Elämä virtaa,
kädestä käteen,
huulilta huulille.
Vaan yksinäinen sielu,
se lämpimän kosketuksen toiselle antaa,
mutta omaa kosketustaan tunne ei voi.
Olemme yksin, kaksin tai yhdessä,
se meissä kaikissa on,
vaan sen tuntea voi vain toisen kanssa.
Lopulta sanoma seuraavasti taikoo,
yksin jälkesi lentävää hiekkaa on,
mutta kaksin se kovimman kallion luo.
Antavasta kädestä itse emme apua saa,
mutta toisillemme kun sen annamme,
niin hyvän me siirrämme
ja kätemme jatkuva on.
(Kirjoitin vain mitä alitajunta hetkessään mieleen toi.)
kädestä käteen,
huulilta huulille.
Vaan yksinäinen sielu,
se lämpimän kosketuksen toiselle antaa,
mutta omaa kosketustaan tunne ei voi.
Olemme yksin, kaksin tai yhdessä,
se meissä kaikissa on,
vaan sen tuntea voi vain toisen kanssa.
Lopulta sanoma seuraavasti taikoo,
yksin jälkesi lentävää hiekkaa on,
mutta kaksin se kovimman kallion luo.
Antavasta kädestä itse emme apua saa,
mutta toisillemme kun sen annamme,
niin hyvän me siirrämme
ja kätemme jatkuva on.
(Kirjoitin vain mitä alitajunta hetkessään mieleen toi.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitää elo ihmisen
kuin virta kuohuten
lapsuus aika leikin on
nuoruus etsii rakkautta
kiihkeää
työtä paljon
antaa uuden elämän
vanhuus
kuin tyyni vesi poukamssa
odottaa venhon saapuvan
pinta värähtää
elon illassa ihminen
niitää valmista viljaa
jäähyväisten aika tullut on
Mitä mieltä olette kirjoittamastani runosta?
Ensimmäinen säe ei oikein kerro minulle mitään.
Toinen jää vähän epäselväksi, mutta ajatteluttamaan.
Lopun sanoma on kaunis ja tosi, siis kahden viimeisen säkeen. Sointua voisi vähän miettiä, sanajärjestystäkin.
Lopulta sanoma seuraavasti taikoo,
yksin jälkesi lentävää hiekkaa on,
mutta kaksin se kovimman kallion luo.
Antavasta kädestä itse emme apua saa,
mutta toisillemme kun sen annamme,
niin hyvän me siirrämme
ja kätemme jatkuva on.
Hieno, hyvin kuvattu ihmisen elo yksin ja kaksin. Samoin olen elämäni tuntenut, yksin ihminen on tyhjä, kaksin ihminen on kaikki, elämä täyttä on,
Kiitos risuista ja ruusuista. Runot ovat tiedostomattoman puolemme ilmaisuja, kun annamme niiden tulla syvältä. Se on hyvä, että et saanut kahdesta ensimmäisestä kappaleesta kaikkea irti. Jos olisit saanut, niin silloinhan olisit ymmärtänyt jotain sellaista, mitä minäkään en ymmärrä eli toisen ihmisen alitajuntaa. Jotkut kirjoittavat tarkkaan miettien sanojen merkitystä, minä taas annan niiden kummuta tiedostamattomasta puolesta, kukin omalla tavallaan. Mutta olisi kiva kehittyä runoilijana paremmaksi, mutta olen huomannut että itsensä ilmaisua runomuodossa on todella vaikea harjoitella missään ellei mene eläkeläisten runokerhoon. Tiedätkö mitään paikkaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla? olisi kiva harjoitella sanamuotoja ja kielioppia, jotta voisi paremmin ymmärtää ja kuvata omaa alitajuntaa.