Iltaa iltaa!
Olen 21-vuotias naisen alku. Käytännössä olen ajatellut olevani hetero. Olen seurustellut poikien/miesten kanssa ja omiin fantasiointeihini ovat kuuluneet lähinnä miehet (tämä voi tosin johtua siitä, että olen sallinut vain nämä fantasionnit itselleni). Jo nuorena ihastuin ihan tosissani tyttöihin. Tarkemmin ajatellen tuollaisia tosi-ihastuksia on ollut saman verran niin tytöissä kuin pojissa, mutta vain poikien kanssa olen itse antanut mitään signaalia kiinnostumisesta. Olen sitä sukupolvea, jolle on jo lapsesta asti kerrottu, että kaikenlaiset ihastukset, tuntemukset jne. ovat täysin sallittuja ja nuorena se ihmislapsen mieli vielä pyörii ja hyörii ja hakee paikkaansa. Olen siis sallinut itselleni nämä ihastukset, mutta en ole tuonut niitä tietoisesti ikinä mitenkään ilmi - en sanallisesti tai sanattomasti.
Toki olen edelleen nuori, mutta nyt (seurustellessani miehen kanssa) olen alkanut tuntea todella voimakasta vetoa yhteen treenikaveriini (naiseen). Nuorempana ajattelin usein, että ihastuminen on enemmän eräänlaista ihailua ja seksuaaliset tuntemukset naisia kohtaan laitoin hormonihyörinän piikkiin. Tuntemukset alkavat kuitenkin olla teini-iän tuntemuksia voimakkaampia ja pitkäaikaisempia eikä se seksuaalipuoli näissä naisihastuksissa ole murrosiän jälkeen mihinkään laimentunut. :D
Kuvittelisin harrastavani erittäin mielelläni seksiä naisen kanssa, josta olen todella kiinnostunut. Toisaalta - en haluaisi harrastaa seksiä miehenkään kanssa, josta en olis kiinnostunut. Eikä tämä kiinnostus naissukupuolta kohtaan rajoitu pelkästään seksiin, vaan olen lätkässä ihan samaan malliin ku aikaisempiin teinirakkauksiini (siis poikiin/miehiin).
Kukaan ei osaa vastata tähän varmasti mitenkään yksiselitteisesti (kai?). Mutta pohdin, että olenko edelleen nuoruusiän hormonihyörinöissä. Vai olenko bi-seksuaali. Itsepohdiskelu tuntuu sekoittavan päätä vain entisestään.
Olen 21-vuotias naisen alku. Käytännössä olen ajatellut olevani hetero. Olen seurustellut poikien/miesten kanssa ja omiin fantasiointeihini ovat kuuluneet lähinnä miehet (tämä voi tosin johtua siitä, että olen sallinut vain nämä fantasionnit itselleni). Jo nuorena ihastuin ihan tosissani tyttöihin. Tarkemmin ajatellen tuollaisia tosi-ihastuksia on ollut saman verran niin tytöissä kuin pojissa, mutta vain poikien kanssa olen itse antanut mitään signaalia kiinnostumisesta. Olen sitä sukupolvea, jolle on jo lapsesta asti kerrottu, että kaikenlaiset ihastukset, tuntemukset jne. ovat täysin sallittuja ja nuorena se ihmislapsen mieli vielä pyörii ja hyörii ja hakee paikkaansa. Olen siis sallinut itselleni nämä ihastukset, mutta en ole tuonut niitä tietoisesti ikinä mitenkään ilmi - en sanallisesti tai sanattomasti.
Toki olen edelleen nuori, mutta nyt (seurustellessani miehen kanssa) olen alkanut tuntea todella voimakasta vetoa yhteen treenikaveriini (naiseen). Nuorempana ajattelin usein, että ihastuminen on enemmän eräänlaista ihailua ja seksuaaliset tuntemukset naisia kohtaan laitoin hormonihyörinän piikkiin. Tuntemukset alkavat kuitenkin olla teini-iän tuntemuksia voimakkaampia ja pitkäaikaisempia eikä se seksuaalipuoli näissä naisihastuksissa ole murrosiän jälkeen mihinkään laimentunut. :D
Kuvittelisin harrastavani erittäin mielelläni seksiä naisen kanssa, josta olen todella kiinnostunut. Toisaalta - en haluaisi harrastaa seksiä miehenkään kanssa, josta en olis kiinnostunut. Eikä tämä kiinnostus naissukupuolta kohtaan rajoitu pelkästään seksiin, vaan olen lätkässä ihan samaan malliin ku aikaisempiin teinirakkauksiini (siis poikiin/miehiin).
Kukaan ei osaa vastata tähän varmasti mitenkään yksiselitteisesti (kai?). Mutta pohdin, että olenko edelleen nuoruusiän hormonihyörinöissä. Vai olenko bi-seksuaali. Itsepohdiskelu tuntuu sekoittavan päätä vain entisestään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen sua muutaman vuoden vanhempi ja suoraan sanottuna kuulostat kyllä biseksuaaliselta,
vaikka käytännössä ajattelisit olevasi hetero. Yrität selvästi kovasti peittää ja kieltää ajatuksiasi.
Mutta, vaikka et käytännössä naisen kanssa mitään tekisikään, niin ajatuksesi kertovat omaa sanomaansa.
Itselläni oli vielä jonkin aikaa sitten kova tarve peittää ja kieltää tunteitani naisia kohtaan. Vihdoinkin
kun antauduin naisen vietäväksi uskalsin myöntää kovan kamppailun jälkeen itselleni ja lähipiirilleni pitäväni naisista. Oot kuitenkin jo jonkin aikaa miettiny näitä asioita. Ja kuka tietää ehkä kyse onkin hormonihyörinöistä. Aika näyttää! Mutta anna pala sinne päin miltä nyt tuntuu! Tietenkin loukkaamatta toisia. Jos susta tuntuu, että haluat kokea asioita naisen kanssa, niin miksi et kokeilisi! Vaikka kyseessä olisikin vain ohimenevä vaihe! Elämä on muutenkin niin vakavaa, kannattaa olla armollinen itselleen ja hankkia kokemuksia. Mistä sitä muuten myöhemmin tietää mitä todella haluaa! :D Jokatapauksessa tsemppiä sulle. Älä murehdi liikoja! ;)
kuulostat ihan minulta.. joka alussa kielti tunteet naisia kohtaan. mutta nyt oon onnellinen bi ja ystävistä parhaimmatkin sen tietää :)
mä tulin myös tälle palstalle, koska en ole taas viime päivinä saanut ajatuksiani selvitetyksi ja ajattelin että ehkä löytäisin täältä jotain päätä selventävää.
olen itse 22 vuotias, aina seurustellut ainoastaan miesten kanssa, harrastanut seksiä vain miesten kanssa..
Pitänyt kuitenkin ajatusta naisen kanssa olemisesta (ei vain seksi vaan myös seurustelu, tapailu, yhdessä oleminen) miellyttävänä.. Kuitenkin pidin naurettavana silloin nuorempana bileissä kun "bestikset" roikkuivat toistensa kaulassa kiinni ja kielet solmussa. Huomasin yhtäkkiä toivovani jotain aitoa, todellista välittlmistä.
Kuitenkin ehdin jo naimisiinkin miehen kanssa, ja odotan jo toista lastamme.. mutta silti huomaan joskus seksinkin aikana ajattelevani että olisin naisen kanssa. Ja joskus huomaan ajattelevani, millaista todella olisi tutustua naiseen seurustella ja elää yhdessä.. Onko tämä vain mielenkiinnosta johtuvaa ajattelua?
Mietin koko ajan etten todella voi ikinä alkaa olemaan naisen kanssa, lasteni takia. Mutta jostain syystä tämäkin asia tuntuu väärältä..
Ja ihan silleen selvyyden vuoksi, nautin kyllä seksistä mieheni kanssa ja mieheni kanssa olemisesta.
Joku vaan ei nyt aina täsmää..
Ja en ole ikinä ajatellut pyytäväni ketään kolmen kimppaan tai mitään.. Olen yhden murun tyttö..