Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa kaksikymmentäkolme vuotta ja naimisissa kymmenen vuotta, mutta en ole kertaakaan tällä välillä tavannut mieheni työkavereita. Puhunut olen muutaman kanssa kun olen pyytänyt miestäni puhelimeen. Valokuvia työkavereista ole kyllä nähnyt. Olenko kummajainen vai tavallinen tallaaja tässä suhteessa?
Miehen työkaverit
en tunne
6133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta. En ole tutustunut ainoaankaan mieheni työkaveriin. Miksi olisin?
Puhelimessa sattumalta vaihtanut muutaman sanan.
Ensiksikään, kukaan ei ole kiinnostunut työkavereistaan vapaa-ajallaan.. Toisekseen, työkavereitten kanssa ei kuulu kaveerata omalla ajallaan, siitä ei makseta. Ja kolmanneksi, vittuako ne akalle mun duuniasiat kuuluu? Niin, eikä mua kiinnosta pätkääkään akan duunikaverit.
Duunikavereita menee ja tulee, riittää kun tulee duuniasioissa toimeen, ei ne kuulu siviilieloon mitenkään. Toki on joskus pakollisia tilaisuuksia, missä pitää olla muijan kanssa pönöttämässä, mutta ne on sitten työasioita, ei vapaa-aikaa ja niissä nyt on sitten jommankumman duunikavereita. Riittää kun kättelee ja keskustelee ilmoista, nimiä ei kannata opetella.
Kuvaako joku duunikavereitaan? Onks ukolla sihteerin kuva lompakossa? :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
=DW=
Älä miesparka hikeenny turhasta, kirjoittelin muuten vain. Ei ole sihteerin kuvaa lopakossa. Kuvatkin ovat muut ottanut kuin mieheni.
omasta puolestas mutta tosi on jos mulla olis sunlaises työkaveri pistäisin aina kädet kyynerpäitä myöten ristiin kun työpäivä loppuis =))
Olen ollut?
Kaikkien kotipaikkuntani ja osan muidenkin työpaikkojeni työkaverit tulivat vaimolleni tutuiksi.
Ennen perheen lisäystä kokoonnuimme lauantai-iltaisin vuoroon kunkin luokse kortille ja maistelemaan kotiviiniä.
Kun tenavia alkoi siunaantumaan olivat varpajaiset varsinaisia ryyppyjuhlia, tosin ennen vaimon kotiutumista.
Oli vapaamuotoisia tapaamisia perheiden puitteissa sekä tietenkin pikkujoulut puolisoiden kera.
Varsinainen hässäkkä oli talomme rakennusvaiheessa jolloin, jalkani ollessa kipsissä 2,5kk, työkaverini laativat vuorolistat talkoisiimme.
Joukon suuruuden vuoksi tuparit täytyi järjestää kahdessa erässä.
Vaimo tutustui myös osaan paikkakuntamme ulkopuolisten työpaikkojeni henkilöihin.
Kaikkien vakituisten ja määräaikaisten työpaikojeni ihmisiin mutta konsulttitoimeksiantojen kohteisiin ei lainkaan.
Puhuimme aina kotona työasiat puolin ja toisin.
Osan ymmärtäen, kaikkea ei.
Vaimon ammattiliiton edustajakokouksen työaikaa käsittelevään puheenvuoroon laadin sisältörungon.
Yllä kuvatun kaltaista vuorovaikutusta kesti koko aktiiviaikamme, vajaa 30-vuotta.
Vielä viimeisenkin, lyhyen toimeksiannon yhteydessä, pari vuotta sitten, kävi palvelun pyytänyt pariskunta kahvittamassa meidät kotipaikkakunnallamme.
Omistajaroolista huolimatta luen heidätkin työkavereikseni.
aina ollu ihan kivoja työkavereita tietenkin se riippuu ittestäänkin miten niitten kanssa toimeen tulee mutta mukava on aina ollu tehdä töitä kun tulee molempien nykyiset tunnetaan hyvinkin ollaan tiukka neljän hengen tiimi ja kyllä puhutaan toisistamme toistemme kanssa =))