Pääministeri lausui uskomattoman kommentin tv:ssä muutama päivä sitten. Se liittyy myös huostaanottoihin.
Ohjelmassa käännytetyt isoäidit perheineen olivat pyytäneet pääministerin tapaamista, johon suostuttiin. Tapaamisessa olivat myös tiedotusvälineet paikalla ja huomio kiintyi seuraavaan sanailuun. En varmaan pysty ihan sanatarkasti sitä toistamaan, koska kuulin sen vain kerran, mutta asiasisältö oli tämä:
Pääministeriltä kysyttiin, olivatko viranomaisten asian käsittely ja hallinto-oikeuden päätös vääriä, kun päädyttiin käännyttämiseen. Tähän Vanhanen vastasi: "Niin, oikeusvaltiossahan pääministeri ei voi antaa kielteistä arviota viranomaisten tai oikeuslaitoksen päätöksistä, (hymyillen kameraan päin) ei ainakaan tiedotusvälineiden paikalla ollessa, (oli vakavoituvinaan ja kääntyi pois kamerasta) eikä muutenkaan...."
Uskomatonta kaksinaamaista potaskaa!
Kyllä pääministerillä ON oikeus puuttua valtionhallinnossa minkä tahansa instanssin toimiin, koska ne ovat organisaatiossa hänen alapuolellaan. Näitä ovat siis kaikki ministeriöt, virastot ja valtion viranomaiset. Jos pelkkä pääministerin (tai presidentin) mielipide poikkea viranomaisten toimista tai oikeuslaitoksen päätöksistä, niin ne muuttavat kyllä niiltä osin aika nopeasti toimintaansa jatkossa, ja vaikka isoa suunnan muutosta ei tehtäisi, niin tuon kyseisen asian käsittelyssä annetaan yleensä pääministerin mielen mukainen päätös. Pääministeri voi puuttua päätöksiin ainakin arvostelemalla niitä, JOS hän katsoo sen aiheelliseksi, juuri niinhän Halonenkin teki.
Tuo pääministerin huomautus kertoo, että meillä on olemassa todellakin VIRALLINEN totuus ja sitten on olemassa se totuus, jonka yksityinen henkilö näkee asiansa käsittelyssä, se OIKEA TOTUUS. Mutta julkisuudessa ei muka edes pääministeri voi rikkoa virallista totuutta, koska ollaan uskovinaan, että viranomaiset, virastot, ministeriöt ja oikeuslaitos OVAT AINA OIKEASSA ja ehdottoman oikeudenmukaisia päätöksissään ja asioiden hoidossa. Ja Suomen laki on tietysti lähes virheetön tai kuten lapsiasiainvaltuutettu väitti Turun tapauksen yhteydessä "Jos puutteellisuuksia havaitaan, ne korjataan nopeasti."
Suomen kaksinaamainen tapa suhtautua viranomaisiin näkyi siis hyvin pääministerin asenteessa tuossa ohjelmassa. Eli julkisuudessa ei voi rikkoa virallista totuutta, että viranomaiset ovat aina oikeassa. Meillä kuitenkin asiat tulkitaan niin, että pelkkästään noiden ihmisten vastaanottaminen tarkoitti sitä, että pääministeri ei hyväksynyt viranomaisten mielipidettä ulkomaalaisvirastossa ja oli myös eri mieltä HO:n päätöksestä. Mutta virallista totuuttahan ei voi rikkoa, joten suoraa vastausta ei kameroiden edessä voinut antaa. Ollaan siis uskovinaan, että Suomi on oikeusvaltio ja Vanhanen tarkoitti kai lähinnä, että koska halutaan uskoa viranomaisten olevan aina oikeassa, ei heidän toimiinsa ole tarvetta puuttua, ei ainakaan pääministerin.
Presidentin ja pääministerin on kuitenkin hyvä vetää asioissa yhtä köyttä. Joten voi kysyä, olisiko pääministerin kanta ollut erilainen, jos Halonen ei olisi jo ilmaissut suoraa käännyttämisen vastaista mielipidettään. Itse en usko, että olisi. Vanhanen on ollut niin välinpitämätön huonossa asemassa olevia ihmisiä kohtaan, että miksi ihmeessä hän olisi välittänyt ulkomaalaisten isoäitien kohtelusta, oli se miten epäinhimillistä tahansa.
Vaikka presidentillä ei muuta valtaa enää paljoa ole, niin mielipidevaikuttajana hän on ehdoton. Mikään muu ei olisi saanut pääministeriä ottamaan vastaan noita ihmisiä kuin se, että presidentti osoitti olevansa heidän puolellaan ja suomalaisviranomaisten laintulkintaa ja HO:n päätöstä vastaan. Näin presidentti asetti kyseenalaiseksi myös voimassa olevan lainkohdan. On kyse varmaan epäselvästä laista, jonka viranomaiset voivat tulkita miten vain, rikkomatta silti lakia suoraan kuitenkaan. Eli lakia pitäisi täsmentää, aivan samoin kuin lastensuojelulakiakin monelta osin.
Ohjelmassa käännytetyt isoäidit perheineen olivat pyytäneet pääministerin tapaamista, johon suostuttiin. Tapaamisessa olivat myös tiedotusvälineet paikalla ja huomio kiintyi seuraavaan sanailuun. En varmaan pysty ihan sanatarkasti sitä toistamaan, koska kuulin sen vain kerran, mutta asiasisältö oli tämä:
Pääministeriltä kysyttiin, olivatko viranomaisten asian käsittely ja hallinto-oikeuden päätös vääriä, kun päädyttiin käännyttämiseen. Tähän Vanhanen vastasi: "Niin, oikeusvaltiossahan pääministeri ei voi antaa kielteistä arviota viranomaisten tai oikeuslaitoksen päätöksistä, (hymyillen kameraan päin) ei ainakaan tiedotusvälineiden paikalla ollessa, (oli vakavoituvinaan ja kääntyi pois kamerasta) eikä muutenkaan...."
Uskomatonta kaksinaamaista potaskaa!
Kyllä pääministerillä ON oikeus puuttua valtionhallinnossa minkä tahansa instanssin toimiin, koska ne ovat organisaatiossa hänen alapuolellaan. Näitä ovat siis kaikki ministeriöt, virastot ja valtion viranomaiset. Jos pelkkä pääministerin (tai presidentin) mielipide poikkea viranomaisten toimista tai oikeuslaitoksen päätöksistä, niin ne muuttavat kyllä niiltä osin aika nopeasti toimintaansa jatkossa, ja vaikka isoa suunnan muutosta ei tehtäisi, niin tuon kyseisen asian käsittelyssä annetaan yleensä pääministerin mielen mukainen päätös. Pääministeri voi puuttua päätöksiin ainakin arvostelemalla niitä, JOS hän katsoo sen aiheelliseksi, juuri niinhän Halonenkin teki.
Tuo pääministerin huomautus kertoo, että meillä on olemassa todellakin VIRALLINEN totuus ja sitten on olemassa se totuus, jonka yksityinen henkilö näkee asiansa käsittelyssä, se OIKEA TOTUUS. Mutta julkisuudessa ei muka edes pääministeri voi rikkoa virallista totuutta, koska ollaan uskovinaan, että viranomaiset, virastot, ministeriöt ja oikeuslaitos OVAT AINA OIKEASSA ja ehdottoman oikeudenmukaisia päätöksissään ja asioiden hoidossa. Ja Suomen laki on tietysti lähes virheetön tai kuten lapsiasiainvaltuutettu väitti Turun tapauksen yhteydessä "Jos puutteellisuuksia havaitaan, ne korjataan nopeasti."
Suomen kaksinaamainen tapa suhtautua viranomaisiin näkyi siis hyvin pääministerin asenteessa tuossa ohjelmassa. Eli julkisuudessa ei voi rikkoa virallista totuutta, että viranomaiset ovat aina oikeassa. Meillä kuitenkin asiat tulkitaan niin, että pelkkästään noiden ihmisten vastaanottaminen tarkoitti sitä, että pääministeri ei hyväksynyt viranomaisten mielipidettä ulkomaalaisvirastossa ja oli myös eri mieltä HO:n päätöksestä. Mutta virallista totuuttahan ei voi rikkoa, joten suoraa vastausta ei kameroiden edessä voinut antaa. Ollaan siis uskovinaan, että Suomi on oikeusvaltio ja Vanhanen tarkoitti kai lähinnä, että koska halutaan uskoa viranomaisten olevan aina oikeassa, ei heidän toimiinsa ole tarvetta puuttua, ei ainakaan pääministerin.
Presidentin ja pääministerin on kuitenkin hyvä vetää asioissa yhtä köyttä. Joten voi kysyä, olisiko pääministerin kanta ollut erilainen, jos Halonen ei olisi jo ilmaissut suoraa käännyttämisen vastaista mielipidettään. Itse en usko, että olisi. Vanhanen on ollut niin välinpitämätön huonossa asemassa olevia ihmisiä kohtaan, että miksi ihmeessä hän olisi välittänyt ulkomaalaisten isoäitien kohtelusta, oli se miten epäinhimillistä tahansa.
Vaikka presidentillä ei muuta valtaa enää paljoa ole, niin mielipidevaikuttajana hän on ehdoton. Mikään muu ei olisi saanut pääministeriä ottamaan vastaan noita ihmisiä kuin se, että presidentti osoitti olevansa heidän puolellaan ja suomalaisviranomaisten laintulkintaa ja HO:n päätöstä vastaan. Näin presidentti asetti kyseenalaiseksi myös voimassa olevan lainkohdan. On kyse varmaan epäselvästä laista, jonka viranomaiset voivat tulkita miten vain, rikkomatta silti lakia suoraan kuitenkaan. Eli lakia pitäisi täsmentää, aivan samoin kuin lastensuojelulakiakin monelta osin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pääministerillä ei kuulemma ole toimivaltaa silloin,kun puhutaan sosiaalitoimen rikkeistä.Olen itse vedonnut pääministeri Matti Vanhaseen asioiden oikeudenmukaisen tutkimisen takia aikoinaan jolloin hänen avustajansa vastasi jottei pääministerillä ole toimivaltaa asioiden tutkimiseksi.
Edellisestä on tallella vielä kaikki mustaa valkoisella.(kirjallinen lausunto)
siitä kyse, että pääministeri ei puutu, jos ei ole pakko eli asia on tullut jo julkisuuteen.
Ja tuossa isoäitien tapauksessa presidentti oli jo ehtinyt esittää heitä puoltavan mielipiteensä.
Ei varmasti olisi puuttunut tuohonkaan tapaukseen, jos presidentti ei olisi kerrankin ollut viranomaispäätöksiä vastaan.
Eli sekö on ainoa tapa saada oikeutta huostaanottojen laittomuuksiin?
Saada ensin joku törkeys julkisuuteen ja jossa presidentti tulee julkisesti asiakkaan puolelle?
Jotenkin tuntuu, että huostaanotot ovat niin arkoja asioita, että niihin ei ole uskallusta puuttua kenelläkään. Mutta se asenne, että viranomaiset olisivat aina oikeassa, on jotain niin käsittämätöntä, että sitä ei todeksi uskoisi, jos ei olisi nähnyt omassa asiassaan.
Turun tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten ls-lakia olisi tarkennettava. Sikäläinen sossu on varmaan julkisuuden jälkeen kuumeisesti yrittänyt ennakoida tulevia vaihtoehtoja.
1) Oikeus toteaa, että huostaanotto on tehty lakien mukaan eli laki on niin väljä, että viranomaisen on mahdollista tulkita sitä hyvin vapaasti, eivätkä he silti riko lakia suoranaisesti kuitenkaan. Eri juttu, onko heidän tulkintansa eettistä ja moraalista, mutta sitähän ei juuri oikeudessa katsota, ei etenkään HO:ssa.
2) Toinen mahdollisuus on, että ihme tapahtuu ja Turun HO katsoo, että ei ollut riittävää näyttöä siitä, että lapsen terveys vaarantuisi kotona niin paljon, että huostaanotto olisi oikeutettu. Sehän on tärkeä pointti, mikä sossujen on pystyttävä perustelemaan HO:lle, että sijaishuolto olisi nimenomaan lapsen etu.
Nyt tarvittaisiinkin kiihkotonta eettistä keskustelua siitä, onko pelkkä epäily lievästä pahoinpitelystä riittävä peruste niin rankalle toimelle, mitä huostaanotto on. Vaikka asiallista keskustelua saataisiinkin aikaan, niin hyvin merkittävä asia, joka siinä jätetään huomioon ottamatta on se, että sijaishuollossa lapsi joutuu täysin valvomattomiin oloihin, kuten Robertinkin kohtalo laitoksessa sattuneine pahoinpitelyineen osoitti.
Mielipiteet pahoinpitelyepäilystä jakaantuvat varmasti jyrkästi kahtia: a) Monen oikeustaju sanoo, että pelkkä epäily ei saa olla riittävä peruste ja b) sitten on niitä fundamentalisteja, joiden mielestä pieni tukistus tai läimäys antaa oikeuden pelastaa lapsi kodistaan, koska "pahoinpitely aina rankkenee ja viimein vanhemmat olisivat varmaan tappamassa lastaan".
Itse olen sitä mieltä, että pelkkä epäily ei saa olla riittävä peruste SILLOIN, kun kyse on lievän pahoinpitelyn epäilystä. Lakia olisi tarkennettava niin, että odotettaisiin edes rikostutkinnan valmistumista, ennen kuin huostaanotto olisi mahdollista panna toimeen. Se on varmaan Suomessa liikaa vaadittu, että JOS rikostutkinta johtaa syytteen nostamiseen, odotettaisiin vielä oikeuskäsittelyä ja sen tuloksen kuulemista.
Jos oikein ymmärsin, niin laki ei salli ulkomaalaismummojen jäämistä Suomeen, mutta Halonen tuumi, että lakiin voitaisiin lisätä inhimillisyyspykälä, jonka kautta voisi ottaa inhimilliset ja eettiset tekijät huomioon päätöksissä. ettei lain noudattaminen koituisi täydeksi kohtuuttomuudeksi yksittäiselle sairaalle ihmiselle.
Olis kiva, jos suomalaismummotkin ja suomalaisvaarit pääsisivät sisään aikuisten lastensa perheisiin. Nythän he ovat ulosheitettyjä. Sama olosuhde heillä, kuin asuisivat yksin jossain maassa, mihin näitä ulkomaalaismummojakin oltiin lähettämässä.
Yksi syistä, että lapsia liian innokkaasti huostataan vieraisiin ihmisiin, vieraannutetaan biovanhemmista ja pakkoadoptoidaan, on luultavasti vuosien pituiset adoptiovanhemmiksi hakevien jonot, niitä jonoja halutaan purkaa vaikka lapsiin ja biovanhempiin suuntautuvalla pakolla, koska adoptiojonossa viruvia aikuisia säälitään ja kyllä he lapsen ansaitsevatkin mielestäni, jokainen lasta haluava nainen ansaitsee edes yhden lapsen elämäänsä. Eettinen tapa olisi kuitenkin järjestää niin, että jokainen lapseton saisi hakea lapsen ulkomailta ja siihen panostettaisiin eniten, eikä turhiin raastaviin huostaanottoihin.