Onko ne herrat ihan järkeviä? Uutisissa paasataan nuorisotyöttömyydestä ja silti vaan tahdotaan, että puolihöperö vanhus pitää pysyä töissä. Työnantajat ovat kaksinaamaisia, haluavat sitä pidennystä ja kuitenkin irtisanovat juuri vanhempia ihmisiä. Jos työuria pitää pidentää, tehtäköön sellainen laki, että työnantaja ei saa irtisanoa yli 50-vuotiasta. Vielä lisäksi siihen, että työhönottotilanteessa pitää suosia yli 50 kymppisiä. Vieläköhan tahtovat sitten työnantajat pitää töissä seitsemänkymppiseen asti!? Ja mitä se tekisi nuorisolle. Yksikään ei pääsisi töihin kuin vasta viisikymppisenä! Maalaisjärjellä ajateltuna vanhat pois ja nuoret tilalle. Eläkeiälle voisi tehdä niin, että se joka haluaa tehdä töitä vanhanakin voisi sitä tehdä niin kauan kuin kynnelle kykenee ja haluaa. Ei heitä varmaan monia olisi. Mutta eläkeiän alin ikä pitäisi olla se mikä nyt on.
Työuran pidennys
kaksinaamaisuus
48403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
olla pitkään joutilaina ja itse työmme tehneinä eläkkeellä.
Olemme joutuneet aloittaan jo rippikoululaisena työn teon.
On paljon liki meijän ikäisiä joilla ei ollut varaa opiskeluun
ja maalaiset lapset ovat tehneet jo pienenä kotona töitä.
Kyllä nykyisten työttömien pitäis oäästä meidän tilalle.
Ketkä heidän eläkkeen maksaa,kun eivät ole sitä tienanneet.
Tuttuasia aivan perhepiirissä on työttömiä.
Piikomaan lähdin heti Kansalaiskoulusata päästyäni.
Polkupyörällä 7km aamulla klo:5.30 piti olla perillä.
Pappilaan minäkin menin piikomaan 15 vuotiaana. Voi herran pieksut sentään. Toisaalta oli hienoa olla sellaisessa hienossa ympäristössä, valkoinen talousesiliina edessä. Silloinkin kun piispa tuli tarkastukselle, minun piti kattaa pöytä, ja voi että jännittti, kun ei oikein hienostotavoista ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, saatikka sitten oikeista kattauksista. Sitten kun se piispa tuli, niin ajattelin että ilman muuta minä jään keittiön puolle, mutta ruustinna sanoikin, että tuossa on apulaisen paikka. Olin kuolla kauhusta, että miten minä herrojen pöytään, kun en pöytätavoistakaan mitään tiennyt.
No ensinäkin papin rouva etsi piikaa, ja oli kysellyt kotitalousopettajalta suosituksia, että hän hakee kilttiä ja osaavaa kotiapulaista, joka osaa työtäkin tehdä. Minä olin saanut parhaat suositukset, mutta kotitaloutta vain 3 kk oli opetusaineena ollut, joten ei siinä mitään herrojen käytöstapoja opetettu.
25 mk oli minunkin palkka. Sain kameran ostettua yhden kuukauden palkalla.
Eipäs ole tullut haettua netistä, löytyykö tuosta papista mitään tietoja. Mikkeliin menivät, ja kerran törmäsin Mikkelissä ruustinnaan. Sen jälkeen en ole kuullut mitään.
työuran pidennyksestä ja myös kummasta päästä se pitää pidentää. Ihminenkin kuluu, ja joka on alle 16 ikäisenä työuransa alkanut, on jo 68 vuotiaana, yli 50 vuoden työrupeaman jälkeen, melko kulunut. Lähdit piikomaan heti kansakoulun jälkeen, ja sinunkin työurasi lienee melko pitkä. Olet joutenolon ansainnut.
Minäkin, pientilan lapsena, rupesin töihin heti kun olin oppinut kävelemään. Kun olin 13 lähdin kesärengiksi pelloille ja metsiin. Meillä oli kunnallinen keskikoulu ja sen sain käydä, mutta sitten vanhempani ilmoitti, ettemme rupea sinua kouluttamaan. Piti hakea työpaikka. Kun olin kahden viikon ajan päivittäin käynyt helsinkiläisessä työvälitystoimistossa, niin lopulta tärppäsi. Sanottiin, että työ on likainen ja raskas, mutta siitä maksetaan hyvää palkkaa. Sehän sopi minulle. Puoli viideltä jouduin minäkin nousemaan, kun piti fillarilla kulkea 9 km juna-asemalle, junalla Helsinkiin ja vielä sinisellä bussilla Herttoniemeen.
Ansaitsin melko hyvin ja olen äidilleni kiitollinen siitä, että hän piti rahoistani huolta, en saanut tuhlata.
Sanoit että kaikilla ei ollut varaa opiskella, mutta minulla oli. Armeijan jälkeen oli jo säästöjä niin paljon, että uskalsin lähteä muutamaksi vuodeksi opiskelemaan. Tosin silloinkin olin työssä kaikki kesä- ja joululomat.
Myöhemmin on ollut vastoinkäymisiä, ehkä enemmänkin kuin kohtuudella pitäisi olla, mutta tekemällä olen aina pärjännyt. Vielä vuosi sitten uhosin, että painaan täysillä ainakin 68 vuotiaaksi, mutta puoli vuotta sitten alkoi terveys reistailla. Pientä työtä teen yhä, mutta jo joutenolokin maistuu.
... papin nimen, niin voin mutkan kautta kysellä heidän myöhempiä vaiheitaan. Ja vähän vuosilukuja, voisivat auttaa tiedusteluissa.
Nuorena pitää tehdä lapsia ja on sitten aikaa hoitaa niitä lapsia, kun työtkään ei rasita. Kun nuoret on työssä, on ainainen natina, kun ei jaksa... Eikö se ole loogisestikkin oikein, että nuoret on kotonaan ja hoitavat pikkulapsensa?
tosissasi! Ja millähän rahalla nuoret hoitavat lapsensa? Kaikilla ei ole rikkaita vanhempia, eivätkä kaikki nuoret halua olla mitään loiseläjiä, toisten elätettävinä. Eiköhän suurin osa meistä kuitenkin ole ollut töissä JA tehnyt lapsia sekä hoitaneet heidät. Moni tietysti natisee, ettei jaksa, mutta kyllä nuorena jaksaa. Natina on vain tilapäistä masennusta. Jos näiltä nuorilta kysyttäisiin, että haluaako olla töissä vai makoilla kotona, veikkaisin, että kyllä suurin osa tahtoisi olla töissä, vaikka pienten lasten kanssa se on vaikeampaa. Nyt yli kuusikymppisenä sellaista ei jaksaisi. Itsekin kävin töissä neljän lapsen yksinhuoltajana. Lapset olivat syntyneet kahden vuoden välein, paitsi nuorin oli 7 vuoden kuluttua edellisestä. Kävin lisäksi töissä 50 km päässä bussilla aamuin illoin. Matka yhteen suuntaan kesti 1,5 tuntia ja vielä kolmen kilometrin kävelymatka töihin. Oli pakko, muualta ei rahaa tullut.
Arvelenpa, että sinulla ei ole lapsia! Tai sitten olet työtön!
Miten ne työttömät nyt elää? Voi herran tähden sentään. Menkööt ne töihin, joilla on töitä, mutta joilla ei ole töitä, hoitakoon lapsensa ja olkoot kiitollisia, että on aikaa lapsille ja kodille.
Ai että minullako ei ole lapsia. Väärin arvattu. Minun vaan oli tehtä työtä lasten kanssa. Lapset mukana. Vauva oli selkärepussa, seuraavan laitoin aina purukärryyn, ja isommat puuhasteli siinä mukana mitä puuhastelivat. Lopputöille pääsin vasta, kun lapset nukkuivat. Viimeiselle työkierrokselle pääsin vasta illalla klo 23 jälkeen, kun yksi lapsista oli ongelmallinen nukkuja, ei tahtonut nukahtaa millään. Ja valveilla ei uskaltanut olla yksin, ettei aikunen ole läsnä. Kerran hän heräsi, ja äiti oli töissä. Hän piiloutui vaatekomeroon kauhuissaan, ja hautaantui vaatteiden alle, veti siis henkarista vaatteet päälleen. Kun tulin töltäni, ja löysin hänet, hän oli hiestä märkä ympäriinsä. Hän oli allerginen, niin että häntä ei olisi saanut ottaa töihin mukaan, mutta minnekkäs sitä jättää? Pakon edessä sekin riski oli otettava.
"Natina on vain tilapäistä masennusta" Mutta ajan menetys on peruuttamatonta, mikä lapsilta ja aikuisilta jää kokematta ja saamatta.
"Jos näiltä nuorilta kysyttäisiin, että haluaako olla töissä vai makoilla kotona, veikkaisin, että kyllä suurin osa tahtoisi olla töissä, vaikka pienten lasten kanssa se on vaikeampaa."
Sehän on asenteellinen opittu ajatuskanta. Tuollainen kuvako Sinulla on, että lasten hoito on makoilua? Ninko kuvittelet, että lapsesi hoitajat makoilevat? Tuo kertoo siitä asenteesta, miten suhtaudut lasten hoitoon, ja lasten kanssa olemiseen. Et arvosta sitä lainkaan. Tuhon on siis menty, että työ on arvokkaampaa, kuin lasten hoito ja heidän kanssaan oleminen.
Mitenskä joissain toisissa yhteiskunnassa, kun naiset ovat pääosin kotona. En nyt varmuudella muista, oliko se Sveitsi vai mikä maa, niin siellä lasten hoito on palkkatyötä tärkeämpää. Arvoista on kyse.
Ja ikäsi olikaan mikä? Tämä on 60 , me olemme opiskelleet nuoruutemme.
Mikä oli tarkoituksesi, se on täysin epäselväksi?
Jos olet 60 -62v, olet saanut jo käydä kouluja jos verrataan tuonne 70v siirtyviä.
Minä en tehnyt lapsia vaan opiskelin silloin kun kuuluikin, sitä tarkoitin.
Valitettavasti et ymmärrä asiaa lainkaan. Sinulla on aivan väärä kuva tuosta "saanut käydä koulua". Ei pidä paikkaansa lainkaan.
Oli erilaisia ammattikursseja, ammattikouluja 2 -3v joihin hankittiin rahaa iltaisin tekemällä työtä, osa oli keilannostajina, kahvila-apulaisina, kaupassa, kuka mitäkin, näin saatiin elämiseen rahaa. Ammattikouluhan oli ilmainen, oliko joskus 20mk lukukausimaksu, sekin kai monisteiden takia.
Asuin kolmen tytön kanssa vuokralla huoneessa joka ei liialla tilavuudella ollut pilattu, mutta pärjättiin.
Kotiin oli pitkä matka, ja viikonloppuisin tehtiin pitkiä päiviä työssä ei ehtinyt kotiin vaikka ikäväkin oli.
Näin kaupungissa.
pidentäminen pitää alkaa sieltä nuoremmasta päästä. Nyt mennää töihin, jos päästään vasta yli 30-senä. Sitä ennen on opiskeltu vuositolkulla sitä sun tätä ja perhettäkin perustettu, eli ei olla oltu käytettävissä.
Vanhat pois nurkista norkoilemasta ja nuoret tilalle heti kun kynnelle kykenevät.
Noinhan ne työurat pitenee!
Noin on järkevintä, vaan kun eläkerahat on haaskattu taivaan tuuliin väärällä sijoittamisella on pakko pitää vanhuksia töissä, nuorten elättäminen on halvempaa. Voihan vedota siihenkin , että vanhempien luona kannattaa asua mahdollisemman pitkään.
Työelämässä taas vanhempi työntekijä on huomattavasti kalliimpi sotujen maksuissa, vaan peijooni vieköön...kun eläkerahat ovat vähissä, -kuka vielä uskoo Vanhasen jorinoita?
Rehellisyyttä eivät uskalla tuoda esiin, vaikka kepulit keinot ovat näkyvissä. Kas kun eläkeläiselle joutuisi maksamaan omia tienestejään, nuo -tanan tunarit vaan investoivat eläkesäätiön rahoja kannattamattomasti, ja paljon. Tiedot ovat otettavissa selville mikäli mielenkiintoa riittää.
Nuoret töihin ja heti valmistuttuaan, sitämukaa vanhemmasta päästä pois, toki tehköön hän ken jaksaa eikä eläkkeellään tule toimeen.
hyvä asia, en sitä kiellä. Moni opiskelee monta eri tutkintoa yhtämittaa, eli on ns. ikuinen opiskelija ja paljonkos se sitten maksaa yhteiskunnalle.
Pää täynnä tietoa kuin Einsteinilla, mutta kun sille ei ole käyttöä. Ylikouluttautuminen ei ole järkevää miltään kantilta katsottuna.
Ymmärrän sen jos työ loppuu, niin voi harkita uutta alaa, kouluttautua uudelleen toiseen ammattiin.
Pääasia, että mahdollisimman pian valmistuttuaan nuori pääsisi töihin. Moni nuori kyllä pelkää työhön menoa, koska tulevaisuus ei välttämättä ole turvattua.
tuuliin. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä menisi enää töihin. Saan sen verran eläkettä, että sillä tulee toimeen, eikä tarvi mitään avustuksia hakea, tosin kulutuskin on pienentynyt. Joka kuukausi on jäänyt säästöön "sukanvarteen" jonkin verran. Mitä sillä liialla rahalla, ei se onnelliseksi ja autuaaksi tee.
Kun joka asiassa ennen matkittiin Ruotsin mallia, niin miksei meillä eläke ala kertymään 16 vuotta täytettyään, vaan vasta 23 vuotiaana.
Asuin nuorena Ruotsissa ja kävin iltakursseja työn ohessa, nyt Ruotsi maksaa minulle eläkettä niistä vuosista, jättebra. Tavallans ei mennyt hukkaan ne vuodet, kuten Suomessa olisi mennyt.
Heti kansakoulun jälkeen kokoaikaiseen, pienipalkkaiseen työhön.
21-vuotiaana avioiduin ja jatkain työelämässä vielä kaksi vuotta.
Tähän asti kaikki meni eläkekertymää ajatellen hukkaan.
Lasten kanssa olin kotona viisi vuotta jonka jälkeen kaupan kassalle osa-aikaiseksi.
Parantumaton sairaus syöksi minut eläkkeelle 53-vuotiaana.
Sairaseläkkeeni on niin pieni että kela maksaa lisuketta sen verran että nettoni on melkein 900E/kk.
Jos elelisin yksikseni niin elämisen puitteet olisivat nykyisiin verrattuna aivan toiset.
Meillä on ennenaikaiseti eläköityneen mieheni kanssa yhteinen talous, yksi yhteinen tili ja rinnakkaiset luottokortit joiden käyttön suhteen miehelläni ei ole vähäisintäkään mielenkiintoa.
Jos jäisin leskeksi niin tuloni kaksinkertaistuisivat.
Olen luonteeltani säästäväinen mutta koskaan minun ei tarvitse miettiä jonkun tarpeelliseksi kokemani mieliteon tyydyttämistä.
Saakos täällä olla lainkaan onnellinen?
onnellinen saa olla, kuten minäkin edellinen kirjoittaja. Olen tyytyväinen siihen mitä nyt saan, kyllä minä sillä toimeen tulen.
Sitä minä peräsin, että miksi ei se eläke ala kertymään aikaisemmin, kuten Ruotsissa. No, siihen tuskin saan vastausta edes eduskunnasta. Hyssälä hehkuttaa, että eläke kertyy tehdystä työstä, niin miksei se kuitenkaan kerry koko ajalta. Täytynee panna kontolle se ministeri.
Ollaan onnellisia ja nautitaan tulossa olevasta keväästä, tänäänkin kaunis päivä. Linnut aloitti konserttinsa jo aamuvarhain viiden aikaan.
Yhteiskunta VOIDAAN jos halutaan rakentaan niin että työtä on kaikille, mutta ei markkinatalous HALUA rakentua työntekoon, markkina talous rakentuu PÖRSSIYHTIÖIHIN ja niitten virtuaaliseen tuloken tekoon, siis raha on virtuaalinen, ei markkinataloudessa ihmistä juurikaan tarvita.
Milloinkahan politikot huomaa itse, ettei ihmisellä oo enään merkitystä ?
Tarvitaan vain muutama matemaatikko, ja ekonomi hommiin, me tavikset kituutetaan täällä mitä isolta pöydältä murusia tipuu ruohonjuuri tasolle !
Kyllä poliitikot ovat jo ajat sitten huomanneet, ettei ihmisellä ole merkitystä...
Olen 16- vuotiaasta asti elättänyt itseni; en SAANUT käydä kouluja, koska vanhemmillani ei ollut rahaa siihen. Koulutus ei ollut siihen aikaan ilmaista. Yhtä kaikki töitä olen tehnyt yli viisikymppiseksi asti, silloin jouduin työttömäksi "taloudellisista ja tuotannollisista syistä". Sen jälkeen ei töitä löytynyt aktiivisesta etsimisestä huolimatta. Lukemattomissa työhaastatteluissa annettiin ymmärtää, että noin vanhoja akkoja ei oteta töihin, tosin käyttäen kohteliaita sanankäänteitä. Minulla ei ole koulutusta, enkä päässyt edes työvoimakoulutukseen yrityksistäni huolimatta: olin liian vanha... Tunnen paljon viisikymppisenä työttömiksi joutuneita, joista osa on korkeastikin koulutettuja, jotka ovat kokeneet saman. Koulutusta tai ei, vanhoja ei töihin oteta. Minulla ei siis ollut mitään itsestä johtuvia esteitä työllistyä; olen suht. terve, olen raitis ja enkä pelkää raskastakaan työtä. Olen 63 v. ja vieläkin työkykyinen...
Kyllä hallituksen olisi syytä pohtia, miten saada työnantajat pitämään töissä ja työllistämään yli viisikymppisiä, jos kerran haluavat työuria pidentää. Ellei sitten heillä ole tarkoituskin saada sen ikäiset ja vanhemmatkin köyhyysloukkuun vaille sosiaali- ja työttömyysturvaa; säästyisihän siinä rahaa ohjattavaksi rikkaiden verohelpotuksiin... Satuin katselemaan tv:stä eduskunnan kyselytuntia tässä taannoin, jolloin hallitukselta kysyttiin tätä asiaa; vastausta ei tullut, vain ympäripyöreätä jaaritusta.
Minä ja ikäiseni olemme maksaneet ikämme eläkettämme; mihin ne rahat ovat menneet? Pankkitukiin 90- luvulla? Pörssipelureiden laskuihin meneillään olevassa lamassa? Tämä lama on osoitus siitä, miten markkinatalous toimii: muutaman huijarin tähden...
Olen myös sitä mieltä, että nuorille pitäisi ennen kaikkea löytyä töitä. He saavat nykyään hyvän koulutuksen, jonka pitäisi taata pysyvän työpaikan eikä pätkätöitä, johon kehitys on menossa. Myös sellaiset, jotka ovat vaarassa syrjäytyä koulutuksen puutteesta, olisi saatava työelämään kiinni. Ei meidän eläkkeitämme maksamaan, vaan oman elämänsä laadun ja hallinnan vuoksi.
Työuraa pitäisi alkaa pidentää sieltä toisesta päästä: miksi lapsia pidetään päiväkodeissa 7 ikäisiksi asti? Lapset ovat nykyään hyvin koulukypsiä 5 vuotiaina, miksi heitä ei laiteta kouluun? Ensimmäiset kouluvuodet ovat oppimistä leikkien keinoin, mutta oppisivat kirjaimet, numerot ennenkuin varsinainen kouluaineiden oppimistsunami vyöryy ylle. Tuttavan pojalla, täyttää 9 vuotta, on jäänyt leikkiputki päälle ja ei poikaa paljoa huvita opetella edes lukemaan. Äiteensä aina sanonut, että lapsen on saatava leikkiä lapsuutensa. Samaa mieltä, mutta oppittavakin on lukemiset ja laskemiset. Ikää senkun tulee ja kouluaineet vaikeutuvat, kun vielä 9 vuotiaana on opeteltava lukemista. Tämäkin vesseli olisi ollut täysin koulukypsä 5 vuotiaana. Jotenkin koulun alkaminen on pitkittynyt ja oppiminen vaikeutunut.
Vanhemmat vievät lapsensa jo vaippaiässä hoitoon, miksi koulunalkamisikää ei voida varhentaa?
Minullakin on oli vesseli, joka 5 vuotiaana suoriutui 12 vuotisten tehtävistä, niistä, mitä hän sai itse valita, eli loogista lahjakkuutta vaativissa tehtävissä.
Kuitenkaan hän ei vielä koulikään mennessä oppinut mm. värien nimiä, vaikka aina puhuttiin esim. vaatekappaleista sen nimellä: siniset housut, punainen pusero, keltainen takki jne. Ei oppinut. Ja ei oppiinut vaihtamaan television kanavia ykköseltä kakkoselle, ja päinvastoin, ja kuitenkin suoriutui 12 vuotisten tehtävistä.
Milloin hän oli sitten koulukypsä? Kelan testeissä sitten vanhemmiten 15 vuotiaana psykologi sanoi, että tässähän on korkeakoulutasoinen kaveri, muttei selvinnyt edes peruskoulusta. Lukemaan oppiminen oli ylivoimaista. Laskemaan oppiminen oli käsittämätöntä. Hän tiesi laskuesimerkin nähdessään vastauksen, mutta ei osannut merkitä, miten se tulee. Ja kun ei osannut merkitä näkyviin laskutoimitusta, koulu ei hyväksynyt, että hän osaa päässä laskea lopputuloksen joten sai hylättyjä numeroita.
Hän "leikkii edelleen# vaikka on 30:nen parrallinen kaveri. Työssä on, ei ole juurikaan työttömyydestä eläessään kärsinyt. Rakentelee pienoismalleja, ja tykkää välillä heittäytyä ihan leikkimään, niinkuin lapsena.
Miksi aikuinen lakkaa leikkimästä? Jos hän leikkii, miksi se on tuomittavaa?
Mitähän kerroit? Miten työelämässä voi olla laskutaidoton, värisokea ja lukutaidoton vesseli?
tuohan oli tiedossa, ettet tajua asiaa
Samaa mieltä aloittajan kanssa paitsi eläköitymisen alaikärajasta.
Olen jo muussa yhteydessä hehkuttanut alarajattoman eläköitymisen puolesta.
Nuorempana pois työstä -> vastaavasti pienempi eläke.
Olen kai tyypillinen ikäluokkani edustaja. Ei lapsena laiskoteltu. Ei loma- eikä kouluaikoina.
Viimeisen osakesälomani pidin 13-vuotisena juhannusta edeltävien viikkojen propsinkuorinnan jälkeen.
Seuraavaa lomaani ( 2vkoa ) ihmettelin 27-vuotisena ja ensimmäinen 4:n viikon loma 28-vuotisena.
Kaikki välivuodet olin loma-ajat töissä ilman vapaata kummassakaan päässä.
Myös useat joulut ja muutama pääsiäinen kuluivat sellu- ja paperitehtaiden remonteissa.
Siksi katsoin 53-vuotisena tehneeni riittävästi ja loiventelin ilman mitään työnantajien tai yhteiskunnan kompensatioita täyslaiskuuteen pitkäaikaistyöttömyyden ja putken kautta.
Pieni eläke muutaman vuoden niukkojen päivärahojen jälkeen.
Kunto ja terveys ovat huimasti paremmat kuin viimeisinä työvuosina.
Minäkään en ymmärrä tässä tilanteessa hallituksen hinkua roikottaa ikäreitä työelämässä ja kustantaa laiskuuteen opetettaville nuorille elämisen peruspuitteet!
Työssä jaksamisesta palkitaan yli 63-vuotiaita.Heidän eläkkeensä karttuu kaksinkertaisella vauhdilla.
#
en ole kuitenkaan ajatellut töihin menoa , näin on ihan hyvä
#
Palkitkoon, vaan kun ei jaksaisi enää yhtään. Hyvä kun tuohon ikään edes elää, ja nuoret ovat ilman työtä?
Tätä yhtälöä minä en ymmärrä? Siis kamala pelko suuren ikäluokan eläkkeelle jäämisestä, ei ollenkaan että yli kolmikymppiset eivät ole saaneet työtä kuin joitain pätkiä!
Mihin hukkasivat meidän eläkerahat, kierolta Vanhaselta ei selvyyttä saada, toivottavasti joku muu uskaltaa avata suunsa?
Ei tarvitse olla kovinkaan politiikan seuraaja kun tämän ymmärtää.
Eikö eläkkeitä ole maksettu? Onko kaikki rahat hukattu?
Jokainen työntekijä on eläkerahastoa kartuttanut, kuka milläkin tuloilla, vaan nämä viisaat valtion uskotut sijoittivat eläkerahoja ns. taivaan tuuliin.
Kun kaikessa annat itsestäsi niin tietävän kuvan, onko jäänyt tämä asia huomaamata?
En minäkään sitä ymmärrä,tilanteessa jossa nuorisotyöttömyys saataisiin nollaan jos papparaiset lähtisivät eläkkeelle 63-vuotiaana joka on jo ikä sinänsä. Mutta ei,sattana mitä toi rahanahneus vaikuttaa ihmisiin.
kaikessa niin tietävän kuvan itsestäni? Sinähän siinä OTIT oikeudeksesi julkituoda minusta itse omassa päässäsi muodostamasi kuvan.
Eläkeasioista satun jonkin verran kyllä tietämään. Ei ole jäänyt huomaamatta. Oikaise, jos olen väärässä, mutta eikös niitä eläkevaroja käytetä koko ajan myös eläkkeiden maksamiseen, eihän niitä kokonaan ole koskaan rahastoitu? Niinkin luulen, ettei rahastoitavaa osuutta kannata seteleinä holveissa säilyttää.
Ryhtyessäni itse hiljalleen himmentelemään 53-vuotisena uhosi useampikin tuttavani lopettavansa töissä käymisen heti putken pään tavoittaessaan.
Kun se ei toteutunut siirtyi uho 60:een.
Nyt vieläkin nämä samat uhoajat ovat töissä tuon 63:kin jälkeen paitsi se yksi joka kuoli sitä ennen.
Tehdessäni kohteliaita väliuteluja tuli kaikenlaisia selityksiä.
Paras oli se ettei muka saa lopputiliä!
Enää en ole härnännyt näitä tuttaviani koska kokivat kiinnostukseni kiusalliseksi.
En usko että pelkkä rahan ahneus on jatkamisen syynä. Sillä ehkä selitetään mutta painavampana uskon ilevan yksinkertaisesti muutoksen pelon.
Pitkään samassa työpaikassa niin kaikki outo koetaan uhkaksi.
Yhdellä kaverillani syynä ilmeisesti oli kotiolot.
Parisuhde kuralla ja saamaton pomo ei saa ukkoa ulos vaikka se ko. yrityksen politiikkaan kuuluukin.
Jokaiselle putken pään tavoittaneelle sitä tarjotaan.
Tämä viimeinen lause "jokaiselle putken pään tavoittaneelle sitä tarjotaan" ei pidä kohdallani paikkaansa.
Ei työnantaja suostunut laittamaan työtodistukseen muuta syytä kuin "oma pyyntö". Eivät olisi voineet palkata tilalleni toista puoleen vuoteen.
Kolmen kuukauden karenssi tuli, mutta työsuhteen lopetin 57 vuotiaana. Työttömyyseläkkeelle en pääse, olen putkessa eläkeikään asti tai sitten minut työllistetään.
kaveria keljutti joka aamu mennä työpaikalle. Aina suu mutrussa ja kova uho päällä,että kohta häivytään eläkkeelle, eikä pissitä edes työpaikan suuntaan. Tää oli 70-lukua. Nyt sama kaveri,harmaapäinen ukko kinkkaa töihin joka jumalaton aamu. Ikää yli 66 eikä lähde kulumallakaan pois helposta työstä. On erittäin kiinnostunut siitä suunnitellusta 70-vuoden eläkeiästä. Firman pomo on "letunkääntäjä" hissukka joka kyselee joskus eläkkeellesiirtymisestä,mutta työssäoleva sanoo,että katellaan ja homma jää siihen.
" Työnteko on sellaista,jossa heilutetaan käsiä ja jalkoja sekä käytetään aivoja enempi tai vähempi
työtehtävän mukaan."
Minulta jäi täsmentämättä että "kaikille sitä tarjotaan" koski tuota nimenomaista yritystä!
Soorry!
En tietenkään pysty kommentoimaan minulle tuntemattomia asioita.
Ei saa lopputiliä!
Itsekin totesit ettemme elä pakkoleirien saaristossa.
Jokainen saa lopputilin halutessaan. Siihen liittyvät reunaehdot riippuvat saamisen tavasta.
Itse olin siinä onnellisessa asemassa että työnantajani purki työsopimuksen perusteitta ilman irtisanomisaikaa. Olin 53v.
Olisin muutamaa kuukautta myöhemmin tehnyt tuon sinun ratkaisusi. 3kk karenssi.
Työpätkät / työttömyysjaksot vaihtelulla tuonne 57:ään laskuri kerran nollaten.
Omalla pätkäaktiivisuudella vältin hassut aktivointitoimenpiteet, kurssit ja pakkotyöllistymisen.
Järkeni ( ? ) ei pysty selittämään ilmiötä.
Mutta tämä kaveri on aina tykännyt rahasta. Kitupiikki sanoisin. Työterveyshuollon edut kelpaavat erittäin hyvin esim.hoitolaitoksissa ollut monet,monet kerrat. Hän osaa sen mitä me vasta opettelemme.
No nyt eläkeläinen lähtee tunnin lenkille ja lopettaa mollaamisen.
Huomenna kohti pääkaupunkia,oman lapsen luokse kyläilemään
muutamaksi tunniksi.
Sairastuin 8-vuotta sitten, 53-vuotiaana.
Työ-, sairastelujaksojen jäkeen sain eläkepäätöksen vuoden kuluttua.
Ilman sairauttakin olisi tuo työrupeama riittänyt minulle hyvin.
Kokonaan korvattavalla lääkityksellä ovat oireeni pidetty kurissa eikä sairauteni näy ulos päin ekä haittaa elämistäni kunhan en yritä ylämäkijuoksua tai maratonia.
53-vuotta on mielestäni viimeistäänkin sopiva eläköitymisikä, varsinkin kun työrupeama on aloitettu kokoaikaisena 15-vuotiaana.
Onneksi ja luojan kiitos pystyn nauttimaan täysipainoisesta elämästä, toistaiseksi!
Tunnen itseni tylsyyden perikuvaksi, kun luin kirjoituksianne. Aloitin säännöllisen työnteon 19-vuotiaana ja jäin eläkkeelle 64-vuotiaana. Kun koulu- ja opiskeluaikojen kesälomat laskee mukaan, tulee työikää yli 45 vuotta. Kaksi äitiyslomaa, yhteensä 5 kk ja viisikymppisenä lukuvuoden opintovapaa, siinä ovat keskeytykset.
Olen tyytyväinen eläkkeeseeni ja enkä ole juuri sairastellut, josta voin kiittää kohtuullisia elämän tapojani. Olen jaksanut edelleenkin opiskella kaikenlaista. Mutta nyt, kun alan lähestyä 70 vuotta, huomaan tehokkaamman kuntoilun tarpeen. Ei enää riitä hyvät geenit ja tavallinen pohjakunto. Ja sekin minulle kummallinen asia, etten enää haluaisi ottaa mistään vastuuta. Ei puheenjohtajuuksia, sihteerin töitä, pienten lasten hoitoa jne. Haluaisin aamuisin vain miettiä, minne päin suuntaisin lenkkini.
Oli tosin ohimenevä ilmiö.
Hyväkuntoisena, raittiina, tupakoimattomana, säännöllisesti kohtuullista liikuntaa harrastavana hoikahkona ( 160cm / 52kg ), elämään positiivisesti suhtautuvana tunsin tiettyä pettymystä sairastuttuanai erääseen geneettiseen verisyöpätyyppiin johon ei teoriassakaan ole parannuskeinoa.
Olin, käyttääkseni kulunutta sanontaa, terve kuin pukki ennen syöpäni toteamista.
Maksimi elinikäennusteesta olen käyttänyt suurimman osan.
Loppua ennakoivien oireiden ilmetessä minulla on asioiden järjestelyyn aikaa noin 2-kuukautta.
Aloitin työurani 24 vuotiaana. Siihen elämän aikaan yhteiskunta oli erittäin rasistinen jo lainsäädännöllisestikkin, joten minun oli mahdoton edes kouluttautuakkaan normaalioppilaitoksissa, vaikka siihen aikaan ei vielä sairaus niin paljoa rajoittanut (2 vuotta lukuunottamatta), mutta sairaus oli kuin rutto, mihinkään oppilaitokseen ei otettu sairauteni vuoksi, koska lainsäädännöllisesti tuo hyljeksiminen tehtiin mahdolliseksi. Viimeinen vaihtoehto olikin sitten invalidian ammattioppilaitos, josta valmistuin 24 vuotiaana. Parhaassa opiskeluiässä sairauden vaikein vaihe oli 18-20 vuotiaana, en pystynyt itse edes pukemaankaan kenkiä ja käsineitä enkä nukkuessa edes peittoa päälläni kohentamaan.
Valmistuessani invalidien ammattioppilaitoksesta olin sitten 24 vuotiaasta 42 vuotiaaksi työelämässä. Äitiyslomia 3, muutama isompi leikkaus-sairausloma niistä. Sitten paljastui uusi sairaus, joka oli jo tuolloin nuoruudessa vaivana, mutta lääketiede ei ollut vielä niin kehittynyt, että siitä mitään olisi ymmärtänyt.
42 vuotiaana jouduin kuntoutustuelle (en suostunut eläkkeelle, jota ehdotettiin) vaan halusin uuden koulutuksen ammattiin, missä tämän uuden jalkoihin kohdistuneen sairauden kanssa selviän.
Uudelleen kouluttautumisen aikan puhkesikin raju levinnyt syöpä, ja sillä tiellä ollaan. Kuntoutustuki muuttui työkyvyttömyyseläkkeeksi joten eläkkeellä ollaan.
Toimistohommissa olisin vieläkin "haka", vaan ei ole sellaisia hommia harvaan asutulla seudulla. Kerrankin katselin verotoimistossa sitä virkailijan onnetonta koneenkäsittelytaitoa, ja kun tulostin ei oikein pelannut, sen kanssa se ei selvinnyt lainkaan. Tuli vaan mieleeni, että tällaisessa työssä olisin tosi "välkky", konneet hallinnassa, sekä myös käyttö ja 10 sormijärjestelmä.
Koko ajan tässä kuitenkin pyörittelen asioita, miten voisin vielä hyödyntää näitä taitoja, joita on tällä onnettomalla toimintakyvyllä tehdä. Välillä olen onnistunutkin kehittelemään tuloa tuottavaa homma. Nyt on taas uudet haasteet edesssä.
Työeläke jäi tosi pieneksi, tilille tulee vain 722 €. Nyt on taas alkamassa parempi vaihe monen monen erittäin vaikean vuoden jälkeen, jolloin välillä olen ollut täysin vuodepotilasvaiheessa ja paljon sairaalajaksoja letkuissa ja piuhoissa.
Vielä yksi korjausleikkaus, ja sitten odotan, että toimintakyky olisi taas monien monien vuosien jälkeen parempi. Minun näkökulmasta parempi, jos saan edes lusikan kädellä suuhun. Nyt se ei onnistu tällä kädellä. Jos ikäiseeni ns. terveeseen tai jotakuinkin terveen veroiseen vertaa, minähän joutaisin jo roskiin.
Joten lisätuloa saisi tulla, mutta mistä?
Elämä ei ole aina oikeudenmukainen, sanoi poikani surun kohdatessa. Kun luin teidän kahden kirjoituksia, tuli mieleen tuo ajatus. Taidan olla tylsyydessänikin tosi onnekas ja olen siitä kyllä kiitellytkin silloin tällöin.
Huomenna voi olla kaikki toisin, mutta tänään on kaikki hyvin, toistaiseksi.
Alkujärkytys kesti vuoden verran.
Ensimmäinen puoli vuotta kului ennen syöpätyyppini tunnistusta.
Alkulääkitys teki todella sairaaksi.
Sen jälkeen löytyi sopiva, arkea haittaamaton.
Nyt viimeiset 8-vuotta olen ollut elämääni tyytyväinen.
Sairaus ei haittaa arkista elämääni.
Ei ole ulkopuolisen havaittavissa.
Samoihin aikoihin työssä käymisen lopettaneen mieheni kanssa matkustelemme muutaman kuukauden vuodessa.
Vaatimustasoomme nähden ei ole taloudellisia huolia.
Itse asiassa, euroja ei tarvitse laskea mutta ei se myöskään merkitse harkitsematonta törsäämistä.
Teoreettista elinaikaa jäljellä on 2 - 3 vuotta maksimista mutta toistaiseksi, kunnes oireet osoittavat, en pohdi sitä.
Hullumminkin oli 62-vuotiaan naisen vuodet saattaneet mennä.
Koulutetut lapset maailmalla.
Asioista huolehtiva, uskollinen mies vierellä, uteliaisuutta ja elämäniloa jäljellä!
Oikeastaan ainoa harmittava asia on se etten pysty enää ottamaan täyttä, tropiikin vaatimaa rokotesuojaa enkä malarian estolääkitystä.
..mistään työstä ole kysymys.
Vaan siitä että saadaan eläkemenot pieniksi Suomessa.
Elikkä mitä kauemmin roikut työttömyysputkessa niin kyllähän se automaattisesti pienentää eläketuloja/menoja.
Sitä olen itse ihmetellyt täällä Suomessa, että eläkkeellä oleva valtionvirkamies voi tehdä töitä toisessa EU maassa, niin että ei menetä /joudu verotettavaksi kahteen EU-maan, kuten heitä jotka ovat tehneet työt esim. Ruotsissa, ja saavat sitten jo kerran verotettua eläketuloa, tänne Suomeen?
Ja toi jopa verovapaana auton tuolta reissulta?
Onko siis laki tässäkään asiassa yhdenvertainen, kuten jotkut esittävät sen olevan?
sopineet kultaisin kädenpuristuksin, sillä eihän korppi korpin silmää noki. Auton saa tuoda verovapaasti kuka tahansa kuhan on ollut tarpeeksi kauan ulkomailla, olikohan se vuosi yhtämittaa.
Mun eläkepäätöksessä lukee, että voit tienata senjasen verran/kk ja eläke ei laske ja saman rimpsun kirjoitti Försäkringskassa. Se mua risoo että veroa menee siitä pienestä Ruotsin eläkkeestä vielä Suomelle, enhän mä ole silloin ollut täällä mitään kuluttamassakaan. Nykynenkin yhteiskunnan palvelujen käyttö hyvin pientä. Valtio osaa kyllä rahastaa pienituloista, varsinkin kun on eläkettä kahdesta maasta. Oikeen tuplaryöväys, kärppele.
Meidän poliitikot on sitä mitä on, mikään ei pysy eikä pidä paikkansa huomenna. Laki ei ole sama kaikille.
Häh, 12 4 ei ole 16 väitää
No tuon auton saa tosiaan tuoda kun on asunut toisessa maassa kai sen vuosi ja yhden päivän.
Ainakin ennen se oli niin että nuo rahat oli myös pystyttävä näyttään että ne on tienannut siinä maassa mistä auton tuo..
Itse olen joskus tuonut "muutto-autona" jonka omisti lähtömaassa jo 3½-vuotta ennen muuttoa Suomeen, ja silti joutui osoittamaan tullissa että olen myös nuo rahat siellä tienannut.
Mutta tässä jutussa minua eniten ihmetyttää tuo että kun on asunut toisessa maassa ja tehnyt ansiotyötä niin ei eläkkeisiin silti olla koskettu.
Itse kysyin paikallisesta verotoimistosta, et jos lähden Ruotsiin kurssille jonka maksaisi Ruotsin Försäkringskassa, ja saisin vielä vuodessa käyttö/päiväraha noin 50 000 kr että menisikö siitä veroa myös Suomessakin, kun Ruotsi ei tuota verota, koska kyseessä on jonkinlainen aktivointi raha yli 60 vuotisille.
Niin sanoivat paikallisesta verotoimistossa että kyllä verottavat. Ja ei mitään vähennyksiä saisi moisesta lomailusta?
Vähennyksiä saisi jotain jos tekee oikeita töitä?
Juu'pa juu
Mutta ei se aina niin yksikertaista ole. Kun lapseni oli kahden vuoden työkomennuksella Malesiassa, hän myös ajatteli verotonta muuttoautoa. Halvemman verottoman hinnan takia olisi kannattanut ostaa auton Suomessa ja esim. kontissa kuskata se sinne. Malesiassa veroton auto olisi saanut olla enintään vuoden, eli jos se olisi ollut siellä tasan vuoden tai yli, olisi siellä pitänyt maksaa autovero. Suomeen verottomana hän olisi saanut tuoda auton vasta kun se olisi ollut ulkomailla vähintään vuoden, eli hänen olisi pitänyt viedä auto vähäksi aikaa esim. Singapooreen ja sieltä vasta kotiin. Luopui koko ajatuksesta.
Vanhuuseläkeläisenä saa Suomessa tienata niin paljon kuin kehtaa ja jaksaa painaa, eläkkeesen lisätulot eivät vaikuta.
Rivien välistä luin, että nyt asut Suomessa ja siksi on mielestäni oikein, että maksat eläkkeestäsi veroa nimenomaan täällä. Käytäthän kuitenkin jossakin määrin julkisia palveluita. Sen sijaan en oiken ymmärrä, miksi yhä joudut Ruotsiin maksamaan.
Matikkataitoni on jo niin ruostunut, etten pysty todistaamaan ettei 12 4 ole 16. Joskus nuorempana todistin yhtälöiden avulla, että 1=2. Minua parempi matemaatikko haki kauan virheen. Kohta nähdään paljonko on 12 11.
Ha det så bra!