Olin ikään kuin ohikulkumatkalla täällä ja ajattelin purkaa tätä vauvakuumeiluani tänne palstalle. Faktoista sen verran että olen 21 vuotias nainen ja olemme seurustelleet kihlattuni kanssa reilut 5 vuotta joista toista vuotta kihloissa, asumme yhdemmä vuokra-asunnossa. Itselläni on vakityö ja ukkoni on valmistumassa AMK:sta. Olemme puhuneet lapsista, häistä, omasta talosta..kaikki jossain vaiheessa. Itselläni kuitenkin tuntuu olevan hirvittävä vauvakuume kaiken aikaa ! Ukko on lapsia luvannut tulevaisuudessa, kun on kaikki "valmista", luulen että siihen kuuluu työt (ehkä vaki), oma talo ja tietty tarpeeksi sitä rahaa millä kaiken elättää. Ite oon kans jotenki niin kontrollifriikki et haluaisin kaiken olevan täydellistä, ennekö lapsi tulee. Suunnittelen kaiken elämässäni valmiiksi, siksi tuntuuki onko se turhaa? Kaikki voi mennä aivan toisin kuin suunnittelee. Pelottavinta mitä voisi tapahtua on ettei ikinä saisikaan sitä minulle maailman suurimpaa lahjaa, omaa vauvaa. Kun on nähnyt kauheesti vaivaa ja aikaa kaiken suunnitteluun ja toteutukseen, ja kun vauva olisi tervetullut, sitä ei saakaan.
Äidilläni kävi niin että suurinpiirtein minun ikäisenäni tuli raskaaksi, sai keskenmenon, yrittivät uudestaan, ei tärpänny. Monta vuotta yrittivät saada lasta, ei tulosta. Lopulta suunnilleen 30 vuoden iässä päättivät lopettaa yrittämisen ja jatkoivat "lapsi tulee sitten kun / jos tulee"-tyylillä. Ja pian tärppäsi. Pelottaa myös se että kuukautiseni ovat todella siis TODELLA epäsäännölliset joka hankaloittaa vielä enemmän lasten saantia.
Ja sitten vielä se että olemme menneet ilman kumia, silloin tällöin, vaikkakin ei loppuun asti, ja tietääkseni jopa siitä voi tulla raskaaksi ( mitä nyt olen ollu terveystiedontunnilla hereillä ) että tietääköhän mieheni sitä? koska jos hän ei vielä halua isäksi, mutta voi ottaa riskin että tulisi. Mitä se meinaa?
Mitä mieltä mun tilityksestä? :) kaikki ruusut ja risut on tervetulleita.
Äidilläni kävi niin että suurinpiirtein minun ikäisenäni tuli raskaaksi, sai keskenmenon, yrittivät uudestaan, ei tärpänny. Monta vuotta yrittivät saada lasta, ei tulosta. Lopulta suunnilleen 30 vuoden iässä päättivät lopettaa yrittämisen ja jatkoivat "lapsi tulee sitten kun / jos tulee"-tyylillä. Ja pian tärppäsi. Pelottaa myös se että kuukautiseni ovat todella siis TODELLA epäsäännölliset joka hankaloittaa vielä enemmän lasten saantia.
Ja sitten vielä se että olemme menneet ilman kumia, silloin tällöin, vaikkakin ei loppuun asti, ja tietääkseni jopa siitä voi tulla raskaaksi ( mitä nyt olen ollu terveystiedontunnilla hereillä ) että tietääköhän mieheni sitä? koska jos hän ei vielä halua isäksi, mutta voi ottaa riskin että tulisi. Mitä se meinaa?
Mitä mieltä mun tilityksestä? :) kaikki ruusut ja risut on tervetulleita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tehkää vaan jo se vauva, teillähän on tosi hyvin asiat jos sulla vakiduuni ja mieskin pian valmistuu. Olet oikeassa siinä että elämässä ei ole mitään takeita. Kaikki voi mennä toisin kuin itse suunnittelee ja järjestää siitä huolimatta kuinka paljon työtä ja aikaa on asioille uhrannut. Olet varmaan asian jo aika loppuun päässäsi miettinyt jos olet kuumeillutkin pitemmän aikaa. Hyvähän ne muksut on nuorena tehdä kun vielä on virtaa:) Eikä se elämä tosiaankaan lasten tuloon lopu. Siitä se oikeastaan vasta alkaa, elämä saa ihan uutta sisältöä lasten myötä. Itselläni kolmas vauveli tulossa, ikää nyt 27 ja melko varmasti vielä toiset kolme joskus tulevaisuudessa pyöräytän;)
ihana asenne ! :) niin, sen verran olen elämääni suunnitellut kuin jotain kaavaa, että jo olisi aika elää oman tunteen ja halujen mukaan, eikä siten koska olisi ideaali aika saada lapsi. Kyllä tässä täytyy rohkaista itsensä, ja ottaa asia taas esille. Jokin päämäärä tähän on saatava. :)
Mukavaa odotusaikaa ja toivottavasti saat vielä ne muutkin kolme lastasi! ;)
minkä ikäisenä sait esikoisesi?
itse oon kaksikymmentä ja toisaalta tuntuu että jotkut ihmiset aattelee että oon liian nuori.. mutta omasta mielestäni olen kypsä.sulla on kyllä upea asenne! ihanaa että tollasia ihmisiä löytyy!:)
mulla ja miehellä molemmilla vakiduuni, naimisissa, omakotitalo valmistuu ens kuussa jne. et asiat ois aika hyvällä mallilla :)
Mulla on kyllä silleen hassusti jutut, että esikoiseni sain 25-vuotiaana, pikkukakkosen 26-vuotiaana ja nyt tää kolmonen tulee 27-vuotiaana. En siis sinänsä voi ottaa kantaa tuohon ikäasiaaan koska olin itse kuitenkin jo "kypsässä" 25 vuoden iässä esikoisen ilmaannuttua. Mutta kun odotin niinkin pitkälle olen ehkä nyt sitten vähän ahnehtinut tai kiirehtinyt kun nämä muut lapsoset ovat tulleet vuoden välein sen jälkeen. Kuitenkin jokainen itse tietää parhaiten milloin on valmis äitiyteen ja yleensä se on silloin kun se vauvakuume todella nostaa päätään. Minulla esimerkiksi ei vauvakuumetta aikaisemmin ollutkaan mutta sitten kun se tuli niin tiesin että aika on nyt oikea kun tunne oli että vauva on saatava ja teen vaikka mitä sen pienen eteen kunhan vaan nyytin syliini saan:)