Eikö ole keinoa miten työnteosta tehtäisiin aina edullisempi vaihtoehto? En ymmärrä miksi täällä hyysätään työhönkykenevien joukkoa jolla ei ole mitään tarkoitusta työllistyä. Tämän joukon päätehtävänä tuntuu olevan Kelan ja muiden tahojen tarjoaman vastikkeettoman rahan hankkiminen ja lain porsaanreikien etsiminen.
30-luvulla oli valtion työttömyystöitä joilla elantoa ansaittiin kaukana kotoakin. Olisiko keksittävissä tähänaikaan paremmin sopiva keino?
30-luvulla oli valtion työttömyystöitä joilla elantoa ansaittiin kaukana kotoakin. Olisiko keksittävissä tähänaikaan paremmin sopiva keino?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eilen näytettiin kuinka 40-kymppinen "eläkeläinen" ja kaverit kuluttavat päivänsä ryypiskellen. Oli ollut joskus rakennuksillakin töissäkin. Eläkerahat ryypätään ja ruokarahat pummataan, oman kertomansa mukaan.
Kuinka pitkälle tämmöisiä pitää ymmärtää?
Jotensakin sitä hakee oikeutuksen omalle olemiselleen, 46 vuotta työelämässä ja katsoo että on eläkkeensä ansainnut. Onkohan sekään niin itsestään selvää?
Minuakin kuitenkin harmittaa nämä tyypit joiden mielestä kunnan velvollisuus on huolehtia asunnosta, sairaanhoidosta, koulutuksesta, lastenhoidosta, vanhuspalvelusta ja ylipäänsä kaikesta. Sitten vielä osa näistä mamuista jotka tulevat vain tänne syömään rusinat pullasta.
En ole katkera mutta . . .
pitäisi aina palkita myös taloudellisesti. Tuntuu olevan niin, että pummit usein ovat henkilöitä, jotka eivät osaa tai halua käyttää runsasta vapaa-aikaansa hyödyllisesti oman kuntonsa kohentamiseen. Jossain ohjelmassa kerrottiin, että ainakin EU:ssa Suomesa on parhaat edut henkilöille, jotka eivät tee mitään. Pitäneekö paikkansa?
Minusta, jos ihminen elää melkein koko elmänsä pummina on jollakin tavoin mielenterveydeltään sairas. Ainakin minä kuvittelen, että kaikilla on halu elättää ainakin itsensä. - Mutta vielä on sanottava, että moni on joutunut työttömäksi kuka mistäkin syystä ja uutta työtä ei aina ole. Koulutus eikä ikäkään aina auta työllistymistä. Ja näinkin moni ajautuu elämässään aivan sivuraiteille.
Suomessa on paljon työttömiä se on faktaa. Uskoisin että se tuo mukanaan mielenterveys ongelmia. Työssä käyvällä ihmisellä on elämässä tarkoitus ja tämä auttaa henkilöä kuulumaan yhteisöön ehkä myös estää syrjäytymistä ja mielenterveys ongelmia.
Peräänkuulutankin tekoja jotka työllistävät työkuntoiset. Jätetään turvaverkko niille jotka eivät muuten selviä. Työllisyystoimet vaikka kuluttavatkin rahaa toisaalta säästävät tukia ehkä myös rikollisuutta.
Asennemuutosta ettei tukia haeta ennekuin muut keinot on kaikki käytetty.
Hurskas huokailu ei enää riitä. Tämä aika murentaa valtioita, yrityksiä ja ihmisiä. Meidän aikanamme on hukattu "talvisodan henki", nyt muutoksen ajan olisi tultava. Tämänpäivän poliitikoiden ja yritysjohtajien olisi käännettävä kurssi ennenkuin sosiaalimenot kasvavat mittoihin joista yhteiskunta ei selviä.
Perustuslain mukaan on valtion ja asuinkunnan turvattava ihmisarvoisen elämän puitteet silloin, kun omat voimavarat eivät riitä. Tarkoittaa, että yhteiskunnan on huolehdittava vammaisista, fyysisesti tai henkisesti sairaista. Onhan myös työhaluttomuus ja laiskuus henkinen sairaus, ja heillekin yhteiskunta turvaa kohtuullisen toimeentulon.
Näitä vammaisia on paljon, mutta on kuitenkin minoriteetti. Terve ihminen, varsinkin nuori, on aktiivinen, kuntoilee, opiskelee ja hakee työpaikan vaikka kiven alta.
Nykyinen työttömyys on kieltämättä suuri ongelma, mutta toisaalta, jos se rahamäärä mikä nyt jaetaan täysin vastikkeettomasti, käytettäisiin työpaikkojen luomiseen, ei todellisia työttömiä enää olisi.
Työkkäri lähettää firmaan kysymään töitä kun on ilmoitettu että paikka voisi löytyä. Kaveri tulee taksilla pienessä maistissa ja kysyy: Eihän teillä ole töitä tarjolla. Taksi odottaa pihalla kunnes kaveri tulee takaisin.
Tällaiset saa sitten vielä avustusta. Olis kirveellä töitä.
Suuret ikäluokat haluttaan tekemään töitä kunnes kuolevat työnääreen. Koijariporukka taas saa nauttia rauhassa eläkettä vuosikymmeniä. Ollaanko me vähän tyhmiä koska suurempaa vastustusta työuranpidentäminen ei herätä? Onhan nytkin mahdollisuus olla 68-vuotiaaksi hommissa.
jos vastustetaan työurien pidentämistä. Vain työnteolla voidaan rahoittaa palvelut, hyvinvointivaltio. En tiedä, mitä tarkoitat koijariporukalla. Vapaakyytiläisiä on, ja heidän määräänsä pitäisi tietenkin pyrkiä vähentämään. Verraten pieni, erittäin vaikeasti työllistettävä porukka ei meitä konkurssiin vie. Pitäisi kuitenkin katsoa, ettei tämä porukka kasva. Varhaiskasvatukseen ja erityisopetukseen mm. pitäisi panostaa, ei missään nimessä tehdä säästötoimenpiteitä siellä.
Elinajanodote, ja erityisesti terveiden elinvuosien määrä yli kuuskymppisillä on kymmenessä vuodessa kasvanut huomattavasti, muistaakseni 5 vuodella, ja aika paljolti yhteisillä rahoilla kustannettujen toimien ansiosta. Eikö nyt olisi vähintään kohtuullista käyttää osa tuosta ajasta työn tekemiseen (kenellä mahdollisuus), sen sijaan, että jättäisi kohtuuttoman taakan tulevien sukupolvien kannettavaksi ja omat virheemme kokonaan heidän maksettavakseen.
Aloitin työssäkäynnin 1962 ja olen siitä lähtien ollut töissä yhtäjaksoisesti, hyvä vai huono? Aion kuitenkin ensivuonna jäädä eläkkeelle ja katson että työura täytyy riittää yhdelle äijälle. Ehkä sitä vielä olisi jäljellä jokunen vuosi tehdä mitä huvittaa jos kunto antaa myöten.
Työpaikalla tulee nähtyä päivittäin että nuoret eivät samalla tavoin sitoudu kuin ikääntyneempi porukka. Otetaan helpommin sairaslomaa, lomissa ei jousteta taloonpäin, arkipyhien alla täytyy saada pitää saldovapaat, jos homma on kesken niin kello puoli neljä valot sammuu jne. Kuvaaavaa oli kun meille maksetaan pientä läsnäololisää jos vuodenaikana ei ole poissaoloja niin osastolla ei ollut yksi alle viisikymppinen joka sai ko. lisää.
Tästä tuli mieleen että ollaankohan ihan viisaita koska systeemi sallii lusmuilun ilman sanktioita, eikä sitä käytetä.
Kysymysmerkkisi takia vastaan, että onhan tuossa jo työuran pituutta ihan riittämiin asti. Yleensä kyllä kirjoitan tämän tapaisista asioista hyvin yleisellä tasolla, yksilöillä on omat syynsä omiin ratkaisuihinsa, mitäpä ne minulle kuuluisivat.
Systeemiä täytyy korjata, jos se lusmuilun sallii, mutta ei sitä kestä. Puolustuskyvyttömimmät siitä joutuvat kärsimään, jos ei riitä tahtoa ja uskallusta virheiden korjaamiseen.