kyselen jos joskus olet kuulolla niin vastaatko:)
Kerroit jossain ketjussa että samalla kun syöpärintasi poistettiin niin laitettiin tilalle uusi rinta.
Haluaisitko kertoa millainen tämä toimenpide oli ja miten rinta tehtiin ja mistä?
Minä odotan rintasyöpä leikkausta ja siksi kiinnostaa tämä mitä sinä kerroit,
enkä vielä tiedä tuleeko minulle säästävä leikkaus vai kokopoisto.
Yst.terv. "leikkaus huhtikuussa".
Kerroit jossain ketjussa että samalla kun syöpärintasi poistettiin niin laitettiin tilalle uusi rinta.
Haluaisitko kertoa millainen tämä toimenpide oli ja miten rinta tehtiin ja mistä?
Minä odotan rintasyöpä leikkausta ja siksi kiinnostaa tämä mitä sinä kerroit,
enkä vielä tiedä tuleeko minulle säästävä leikkaus vai kokopoisto.
Yst.terv. "leikkaus huhtikuussa".
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minuakin kiinnostaa tämä uuden rinnan tekeminen. Olisin halukas kuulemaan erilaisista tapauksista. Miten toisille rakennetaan uusi rinta jo ekassa poistoleikkauksessa ja toisille voidaan tehdä korjausleikkaus korkeintaan 3 vuoden kuluttua hoitojen päättymisestä. Mikä ero näissä syöpäsairauksissa on kun korjausmahdollisuudet ovat niin erilaiset?
että jos ennen leikkausta jo tiedetään,että syöpä on niin paha,että koko rinta joudutaan poistamaan,niin silloin voidaan suunnitella uuden rinnan tekeminen jo leikkauksen yhteydessä.
Mutta jos on epävarmaa,tuleeko koko-vai osapoisto,niin silloinhan ei ole etukäteen varauduttu uuden rinnan tekemiseen.
Leikkauksessa on mukana patologi joka pystyy näkemään onko tarpeellista poistaa koko rinta ,joskus potilas itse haluaa koko rinnan poistoa(mm.ira¤ on kertonut että halusi itse että rinta poistetaan),ehkä tällaisessakin tapauksessa voidaan tehdä rinta samassa leikkauksessa,jos potilas sitä itse haluaa ja arvaa pyytää.
Minulta poistettiin rinta kaksi vuotta sitten ja olen harkinnut uuden rinnan rakentamista jo vuoden ajan.
Syöpäni oli agressiivinen ja kainaloon levinnyt,siitä huolimatta en uusiutumispelon takia
ole siirtänyt päätöstäni vaan syystä että jännitän niinkin isoa operaatiota kuin se rinnan tekeminen on...
Toisaalta ikääkin on päälle 50v. niin ei ihan niin vaikeaa ole olla yksi rintaisena kuin ehkä nuorilla potilailla.
Rinnan rakentamisesta. Olen ymmärtänyt,että ongelmia on molemmilta, joko otetaan pala vatsasta tai selästä. Yksilöllistä on jokaisella. Silikonipalan rintaan asentamisessa myös. Päättelen, että ehkä plastiikan kirurgi olisi ehkä parempi korjaamaan kuin yleinen kirurgi korjausleikkauksessa. En ole rintasyövän potilas, vaan luen aktiivisesti syöpään liittyvissä. Olen -07 syöpis.
Onnea valinnallesi, 50 risat.!:)
muuta uuden rinnan tekee plastiikkakirurgi.
pärj'nnyt,tietty jokaisen oma asia.Laittavathan alle 20v,silikoni rintoja.
Sinä olet pärjännyt yhdellä rinnalla mutta minä tahdon kaksi rintaa. Niin ja alle 2-kymppisen silikonit, rintojen suurennus on ihan eri asia kuin minun rinnan korjausleikkaus syöpäni takia.
Ikävä kyllä tämän sairauden kanssa ei hetikään aina saa mitä tahtoo...
Minullekin on henki tärkein. Minä onnekseni parannuin syövästäni, palasin töihin ja nyt tahdon korjausleikkaukseen. Hoidot päättyivät 3 vuotta sitten ja nyt on aika rakentaa uusi rinta.
Käsittääkseni se minun yhtäaikainen rinnanpoisto ja korjausleikkaus johtui siitä, että alkujaan se syöpäni luokiteltiin paremminkin syövän esiasteeksi ja oletettiin ettei leikkauksen jälkeen tarvita liitännäishoitoja. Minut leikkasi plastiikkakirurgi ja jo suunnittelukäynnillä hän kertoi tekevänsä ns. ihoa säästävän rinnanpoiston ja rakentavansa uuden rinnan selän LD-kilekkeellä, eli lapaluun kohdalta irroitettiin selän pitkittäislihaksesta säie, joka käännettiin ja muotoiltiin rinnaksi. Leikkaus kesti muistaakseni 4-5 tuntia ja osastolta heräsin tönköksi teipattuna. Seuraavana aamuna nostettiin pystyyn ja sairaalassa olin vain kaksi yötä. Kotiutettiin dreenin kanssa, joka poistettiin terveyskeskuksessa noin viikon kuluttua. Leikkaushaavaa oli yhteensä 75 cm, joka kulkee sievästi rintaliivin olkaimen alta kohti kylkikaarta, eli nykyisin niitä tuskin huomaa.
Leikkauksesta toivuin todella nopeasti. Osasyynä oli ehkä miniän vauvanodotus, sillä hän oli samaan aikaan synnyttävien vuodeosastolla, joka sijaitsi oman osastoni kanssa samassa kerroksessa. Mummo siis haahuili enimmäkseen naapuriosastolla jopa niin paljon, että lääkäri lopetti ne vatsapiikkini heti toiseen aamuun ja oli sanonut hoitajalle, ettei tuota potilasta saa edes veritulppa kiinni, joten turha piikittää.
Patologin lausunnon valmistuttua todettiin rinnassani kuitenkin olleen 6.5 cm:n alalla syöpäkudosta, joten sain liitännäishoitona 6 x CEF ja 26 x sädehoitoa. Lisäksi ihon alainen tervekudosmarginaali oli 0 mm, eli sädehoidolla haluttiin varmistaa loppujenkin mikroskooppisen pienten syöpäsolujen tuhoutuminen.
Yleensähän korjausleikkaus tehdään vasta hoitojen jälkeen, koska esim. silikoni-implantti ei siedä sädehoitoa ja muutenkin halutaan varmistaa että syöpä on saatu kokonaan pois. Minun kohdalla täytteeksi riitti se selkälihas, joten sädehoito ei kutistanut tuota uusiotissiä. Nänni tatuoitiin jouluksi 2007 ja ihan oikean näköinen rinta tuosta on tullut. Alkutotuttelua tosin vaati se, että kun hartioita kivisti, niin kipu tuikkaili etupuolella ja muutenkin tuon rintanahan alla näkyy lihaksen liikehdintä esim. kättä nostaessa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvä olla siltä osin "kokonainen", sillä olen säästynyt ryhtivirheiltä ja toispuolisuuden aiheuttamilta kiputiloilta.
Terv. Vilmuska
Olipas terapeuttista lukea tarinasi.
Minulle on tehty kaksi osapoistoa. Ensimmäinen osapoisto ei ollut riittävä ja minulle ehdotettiin rinnan poistoa, jolloin kysyin vaihtoehdot. Sain valita ja valitsin toisen leikkauksen, otin riskin ja onnistuin.
Kun kerroit, lääkärisi reaktion, että veritulppa ei edes sinua pidättele, nauroin makeasti meissä taitaa olla samaa sinnikkyyttä. Minunkin lääkärini torui minua leikkauksen jälkeen, että kuuleppas Nelly lopeta tuo muiden potilaiden hoitaminen ja lepää sillä olet itse hyvin sairas. No, en ole oikeastaan tuntenut itseäni rintasyöpäni vuoksi sairaaksi. Ainoastaan yhtenä yönä sappikivikohtaus sädehoitojen loppuvaiheessa teki kipeää ; )
Olen hyvin onnellinen, että olen kokonainen nainen. Arpi vasemmassa rinnassa sekä se, että se rinta on hivenen pienenmpi kuin oikea rinta ei haittaa elämääni. Käden liikeratojen toimivuudesta pidän huolta joka aamuisilla voimistelutuokioilla.
Kävin ennen tätä Hollannin matkaani Lynfa-hierojalla ja hän totesi hartiani olevan paremmassa kunnossa kuin ennen sairastumistani, eikä nähnyt tarpeelliseksi jatkuvaa hierontahoitoa. No, hoidatinpa varpaani ja jalkani samalla reissulla.
Positiivisesti eteenpäin ; )) narsissien tuoksuiset terveiseni täältä keväisestä Hollannista.
Nelly62
tässä oman paheeni miksi toivuin leikkauksesta nopeasti:
nimittäin olin röökimuija ja jo heti leikkausta seuraavana varhaisena aamuna oli hirveä tupakan tuska ja raahasin itseni tippatelineen kanssa sinne sairaalan pihalle röökille.
Ja kun ensi kerta onnistui niin siellähän kävin varmaan parin tunnin välein - oli joku muukin saman paheen takia pihalla.
Ja aikamoinen matka raahata sitä tippaletkua mukana,hissiin ja käytäviä ja ulos ja takasi ..
Joku hoitajakin mainitsi että tupakoivat toipuu nopeammin kun ne liikkuu enemmän.
Onneksi en enää ole röökimuija,pääsin siitä pheesta eroon sytostaatti hoitojen aikaan - ei enää maistunut.
Terv.entinen röökaaja:)
Silti onnea Sinulle että onnistuit lopettamaan tupakanpolttosi. En ole vielä onnistunut lopettamaan 2 vuoden aikaisesta leikkauksesta. Kävinhän minä myös leikkauksen jälkeen röökkäämässä tippatelineen kanssa ja kävelin usein käytävällä. Jäin silti 9 päiväksi sairaalaan kun vatsan toiminta ei lähtenyt toivotusti. Toivuin ja olen työelämässä.
Elämä jatkuu! :)
oli minullakin, ulos pakkaseen tippaletkujen kanssa röökille ja huonekaverit ihmetteli että mihin yski potilas häipyy vähän väliä huoneesta pitkin päivää (häpeillen ja pälyillen salaa röökiaski sairaala takin taskussa).
En nyt toipumista mainosta ettei mene tupakkamainonnan puolelle - sanon vaan että kun on kerran opetellut niin vaikea päästä eroon,minäkin lopetin vasta kun olin lähes 30.vuotta sauhutellut ,syöpähoitojen jälkeen tumppasin sen viimeisen.
Oikein tuli kevät ja aurinko mieleen tämän vesisateen keskellä. Sinulla on varmasti ihana ja antoisa matka meneillään siellä tulpaanien maassa.
Kiva jos minun kirjoituksista saa terapeuttisia fiiliksiä, sillä haluankin viestittää omilla kokemuksillani, ettei tämä niin kamala sairaus ole, että heti pitää lähteä ruumiskirstua valitsemaan. Jokainen kokee tietenkin kriisit omalla tavallaan, mutta ainakin minua lohdutti aikanaan suunnattomasti lukea vuosia sitten parantuneiden kertomuksia. Niiden avulla tuli usko parantumiseen ja oppi suhteuttamaan tämän syöpä-mörön oikeisiin mittasuhteisiin.
Mukavaa ja aurinkoista reissua Sinulle!
Terv. Vilmuska