Olen vuosia takaperin mennyt valmiiseen pöytään. Vuosia myöhemmin pöytä on täydentynyt omilla lapsilla, eli nyt niitä on kolme. Vaimon kanssa elämä on ihanaa ja ihanaa vielä niinkin kauan kun on vain "omat" lapset paikalla. Nyt 10v tyttölapsen isäpuolena alkaa harmitus nousta hattuun niin rajusti että alkaa olla tarvetta kohta jotain tehdä. Tuntuu että tyttö opettaa omille lapsilleni kaikki maailman paskat asiat. Luottamaan en pysty yhtään, koska saattaa tehdä lapsilleni ihan mitä vain. Vanhempi lapseni toimii näiden sääntöjen mukaan jo tarhassa ja olemme tätä ongelmaa siellä jo koittaneet purkaa. Päivittäiset tunteenpurkaukset ovat tytöllä normaaleita joihin kuuluvat loukkaavat huudot itseäni kohtaan. Tunnen vahvasti olevani perheen ulkopuolinen vaikka takanani seisoo 4 ihmistä. Olen etsinyt virheitä itsestäni ja löytänyt niitä monia, mutta kaikkihan me joskus virheitä tehdään. Olotila on tälläkin hetkellä niin paska että tekisi mieli olkapäästä saattaa tyttö isälleen ja laittaa tavarat perästä. Mutta ongelma on siis tässä että olen aikuinen ihminen jonka pitäisi pystyä elämään lasten ehdoilla ja ottamaan vastuun tekemisistään. Mutta kun ei mies voi luonnolleen mitään..
Tarttisiko käyskennellä jonkunlaisen terapeutin luokse vai laittaa tavarat kasaan ennekuin nuppi kajahtaa?
Tarttisiko käyskennellä jonkunlaisen terapeutin luokse vai laittaa tavarat kasaan ennekuin nuppi kajahtaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen 10 vuotiaan tytön lähiaiti ja muutaman kerran on tullut kasvatus- ja perheneuvolassa käytyä kun tuntuu että mikään ei onnistu tytön kanssa. Ennen niin kiltti ja ihana tyttö on muuttunut täysin vieraaksi raivottareksi joka on muuttanut meille. Hyviä neuvoja olen saanut ja niiden avulla on päivästä toiseen selvitty. Minua on lohdutettu sanomalla, että kyseessä on esimurkkuikä joka tulee toisille jo tässä vaiheessa. Ja lapsella on aina oltava joku johon purkaa pahaaoloaan. Minun on varmaan helpompi kestää tämä tilanne kun lapsi on ns. oma. Samaa kiukkua ja raivoa, joskin vähemmän, saa uusi suhteeni mutta isälleen ja isän uudelle puolisolle lapsi ei koskaan näytä tätä raivoavaa puolta itsestään. Joten en voi antaa neuvoja mutta koeta kestää!
Murrosikä alkamassa? Tyttären äidin täytyy puuttua asiaan. Voimia
Meillä myös miehen tytär samaa ikää ja samoja merkkejä ilmassa.Esimurkkuikä on pulpahtamassa esiin,menee parisen vuotta ja sitten onkin teini talossa,jonka päästä nousee sauhu.Kun sitten sinnittelee seuraavat 3-4 vuotta rajat pitäen,niin jes! ihana nuori nainen on kuoriutunut.Voimia!
Ensinnäkin ei kannata lähteä siitä, että koska hän on jonkun muun lapsi, hän käyttäytyy näin tai johtuisi siitä että on uusperheen jäsen. Hän käyttäytyy näin, koska hän on SIINÄ iässä. Myös omat lapsesi tulevat joskus SIIHEN ikään, joten harjoittele nyt. Minulla on kaksi tyttöä ja 11v. on koko ajan neuvomassa ja antamassa ohjeita nuoremmalle ja häntä viedään kuin pässiä narussa... mutta puutun asioihin (monta kertaa päivässä!) ja korjaan, keskustelen jne. Joskus käytän jopa taktiikkaa "minusta on mukavaa että haluat huolehtia pienemmästäsi, mutta mitäpä jos..."
Muiden kanssa, ikäkysymys.
ne on ne hormoonit mitkä pistää välillä olemaan tosi raivostuttavia.
koeta kestää.
sanoisin että kuuluu ikään.
Meidän tytöllä alkoi varhaismurkkuikä juuri noihin aikoihin.
Nyt on sitten täysi hässäkkä päällä, kun on ihan oikea murkkuikä.
Mikään ei kiinnosta, kaikki on hänestä paskaa. Koulu menee ihan hyvin, mutta ei tekisi koti hommia, ei hoida huonettaan, ei lenkittäisi koiraa jne.
Rajoja ja valtavasti rakkautta. Tyhmyyksiä en anna tehdä, tai tietenkin niitä tulee, mutta niistä puhutaan ja niistä on seuraamuksia hänelle. Pitää jaksaa näytää että välitetään vaikka onkin vaikeassa iässä.
Kokeillaan eri genrejä, ollaan vegaaneja, suojellaan eläimiä, musa pauhaa, ovet paukkuu ja tyttö jatkuvasti "pahalla tuulella". Harvasa päivä kuulen kuinka en ymmärrä mitään, enkä tiedä mistään mitään jne.
Ole läsnä tarvittaessa ja pysy taustalla tarvittaessa. Äidin kanssa olette luoneet perheeseen rajat, joita tytön kuuluu noudattaa.
Vaatii meiltä aikuisilta voimia ja kärsivällisyyttä, mutta uskon että kohta meilläkin helpottaa.