Ongelmia alkaa olla niin etten jaksa enään selvitä päivistä lainkaan. Perheessämme on alle kouluikäisiä yhteisiä lapsiamme sekä yläasteikäiseiä mieheni lapsia. Ongelma on siinä että minun pitää kasvattaa mieheni lapset yksinään yhteistemme lisäksi, siis yrittää kasvattaa kun miehen ex manipuloi lapsiaan minkä ehtii. Hän pitää lapsiaan luonaan silloin kuin huvittaa yleensä kuitenkin joka toinen viikonloppu, vaikka heillä yhteishuoltajuus.Minun täytyy hoitaa kotiasiat YKSIN tehdä ruoka jne. Puolison lapset eivät usko mitään eivätkä osallistu kotitöihin kuin kovalla painostuksella jos silläkään. Mieheni ei kannusta millään lailla minua eikä vedä yhtä köyttä kasvatuksessa, tekee vain omiaan eikä kuule eikä näe mitään. Toisin sanoen ei pätkän vertaa välitä lapsistaan.
Anoppini kuten mieheni puolustelevat lapsien tekemättömyyttä sillä kun ovat avioerolapsia, erosta 12v. Heidän ei kuulemma tarvitse juuri sen takia osallistua kotitöihinkään kun heitä pitää ymmärtää. ei tsiisus sanon minä, mutta kun minua ei kuunnella.
Alku vuodet menivät hyvin kunnes muutama vuosi sitten ex aloitti sen manipuloinnin ja ilkeilyn, joku sanoo että minähän se olen kasvattanut nämä enimmän ajan, niin olen mutta kun ex haittaa koko ajan sitä . Esimerkkinä kun nuorimmainen sylkäisi päin kasvoja minua, toruin ja sormilla nätisti näpäytin huulille, soitti lapsi tietenkin heti äidilleen ja tapahtuman ja siitäkös huutoa exältä että minulla ei ole mitään oikeutta kasvattaa hänen lapsiaan jne. Kuitenkaan hän itse ei sitä tee. No tapahtumia on paljon ja tämä teksi melko sekavaa..
Mutta alan kuitenkin olemaan niin lopussa etten jaksa olla enään onnellinen vaan sislälläni on niin paljon vihaa. Niin monet kerrat kun olen ollut aikeissa lähteä mutta uskallus on tullut eteen, kun tuntuu että niin helpolla pääsisin kun ottaisin ja lähtisin vain. Mies kiristää etten yhtään omaani lasta saa mukaan, lasteni takia kai tässä olen sitten.
Anoppini kuten mieheni puolustelevat lapsien tekemättömyyttä sillä kun ovat avioerolapsia, erosta 12v. Heidän ei kuulemma tarvitse juuri sen takia osallistua kotitöihinkään kun heitä pitää ymmärtää. ei tsiisus sanon minä, mutta kun minua ei kuunnella.
Alku vuodet menivät hyvin kunnes muutama vuosi sitten ex aloitti sen manipuloinnin ja ilkeilyn, joku sanoo että minähän se olen kasvattanut nämä enimmän ajan, niin olen mutta kun ex haittaa koko ajan sitä . Esimerkkinä kun nuorimmainen sylkäisi päin kasvoja minua, toruin ja sormilla nätisti näpäytin huulille, soitti lapsi tietenkin heti äidilleen ja tapahtuman ja siitäkös huutoa exältä että minulla ei ole mitään oikeutta kasvattaa hänen lapsiaan jne. Kuitenkaan hän itse ei sitä tee. No tapahtumia on paljon ja tämä teksi melko sekavaa..
Mutta alan kuitenkin olemaan niin lopussa etten jaksa olla enään onnellinen vaan sislälläni on niin paljon vihaa. Niin monet kerrat kun olen ollut aikeissa lähteä mutta uskallus on tullut eteen, kun tuntuu että niin helpolla pääsisin kun ottaisin ja lähtisin vain. Mies kiristää etten yhtään omaani lasta saa mukaan, lasteni takia kai tässä olen sitten.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei onnettomaan avioliittoon pidä jäädä lasten takia. Avioliitossa ollaa sen takia että siinä on oman itsensä hyvä olla.
Uskoisin ettei mene pitkäänkään kun joku kirjoittaa että miksi otin miehen jolla on lapsia.
Itse yleensä vihaan noita kommentteja, mutta nyt tekisi kyllä mieleni kysyä sitä itse.
Onko miehesi lapset olleet koko suhteenne ajan tuollaisia ?
Miksi ne nyt sinua rassaa, jos eivät ole sitä tehneet aikaisemmin ?
Onko kyseessä murrosikäiset nuoret ?
Ilmeisesti miehesi lapset ovat murkkuikäisiä. Tuon ikäisten kanssa ei ole helppoa kenelläkään, ei ainakaan minulla lähiäitinä. Lapseet eivät onneksi soita isälleen jokaisesta "ripauksesta" ja jos noin tekisivät niin saisivat olla jatkuvasti puhelin korvalla. Mitään eivät tee vapaaehtoisesti vaan kaikesta on aina sanottava ja komennettava. Jokainen luistaisi mielellään omista vuoroistaan ja äiti on ihan tyhmä kun pitää niistä tiukasti kiinni ja nipottaa asioista. Meillä tilannetta "helpottaa" se että lapset tapaavaat isäänsä aika harvoin. En tiedä miten käyttäytyvät noiden tapaamisten aikana ja voi olla, että uusi onni kirjoittaisi tänne miten huonosti olen lapseni kasvattanut ja hän joutuu heitä kasvattamaan. Ja voihan joku teistä ollakin lasteni isän uusi onni, mistäs minä voin sen tietää.
Ei avioliittoon todellakaan kannata jäädä lasten takia vaan liiton tarkoitus on että molemmat puolisot olisi siinä tyytyväisiä. Jos sinusta tuntuu, että eron jälkeen eläisit onnellisempaa elämää niin mikä estää eroamasta. Isä saisi huolehtia ensimmäisen liiton lapsistaan ihan niinkuin haluaisi ja sinä voisit elää omaa elämääsi lastesi kanssa. Nyt on mietinnän paikka ja mietittävä mitä haluat elämältä. Uusperhekuviot eivät välttämättä ole aina helppoja ja ihan kaikkeen ei osaa edes varautua kun rakkauden huumassa uusperhettä perustaa.
Niin kuten kirjoitin aiemmin ensimmäiset vuodet menivät hyvin kunnes ex alkoi tämän juonittelun. Yhteiset tuttumme sanoivatkin minulle eli varoittelivat että ex oli aikoinut tehdä kaikkensa vaikeuttaakseen minun elämän. No siinä tuntuu onnistuneen. Alussa tietenkin kauhistelin kun miehellä lapsia mutta silloin kaikki sujui hienosti, enkä silloin osannut arvata ettei heidän oma äitinsä huolehdi lapsistaan kuin silloin kun hänelle sopii. 7 vuotiaana kun mieheni nuorimmainen sai oman kännykän alkoi tämä ala mäki, lapsi soitteli kaikki tapahtumat äidilleen ja juuri nämä risauksetkin raportoi ja minulle sitten kommentoimaan kuinka äiti sanoi sitä ja tätä mitä hänen, lapsen ei tarvitse tehdä jne. Siitä lähtien olen kokenut etten ole omassa kodissani, en voi elää vapautuneesti vaan koko ajan täytyy olla varpaillaan mitkä asiat raportoidaan eteenpäin. Mies ei ymmärrä minua yhtään, tai siltä itsestäni ainakin tuntuu. Juuri tänään yritin keskustella mieheni kanssa tästä tilanteesta, mutta kommentit olivat yritä jaksaa, huoh sitä tässä on yritetty mutta kun enään ei jaksa.
Mietin että tämäkin perhe olisi onnistunut jos mieheni olisi alusta asti vetänyt kanssani samaa köyttä ja jollei ex olisi alkanut kieroilemaan lastensa kustannuksella.
tosiaan on vedettävä yhtä köyttä, jos suhteen haluaa olevan ihanteellinen tai edes melko hyvä. Yhdessä voi kestää ja joutuu kestämään pahempiakin vastoinkäymisiä kuin "exän kieroilut". Mutta eivät suinkaan kaikki parisuhteet ole niin hyviä. Silloin on vain pantava asiat tärkeysjärjestykseen ja tehtävä päätöksensä.
Ensimmäisessä viestissäsi mainitsemasi ruoanlaitto ei ole vastoinkäyminen vaan normaali välttämätön osa elämää. Siitä voi oppia jopa nauttimaan. Etkö tunne iloa siitä, kun näet perheen syövän sinun laittamaasi ruokaa?
Itselleni lasten etu on ollut aina ensi sijalla.
Itse laittaisin miehen tekemään ne ruuat. En itse suostu tekemään miehen lapsen ruokia tietenkään...Vastuu sille jolle se kuuluu. Sen sijaan, että keskityt siihen ex; ään niin ekksity miehen painostamiseen. jos ei onnitu ero.
Pidän ruan laitosta mutta kieltämättä olisi ihana helpotus välillä jos joku muu keittäisi aamupuuron tai tekisi lämpimän ruan. Suhteemme on kestänyt sen yli 10 v eikä kertaakaan ole kukaan auttanut ruokahommissa, jollei kaupan maksalaatikkoa lasketa mukaan :/ Perheemme on 11 henkinen niin että hellan edessä on seisottu.
Suututtaa kyllä sekin että vaivalla kokkaan ruokaa ja syötän kaikki niin ei kukaan pyynnöistäni huolimatta voi siivota astianpesukoneeseen astioita, aina se olen minä kaiken vetämässä loppuun asti. Monesta nämä häiritsemäni asiat ovat pieniä, mutta kun yksin joudun käytännössä kaikki tekemään kotona ja mahdottomalla painostuksella saan jonkun avuksi niin kyllä se alkaa keittään.
Nyt kyllä tuntuu jo paremmalta kun saa edes vieraille ihmisille näin purkautua.
Hyi hitto, että on moisia ihmisiä olemassa.. " Em suostu tekemään iehen lapsille ruokaa...!!! On kumma jos lasten isä sua enää katselee päivääkään... moni mies ei!
Sua ei katsele kukaan !!!
Mitä kummaa tässä on? Kuinkamoni isäpuoli kokee velvollisuudekseen tehdä ruuat lapsille? Kyse ei ole, että inhoaisin lasta vaan siitä, että kyllä lapsen vanhemmalle kuuluu päävastuu oman lapsensa hoitamisessa. Ei se mene niin, että isi hiukan leikkii ja tekee hauskoja juttuja ja naiset korjaa jäljet ja huoltaa vähättelujen ja syntipukkiroolien kera. Minusta on törkeää olla arvostamatta sitä vaivaa jota lapsen eteen nähdään. Monasti äitipuolet kokkaa ja passaa, mutta saavat vain haukut päälleen. Itse en tähän suostu.
Minä olen tämmöinen äitipuoli. Siedän puoilsoni lapsia, teen ruokaa ja kokkaan ja passaan ja laitan, mutta haukkuihin en suostu. Niitäkin on tullut, mutta olen siinä vaiheessa ilmaissut, että minun avustukseni loppuu tähän jos homma ei toimi..ilmeisesti puolisoni sittenkin haluaa pitää mut..AP. sinun tilanteessa jos mulle tultaisiin linjoja pitkin, että "sinä et mun lasta kasvata" mitä todennäköisimmin vastaisin samalla mitalla takasin, että "jos sinun kakarasi minun kanssa elää asunnossa joka on myös minun koti on hän siinä vaiheessa velvollinen käyttäytymään meidän maassa meidän tavallamme. Jos tämä ei rouvalle sovi niin voin toki pakata pilttisi kamat ja tuoda sen sinun ovellesi".
vedetty esiin että sais riitaa aikaseksi! Joo...mutta oikeesti, lukekaapas tää viesti, huomaatte miten tämä uusikko kehuu itseään, mollaten kaikki muut!
Siinä saa huutia, mies, hänen exänsä ja vanhemmat.
Itse hän on hyvä ja uhrautuva ihminen.
Tämä on hyvä konsti saada riitaa aikaseksi. Muuta tarkitusta näillä ei ole.
"monet kerrat kun olen ollut aikeissa lähteä mutta uskallus on tullut eteen " -lause on säälin kerjäämistä.
tätä tahalleni esiin. Tämä viestiketju sattui tulemaan googlen kautta, kun muuten vain laitoin hakuja erinnäisistä asioista. Analyytikko nainen..siis onko oikein, että lapsi sylkee päin näköä? Salli mun nauraa...