Uskotko elämään? Uskotko siihen että vielä jonain päivänä paistaa aurinko?
Elämänusko käsitteenä on siinä mielessä hyvä käsite, että se voi koskea meitä kaikkia. Masentuneelta elämänusko on mennyt. Onnellisella ihmisellä taas se on maksimissaan. Voisiko onni olla sitä, että ihmiselle konkretisoituu suurempi tuntuma elämänuskoon? Elämänusko liittyy läheisesti koettuun vapauteen. Vapaus taas takaa sen, että ne ihmistä ainaisesti sitovat tarpeet voidaan tyydyttää. Elämä vaikuttaa helppokulkuiselta ja elettävältä. Olisiko tämä sitä elämänuskoa?
Vai mikä on elämänuskoa..
Elämänusko
minä vain mietin
20
425
Vastaukset
- Vaikka näin
oli minusta vaikea. Ihmisellä on vapaus valita miten toteuttaa elämänsä. Siis aikuisena. Voi itse valita miten elämänsä viettää ja miten tarpeensa tyydyttää. Pitää osata sopeutua, myöskin vaikeisiin tilanteisiin eikä kasvattaa niitä, lopulta voi voittaa kaikki esteet ja pääsee hyvään lopputulokseen.
- köyhä mut ei kipee
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ole aina vapaus valita. Eipä ole paljoa vaihtoehtoja työttömällä miten elämäänsä viettää eteenpäin. Sopeudu tässä sitten, kun ei juuri muuta voi kun kotona "nysvätä", kun ei ole edes harrastuksiin, muuhun kuin lukemiseen tai lenkillä käyntiin varaa. No, harrastuksesta käynee sekin kun kierrät kauppoja ja katsot mistä sen jokapäiväisen ruokasi halvimmalla löydät.
Mieluummin kyllä kävisin töissä, mutta ei täällä ainakaan yli viiskymppinen enää mihinkään kelpaa.
sitä, että luottaa siihen, että kaikesta selvitään ja kyllä kaikki lopulta järjestyy.
Että eletään nyt päivä kerrallaan, huomenna voi olla paremmin tai huonommin, sen näkee sitten.
Ollaan tyytyväisiä siihen mitä on, eikä vaadita mahdottomia lisää.
Kyllä minä uskon elämään, ainakin nyt.- gegege
Kuka on vapaa? Aika harva, niin uskon. Ehkä erakko etäällä muista ihmisistä, ilman sidoksia mihinkään. Jos vielä saa asumuksen ja ravinnon omasta takaa, lie vapaus maksimissaan.
Kaikkien muiden vapaus on kavennettua.
Kellä kaventaa sairaus, kellä köyhyys, ketä mikin, kaikilla jokin.
Elämänuskoa on yritettävä kehitellä siitä, mitä on. Pienemmin tai suuremmin annoksin, usein se löytyy ihan pienenpienistä hipuistakin.- Vapaus on.
oma voimavara jos sen ymmärtää!! Muut siihen ei vaikuta.
- gegege4
Vapaus on. kirjoitti:
oma voimavara jos sen ymmärtää!! Muut siihen ei vaikuta.
Montakohan suomalaista on täysin vapaita, kaikessa, käytännössä. Aina useimpien on otettava paljon muuta ja muita huomioon.
Mielikuvituksessaan voi olla vapaa. - Sol57
Aivan samoin ajattelen...viisaasti kiteytit.. Tilanteen mukaan elämässä. Itselleni hyvä kirja tai musiikki se vapaus myös tai jos maalaan myös tuolla luonnossa voin hetken kokea sen tunteen ...mutta,täydellisesti vapaa en ollut koskaan...
tsau:Friidu - Meriläinen
Vapaus on mielentila:
Vanki voi olla vapaa, sairas ihminen voi olla vapaa jollain tapaa jolla terveet ihmiset ei ole.
Usein kun kuuntelee ne joilla kaikki on hyvin vasta ovatkin sidottuja, vangittuja omaan itseensä. Eivät näe nenäänsä pitemmälle.
Vapaus voi olla harhaa, mutta se on hyvää harhaa. Meriläinen kirjoitti:
Vapaus on mielentila:
Vanki voi olla vapaa, sairas ihminen voi olla vapaa jollain tapaa jolla terveet ihmiset ei ole.
Usein kun kuuntelee ne joilla kaikki on hyvin vasta ovatkin sidottuja, vangittuja omaan itseensä. Eivät näe nenäänsä pitemmälle.
Vapaus voi olla harhaa, mutta se on hyvää harhaa.Samaa mieltä olen.
Viha, kauna ja katkeruus ovat ihmisen onnen pahimmat seuralaiset. Hyvät ajatukset tukevat vapauden tunnetta. Vapautta on hyvä itsetunto.
- ...
Elämä on mitä on, se siitä.
Uskonnolla yhtään mitään tekemistä minkään kanssa.
=DW= Aurinko paistaa kun mitoittaa tarpeensa käytössä olevien resurssiensa mukaan.
Vapaus kalenteriin ja kelloon sidotusta puutteen torjunnasta riittää minulle.- Sol57
;))tulee mieleeni nuoruus muistot, siitä kuinka ystävien kanssa kesälomat vietettiin täällä saaristossa. Väliin lähdettiin sitten ulkosaaristoon saakka...ja Turun saaristo sellainen upea kokemus myös nähdä luonnossa merikotkan liitelevän ja villijoutsenten lennot.....Nooh...kesäloma kun alkoi..niin ensimmäikseksi klokut ja kengät sinne veneen viimoisempaan nurkkaan pakattiin...Se pari viikkoa tai kolme sitten yhteen pötköön mitä nyt käytiin tankkaamassa ja ruokakaupassa väliin...Ehkä myös kunnolla Tammisaaressa pesulla erään ystävän luona;)) niin se elämä....auringon mukaan...kummallinen oli tuo vapauden tunne silloin...unohtui täydellisesti kaikki muu....Oli outoa palata sitten takaisin tähän normaali rytmiin. ja elämään..mutta, se oli lomaa ja vapautta yhdessä luonnon kanssa...Edes tuota radio emme pitäneet auki....muuta kuin säätiedotukset tietysti...oli kuunneltava..
tsau:Friidu - pääsevät masentuva
Sol57 kirjoitti:
;))tulee mieleeni nuoruus muistot, siitä kuinka ystävien kanssa kesälomat vietettiin täällä saaristossa. Väliin lähdettiin sitten ulkosaaristoon saakka...ja Turun saaristo sellainen upea kokemus myös nähdä luonnossa merikotkan liitelevän ja villijoutsenten lennot.....Nooh...kesäloma kun alkoi..niin ensimmäikseksi klokut ja kengät sinne veneen viimoisempaan nurkkaan pakattiin...Se pari viikkoa tai kolme sitten yhteen pötköön mitä nyt käytiin tankkaamassa ja ruokakaupassa väliin...Ehkä myös kunnolla Tammisaaressa pesulla erään ystävän luona;)) niin se elämä....auringon mukaan...kummallinen oli tuo vapauden tunne silloin...unohtui täydellisesti kaikki muu....Oli outoa palata sitten takaisin tähän normaali rytmiin. ja elämään..mutta, se oli lomaa ja vapautta yhdessä luonnon kanssa...Edes tuota radio emme pitäneet auki....muuta kuin säätiedotukset tietysti...oli kuunneltava..
tsau:FriiduTuntuu, että moni ryveskelee masennuksessa silkkaa ikävystyneisyyttään. Olen näitä katsellut, pulskia hyvätulosia viisikymppisiä, on talot, kesämökit tavarat, äijä vahtaa silmä kourassa pörssikursseja iltaisin. Eukko suunnittelee taas uutta keittiöremonttia, entinen tosin oli viisi vuotta sitten...
Näitä parveilee kaupoissa, rouva edellä, herra perässä...naama happamena pyöritään ja kaksi tuntia mietitään, otettaisiinko tämänsävyinen allaskaappi vai sittenkin se italialainen...
Kun mikään ei enää tunnu miltään, eikä elämässä ole mitään oikeaa vastusta, sairastutaankin sitten muodikkaasti masennukseen....
Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä on oikeita vaikeuksia, jotka hänen on pakko jollain tavoin voittaa, ei hänellä ole varaa leikkiä jotain masennusta. Esimerkiksi itse painin jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa, joiden syyt juontavat vuosien taakse. Kolme viikkoa edessä eikä pennin hyrrää tilillä, ahdistaa kyllä ja v-ttaa myönnän, mutta enpä voi sanoa, että olisin masentunut.
Eikä yksinkertaisesti edes ole varaa heittäytyä masentelemaan, koska silloin lopputuloksena olisi täydellinen taloudellinen katastrofi.
Ja toisaalta en tunne siihen haluakaan; elämässä on, köyhyydestä huolimatta, viljalti iloa ja kauneutta! - Sol57
pääsevät masentuva kirjoitti:
Tuntuu, että moni ryveskelee masennuksessa silkkaa ikävystyneisyyttään. Olen näitä katsellut, pulskia hyvätulosia viisikymppisiä, on talot, kesämökit tavarat, äijä vahtaa silmä kourassa pörssikursseja iltaisin. Eukko suunnittelee taas uutta keittiöremonttia, entinen tosin oli viisi vuotta sitten...
Näitä parveilee kaupoissa, rouva edellä, herra perässä...naama happamena pyöritään ja kaksi tuntia mietitään, otettaisiinko tämänsävyinen allaskaappi vai sittenkin se italialainen...
Kun mikään ei enää tunnu miltään, eikä elämässä ole mitään oikeaa vastusta, sairastutaankin sitten muodikkaasti masennukseen....
Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä on oikeita vaikeuksia, jotka hänen on pakko jollain tavoin voittaa, ei hänellä ole varaa leikkiä jotain masennusta. Esimerkiksi itse painin jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa, joiden syyt juontavat vuosien taakse. Kolme viikkoa edessä eikä pennin hyrrää tilillä, ahdistaa kyllä ja v-ttaa myönnän, mutta enpä voi sanoa, että olisin masentunut.
Eikä yksinkertaisesti edes ole varaa heittäytyä masentelemaan, koska silloin lopputuloksena olisi täydellinen taloudellinen katastrofi.
Ja toisaalta en tunne siihen haluakaan; elämässä on, köyhyydestä huolimatta, viljalti iloa ja kauneutta!niin....masennus voi olla myös oikea sairaus. Johon sitten on ammattiauttajien puututtava..silloin ihminen ei itse pysty auttamaan itseään. Mutta, en minäkään ymmärrä nyt ihan tällaista ns.pintaliitto masennusta. Vaikeat ajat kun elättevä vaan läpi...kanssa samaa mieltä....Itse kun 90-luvun laman ja käynyt myös henkilökohtaisesti läpi...jotain tiedän siitä minäkin..Silloin tuo luonto oli minulle itselleni se voimavara ja on sitä edelleenkin....silloinen miesystäväni joka oli myös irtisanottu ja vähän aikaa siinä sitten työtön..myös nyt muistaa sen ajan hyvin...tuossa kerran sanoi: Että, muistanko kuinka kerran lähdit lenkille?...nooh...tuo lenkki sellainen että, siinä aina jouduin kulkemaan merenpohjukkaan erään lahdenpoukaman kautta ikään...tuonne Sipoon puolelle raja kun meni siinä..erään kerran kun sitten jäin siihen pienelle kävelysillalle katsomaan siellä kun paljon käyvät venäläiset onkimassa siis itse tätä touhua..no he todella ...viihtyvät niissä kauniissa luonto maisemissa...aivan tuntematon mies (venäläinen) joka ei paljon suomea osanut...kysyi sitten minulta yllättäen: Haluaisinko pussillinen ihan tuoreita meri-ahvenia? Iloisesti sitten tuo kalakassi kädessäni tulin himaan....miesystäväni puisteli sitten hämmästyneenä päätään....että, olet uskomaton nainen...yleensä sitä lähdetään pelkästään lenkille...ensimmäistä kertaa hän näkee että, joku tulee lenkiltä kalojen kanssa:))) ja todella tämä oli tarpeen....nämä kalat;)) silloin fyrkat kun vähissä...jäänyt tämä mieleeni..Ihmisen ystävällisyys....siis tämän miehenkin...Olinkohan kovin nälkäisen näköinen en tiedä?)
tsau:Friidu - kslkeisjdif ai
Sol57 kirjoitti:
niin....masennus voi olla myös oikea sairaus. Johon sitten on ammattiauttajien puututtava..silloin ihminen ei itse pysty auttamaan itseään. Mutta, en minäkään ymmärrä nyt ihan tällaista ns.pintaliitto masennusta. Vaikeat ajat kun elättevä vaan läpi...kanssa samaa mieltä....Itse kun 90-luvun laman ja käynyt myös henkilökohtaisesti läpi...jotain tiedän siitä minäkin..Silloin tuo luonto oli minulle itselleni se voimavara ja on sitä edelleenkin....silloinen miesystäväni joka oli myös irtisanottu ja vähän aikaa siinä sitten työtön..myös nyt muistaa sen ajan hyvin...tuossa kerran sanoi: Että, muistanko kuinka kerran lähdit lenkille?...nooh...tuo lenkki sellainen että, siinä aina jouduin kulkemaan merenpohjukkaan erään lahdenpoukaman kautta ikään...tuonne Sipoon puolelle raja kun meni siinä..erään kerran kun sitten jäin siihen pienelle kävelysillalle katsomaan siellä kun paljon käyvät venäläiset onkimassa siis itse tätä touhua..no he todella ...viihtyvät niissä kauniissa luonto maisemissa...aivan tuntematon mies (venäläinen) joka ei paljon suomea osanut...kysyi sitten minulta yllättäen: Haluaisinko pussillinen ihan tuoreita meri-ahvenia? Iloisesti sitten tuo kalakassi kädessäni tulin himaan....miesystäväni puisteli sitten hämmästyneenä päätään....että, olet uskomaton nainen...yleensä sitä lähdetään pelkästään lenkille...ensimmäistä kertaa hän näkee että, joku tulee lenkiltä kalojen kanssa:))) ja todella tämä oli tarpeen....nämä kalat;)) silloin fyrkat kun vähissä...jäänyt tämä mieleeni..Ihmisen ystävällisyys....siis tämän miehenkin...Olinkohan kovin nälkäisen näköinen en tiedä?)
tsau:Friidu(siis tavallisilla, eikä niillä hyvätuloisilla jotka ostelevat kaupan tyhjäksi Suomessa käydessään) on vielä terve, lähimmäistä huomioiva ote elämään.
Köyhät ovat kaikista anteliaimpia, se on vanha viisaus mikä on totta. Itsekin annan aina kerjäläisille, vaikka olisi suunnilleen viimeinen euro kukkarossa, ja vieressä hyvätuloinen suomalainen pilkkaisi hölmöyttäni, että huumeisiin vaan menevät tai että ammatikseen kerjäävät.
Olen monesti ihmetellyt miksi ihmiset ovat niin happamia ja tyytymättömiä, vaikka elämä on taloudellisesti turvattua ja on mahdollisuus huvitella pitkillä ulkomaanmatkoilla ym. Näille hapannaamoille osakesijoittajille tekisi hyvää jos tulisi joku täydellinen katastrofi. Kaikki mammona johon he ovat kääriytyneet kuin paksut toukat koteloonsa, katoaisi yhdessä yössä. Jossain viheliäisessä laitakaupungin murjussa elämäänsä uudesti rakentaessaan, toisiinsa hapantuneet ja kyllästyneet pariskunnatkin voisivat ehkä uudelleen löytää uuden yhteyden, yhdessä toimeentulosta kamppailessaan. - Sol57
kslkeisjdif ai kirjoitti:
(siis tavallisilla, eikä niillä hyvätuloisilla jotka ostelevat kaupan tyhjäksi Suomessa käydessään) on vielä terve, lähimmäistä huomioiva ote elämään.
Köyhät ovat kaikista anteliaimpia, se on vanha viisaus mikä on totta. Itsekin annan aina kerjäläisille, vaikka olisi suunnilleen viimeinen euro kukkarossa, ja vieressä hyvätuloinen suomalainen pilkkaisi hölmöyttäni, että huumeisiin vaan menevät tai että ammatikseen kerjäävät.
Olen monesti ihmetellyt miksi ihmiset ovat niin happamia ja tyytymättömiä, vaikka elämä on taloudellisesti turvattua ja on mahdollisuus huvitella pitkillä ulkomaanmatkoilla ym. Näille hapannaamoille osakesijoittajille tekisi hyvää jos tulisi joku täydellinen katastrofi. Kaikki mammona johon he ovat kääriytyneet kuin paksut toukat koteloonsa, katoaisi yhdessä yössä. Jossain viheliäisessä laitakaupungin murjussa elämäänsä uudesti rakentaessaan, toisiinsa hapantuneet ja kyllästyneet pariskunnatkin voisivat ehkä uudelleen löytää uuden yhteyden, yhdessä toimeentulosta kamppailessaan.Kyllähän vaikeudet opettavat...mutta, itse en osaa ajatella sitä vaikeutta kyllä muille...Ajattelen mielummin niin...että, heiltä saattaa jäädä kokematta elämästä sitten jotain oikeaa ja joutuvat kulkemaan ikäänkuin silmät ummessa ehkä koko elämänsä...Elämä ei aina ole sitä pelkillä ruusuissa tanssimista...ja sitten kun menee taas hyvin taloudellisesti...osaakin sitä arvostaa...mutta, eri tavoin. Ymmärtää ehkä fyrkka on vain fyrkkaa ja tavarat ovat vain tavaroita ja entä sitten?..tarpeellista mutta, ei siinä kaikki olennainen kuitenkaan...vain murto-osa...elämästä. Toista ihmistä kun ei fyrkka tai tavara sitten korvaa kuintenkaan....
tsau:Friidu
Elämänuskoa on sitkeys aivan kuin edellä kirjoittajat kuvailevat. Aina kun yhden vaikeuden saa selätettyä uusi jo nostaa päätään, mutta tomerasti vaan kiinni viholliseen. Kaikki energia suunnataan sen pahan voittamiseen ja vain yhteen aina kerrallaan.
Sitäpä se lienee. Ja kun huomaa pienestäkin iloa ja hyvää mieltä tuottavasta pilkahduksesta häivähdyksenkin, niin siitä tartutaan kiinni.
Vaikeuden ja taistelunkin keskellä, kun huomaan hiukankin onnistuneeni, niin aina silloin pulpahtaa uutta energiaa varastoni, uutta kamppailua varten ja se on sitä elämänuskoa. Paikalleen ei jäädä, jos liike loppuu tulee kuolema, aatteella eteenpäin.
Vapautta on minulle kaikki se, kun en ole sidottuna käsistäni ja jaloistani kiinni ja saan itse hengittää ja ovi ulos ulkomaailmaan ei ole lukittuna.- Pirre*
kuinka 6 - 8 luokkalaiset nuoret ovat jo koulussa humalassa, - pikkusen alkaa tökkiä tuo elämänusko noin laajemmin ajatellen..:(
Henk.kohtaisessa elämässäni olen sitkeä sinnittelijä..taivun vaan en taitu.- vapaa....
minulle on se, kun ei enää tarvitse juosta leivän perässä. Eläke tulee joka kuukausi ja saan elää just kuin voimani ja mieleni sallivat.
Saan tehdä mitä lystään tai olla tekemättä. Hyvin aikani kuluu vaikka en mitään sen kummoista tekisikään.
- GloriaJoy
on elämänusko palaillut jo jonkun aikaa. Kaikkein aurinkoisinta siinä on, että olen huomannut nykyajan nuorissa ja nuorissa aikuisissa ihan uudenlaista tasaisuutta, lämpöä, hyvää käytöstä, kohteliaisuutta. Jossain välissä meinasi hiipua ihmiskunnan tulevaisuus kun nuorisossa oli niin vahvaa päämäärätöntä kuohuntaa lieveilmiöitä pinnalla. Kolmekymppisiä kuunnellessa olen huomannut, että heissä on paljon sellaisia, jotka ovat työstäneet elämäänsä viisaasti ja ovat kypsyydessä paljon omaa ikäluokkaani (keskimäärin) edellä ja heille tulevaisuuskaan ei näy yhtenä putkena, vaan mahdollisuuksien virtana. Toisenlaistakin hapatusta on, mutta se lienee tätä markkinavoimien kynsissä parkuvien tetraalistakin draamaa.
Mi on elämässään saanut läpi ne askeleet ja kuviot jotka joskus mielenpohjalla siinsivät. Nyt elän odotellen mitä visioita kymmenen vuoden päässä siintävä go-go ikä, tätä seuraava slow--go ikä ja lopullinen no-go ikä tuovat tullessaan, jos elän niihin asti. Olen tullult ikään jossa olen ja elän päivän tarjonnan mukaan; olen viisikymppinen ja omine rajoitteineni ja mahdollisuuksineni otan elämän haasteet vastaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.349195- 374994
- 434833
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1983724- 133133
- 422918
- 312806
- 442523
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise682334- 1722197