Uusi hoitaja?

Osuit kysymyksellä oikeaan ja vieläpä sopivaan aikaan huomatessani uuden tekstin ilmestyvän koneelle. Vastaan sinulle: "olen vikoja täynnä kuten Sinäkin, mutta muistan sen yhden ainoan törmäilykertasi Suomussalmen terveyskeskuksessa. Hyökkäsit huoneeseen etsintäpartion kanssa tarkoituksena herättää meidät entiset sotilaat heti aamurapsan jälkeen. Kertoilit jotakin kaverillesi laihdutusyrityksistä ynnä muusta joskus asiaankuuluvasta, mutta silloisen naapurisängyssä olleen sotaveteraanin hoitohommiin ne eivät sopineet. Itse hän ei pystynyt tätä toteamaan. Aavistin se ollessani aika "köykäinen".

Ihmisen pitää yrittää vaikeuksista huolimatta. Vaikeuksia ei pidä kuitenkaan purkaa oman ylimielisen olemuksen kautta potilaaseen. Älä pahastu!

Minulla vain on tämä aika vaikeuksineen kaikkineen. Vanha klisee miehen kohdalla on aina se "ikuinen nuoruuden säilyttäminen." Se ei onnistu. Olen yrittänyt monen erilaisen kanavan kautta, mutta vanhana olen sitä mieltä, että vanhuus parantuu hetkellisesti nuoruudeksi hyvällä ja asiallisella hoidolla.

Sinä et ole enää Suomussalmella, jossain lähellä kuitenkin ja vielä aika voimia vievässä työssä. Oikeastaan kaipaan Sinua. Miksikö? No, siksi, että olet nainen ja näppärä kirjoittamaan. Tuli huomattua silloin itse aika kipeänä ollessani vuosia sitten.

Aika on nyt toinen. Muualla tai ainakin Etelä-Suomessa potilas on vain sellainen pikkuvekotin, joka on pakko putsata. Suomusalmella hoidetaan ihmistä vielä huolimatta siitä, että "käypäläiset" käyvät olemassa tohtorina.

Suomussalmi on outo paikka jo kieleltään, mutta vieraspaikkakuntalainen, hoitoalalla oleva, löytää täältä jotain sellaista mitä muu Suomi tarjoaa rahanmuodossa.

IHMISIÄ!

Toivottavasti vastaukseni riitti Sinulle ihana pikkupullukkani, jolle oma olemus oli joskus tärkein. Sinä taaplaat siellä ja minä täällä. Minä olen se silmälappumies ja tosiaan entinen hoitaja. Jos haluat Sinäkin jonkun kivan lisävian omaan kehoosi, niin polta linjoja. Vastaan innostuessani. Nyt ainakin yritän vetää uunista ulos karjalanpaistiin viittaavaa aikaansaannostani. Masennus laihduttaa, mutta joskus elimistö tökkii ennen kellonviisareita. Silloin on syötävä epäterveellisesti ja kirjoitettava kikkulipaskaa ammattikielellä.

Asiasta toiseen eli viimeiseen: en vihaa hoitajia enkä ketään terveydenhuoltoalalla olevia. Väriterapeuttia, yhtä vihaan. Tunki osastolle ihan luvan kanssa, mutta hänen pensselinsä oli unohtunut kotiin. Minulla oli silloinen lupa viedä hänet omaan autoonsa, osastolta soitettiin järkevä porukka eli poliisit. Pieni kuulustelu pihamaalla riitti poliiseille. Ei tarvinnnut koskaan mennä todistamaan oikeuteen. Nähtävästi väriterapeutin mukana pääsi moni muukin iloitsemaan poliisiin tarjoamasta yksinäisyydestä.

Yksinäisyyttä on monenlaista. Mielisairaan yksinäisyys on yksi niistä. En ole mielisairas, olen hullu. Pieni, mutta ratkaiseva ero. Se alkusilmälappu, jota kannoin, on muistona jossain kahdesta kaapisssani. Siinä on osa elämääni. Se lappu ei ole tehnyt masennustani. Syyt on syvemmällä, ei kuitenkaan lapsuudessani, sillä olen ikuinen lapsi.

Pääsiäistä ihan kaikille!

Ps. Taisi mennä tekstinjaksottelu ihan puihin....näkisi kunnolla..taatana!