Ahdistaa mennä kauppaan

kaikki julkiset tilaisuudet ja ihmsimassoja täynnä olevat paikat ahdistaa. -ajatustasolla siis enää.
Fyysiset oireet oli sydämen tykytys, hikoilu ja käsien vapina.
No nyt ei enää nuo näkyvät oireet vaivaa, käytän propralia eli beetasalpaajaa.

Hienoa että saat itsesi loppujen lopuksi kauppaan.
Kannattaa kuitenkin hakeutua lääkärille.

Tee kaupasta käynnistä rutiin. Kirjita kalenteriin vaikka 2 viikonpäivää jolloin menet kauppan ja kellon aika. Tällöin tiedät milloin kauppa reissu lähestyy ja voit alkaa valmistautua siihen henkisesti.
Jos mahdollista mene kauppaan kävellen.
Tällöin lähestyt pikkuhiljaa kohdetta. Käy aina samassa kaupassa ja kävele aina sama reitti hyllyjen välissä. Tällöin tiedät tasantarkkaan etttä kun olen valinnut vihannekset valitsen leivän ja sitten lihan.

Itse jos pitää mennä paikkaan joka jännittää.
En mene autolla ovelle. vaan kävelen korttelin ympäri ja sitten sisälle.
Päätä että ensi kerralla ajat kaupan ohi vain kerran.

Jos tilanne vaan pahenee viiminen ja huonoin vaihtoehto on tilata ruokaostokset ovelle. Jotkin pienemmät kaupat harrastavat tätä. Soittamalla selviää. Tällöin ilmoitat ostoslistan kauppaan ja seuraavana päivänä saat ostoksesi ovelle. Yleensä toimitus on kerran viikossa. Lasku tulee kerran kuussa.

Terve! Itse kärsin paniikkihäiriöstä joten tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Itselläni on lääkitys ahdistusta sekä paniikkihäiriötä varten. Se on paljon auttanut, ilman sitä en olisi voinut liikkua missään.

Nomut ajattele mitä on pahinta mitä sinulle voisi tapahtua siellä kaupassa? Voisitko kenties pyörtyä? Jos pyörtyisit niin kyllähän sinua selvästi tulis joku auttamaan! Punastuisit? Alkaisit hikoilee? Ei siinä mitään, ei kukaan kiinnitä huomiota semmoiseen.

Kaikki ihmiset ovat niin omissa ajatuksissa kaupassa ja keskittyneitä omiin ostoksiinsa siellä kaupassa niin tuskin he ees huomaavat että siellä on muita ihmisiä :) En minä ainakaan muistaakseni ole koskaan ajatellu että "kattokaa mikä kumma tyyppi tuolla kävelee"... kunhan se nyt ei hypi hyllyjen päältä :D

Tsempppiä sulle! Ja muista, jos sulle tulee paha olla siellä kaupassa niin voithansä aina mennä sinne omaan turvalliseen autoon istumaan :))

Jos sinulla on paljon ostettavaa, niin jaa ne eri kauppoihin. Ekaks haet kaikkein tärkeimmät ja loput jaat eri kauppoihin. Toinen tapa on mennä sinne jonkun kanssa yhdessä.

Mulla taas just toisinpäin eli kaverin kanssa yleensä ahdistaa enempi, tai miehen tai äiskän... yksin saa ostokset tehtyä paljon nopeammin kun menee omaan tahtiin ja tarkka lista mukana. Oon varmaan jonkun 10 vuotta kärsinyt tästä veemäisestä vaivasta ja melkeinpä koko sen ajan ollut lääkityksellä(Zoloft), aluksi se auttoikin tosi hyvin, mutta nyt on alkanut tuntua et tulee taas välillä tosi pahoja paniikkituntemuksia kaupassa ja välillä ihan kotonakin tai melkein missä vaan. Kaikkein pahinta on kun mulla on emetofobia eli oksennuskammo ja rupeen sitte pelkäämään et jos käy oksettamaan ja siinähän sitte onkin paniikin ainekset koossa. Ihan hirveetä näin tautiseen aikaan kun koko ajan ahdistaa, sitte kun ei tiedä et johtuuko se paha olo paniikkihäiriöstä vai onko joku tauti tulossa. Mulla on pahoinvointilääkettäkin määrätty toiseen vaivaan, mutta tuntuu ettei sekään ihan hirveesti auta jos paniikkikohtaus tulee. En siis tietenkään silloin ota lääkettä, vaan mulla nuo pahoinvointilääkkeet on kuurina ja otan aamulla ja illalla ja pitäisi olla vaikutusta kuitenkin lähes koko päivän ajaksi. Tosi rasittavaa tämä ikuinen panikointi. Pitäis kai mennä lääkärille taas valittamaan, mutta kun en halua missää tapauksessa lääkeannosta suurentaa, päinvastoin. On ollut jo parisen vuotta aikomus lopettaa nuo kokonaan, mutta vaikeelta se nyt tuntuu taas.

Olen itsekkin samassa tilanteessan ja olen kärsinyt paniiki oireista jo 15 vuotta ja kohtauksia saan vieläkin esim kauppajonossa ,ne eivät yksinkertaisesti loppuneet mutta ovat lieventyneet jollain tavalla lääkityksen avulla

Alkuun en tiedostanut oireitani paniikkihäiriöksi ja ihmettelin kun en pystynyt tekemään kauppakäyntejäni kuten ennen. Huono olo tuli jo kaupan portailla. Kassajono näyttää olevan muillekin se pahin paikka. Mutta kun oon töissä kaupassa ja nyt en pysty menemään enää töihinkään.... ja terapeutti nauraa

Mulla on samoja oireita. Kauppaan meno tuntuu mahdottomalta, Sertralin 100mg huolimatta. Joudun nyt pitämään taukoa opiskelusta ahdistuksen vuoksi. Uskoisin, että monien ahdistus/paniikki johtuu tässä yhteiskunnassa tyypillisestä ujouden oudoksunnasta. Luettuani Juhani Mattilan teoksen Ujoudesta, yksinäisyydestä näyttää ilmeiseltä, että oman ahdistukseni takana on piilotettu ujous. Jouduin jättäytymään koulusta, koska yllättävät voimakkaasti tulleet tunteeni ja jatkuva tarve peittää ne (kuten myös kehon hermostumisesta ja muista tuntemuksista viestivät merkit = perinteiset "heikkouden merkit") tekivät luennoilla olon liian ahdistavaksi.
Joka tapauksessa, ratkaisu ainakin omaan tilanteeseen näyttää olevan että hyväksyn ujoudesta johtuvat tunteeni ja että saan takaisin koulukiusaamisessa/vaikeista kotioloissa karisseen luottamuksen vieraisiin ihmisiin.

tämä kuullostaa varmasti tyhmältä mutta jos käytät mitään kofeiinipitoisia aineita kuten kahvi, musta tee, energiajuomat tms., niin lopeta niiden käyttö ja voin luvata että paniikkioireet vähenevät huomattavasti!! itse lueskelin tätä palstaa aikoinaan ja eräs henkilö kirjoitti tänne että kofeiini pois käytöstä niin auttaa varmasti. kokeilin ja homma alkoi toimia!

samasta asiasta ajattelin juuri kirjoittaa, hyvä kun tämän löysin. mulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta ahdistushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko diagnosoitu, ja otin diagnoosista aika pahasti itseeni. tänään itketti, kun aloin vihdoin myöntää, että mulla tosiaan taitaa olla sosiaalisten tilanteiden pelko:(

pelkkä koulunkäynnin ajattelu ahdistaa, töitä voisin tehdä jossain missä on lisäkseni pari-kolme muuta työntekijää, julkisille paikoille saan itseni vielä revittyä, mutta kun tulee ihmisiä vastaan, alkaa kuristaa ja oksettaa ja huimata, monesti menen vaatekauppoihin sovittelemaan vaatteita, että pääsen piiloon... asioiden hoitaminen on alkanut vaikeutua, kirjastosta tullut pari muistutusta, mutten uskalla mennä palauttamaan kirjoja enkä lainata uusia, vaikka lukea tahtoisinkin.

kävin puolituntia sitten kaupassa, matkalla päässä kamppaili kaksi ajatusta: uskallanko/pystynkö mennä ja mähän en ole niin nössö, että jättäisin menemättä. käytän varmaan enemmän energiaa kuin uskonkaan siihen, että pakotan itseni tekemään jotain, ja kun asia on hoidettu, päässä huutaa ääni, että haluan kotiin. kotona käperryn sohvalle ja haluan sammuttaa kaupungin äänet. menin sitten kauppaan ja ostin pienet ostokseni, kassajonossa hermostuin kun edelläni oli pari mummoa. heilun ympäriinsä ja jotta pysyisin paikallaan, tutkin ihmisten ostoksia ja töllötän kuin tyhmä - jos mua töllötetään, häiriinnyn täysin. usein toivon, että kassajonossa saisi polttaa. pääsin sitten kassalle, ja ostokset meni TAAS yli budjetin. koulussa matematiikkani oli hyvä ja parisen vuotta sitten tein töitä kassalla, jossa ongelma alkoi. en osaa laskea. hävettää käydä tuossa lähikaupassa, kun jatkuvasti pitää pyytää myyjää poistamaan osa ostoksista... eikä se pari ostosta yleensä riitä, kun en osaa laskea niidenkään hintoja yhteen:( tai osaan, mutta se tilanne, jossa myyjä joutuu näpyttelemään konetta ylimääräisesti, ja ihmiset jonossa hermostuu/pitää mua ääliönä/köyhänä/säälii mua, saa mun pään niin sekaisin, että se lakkaa toimimasta.

no, nyt ei tarvi pariin päivään liikkua mihinkään. olen ostanut tupakkaa varastoon, kahvia ja mehuja riittää ja syömistäkin on. mitään menoa mulla ei ole, koska en pystyisi työskentelemään ja ahdistun kavereideni seurassa niin, että olen menettänyt suuren osan niistä. tää häiriintynyt ahdistus on niin vittumaista, etten kyllä kohta liiku minneen ilman päihteitä.

Punastuminen ja paniikkihäiriö

Yhdyn edelliseen, ja ihmiset joilla ei tätä ongelmaa ole koskaan ollut, eivät vaan yksinkertasesti voi ymmärtää miltä tuntuu. Pian ajaudun tilanteeseen että vedän itteni narun jatkoksi, yksinkertaisesti näin. Onneksi on muitakin, eikä ole tämän asian kanssa yksin, se helpottaa, ainakin vartiksi, kunnes helvetti jatkuu taas.

Hae töihin kauppaan

Tiedän että on kyseessä vanha keskustelu, mutta kerron silti omat kokemukseni. Olen kärsinyt 17 vuotiaasta asti ahdistuneisuus/paniikkihäiriötä ja nyt olen 20v. En jaksa edes muistaa kuinka monta erilaista masennuslääkettä minnulle on määrätty, mutta yhdestäkään en ole saanut apua kaikki on vain pahentanut oireita. Oireet ovat pahimmillaan koulussa ja kaupassa tms julkisessa paikassa. Niskat menevät täysin jumiin, sydän alkaa hakkaamaan, ei pysty keskittyä, tekee mieli lähteä karkuun, pientenkin äänien pelästyminen, riittää jos koulussa sanotaan nimeni niin pelästyn aivan hirveästi joskus, ja se että silloin ei pysty katsomaan ihmisiä silmiin... se on mielestäni hirveän noloa. Uskon että tämä ahdistus on saanut alkunsa ylä-asteen "kiusaamisesta". Eivätkö nämä kiusaajat oikeasti ymmärrä miten pahat jäljet he voivat saada ihmisessä aikaan? Minua ei ole kiusattu pitkään aikaan, mutta ahdistus vain ei häviä. Minusta tuntuu että lääkärit eivät ymmärrä, saatika ihmiset ketkä eivät ole kokenut tälläistä :( Kaupapaan meno ja tunnilla oleminen on edelleen kamalaa, varsinkin jos pitäisi puhua luokan edessä, voikun tästä pääsisi joskus eroon..