kerätyksi jostakin rohkeutta ja säntäsi kissan perässä kammariin, jossa lapset istuivat lattialla rykelmässä kasvot kalpeina ja pitivät toisistaan kiinni kuin turvaa hakien. Äiti sieppasi pesueen mukaansa ja hiljaisella äänellä koitti paimentaa muita hitaampaa pientä paitaressua kiiruhtamaan ulos harmaaseen pakkaseen. Unto ei edes huomannut, että hän mölysi itsekseen nyt jo tyhjässä mökissä. Tupaan alkoi pyryttää lunta aukinaisesta ovesta. Unton yksinäisen mölinän kanssa kilpaili ainoastaan putkiradiosta kuuluva veisaus.
------------------------------------------------
Tässä sama Kingiläisittäin:
Unton oli huomaavinaan vaimossa jotakin outoa. Eilisiltanakin kotiin tullessaan vaimo oli vilkaissut häntä jotenkin pilkallisesti, melkein pirullisesti. Viimeaikoina vaimo ei ollut edes nalkuttanut enää Unton pikku paheesta, nimittäin pontikan keitosta ja varsinkin tähän liittyvästä ja tärkeästä tuotannon koemaistelusta. Unton mielestä vaimo saikin pitää turpansa kiinni siitä, koska pontikasta ansaituilla rahoilla se narttu sai kulkea nytkin niin hienoissa hepenissä että!
Kyökissä leijui jokin outo haju, aivankuin hajuvesi tai...ehkä kölninvesi. "Ei, ei se ollut kölninvettä, mutta eilisiltana se oli" Unto muisteli mielessään.
Vaimo oli sanonut ohimennessään jotakin "seuroihin" menemisestä, ja valmistautui nyt touhukkaasti sinne lähteäkseen.Huulipunaa.
Unto istui kyökin pöydän ääressä, ja kierti hiljaa pullon korkkia auki. Itseasiassa menossa oli nyt jo toinen pullo yhden istunnon aikana. Samalla hän kuunteli, oliko vaimo jo kerennyt lähteä. Se saatanan lutka.
Vähän myöhemmin Unton kostonhimoisissa ja pontikan sumentamissa aivoissa syntyi vielä kerran tarmon puuska, ja selkeä päätös. Kaikki oli nyt omituisen selkeää, aivan kaikki. Hän antaisi jonkun maksaa, ja rankimman mukaan.
Kissa kurkisti ovelasti Untoa oven suusta, aivankuin sekin olisi nauranut mielessään Untolle.
Joku saisi perrkeleen varmasti maksaa!
Lastenhuoneen ovi aukesi varovasti. Sängystä kuului pesueen pienimmän ääni hentona ja varovaisena; "iskä?"
Tulikuumat kyyneleet valuivat pitkin Unton poskia hänen laskiessaan bensakanisterin ja haulikon lattialle. Tulitikut rapisivat taskussa.
--------------------------
Mitä mieltä olette tekstistä? Onko hyvää vai huonoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Herra U:n mieli oli apea. Vaikka hän olikin vielä virallisesti liitossa rouvansa V:n kanssa, hänestä tuntui kummallisesti siltä, kuin tällä hetkellä olisi jossakin toisaalla yhtä virallisin ja juhlallisin menoin julistettu heidän liittonsa nyt hajoitetuksi. Lisäpontta arveluille antoi herra U: mielestä se, että vaimo oli peruuttamattomasti ja näennäisesti hänestä itsestään riippumattomista syistä johtuen jo ennalta alistunut tähän toiseen ja ehkä vieläkin virallisempaan ja juhlavampaan päätökseen. Herra U:sta tuntui siltä, -ei vaan nyt hän olikin jo asiasta täysin varma, että liiton todisteet toisaalla asunnossa olivat myös samalla hävinneet, tai ainakin ratkaisevasti muuttuneet.
Rouva U istui hajareisin punaisessa puvussaan, josta sukkien peittämät jalat rytmikkäästi ja kissamaisesti viekoitellen heiluivat, välinpitämättömän näköisenä pontikkapannun päällä. Pannun alapuolella oli pieni kuppi, johon toisinaan tipahteli joitakin kirkkaita tai vaaleita tippoja pannusta, Herra U:sta vaikutti siltä kuin tipat olisivat kuitenkin tulleet jostain muualta.
Illan aikana oli ulkona pyryttänyt sankasti. Herra U mietti mielessään miksi oli juuri laittanut puukon pöydän reunalle, kirkkaan pullon viereen. Samassa rouva U hyppäsi pontikkapannun päältä ja kiiruhti talossa sinne tänne lapsia etsien. Kohta löydettyään lapset, pienimmäisenkin, he näyttivät joukolla ryntäävän ulos avonaisesta ovesta, ikäänkuin ulkona voisi olla kaikki asiat paljon paremmin kuin sisällä lämpimässä.
Mahtavia tekstejä, täytyy sanoa. Erityisesti hekottelin tuolle Kafka-pastissille.
"Lisäpontta arveluille antoi herra U: mielestä se, että vaimo oli peruuttamattomasti ja näennäisesti hänestä itsestään riippumattomista syistä johtuen jo ennalta alistunut tähän toiseen ja ehkä vieläkin virallisempaan ja juhlavampaan päätökseen."
(!!)
Hyvä hyvä.
Kiitokset!
Mukavaa kuulla, että teksteistäni pidettiin!
Mitähän tuona talvisena yönä tapahtui? Eniten nautin Ison Koon versioinnista, seurat ja viekas kissa..
"Eikös she pikkuriepu saa unta?" Sopersi Unto kuiskaavalla ja omasta mielestään ärsyttävän värisevällä äänellä.
Unto kumartui pienimmäisen lähelle varoen, ettei toiset lapset vain heräisi. Kädellään hän silitti lapsen päätä ja toisella toppasi peitettä tiiviimmin lapsensa ympärille. Mökissä oli liian kylmää.Se oli nartun vika.
"Isi, mie näin pahaa unta! Missä äiti on? Ethän sie tekis äitille mitään pahaa?" Kysyi Unton "pikkuriepu" unisella ja nyyhkyttävällä äänellä. Unto Katsoi hämmästynyt ilme kasvoillaan lasta.
"Mite shie tommosia, paas nyt nukkumaa, iskä hakee khissan siun vierees, kissalla on kylmä ja siu tarttee silittää sitä ettei she olis kylmissää ja yksinäine niinku iskä. Sitte yhes nukutta siin lämpösen peiton alla." Vastasi Unto silitellen yhä lapsen päätä.
Unto otti lattialta bensakanisterin ja haulikon, vei ne porstuaan ja kävi keittiössä sieppaamassa viirun, joka litki iltapalastaan maitolautaselta. Kissa asettui mielellään lapsen viereen lämpimään, ja tyynnyteltyään vielä hetken lastaan, Unto poistui hiljaa keittiön puolelle.
"Jaahas, jaahas..se tarttee vissiin iskänkin lähteä seuroihin, ja pidothan ne kuulema vaan paranee tai jotakin sellasta.."
Unton katse haparoi pitkin kyökkiä, kunnes löysi viimein täysinäisen putelin
"korpikuusen kyyneltä". Yhä itsekseen jupisten hän työnsi pullon takin taskuun, mutta vasta korkattuaan sen ensin.
"PTHUI...helvetti et on..hyvvää! Äähr!"
Kolisteltuaan kyökissä vielä kotvasen, Unto täytti toisen taskunsa haulikon patruunoilla (täyteisiä ja susihauleja) ja marssi sitten porstuan kautta tavaroineen ulos pihalle.
Mökkin laskeutui nyt hiljaisuus, vain lasten huoneessa kuului pientä tuhinaa ja tyytyväisen kissan kehräystä.