Mulla on tämmönen ongelma.. vaikee selittää, koska nää jutut on aina nii monimutkasia, mutta koetan jotenki.. Oon 16, syksyllä tulee 17 täyteen, äiti on yksinhuoltaja, ja ollaan ennen tultu suht hyvin toimeen.. Nyt tuntuu, ettei tästä yhteiselosta tuu enään mitään. Mua loukkaa se, että kaikki ihmiset tai nii, kaverit, kenen kans oon, on jotenki kuulemma huonoja, ryyppääjiä, ja keskenkasvusia, mutta todellaki mulle tärkeitä ihmisiä, ja oon ryyppybileissä ym.. Totuus on se, että niissä meiän äitin kutsumissa ryyppybileissä nähään kavereita, ja ollaan ihan asiallisesti..
Nää riidat alkoi siitä, ku joku kuukausi sitte aloin polttamaan, tai sillon jäin kunnolla kiinni röökistä.. Tottakai äiti on huolissaan ja silleen, mä ymmärrän sen pelon ja niin, mutta oikeen ei musta oo se, että rahalla rankastaan, nyt lapsilisästä puolet ja yli pois.
Mulla on kuulemma päässä vikaa, ja musta on tullu sairas?? se pistää miettiin.. En oo sairas, vaan musta tää on enemmän kasvamista elämään.. Omilla siivillä lentämistä??
se kuulemma soittaa kuraattorille pian.. Kuinka se auttais?? Ku en oo sairas, vaan mun ja äitin välit on huonot?!
Hyvä ratkasu tähän olis muutto omaan kämppään, johonki soluun, koska tiedän, että pärjään hyvin ilman holhousta, tää alkaa yksinkertasesti ahdistamaan.. Me huidotaan toisia, huudetaan joka päivä.. äiti varastaa mun pöydältä rahaa, viimeks katos 15 euroa, lopulta myönsi, että oli sen ottanu..
Eij..ku tää on niin monimutkasta.. Rankasee rahalla, ja sitte ku sanoin , että joo, kyllä olis varmasti ihan tervettä puhua asioista, niin tuli, että jaa jaa, että rahan perässä sä vaan juokset.. Tottakai raha on tärkee asia tässä ja kaikilla muillaki, aikuisilla myös. Ja ku se sillä rankasee, ja odottaa että se vauikuttaa, niin eikai8 siitä pidä suuttua, kun se sitte tuottaaki tulosta..
Mä' rakastan sitä, mutta se saa mut tuntemaan itteni hirveeks teiniks, vaikka tosiasiassa mä oon kasvamassa irti sen suojista.
Auttakaa jotenki.. jooko..
Nää riidat alkoi siitä, ku joku kuukausi sitte aloin polttamaan, tai sillon jäin kunnolla kiinni röökistä.. Tottakai äiti on huolissaan ja silleen, mä ymmärrän sen pelon ja niin, mutta oikeen ei musta oo se, että rahalla rankastaan, nyt lapsilisästä puolet ja yli pois.
Mulla on kuulemma päässä vikaa, ja musta on tullu sairas?? se pistää miettiin.. En oo sairas, vaan musta tää on enemmän kasvamista elämään.. Omilla siivillä lentämistä??
se kuulemma soittaa kuraattorille pian.. Kuinka se auttais?? Ku en oo sairas, vaan mun ja äitin välit on huonot?!
Hyvä ratkasu tähän olis muutto omaan kämppään, johonki soluun, koska tiedän, että pärjään hyvin ilman holhousta, tää alkaa yksinkertasesti ahdistamaan.. Me huidotaan toisia, huudetaan joka päivä.. äiti varastaa mun pöydältä rahaa, viimeks katos 15 euroa, lopulta myönsi, että oli sen ottanu..
Eij..ku tää on niin monimutkasta.. Rankasee rahalla, ja sitte ku sanoin , että joo, kyllä olis varmasti ihan tervettä puhua asioista, niin tuli, että jaa jaa, että rahan perässä sä vaan juokset.. Tottakai raha on tärkee asia tässä ja kaikilla muillaki, aikuisilla myös. Ja ku se sillä rankasee, ja odottaa että se vauikuttaa, niin eikai8 siitä pidä suuttua, kun se sitte tuottaaki tulosta..
Mä' rakastan sitä, mutta se saa mut tuntemaan itteni hirveeks teiniks, vaikka tosiasiassa mä oon kasvamassa irti sen suojista.
Auttakaa jotenki.. jooko..
Vastaukset 12
Vanhimmat
äärimmäisen keskenkasvuselta tossa tekstissä Miten mä tän tilanteen nyt saisin selitettyä ihan järkevästi ja selkeesti?
No ehkä yksinkertasesti äiti ei halua hyväksyä sitä, että mä en oo niin nuhteeton lapsi enää, ja kaipaan itsenäisyyttä.
Ja mä vastareaktiona vedän tilanteen jotenki "yli"?
käy kateeksi tyttöö eikä äitiä.Äitisi kuuluu tietenkin valistaa,ehkä vähän tuomita.Rahan käytöstä äitisi varmaan ajatteli,kun sitä ei ole niin et voi ostaa tupakkaa.Mutta taitaa olla turhaa.Se rahahan löytyy aina jostain tinkii sit jostain muusta.Harmi jos olette ajautuneet tollaseen tilanteeseen.Minulla on 16v. poika joka haisee joskus tupakalle,mutta tiedän että hän ei polta,vaan muutama tuttu ja haju tarttuu vaatteisiin.Poikani ottaa kyllä joskus muutaman kaljan,josta hän on kyllä kertonut ihan reilusti.Hän on minun ainokaiseni ja kun hän bilettämässä niin enhän minä osaa nukkua vaan odottelen salaa kotona.Hän ei ole kuitenkaan koskaan tullut humalassa kotiin.Toivottavasti äitisi rupeais luottaan sinuun eikä vetäisi asoita liian kireiksi.Toivottavasti hän ymmärtää,että sinä kasvat kovaa vauhtia aikuiseksi ja tarvitset vähän tilaa,että välit säilyisivät.
Olisi varmaan tosi tärkeää, että istuisitte samaan pöytään, äitisi ja sinä, ja juttelisitte pitkään ja hartaasti asiat halki. Molemmat rehellisesti.
Rakastat äitiäsi ja hän rakastaa varmasti sinua. Minusta kuulostaa, että äitisi on sinusta huolissaan. Ei ole helppoa kantaa yksin vastuuta lapsen kehityksestä ja kasvusta. Ei aina osaa valita oikeita sanoja, eikä aina jaksa tehdä oikein (niin kuin ei nuoretkaan :)
Olet jäänyt kiinni tupakoimisesta, enkä ihmettele, että se saa äisisi pois tolaltaan. Kaikki äidit toivovat, että heidän lapsensa välttäisi tupakoinnin, koska se on niin haitallista elämän kannalta: terveys menee ja rahat haihtuu savuna ilmaan. Meidän tärkeimpiä tehtäviämme äitinä on pitää lapset terveinä!
Voisitko lopettaa tupakanpolton? Pystytkö keskustelemaan siitä äitisi kanssa? Jos asut jonkun kanssa, se todellakin merkitsee aina sitä, että otat huomioon toisenkin tunteet ja elämän. Ehkäpä äitisi elämä meni "sekaisin", kun hän tajusi sinun tupakoivan, vaikka joka tuutista toitotetaan, että ei kannata polttaa.
Haluat itsenäistyä? Osoita nyt kypsymisen merkkejä vaatimalla kunnon keskustelua, jossa kenties molemmat tekevät kompromisseja? Mieti omalta osaltasi, mitä oikein haluat elämältä.
Puhuminen on tärkeä taito ja jos aikuinen on eksyksissä, niin miksi ei nuorempikin voisi ottaa ensimmäistä askelta sopuun?
Onnea matkaan! Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin!
..sillä vaikka siitä omasta nuoruudesta alkaa olla jo aikaa, niin ei ne muistot ole hävinneet ja toisaalta kamppailen omien , tosin poikieni kanssa näiden samojen ongelmien kanssa.
Me vanhemmat ei polteta kumpikaan, ollaan oltu nelisen vuotta polttamatta, sitä ennen tulikin sauhuteltua melkein parikymmentä vuotta. Nyt tuntuu ihanalta, kun on päässyt siitäkin kirouksesta eroon ja siksi harmittaa ihan suunnattomasti, kun pojat haisee röökille. Harmittaa oikeastaan se, että eikö 2000-luvun nuorilla ole yhtään enempää tietoa ja älliä tupakan haittavaikutuksista. Minä ainakin olen sortunut tällä rahalla kiristämiseen ja ilmoittanut ihan suoraan etten aio kustantaa yhtään röökiä. No meillä ei lapset muutenkaan saa mitään isoja kuukausirahoja, niin niistä en ole tinkinyt. Ja sen mitä pyytävät ylimääräistä johonkin hankkeisiin niin kuitin olen nyt vaatinut.
Toi röökinpoltto kyllä häiritsee mua todella, mutta kun ei se huoli ole vaan siitä, vaan myös juomisesta ja pilvenpoltosta ja huumeista... Ihan tosi, näitä juttuja saa kuulla koko ajan, että 'ihan tavallinen nuori' tai 'ihan hyvästä perheestä' kokeili ja jäi koukkuun, hui* ihan vatsan pohjasta ottaa, kun pelkää oman lapsen puolesta. Kyllähän pojat sen tietää, että olen vaan hermona mahdollisista vaaroista, mutta mihin tähtiin se on kirjoitettu, kenen lapsella se elämä menee pilalle..?
Mutta onko mulla mitään keinoa estää lasta kapinoimasta ja kokeilemasta..? vähän vähissä on keinot, silloin sitä tulee sorruttua tyhmiinkin kommetteihin:/
Mitä jos istuisitte alas keskustelemaan ja ainakin mua helpottais suunnattomasti jos pojat osais vakuuttaa mulle, että ei heillä ole tarkoitusta pilata elämäänsä sen kummemmin sähläämällä kännissä vaikka jonkun kaljan joskus ottaisivatkin. Eikä ainakaan kokeilemalla huumeita.
Olis kiva kuulla, että nuoret ymmärtäisivät että on heillä elämää vielä yli kaksikymppisinäkin ja että tarkoitus olisi rakentaa mahdollisimman onnellinen tulevaisuus, kunhan nyt ensin oltais tässä nuoria.
Lupaisivat olla sotkematta asioitaan esim. rikkomalla lakia tai joutumalla ongelmiin rahan takia ja lupaisivat pitää huolta terveydestään. Ja varsinkin olisi kiva kuulla, että he ymmärtäisivät mikä merkitys opiskelulla olisi, mitä valinnanvapautta se heille soisi tulevaisuudessa.
Mutta ainakin meillä pojat puhuu niin ylimielisesti tulevaisuudesta ja tyyliin: "elämä on vain tässä ja nyt ja ainoa millä on merkitystä on kaverit, mitä sen on väliä missä sitä on ja missä kunnossa kolmekymppisenä.." (vai kuvittelenko kuulevani tuommosen äänensävyn?) ja sitten mä taas olen ihan hermona niiden takia.
Silloin menee tosiaan paremmin, kun pojat näyttävät että ovat kovaa vauhtia aikuistumassa eli että osaavat kantaa vastuuta ja osallistuvat kotihommiin oma-aloitteisesti sekä hoitavat muutenkin omia asioitaan itsenäisesti; koulu, työharjottelut, hammaslääkärit, harrastukset ja jopa huolehtivat isoäidistäkin jne), silloin sitä antaa anteeksi helpommin jotain muuta epäkohtaa.
Hyvää kevättä sinulle ja voimia kestää 'oikutteleva' äitisi:)
Yritä ainakin vakuuttaa että sulla on tavoitteena tulla tavallinen, kuuliainen kansalainen, mistä äitiskin voi olla ylpeä:)
minä olen tällä palstalla kirjoitellut kai tosi kalkkis tyyliin ja olen edelleen kaiken sen takana.
mutta tiedän samalla, että jossain vaiheessa on päästettävä irti vaikka sydän vereslihalla.
siitä kai teilläkin on kyse. äitisi on kasvattajana pärjännyt hyvin jos olet 16 vuotiaaksi päässyt ilman tupakkaa ja vähäisellä alkoholilla. kyllähän sitä tietää, että jokaisen on selvitettävä oma asenteensa niin viinaan, huumeisiin kuin tupakkaankin, mutta jokainen vuosi jonka läpi saa raahattua lapsensa "puhtaana", on voitto kotiin. sillä mitä vanhempana kokeilee sen pienempi riski on jäädä koukkuun. tieteellisesti ja tilastollisesti todistettu asia.
olet melkein täysi-ikäinen, vain reilu vuosi 18 ikään. vetoa siihen kun keskuttelette. sillä siitä se on aloitettava. kerro äidillesi, mitä ajattelet alkoholista ja humalahakuisesta juomisesta. kerro onko tupakka sinulle jo himo vai vain ajankuluke seurassa. lupaa vaikka, ettet polta kotona ( jos se on sinulle mahdollista). keskusteltaa rahankäytöstä yleensäkin. mitä vanhemmaksi tulee sitä suuremman vastuun joutuu itsestään ottamaan
tilastoja ja tieteitä tuosta,että "mitä vanhempana jne"
Tai toki niitä tilastoja löytyy joka lähtöön mutta tiedätkö jotain "luotettavaa"?.(Eikä antiikin aikoina tehtyä.)
luen paljon ja muistan, mutta että voisin antaa valmiin hienon linkin....
alkoholin käytön aloitusiän ja alkoholismiin päätymisen välisestä yhteydestä luin ALKON omista tutkimuksista. taisi olla esite nuoret ja alkoholi. ja koulusta tuli suomen leijonien esite: vastuu on sinun/pelisääntöjä vanhemmille, jonka takakannessa oli tilasto: tupakoinnin,alkoholin ja huumekokeilujen keskinäinen riippuvuus. kaksi koulua 255 oppilasta iät 15v. lahti 2001. lahden kaupungilta voisi kai tutkimuksesta tarkemmin kysellä?
olen nähnyt hienoja tilastoja, jotka on lainattu jostain tuoreesta tutkimuksesta. Olisi pitänyt painaa lähde mieleen, mutta valitettavasti en muista. Tutkimus esitettiin minulle ala-asteen vanhempainillassa, jota seurasi useampi sata vanhempaa.
Ei kai ne itse voi keksiä tuollaiseen tapahtumaan jotain muka vakuuttavaa, joka ei olekaan tämän päivän tietoa. Ja jos taulukoiden alalaidassa lukee lähde ja v. 1967, niin eiköhän se jo pistä epäilemään ja siten myös muistamaan...
tunnetusti "epätiede".
Ainakin tulokset voidaan lukea monella eri tapaa.
ps.Tämä ei ole erityinen hyökkäys vanhempanan tilastoa kohtaan vaan yleinen huomautus.
tilastotiedettä kyllä nimenomaan käytetään tieteellisissä tutkimuksissa (joskus toki vähemmän tieteellisissäkin). Yleensä tällaiset taulukot eivät ole mitään yksittäisiä tilastotieteilijöiden tai harrastajien laatimia taulukoita, vaan kuuluvat ihan oikeaan ja laajempaan kokonaisuuteen, jossa on teoriatausta ja kysymysten asettelut, pohdinnat ja johtopäätökset, lähdeviitteet kunnossa yms...
Hyvästä tilastosta/taulukosta voi nähdä monta asiaa ja se taas riippuu tutkimuksen lähtökohdista, mitä tutkitaan. Mutta tieteellinen tutkimus pyrkii, tai ainakin pitäisi pyrkiä puolueettomaan totuuteen.
Mä muutin kotoa pois 16 vuotiaana. Enkä sen jälkeen ole kotona asunut. Suhde vanhempiin on todella hyvä, kuten myös sisaruksiini. Nyt olen lähihoitaja ja elämässäni menee hyvin. Kyllä nuorikin osaa ottaa vastuuta elämästään ja ajatella tulevaisuuttaan, vaikka ei kotona asuisikaan.
neuvoja sekä ajatuksia matkalle aikuisuuteen.
Se on juuri sitä mitä me haluaisimme että lapsistamme kehittyisi terveitä ja vastuuntuntoisia aikuisia.
Ei kapinoiva lapsi/nuori ole vielä edes itsensäkanssa sinut mitä sitten kykenisi toteen näyttämään olevansa kypsä ottamaan vastuun yksin ilman vanhempien tai aikuisten tukea.
Mielestäni eikä kenenkään lapsen tai nuoren eikä aikuisenkaan elämään pitäisi kuulua päihteet, tupakka ym. se ei tee ihmisestä millään muotoa aikuista tai aikuisempaa.
Miksi lapsi/nuori sitten tekee näin että kokeilee juuri näitä elämän orjuuttavia aineita?
Kuka nuori voisi kertoa omista tunteistaan miksi näin tekee ei se mielestäni ainakaan ole aikuisuutta.
Mielestän kuraattorin kanssa keskustelu on hyväksi teille molemmille eikä van kuten ehkä äkkiä ajattelee että siellä vaan sinua yritetään "lannistaa" johonkin käytöskaavaan, "orjuuteen". Ajatteletko näin?
Uskon että äitisi tarvitsee sitä keskustelua enempi kuin mitä sinä.
Olla vahva aikuinen ei ole niin yksiselitteinen ja selvä juttu kuin moni luulee sen olevan.
Riemukasta kevättä ja pitäkää huolta toisistanne.