Olen kirjoittanut noin 25 vuotta, milloin enemmän ja milloin vähemmän, mutta aina se vimma putkahtaa uudestaan pintaan.
Romaaniin olisi ideoita useitakin ja romaanin haluaisin myös kirjottaa, mutta törmään aina samaan ongelmaan.
En tiedä onko se rimakauhua vai mitä se on, mutta alku on todella vaikea. Jos on vaikka henkilö a, en osaa laittaa häntä tapaamaan henkilö b.tä luontevasti. Teksti pohjautuu monesti ihan oikeaan tapaamiseen, mutta silti siitä tulee liian jäykkä, liian itsestäänselvä tai liian imelä.
Miten te kirjanne aloitatte? Jotkut kait aloittavat kirjansa keskeltä juontakin ja rakentavat sitä myöhemmin?
Miten saada tällainen kohtaaminen luontevaksi? muu teksti kyllä sujuu.
Romaaniin olisi ideoita useitakin ja romaanin haluaisin myös kirjottaa, mutta törmään aina samaan ongelmaan.
En tiedä onko se rimakauhua vai mitä se on, mutta alku on todella vaikea. Jos on vaikka henkilö a, en osaa laittaa häntä tapaamaan henkilö b.tä luontevasti. Teksti pohjautuu monesti ihan oikeaan tapaamiseen, mutta silti siitä tulee liian jäykkä, liian itsestäänselvä tai liian imelä.
Miten te kirjanne aloitatte? Jotkut kait aloittavat kirjansa keskeltä juontakin ja rakentavat sitä myöhemmin?
Miten saada tällainen kohtaaminen luontevaksi? muu teksti kyllä sujuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
alku ON vaikea. se että saa tuotua hahmot luontevasti lavalle. kokeile ongelmapaikkojen ääneenlukemista. se saattaa avata itsellesi mikä kohtauksessa mättää.
Alun ovat vaikeita, ymmärrän täysin ajatukseksi. Itse tein oman räpellykseni kanssa, mikä on lopputyöstössä ennen kuin heitän sillä kustantajaa, ihan niin, että kirjoitin vain jotain mössöä alkuun ja kehitin aloituksen jälkeenpäin. En tiedä onko se edelleenkään ihan niin iskevä kuin haluan, mutta työstö jatkuu. Tsemppiä ja rohkeutta aloittaa. :3
(Kannattaa ensin rakentaa papereille/vihkoon/muistikirjaan/päähän selvä aika/juonijana, "tukirunko", jota lähdet sitten kirjoittaessasi täyttämään. Itse lähdin aluksi in extemporee kirjoittamaan ja vasta myöhemmin rakensin rungon jo valmiin tekstin ympärille.)
Miksi se pitää aina yrittää sitä romaanin tekoa? Jos ei osaa kirjoittaa romaania eikä hallitse sen rakennetta tai juonen kehittelyä, eikö voisi pidättäytyä vaikkapa novelleissa?
Kannattaisiko ensin miettiä tarina joka kantaa ja kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Jos pitää jo kässärin aloitus vääntää väkisin ja kieli poskessa, sitä ei varmasti kustanna kukaan.
jos mitään ei opettele ei mitään myöskään osaa, ei edes kävellä tai kohdistaa katsettaan esineisiin. kukaan ei ole valmis syntyessään.
sama vaikeus täällä. Ihmiset on hankalia, mutta kun tekee toiminnan, niin jotenkin ne ihmisoliot, tai muut otukset sitten vaan kohtaa ja keskustelee, kymmenes tai viidestoista yritys saa jutun jotakuinkin sujuvaksikin. Joten antaa koneen laulaa ja tarinan elää elämäänsä.
Mutta nykyään minä annan itseni kirjoittaa alan vähän "tökerösti" ja sitten jälkeenpäin parantelen sitä, kun se tuntuu silloin helpommalta kun on pääsyt "sisään" kirjan juoneen. (:
Olepa hyvä ja kerro, miten tiivistää A5-kokoisen juonitiivistelmän novelliksi? Milloin olet viimeksi lukenut KUNNON fantasianovellin? Novelleja ei voi kirjoittaa kuin parista aiheesta. Face the facts.
Mitäs jos alottaisit lopusta? Itsellä toimii paremmin niin päin. Ensin mietin päässäni tarinan loppuun asti ja sitten alan purkaa miten tähän päädyttiin. Alun ja lopun välissä voi tapahtua vaikka mitä ja loppukin voi muuttua, mutta tapa se on tuokin.
se, että kirjoitat ensin karkeahkoja synopsis-vaihtoehtoja, joista muokkaat tarvittaessa yksityiskohtaisemman treatmentin tai alat suoraan kirjoittaa lukuja. Ei välttämättä ensimmäisestä luvusta, vaan siitä, mikä sinua kiehtoo juuri nyt eniten.
Romaaneissa asiat törmäytetään: asia 1 kohtaa asian 2 ja 3, jotka johtavat uusiin seurauksiin 1, 2, 3 jne.
Pala palalta. Lause lauseelta. Luku luvulta. Jakso jaksolta. Näytös näytökseltä kohti loppua. Kiirettä ei ole.