Puolikihloissa?

Koen aika-ajoin mielenkiintoisia, epäuskoisia tuntemuksia, liittyen yhdessä oloon. Jostain kumman syystä en osaa avoliittoa mieltää elämän läpi kestäväksi parisuhteeksi ja pidän avioliittoa suuressa arvossa. Olemme nyt avopuolison kanssa asuneet reilun vuoden saman katon alla ja toimimme kuin aviopari. Talous on yhteistä, vaikka laki ei velvoita huolehtimaan toisesta avoliitossa. Välillä koen, ettei avioliiton myötä mikään asia muuttuisi.

Olemme puhuneet paljonkin avioliitosta. "Kun on varma", "Kerran elämässä naimisiin" on olleet miehen lausahduksia. Tänään viimeeksi viittasi avioliittoon ammattikeskustelussa "kumman vaimo olisit mielummin..?". Tuo kun on varma on se ongelmani. Kun sitä oikeaa vahvistusta tulevasta avioliitosta ei ole tullut (eikä kai ihan äkkiä oo tulossakaan) on hiukan vaikea suhtautua. Pidät kuin vaimoa, mutta et tunnu olevan varma, haluatko juuri minusta sen vaimon.

Oma ystäväpiirini on lähinnä jo avioituneita pareja, muutama sinkku ja pari elämäntapa avoliitossa olevaa pariskuntaa on. Heille avoliitto taas on "periytynyt" tekijä.
Kumppanin ystäväpiirissä ei taida montaakaan aviossa elävää olla. Ehkä se sitten taas vaikuttaa hänen näkemyksiinsä. (?)

En kyllä kannata mitään vuosikausien kihlauksia, kihloihin mennessä pitäisi tietää mikä päivä parin vuoden sisällä se hääpäivä on.

Huokaus. Toisaalta jos tässä asiassa ei tule miellyttävää ratkaisua, kumppani ei ehkä olekkaan se oikea. Vaikka keskustelujen myötä samat päämäärät elämässä on olleet.