oletko joutunut tilanteeseen jossa epäilet vanhempiesi tai muun lähiomaisen ajokykyä ja et kuitenkaan hirviä - raahi siitä virkkaa as.osaiselle mitään?
Kuinka olet toiminut, vai etkö mitenkään..odotitko vain koska rysähtää...
Kuinka olet toiminut, vai etkö mitenkään..odotitko vain koska rysähtää...
Vastaukset 78
Vanhimmat
Entäs oma kontrolli?
Muutama vuosi sitten, palatessamme pitemmältä lomalta Espanjasta, totesin lähtiessämme poutapäivänä Seutulasta, ettei minulle voida antaa ylinopeussakkoja.
En näe liikennemerkkejä enkä auton nopeusmittaria.
Siis ei mitään edellytyksiä rajoitusten mukaiseen ajejeluun.
Auto jäi talliin kunnes silmät olivat toipuneet 2 ja 4 viikko myöhemmin tehdyistä kaihileikkauksista.
Ei tarvinnut sivullisen huomauttaa!
vanhuksilla, tms. kun ajokyky on alentunut, alkaa olla oman ajokunnon arviointi kykykin jo hakusessa, - mutta menepäs sanomaan..:(
Muistan kun isältä evättiin ajokortin uusinta, se oli hänelle hirveä koettelemus, samoin äidille, mutta onneksi kortti meni (äidiltä) epäonnistuneitten ajokokeiden seurauksena, emmekä niinollen me perilliset joutuneet "vihan" pidon kohteeksi :/
Sinun tapauksessasi oli varmasti helppo tehdä päätös olla ajamatta, mites sitä "sokeana" ajaa :)
Muistan joskus-86v kun menin avoappi -ukon kanssa 5 km paikalliseen keskustaan, kattoin sitä autolla-ajoa ja kaasupolkimen käyttöä, kääntämisiä...kaikki kuin horroksissa. Mä pelkäsin todella, kun oltiin tehty kauppareissut, toki Alkoa unohtamatta :) sanoin et mä ajan vaari nyt kotiin.
Puhuin avoanopille, ettet saa mennä enää kyytiin, niin huteraa se oli, oliko puolivuotta kun todettiin dementtian etenevän kiivaasti, mies vaan kuin lysähti ...oli minulle hyvin läheinen vaari, se todella tuntui pahalta. Vasta aikojen päästä kuulin hänen kuolemastaan, ei onneksi autokolarissa, vaan siihen piruun, syöpään! Kävin muruseni kanssa hänen haudallaan vuosia myöhemmin, hän oli minulle kuin isä, jonka menetin teininä.
Puuttuisin, ihan oitis, on vastaukseni.
kun ajokorttia ei enää myönnetty 1984, kun hän täytti 80 vuotta. Mutta olihan mopo. Kypärännauha auki hän ajeli. Mieheni teki jekun ja otti joitain osia pois. Ukki tutki mopon ja korjasi sen. Ajelu jatkui kunnes hän lähes 92-vuotiaana ei saanut joulujuhlaan lähdössä ollessaan mopoaan käyntiin. Mutta olihan vielä polkupyörä. Hänen piti polkea vimmatusti, jotta ehtisi bussiin. Hän tuupertui ojan penkalle muiden juhlaan menijöiden silmien edessä.
No varmaan jekkujen tekijällä paha olla, kun vaari joutui polkemaan eikä sydän kestänytkään.
Voiko noin typerää ajatusta ollakaan mitä kirjoitit? Onneksi tuupertui vaan vaari, eikä kenties muita tiellä kulkevia ? Ota järki ajatteluusi hyvä ihminen.
tehtiin vuosikymmentä aikaisemmin eli ukki ajeli vielä paljon jekkujen jälkeen mopollaan. Hän tiesi paljon eri kulkuneuvoista ja osasi korjailla. Todettiin vaan, että harva lähes 92-vuotias kuolee tanssikengät kassissa- eli loppuun asti täysillä.
No jopas oli typerä kirjoitus
Jos ymmärrys ei riitä, ole ominasi. PAREMPI YKSI VAINAA KUN MONTA MUUTA, KUTEN SAAMME USEIN LUKEA. Oletko sinä lukemisne taidon lisäksi vielä ymmärtämätönkin?
pappoja jymäytetä niin vain, luultavasti ovat eläissään purkaneet kerineet eräitäkin kertoja mopojensa moottoreita, - nykyautojen remontointi oisi jo ehkä "hieman" vaikeampaa.., jos kai "jekkujen" tekeminenkin - keksiminen. :)
Mutta on he jääräpäitä..voi turkanen sentään..
...niin kauan kunnes se päättyy.
Meille kaikilla. Sinua nimimerkilläsi vain inhotaan.
Oma isäni lähti mopollaan juovuksissa ja kaatui ojaan. Jos olisin edes tajunnut, että jotain olisi voinut mopolle tehdä, olisin sen tehnyt.
Kaatuessaan ojaan en itse uskaltanut mennä edes katsomaan, koska pelkäsin, että hän on kuollut, koska mitään ei kuulostanut.
Typeryyteni vuoksi en uskalla edes kertoa, kuinka silloin menettelin.
Mikset voisi anonyyminä kertoa, kerro pois.
jos jotakuta inhottaa. Mulla on todellisessa elämässä vahvat tukijoukot. Luin vanhoja sanomalehtiä ja yhdessä oli hyvää asiaa kiusaamisesta. Kateellisuuteen perustuu usein. Itse en täällä halua erityisemmin tutustua henkilöihin nikkien takana, luulen osaavani erottaa asiat ja henkilökohtaisuudet.
tuo mies oli ojaan tuupertunut.
Polkupyörällä harvemmin ajetaan ihmisen yli.
Joo, mutta kun tuo "säälittävä" tapaus ei itse ymmärtänyt, korkeassa kiihtelysvaarassaan suolsi suustaan juuri sitä sontaa, mitä itse oli syönyt.
Kun appiukkoni ajeli päin punaisia, eikä tiennyt koskaan, mihin piti mennä. Kysyi aina vieressä istuvalta vaimoltaan, että mihin sitä pitikään mennä, kun kauppaan olivat menossa tai mihin vaan, niin ei viittä minuuttia muistanut asiaa. Anoppi sanoi, et hän laittaa silmät kiinni keskustassa valojen kohdalla, kun pappa ei usko häntä, hän ei saa osallistua liikenteen valvontaan, se suuttuu, mut ajelee päin punaista, niinko ei valoja edes oliskaan.
Anopin ja hänen tyttärensä kanssa asiasta ei voinut puhua sen enempää, kun pappa suuttu. Papalle ei voi sellaista karhunpalvelua tehdä, että kortti otettas pois.
Minä soitin polisillle ja neuvoteltiin, miten menetellään, sillä pappa on jo hengenvaarallinen toisille tielläliikkujille. Ei se osanntu edes kotiin tulla ilman vaimoa. Kun menivät tyttärensä luo, pappa kysyi pihassa, että mihis me nyt tultiin.
Poliisi ehdotti, että he joko menevät tielle ratsaamaan, ja se olisi hyvä syy pyytää pappaa poliisilaitokselle ja ajokokeeseen. Tai toinen vaihtoehto, että häntä pyytäisi ajokokeeseen, mutta se herättäisi epäilyä, kun ei ole kortin uusimisaika, eikä jäänyt liikenteessä ratsiaan.
Joten päädyimme, että kokeillan sellaista, kun pappa lähtee kotoa, soitan poliisille, ja poliisit pysäyttävät tien päällä, ja pyytävät polisiasemalle tarkempaan ajotutkintoon, ja katsastusasemalle ajokokeeseen.
Emme ehtineet sitä tehdä, kun appiukko oli sanonut, että nyt on hänen autoilut autoiltu, ja vei kortin poliisilaitokselle omasta aloitteestaan.
tuurilla se kai tuo meijjän mieski vielä ajelee, - lääkäri sanoi jo vuosi sitten että lähikauppaan vain saa/saisi enää ajella, mutku sitä asiaa tahtoopi olla etemmäksikin. Missään tapauksessa en uskalla sanallakaan virkkaa hänen ajokyvystään epäilyksiäni, - lapset saavat siitä lääkärille ilmoittaa.
Muutamia hyvän tuurin ulosajoja jo on, mutta en tiedä miten kauan hyvää tuuria piisaa..
Tietysti hänkin kun on ajanut autoa jo viidettä kymmentä vuotta, niin teknisesti ajo onnistuu, se on ihan ohtaluussa, - mutku se huomiokyky ja refleksien hitaus, sekä raajojen jäykkyys..ne minua huolettavat..:(
Ja mies ittepäinen kuin muuli, ollu aina, mutta sairauden myötä se luonteen piirre on vain korostunut entisestään..
Miksi elämä antoi minulle tällaisia asioita..
loppulause tarkoitti vain ilmoitus "velvollisuutta" , ei miehen sairautta - hänelle se on suurempi onnettomuus.
Kun multa meni tää oikee käsi vaikean sairauden vuoksi toimintakyvyttömäksi, ja ajelin yhdellä kädellä, niin fysiatri ihmetteli, et selviän isolla autolla ykskätisenä. Sanoin et ei oo vielä ongelmaaakaan, et oon ajellu Tampereella ja Helsingissä, eikä tehhy tiukkaakaan. Ainoostaa parkkipaikoilla on vaikeuksia, kun ei yhdellä kädellä ratin vääntely ole helppoa.
Ottaen huomioon, että myös tasapaino meni, kulkeminen oli kuin humalaisellla, tie ei meinaa riittää. Mutta kun istun paikoillani auton ratissa, ei huipannut. Sehän se ihmisiä kauhistuttikin, et miten ihmellä tommonen voi ajaa, joka tuskin pystyssä pysyy ja on ykskätinen. Oikee jalkakin oli osittain hervoton.
Mutta kun on automaattivaihteisto ja vakionopeuden säädin, ei oo ollu mitään ongelmia. Invalidiliitosta kyselin, et mitäs mun pitäs tehdä, niin ne sanoi, et pitäs mennä poliislaitokselle, ja ne pyytää uutta ajokoetta. Jos läpäset sen, se merkitään ajokorttiin, et ajat ykskätisenä.
Kysyin, et entäs jos en tee ja aja uutta tutkintoa, mitä seuraa? No ei mitään jos et jää kiinni, eikä kukaan tee ilmoitusta.
No en oo menny ajokokeeseen. Käden toiminta on palautunut aikaa myöden hissuksiin, ihme ja kumma, jonka ei pitänyt elpyä. Mutta yksi leikkaus siihen joudutaan kuukauden päästä tekemään.
Tämä samanen käsi on ollut kipeä, hirvittävän kipeä jo ennen tätä toimintakyvyn menetystäkin, joten yksikätisyyteen olin sopeutunut jo aiemminkin, vaikka osittaiseen yksikätisyyteen. Toisina päivinä oli niin kipeä, ettei sitä kärsinyt edes liikuttaakkaan ja toisina päivinä taas oli toimintakuntonen.
Niin se lääkäri sanoi, ettei hän ole kuullutkaan eikä nähhy, et ajat autoo, et hänen pitäs virkansa puolesta tehdä ilmotus poliisille tost sun ajosta... että laittaavat sut uuteen ajokokeeseen.
Kyllä ne tuolla kuntoutuslaitoksellakin lääkärit tietää, et mä ajan ja ihmettelöövät, mut en mä ymmärrä, mitä ihmettelemistä siinä on. Siinä se 6 metrinen auto liikkuu kuin 3 metrinenkin, ainoo ero vaan on parkkialueilla.
Eipä juolahtanut mieleenikään olla ajamatta oikea käsi kipsissä.
Tosin vain kyynärvarresta sormenpäihin.
Tavalliseen käsivälitteiseen kyllä kaioasi automaattia viikottaisilla työmatkoilla 250km pk-seudulle.
Aikaisemmin oli oikea jalkani ollut kipsattuna 2,5kk. Huomattavasti suurempi haitta ajaessa mutta lentoemot olivat avuliaita.
Eikö lääkärin velvollisuus ole ilmoittaa poliisille, jos potilaan kunto ei salli ajamista. Minusta kieltoa ei tarvitse eikä saa sälyttää omaisille.
Näin sanoi 93-vuotiaana kuollut isäni. Ensimmäinen on kun saa ajokortin ja toinen, kun malttaa jättää sen vanhentumaan.
Isäni sai ajokortin 16-vuotiaana (v1926) eikä sitten kun täytti 90 vuotta (v2000) enää viitsinyt sitä uusia.
Dementia onkin hankala. Omaiset huomaavat outoa käytöstä, mutta mistään ei ikäänkuin saa kiinni. Monesti sairastunut osaa ksarpata lääkärillä käydessään. Dementian etenemisessä on agressiivinenkin vaihe. Toisaalta niitä on eri muotoisia. Netistä saa paljon tietoa, kunhan hakee. Lääkityksen ajoissa saaminen hidastaisi etenemistä.
Oma appiukko ajoi viimeisen ajon reilu kuukausi ennen kuolemaansa. Eksymistä oli juuri kauppamatkalla, eikä osannut kotiin, kuin mummun neuvoilla. Silloin itse huomasi, ettei suju.
ja kun neurologi kysyy siinä vastaanotolla, että mites se puolison mielestä se autoilu sujuu, niin vastaapa siinä sitten ettei mielestäni oikein suju...
on ainakin miehelle minuuden jatke. Ei suurempaa surua ole kuin se, että joutuu luopumaan rakkaasta autosta. Näin ainakin ex-appeni kohdalla. Ja ex-puoliso, joka asiaan puuttui, kuuli jatkuvaa marmatusta asiasta.
Itse uusin ajokortin vielä 65-vuotiaana, mutta en ole ajanut pätkääkään. Puolisoni on hyvä kuski ja sen verran nuorempi, että saa hoitaa homman.
Kun istun autossa aina pelkääjän paikalla, pystyn tarkkailemaan liikennettä ja kyllä hyvin pystyy näkemään milloin autoa ajaa "vanha gubbe" tai sitten kaltaiseni vanharouva. Ei meiltä enää suju... Tietenkin poikkeuksia on - vaikkapa uudempi appeni joka autoili vielä 89-vuotiaana. Mutta kyllä hänkin joskus peruutteli "pikkuisen holtittomasti".
olla ja toistaiseksi olen pystynyt reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Eilen Sturenkadun ja Helsinginkadun risteyksessä Helsingissä auto yhtäkkiä vasemmalta vaihtoi kaistaa eteeni, ei mitään merkkiä, siitä vain eteen keskellä risteystä. Nykyään en juuri ole väsynyt ajaessani. Väsymyksen huomaa parhaiten siitä, ettei vaihda valoja kuten pitäisi. Minulle se on merkki siitä, että on lopetettava sillä erää. Aion kyllä ajella vielä pitkään, jos kunto kestää ja jos on varaa.
kun ajaa paljon. Ja tiedostaa iän aiheuttamat muutokset. Tuntuu vain, että miesten on niitäkin vaikeampi myöntää. Ainakin minun tuntemieni...
Ikävä kyllä, Hesassa nopeat syövät hitaat. Itse oppineena mieheltäni, olen noudattanut ainakin kerran ko. sääntöä.
Mutta, kuinka ollakkaan, olin Hakaniemen torin tuntumassa ja minulla oli ajo-oikeus, kun taas vastakkainen ajoneuvo yritti tunkea eteeni.
Ylläripylläri, siellä olikin mieheni!!!
Sulassa sovussa saimme kuitenkin ajojärjestyksen toimimaan.
ja en ole ajatellut lopettaa ennenkuin kortti otetaan pois.., ainakin tällä hetkellä on semmoinen mieli..
sitten ajan mopolla..:)
Heh, 61 vuotiaana kattelin kiihkeesti koppimopoa. Ihan vaan sopeuttaakseni ajatukseni pikkuhiljaa, että eteen tulee se hetki että korttia ei enää annetakkaan.
Olenhan ollut yksikätinen ajaja, mutta sehän ei ajoa estä, kun on automaattivaiheteinen auto. Mutta eihän se tuo toinenkaan käsi ole likipitäenkään kunnossa, mutta olen oppinut tulemaan toimeen, ja selviän ihan hyvin.
Onko jotain, mitä en ymmärrä kirjoituksissa, sillä mielestäni et vastannut kirjoitukseeni, mutta kuitenkin sain vastauksen , joka ei liity mitenkään omaani.
Luen mielenkiinnolla kuitenkin juttujasi, joten ajellaan me mummut kunnes vallesmanni häätää meidät pois. Miehet ne vasta tumperoita ovatkin. Näkö ja kuulo ei mukamas haittaa, mutta ansólla, kun kotona puhutaan, niin kuulo ei toimi ja näkökin on mitä sattuu, kun vaatteetkaan ei osu niille kuuluville paikoilleen!!!
Nyt kyllä on siinä "kiikunkaakun", milloin mieheni ajokortin menettää, mutta hyötynä saa ilmaiset taxsi matkat ikänsä puolesta tarpeellisiin matkoihin lähiseudulle.
Sekin on paljon eläkeläiselle, kun on pois oman auton kulut ja muutenkin saa alennukset yleisillä kulkuneuvoilla 50%.
Oliko muuten Irlanti, joka myöntää eläkeläisille ilmaiset junamatkat, vai olenko nähnyt unta? Mikä olisikaan ihaninta matkustella ilmaiseksi junalla ristiinrastiin Irlannissa. Asuminenhan on ilmeisesti kallista ja ruoka, jos aikoo herroiksi elää, mutta säästäväinen osaa kyllä ruokansa valita. Yöpymiset on hieman eriasia, koska mummo teltassa ei vaikuta kai kovin uskottavalta??? Vai mitä?
appenikin. Ostikin sellaisen, mutta yhden kauppareissun on sillä tainnut tehdä. Ei vanha mies,85, taivukaan niin ahtaisiin tiloihin...
ja kai -näkökin, huomattu monesti tän pitkän yhteiselon varrella :)
Ja anteksi, jos en vastannut, ei ollut tarkoitus syrjiä, mutku on tätä askarta joskus niin paljon, ja joskus ei vaan ole mitään lisättävääkään kommentteihin ja niinollen jää "vastaamatta"..mutta anteeksi jos pahoitin mielesi.
Meillä on kaksi autoa, ja uskoisin että mieheni asiat selviäisi halvemmalla taksilla ajaen, - mutta ei hän halua luopua autostaankaan, - just tänään kyselin jos laitettaisiin nämä kaksi menenmään ja vaihdettaisiin uudempi yhteinen auto, - mutta ei..en saa tehtyä mitään sopimuksia hänen kanssaan..ajakoon siis omallaan niin kauan kuin hänellä se kortti sitten on..
Nuorempi tyttäremme ovat aivan kauhuissaan isänsä autoiluista, ja on jo sitä mieltä että se pitäisi jotenkin saada loppumaan; jos ihminen nukahtaa suunnilleen sekunnissa tuoliinsa, niin aivan yhtä hyvin hän voi nukahtaa auton rattiinkin..
minulle, että Unkarissa eläkeläinen pääsee ilmaiseksi yleisillä kulkuneuvoilla. Tietääköhän joku tästä asiasta?
ajeluun tarvitaan mopokortti, eli jos ajokortti lähtee niin sitten hankittava mopokortti. Niin ja sen voi hankkia, eli mennä "inssiin" 16-v alkaen.
En tiedä miten maaseudulla, mutta kaupungissa ainakin ratsataan nuorisoa, onko ajolupaa. Sama koskee mopoautoa. Traktorillakaan ei saa ajaa yleisellä tiellä ilman ajokorttia.
luopumaan autosta (lasten painostuksesta), ei ajokortista, oltuaan sitä ennen terveyskeskuksen vuodeosastolla pari kuukautta tosi "huonossa hapessa". Arveli kai itsekin, ettei hänestä enää ole auton rattiin, mutta sitten taas kerran piristyi ja kun auto oli myyty, hankki koppimopon.
Tarkennusta mopokorttiasiaan. Jälkeen 1985 syntyneiltä ainoastaan vaaditaan kortti.
Tämä koskee avomopoa ja kolmipyöräistä. Mopoautoon tarvitaan kortti, siis kaiken ikäiset.
Akkupolkupyörä. Sen voi asentaa myös kolmikkoon. Olin vasta nipin napin 50:ntä vuotta, kun hankin kolmikon.
Ihmettelen, mikä siinä on että kun ihminen ikääntyy, miksi se ei siirry kolmikkoon, turvallisuusmomentti monikymmenkertaistuu. Kun mies alko kans ajamaan kolmikolla siinä viidenkympin iässä, kun huomasi jäykistetyllä selällä, miten vaarallista on polkupyöräily, niin siirtyi kolmikkoon ja totesi ne turvallisuustekijät, ihmiset kauhisteli, ootko sä jo niin vanha?
Kun katselee noita mummuja muovikassinyyssykät polkupyörän sarvessa ja ajaminen on semmoista vingertämistä, pysyykö mummo pystyssä vai ei, niin säälittää, miksi ei siirry kolmikkoon? Oikeastaan olis noiden ikääntyneiden ihmisten kerhoissa kolmikon esittelypaikka.
taitaa vaan olla aika huikea, jos sen joutuu itse kustantamaan. Muuten varmasti hyvä peli.
käsi olekaan ongelma, jos tosiaan on automaattivaihteet, - kunhan järki pelaa.
Mieheni kohalla on tavallaan kyse monivammaisuudesta, ja hyvin vaihtelevasta vireystilasta, sekä kankeista raajoista, - järestäkään ei ole hyötyä täpärissä paikoissa jos reagointikyky on hidas..
sorry käsitin väärin. luulin että se on sama kuin mopoauto.
No, tässä lähistöllä asuu yli 50v. mies jolla 3-pyöräinen avomopo ja joutui sen mopokortin hankkimaan.
Onko eri poliisipiireissä eri käytäntö, mutta kortin mies hankki.
on yhdellä naapurilla ja hän sai sen jostain kuntoutusrahasta (Kela), mutta kyllä senkin nurin saa. Hänellä kävi niin, että polkiessaan ylämäkeen pyörä lähti alaspäin tulosuuntaan ja ojaan päätyi selälleen. Eli lihasvoimaa sekin tarvii. Tasasella varmaan hyvä ajettava.
Siinä mallissa on etupyöriä kaksi, mutta olen nähnyt sellaisen mallin jossa takana kaksi pyörää. Kumpi sitten parempi.
oli sellainen malli, jossa oli kaksi pyörää edessä. Kela oli maksanut (hän oli mamu!). Hän ei vain uskaltanut sitä paljon käyttää, kun asui Helsingissä, mikä tarkoittaa sitä, että jos hän olisi jättänyt pyörän kadulle, se olisi pöllitty heti, lukittunakin. Täällä kun on tuota osaamista!
osaisi hankkia? Tekisi mieli kolmipyörää, mutta lonkka ei kestä polkemisen rasitusta, eli akkukäyttöinen olisi varmaan kätevä.
Lonkkavika ollut syntymästä asti ja sitä kun ei voi operoida, niin pikkasen pidempi kävelykin rasittaa saati sitten polkeminen.
http://www.apu-lahde.fi/applications/CatalogManager/inc_catalogmanager3.asp?gpcid=10&cid=47&scid=200&ItemID=217
http://www.apu-lahde.fi/pdf/Skeppshult 2009.pdf
Mulla tämä, en muista mitä maksoi, mutta ei se hirveesti tavallista laatupyörää enempää maksanut. Minä tykkäsin enemmän tuosta, missä oli edessä yksi pyörä, se on helpompi ajettava ja ohjattava.
Hintaa eivät oo laittannu näkyviin
http://www.apu-lahde.fi/pdf/easytrider-nojapyörä .pdf
Moottoreita voi kysyä ensinnäkin pyöräliikkeistä, mutta Sun kannattaa kääntyä ensin kunnan sosiaalihoitajan puoleen, joka vammaisaioita hoitaa, ja kysyä, voisko mahdollisesti kunnasta saada vaikka lainaksi. Lainaksi voi tarkoittaa pitkäaikaislainaa, eli niin kauan kuin tarvitset. Tai sitten esim. 1 kk tai 3 kk. Tai voivat ne parhaassa tapauksessa ostaa sulle pyörän kokonaan, mutta se on kunnan omistuksessa, eli palautuisi kunnalle, kun käyttötarpeesi lakkaa. Tähän tarvitaan lääkärin lausunto ja suositus.
Naapurilla on akulla käyvä polkupyörä ja kesäisin se sillä huristelee vaikka on silla autokin.
Nuo kuntoutusvälineeksi katsottavat esim. kolmipyörä, se tulee joko paikalliset TK:n kautta lainaamosta tai sitten kunnan sosiaalitoimen vammaispalveluyksikön kautta.
Kela ei näihin osallistu kuin ani harvoin, ja silloinkin vain nuorten ihmisten kohdalla (lapset ja nuoret).
Toi Lähteenmäki on hinnoiltaan härskin kallis, joten samoja laitteita voi saada muualta huomattavasti halvemmalla. Kantsii kysyä polkupyöräliikkeistäkin.
kunta se on. Kuten sanoin, tuttavani oli mamu, joten hän ehkä sekoitti "luukut", tai sitten minä...
noista osoitteista. Vammastukia en saa, olen työkyvyttömyyseläkkeellä tässä n. vuoden ollut. Tuo lonkka alkoi vaivaamaan pahasti, niin ortopedi sen vian hoksasi ja olin jo yli 50-nen, siinä alkoi tuntua issiaksen tapaista särkyä jatkuvasti. Hän totesi, että lonkkahan on vino ja alempana kuin toinen puoli. Että näinkin kauan piti elää enenkuin sekin selvisi.
Eräässä kuvastossa oli kolmipyörä jossa 2 pyörää takana ja tilava kuljetuskori. Hintaa oli n. 400e, sen kyllä pystyn itsekin kustantaan ja siihen vielä akku, niin hieno homma.
Kesäkäyttöön lähinnä ajattelin, talvet seisköön varastossa. Tässähän ihan pirstsakoituu pelkästä ajatuksesta.
Hyvää pääsiäistä!
Joo, varmaan mummulla menny sekasin. Ei ne enää pysy perässä, kuka täti on Kelan puulaakista ja kuka Kunnnan puulaakista. Kun kyse on mummosta, niin kustantaja on 100 %:sesti kunnasta. Todennäköisesti vielä terveyskeskus.
Minä kun olen apuvälineiden runsas käyttäjä, niin mulla on myönnetty kunnan sosiaalitoimen kautta:
Pyörillä oleva pöytätaso, jossa kotitalouskoneilla omat ulos vedettävät tasot, ja ne istuintyökorkeudella.
Keittiön työtuoli pyörillä ja säädöillä oleva. Siivousvaunu (luutun puristin, sanko, kori ja se pyöräkehikko, mihin nää laitteet kiinnittyy.
Terveyskeskus sitten on myöntänyt/antanut lukemattoman määrän apuvälineita: moottoiroitu säätösänky, WC korotusistuin, suihkutuoli, kainalosauvat, reumasauva http://www.apu-lahde.fi/applications/CatalogManager/inc_catalogmanager3.asp?gpcid=10&cid=42&scid=143&ItemID=184 , kynän paksunnoksia, eirtyisveitsiä, purkkien ja pullon avaajia, nappulan väännin, avaimen pidin, vetijetjun vedin, takin pukija, eirialisa ortooseja, reumarollaattori http://epaper01.mmd.net/go/8679/18 (vasemman puoleinen) jne.
Yliopistollisesta kesukssairaala erikoissairaanhoidon kliniklata sain varrellisen kamman, ruokailuvälineet, pinsettejä yms..
Siis vaikka laitteen antaa sosiaalitoimi tai terveyskeskus, kunnan pussilta ne kumpikin maksetaan.
apuvälineitä "kunta se on". Olen läheltä seurannut vammautuneen elämää ja tykkään, että se käy kokopäivätyöstä. Onneksi avustajiakin saa ja juuri noita mainitsemiasi "etuuksia". Hyvää jatkoa sinulle...
Luin koko ketjun, vaan vastaan näin.
Sinun ikävä velvollisuutesi on kyllä kertoa lääkärille, vaikka soittaen, huomaamistasi epäkohdista.
Haluaisitko elää loppuelämäsi, mahdollisten vahinkojen tuomien surujen kanssa?
Siinä voi vammautua, niin miehesi, kuin kanssakulkijat, jalan tai autolla.
Jaksaisitko sellaisen tiedon kanssa? Ja vain siksi, ettet ilmoittanut?
Pahimmassa tapauksessa, hengenlähtökin, ajajalla, tai syyttömillä?
miehelläni pitäisi olla puolen vuoden välein lääkärin tarkastus neurolla, mutta kun tämä keskussairaalan lääkäri tilanne on ollut niin huono, on tarkastusvälit venyneet lähes vuoden mittaisiksi.
Hän oli jo yksityisen neurologin hoidossakin, mutta tämäkin suhde ontui lääkärin mentyä ulkomaille, - nyt hän sai lähetteen taas julkiselle puolen, josko kutsu kuuluisi ensi kuun puolella, - jos sitten ottaisi autoilu asiankin puheeksi.
Jos kyseessä olisi joku muu kuin samassa taloudessa asuva sukulainen, oisin jo ilmoittanut...täytyy tässä yrittää olla kuskina mahdollisuuksien mukkaan..
Olen ajanut n.alle 20 vuotiaasta asti KotiSuomessa ja jonkinverran Euroopassa. Nyt pitäisi mennä taas optikolle tarkistuttamaan näkö. Pääkaupunkiseudun työruuhkakin jo vähän hirvitti viimeviikolla kotikaupunkiini verrattuna. Jos suinkin kävelen nykysin mielelläni pitkiäkin matkoja. Kauppareissut "markettiin" tms. autolla.
pyöräily myös. Meillä on auto, mutta käytämme sitä harkiten. Kerran viikossa teemme kauppareissun, kesäkeleillä ei aina sitäkään, kun pääsee polkupyörällä. Työkeikalle, kymmenen kilometrin päähän, kuljen yleensä bussilla tai polkupyörällä.
pyöräilisin mielelläni, - mutku 10 kilsaa on ehkä pikkuisen liikaa, etenkin 5 hengen ruokatarvike kassien kera :)) Sitku ollaan kahen, voin kävelläkin..
paljon huollettavaa, Pirre*. Meitä on vain kaksi vanhaa, tai oikeastaan yksi "helvetin vanha"= minä ja sitten toinen paljon nuorempi, eli hän.
Puolisoni letkauttelee minulle koko ajan tästä minun korkeasta iästäni. Se on kuulemma siedätyshoitoa, kun olen välillä valittanut, ettei vanhuus ole yhtään kivaa...
jään kahden vuoden päästä eläkkeelle, - toivottavsti..työni on/ovat tässä kotona.
Homenna jään lomalle viikoksi..ja t o d e l l a olen loman tarpeessa..
P.s. nuori puoliso pitää kai Sinutkin nuorena :)
koetahan lepäillä! Suotuisaa säätäkin taitaa olla luvassa...
, en viitsinyt lähteä nyt mihinkään reisuunkaan, haluan vain levätä levätä ja levätä..
Tänään oli hieno ilma, aurinko paistoi - tuuli oli etelästä ja lämpöistä, huomisen ilmoista en tiedä, eikä se ole tärkeääkään, kyllä kai sinne sekaan mahtuu :)
Iloista Pääsiäistä Sinullekin.
pelätty on,
mutta sillä vanhuksella on sittenkin ollut omaa järkeä,
vaikka yöllä usein kävi tuttavilla ja ihmetteli kun ovia ei avattu-
Pirren ketjusta tuli pitkä ja mielenkiintoinen. Arvokkaita näkemyksiä on esitetty laidasta laitaan.
Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen näön merkitys liikenteessä. Kun pari vuotta sitten kävin lääkärisyynissä jouduin hankkimaan silmälasit, vaikka näkökykyni reilusti ylitti B-kortin vaatimuksia. Ajokorttiin tuli merkintä, että C:stä ylöspäin on käytettävä laseja. Nykyisin käytän aina ajaessani laseja, henkilöautossakin, ja ihmettelen että kuinka autoilija, jonka näkö on vielä huonompi, pärjää liikenteessä.
Kevät on tulossa ja teille myös motoristit. Kuinkahan moni taas joutuu puolisokean henkilöautoilijan ruhjottavaksi, kun talven jälkeen autoilija ei heitä näe. Itse otan moottoripyörän naftaliinista vasta kun kanssakulkijat ovat niihin taas tottuneet ja kun vaarallinen irtohiekka on putsattu asfaltista pois.
Toivotan hyvää kesää ja turvallista matkaa lukijoilleni. Yhteispelillä se sujuu, sanoi aikoinaan Enska.
Tästä näkökyvystä ihmettelen, että B-korttiin riittää huonompi näkö. Kuitenkin ollaan samassa liikenteessä ja B-kortilla ajetaan yleensä matalammalla autolla.
Ajan enimmäkseen pakettiautolla ja mielestäni sieltä hahmottaa liikenteen paremmin, kun istuu ylempänä.
samaa minäkin tarkoitin, vaikka jäi sanomatta. Pakettiautolla ajan paljon minäkin, mutta kuorma-autossa istun vielä ylempänä ja näkyvyys kaikkiin suuntiin on parempi. Enemmän tarvitsen silmälaseja henkilöautossa kuin kuorma-autossa.
Se on vieläkin korkeammalla kuin pakettiauto. Aiemmin oli Toyota LandRuiser maasturi, sitten pakettiauto, ja välissä henkilöauto ja nyt asuntoauto. Näkyvyttää on ja paljon, paitsi taakse ja takaviistoon, mutta takaviistoon on peilit, jotka on toimineet oikein hyvin siinä näkyvyydessäkin. Peruutuskamerakin laitoin, muttei se susotunut mun autossa toimimaan. Nyt ostin sellaisen muovisen lätyskän takaikkunaan, muttei ole tullut laitettua sitä paikoilleen, se on sellainen laajakulma, näyttää takaikkunasta takana olevan liikenteen. Sellainen oli aikoinaan maasturissakin.
on minullakin. Toyota HJ-61, jonka ostin uutena 1988. Rahallista arvoa autolla ei enää ole, ja siksi en ole siitä luopunut. Kalliin dieselveron takia laitan sen nyt seisontaan. Myös pakettiauto on yhä, sekin Toyota. Käyttöautona on nyt Volvo XC70, ja se tulee pian korvaamaan sekä maasturin että pakettiauton. Asuntoautoa ei koskaan ole ollut, vaikka joskus olen sellaisesta haaveillut.
Isompia autoja ajan enää vain satunnaisesti, kun en ole ammattikuski. Kuorma- ja linja-autoissa on hyvät ja monipuoliset peilit, mutta peruutuskameraa kaipaisin.
Kerro lisää siitä Land Cruiseristasi. Eikö ollut hyvä ja vahva auto, vaikka ajo-ominaisuudet olivat kuin Zetorin.
menehtyi viime kesänä kai ennätys paljon, - ihan hirvittää taas ajatus tulevasta m -pyörä kaudesta - kunpa "lapsi" ajaisi varovasti..
Minua ihmetyttää miksei näille ikääntyville, esim. parkinsonia sairastaville tehä edes näkö testejä, - sairauteen kun kuuluu hämäräsokeus yhtenä lisä vaivana..:(
mutta onhan se niinkin, että B-kortin omistajat voivat ehkä enemmän valita, milloin lähtevät liikenteeseen. En itsekään sentään puolisokea ole, mutta en mielelläni lähde tien päälle ainakaan syksyn pimeimpään aikaan, ellei ole aivan pakko.
Suomi on aika harvaan asuttu maa, kylistä on kaikki palvelut kadonneet ja julkista liikennettä ei juurikaan ole. Tukalaksi kävisi elämä monille, jos vaatimukset olisivat tarpeettoman tiukat.
Joo, se tuli uutena meille 1986. Ajokilometrejä ehti kertyä 500 000 kun sen elämä katkesi puuhun. Yksi tenavista nukkui rattiin (oli vasta 5 kk sitten saanut ajokortin) ja auto karkasi pettähallituksen puoelle. Toyota LandGruiser romuttui täysin lunastuskuntoon. Akselti lentivät pitkin mettiä, lopuksi auto pysähtyi isompaan puuhun, jarunko työtyi puoleenväliin konehuonetta.
Poliisit sanoivat, että jos olis ollu henkilöauto, olis taas kynntilöitä tapahtumapaikalla, eli henki pois. Nyt vain otsa paiskautui ohjauspyörää vasten joten vain mustelma ottaan. Lasit autosta säpäleiksi. Penkkien selkänojat vääntyivät luokille.
Taksi, joka tenavan vei siitä terveyskeskukseen tarkistettavaksi (aamuyöllä) sanoi, että sitten vasta on autokuski, kun on yhden auton romuttanut, että se se vasta opettaa tiellä liikkumisen ongelmat.
Sen jälkeen tuli sitten Toyota Hiace.
Kyllä minä tykkäsin kovasti tuosta maasturista, jollain tapaa kaipaan sitä vieläkin. Sillä kolusin kaikki mettätiet ja ajelin pitkin mettiä ja maatalousajoja. Kävin marjassa, kun sillä pääsi mitä ongelmallisimpiakin pölkuja pitkin.
Muta uskomaton oli automyyjien suhtautuminen kun sitä oltiin ostamassa. Ikäänkuin emäntää ei olisi ollut olemassakaan, puhui vain isännälle. Jos ei olisi ollut sellainen aika, että maasturit ovat kiven alla, ja meillä pakko rakonen saada silloin auto, niin siitä kaupasta ei iki maailmasta olis autoa ostettu.
Ja kun mentiin siihen autoliikkeeseen, meitä ei vaivaannuttu palvelemaan lainkaan, kun ei ollut "kovat kaulassa". Ainut maasturi, joka siinäkin oli, oli lappu nokalla että MYYTY.
Mut kun me pyörittiin vaan siinä ympärillä ja olimme käteisostajia, niin kas, myyty lapulla ei ollutkaan mitään oikeaa merkitystä. Se auto se siitä lähti.
Myyjä tyrkkäs paperit mun kouraani ja komesi jonoon, hän sillä aikaa isännälle opastaa auton käytön. Sanoin, ettei tuu kuuloonkaan, minä haluun olla myös mukana opastuksessa, niin kehtasi sanoa, etti siinä ole mitään sellaista, että mun tarttes se olla kuulemassa/näkemässä.
Juutas soikoon, minä ajoin tosta ainakin n. 400 000 km, niin minulla, kun olen nainen, ei ole mitään virkaa, että edes vaivaantus esittelemään ja opastamaan autoa. Ei olla sen koomisen perään jalallakaan astuttu siihen liikkeeseen.
Joo, ehti olla meillä 11 vuotta, ja 500 000 ajettu, kun sen auton elämä päätyi tuohon 30 km:n päähän puuhun.
Joo, mutta kesäpaikkojen tavaroitten ja matkojen takia auto välttämätön. Talvisin kauppojen läheisyyden yms. vuoksi voi usein kävelläkin. Paitsi auton käyttö vaatii sitä peräkärryä siellä sun täälläkin. Enkä aio ostaa mitään "pakeettiautoja" harmikseni ;)
HJ:n tarinoita. Itselleni on mittariin kertynyt vasta vajaat 300 tuhatta kun se auto on lähes aina ollut kakkosautona. Ykkösenä ollut HiAce. Ensimmäinen oli vuoden 1974 mallia, 1600 kuutioisella bensakoneella. Seuraava oli 1980 ja nykyinen, josta olen jo luopumassa, on 10 vuotias.
Se HJ on nyt ollut yhden lapseni perheen kakkosautona mm. hevoskärryn vetäjänä, mutta kuten jo sanoin, laitan sen seisomaan kun yli tuhannen euron vuotuiset kiinteät kulut tekevät kalliit kilometrit.
Kivoja muistoja siitä autosta on. Löysässä pakkaslumessa kuljin kärry perässä, vaikka lunta oli konepeltiin asti. Kerran yhdellä mökkikeikalla isäntäkin pääsi Paijerollaan jälkiäni pitkin perille. Ainoa ongelma oli pitkä akseliväli, kun auto jäi mahastaan kiinni niin neljä pyörää sutivat ilmassa.
Ajo-ominaisuudet olivat kuin puimakoneen. Jäykät akselit ja lehtijouset edessä ja takana, mutta siihenkin tottui. Ajettiin kerran mutkaista tietä Puumalassa, vieressäni istui nainen. Alkoi valittaa, etteihän meillä ihan näin kiirettä minnekään ole. Sanoin että katso edellä kulkevaa autoa, se on samanlainen ja yhtä surkea ajettava, jos se pysyy tiellä niin pysymme mekin.
Joskus 1900 luvun puolessa välissä tein useita työkeikkoja Pietariin. Tie Pietarista Viipuriin oli silloin melko suora ja leveä, mutta hyvin epätasainen. Sehän ei lainkaan sopinut auton jäykälle jousituksille, mutta kun nostin nopeutta riittävästi tie tasaantui, lensin kuoppien yli. Ylinopeussakot kerran sain, maksoi yhtä paljon kuin pullakahvit Viipurin Nesteellä.
Kolareista vielä sen verran, että poikani ajoi pikkutiellä Mersun kanssa nokkakolarin. Mersu meni hinauskuntoon, mutta HJ:n puskuri vain vähän naarmuuntui ja maski meni rikki. Itsekin olin kolarissa kun vanhako nainen tuli sivutieltä Passatilla eteen. Passatin kylki meni kauttaltaan sisään, mutta omat naarmuni en edes viitsinyt mennä vakuutustarkastajalle näyttämään.
Että lujaa rautaa HJ on, harmi että sinun meni niin kasaan.
Muutaman vuoden takaiseen omaan kokemukseeni perustuen susittelisin pollareille metsätaipaleiden ylinopeuksien kyttäyksen asemesta näköseulojen käyttöä.
Kaihit heikensivät näköäni hiljalleen ja laseilla sai aina hieman korjatuksi.
Pitempi poissaolo ratista herätti karmeaan todellisuuteen.
Pimeässäajoa olin jo aikaisemminkin vältellyt.
Onneksi, näön huomaamatta heiketessä, pudotin myös vaistomaisesti nopeuksia ja pidensin ajoneuvojen väliä.
En taatusti ollut ainoa puolisokea ukko liikenteessä!
Vasta nyt kun luin oman sepustukseni, luin myös viestisi loppuosan. Luulin sinut mieheksi, mutta vasta nyt tajusin että olet nainen.
Mies tai nainen, sillä ei toki ole merkitystä muualla kuin ehkä autokaupoissa. Ikäkään ei pitäisi vaikuttaa, mutta valitettavasti näyttää vaikuttavan. Kun pari vuotta sitten kävin autokaupassa minäkin, tiesin mitä halusin. Poikani (35) lähti mukaan tueksi ja kuskiksi siltä varalta että auton ostan. Jo ovessa myyjä kysyi pojaltani, että miten voin palvella. Poikani siihen, ettei minua mutta häntä, näyttäen minua. Myyjä selvästi pettyi, mutta kysyi kuitenkin että mitä haluaisit täällä katsoa. Sanoin että ilmoituksenne mukaan myynnissänne on uudehko auto merkkiä xx ja mallia yy. Sitä haluasisin vähän katsoa, ja jos se minua miellyttää ostan sen heti. Auto miellytti ja käteiskauppa syntyi kymmenessä minuutissa. Tyhmä ostos sinänsä, kun samalla rahalla olisin saanut kahdetkin uudet autot.
Mutta HJ:sta puhuttiin. Tyttäreni (kuorma-autokortti) pärjäsi hyvin sen kanssa ja samoin pojat. Naapuriltani (mies) auto karkasi käsistä jo alkumetreillä. Auto onkin ajettava kuin kuuskytluvun kuorma-auto. Enää ei niitä monta ole, ja siksi haluan omani säilyttää, rekisterissä vaikka seisonnassa.
toivottavasti ei ketään loukkaa...
Parkinsonin tautia sairastaville on oma kulkuneuvo: Harley Parkinson.