24.3 tuli vuosi kaksospoikieni syntymästä rv 21 4 ikävä on edelleenkin valtava ja tuntuu vaan kasvavan. Muistan kaikki tapahtumat kuin eilisen sen kivun ja sen kaiken tuskan... Yksinäisen yön sairaalassa. Näen vieläkin unia asiasta... Elämässä on jatkettava eteenpäin ja niin olen tehnytkin mutta ikävä ei katoa koskaan. En voi jakaa suruani kenenkään kanssa koska läheiseni eivät tuskaani tajua ja poikien isän kanssa erosimme viime keväänä eikä hän ollut synnytyksessä mukana. Uusi mieheni on kyllä ollut uskomattoman ihana ja tukenut minua kun olen ollut surullinen. Mutta silti tuntuu että olen yksin, lähipiiri ystävät ja perhe ei osaa ajatella että olen menettänyt lapset heidän mielestään minun ei asiaa pitäisi ajatella =(
iedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?
En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.
Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
vuosi keskenmenosta...
2
549
Vastaukset
- 18+16
Itse menetin oman lapseni viime toukokuussa suurin piirtein samoilla viikoilla.
Itse olin oikein kurjalla tuurelle kuukauden ja noin kolmen kuukauden päästä tapahtumasta aloin "kestämään" raskaana olevien naisten näkemistä. Itse olin n. puolen vuoden päästä tapahtumasta mielestäni suht. normaali ja osasin iloita läheisen ihmisen uudesta raskaudesta. Töihin palasin alle viikko tapahtuman jälkeen, sillä tarvitsin tuttuja rutiineja ja muuta ajateltavaa kuin suru.
Nyt olen uudelleen raskaana ja oikeastaan uuden raskauden myötä tilanne on entisestään helpottanut.
Jokainen suree omalla tavallaan ja jokaisen haavat paranevat eri vauhtia. Pitää kuitekin muistaa, että elämä jatkuu. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti vain ole. Jos yhä surusi on hyvin voimakasta, niin minä suosittelisin kääntymään ammattiauttajan puoleen. Hänen kanssaan voisit ehkä päästä tapahtumasta yli hieman paremmin ja nopeammin.
Onko sinulta koskaan kuollut läheisiä? Jollei, niin surun käsittely voi olla sinulle sillä tapaa uutta, että ettet oikein osaa sitä "tehokkaasti" tehdä. Itse olen menettänyt niin monia läheisiä ihmisiä, että vauvan kuolema ei niihin verrattuna tuntunut yhtä pahalle ja täten siitä pääsin yli nopeammin kuin läheisen kuolemasta.
Itse olen välillä yhä toki surullinen tapahtuman johdosta ja toisinaan itkettääkin, mutta en enää päivittäin sure. Olen mielestäni päässyt lapsen menetyksen osalta samalle tasolle kuin kuolleiden sukulaistenkin osalta. Kaipaan heitä kaikkia välillä oikein kovin ja välillä tulee tippa linssiin. Pystyn kuitenkin elämään ikäväni kanssa ja suru ei hallitse elämääni. Sen sijan, että "piehtaroisin" surussa, olen kiitollinen siitä, että sain heidät pitää edes vähän aikaa elämässäni.
Ajan kanssa sinunkin surusi muuttuu. Jossain määrin on kuitenkin omasta asenteesta ja omasta parantumisen halusta kiinni se, että kuinka nopeasti ikävistä asioista pääsee yli. Jos itse huomaa, ettei yksin asian yli pääse, niin kannattaa tosiaan harkita apua siihen surun käsittelyyn.
Kaikkea hyvää sinulle!- ikävä
Olen kyllä läheisiä menettänyt isäni kuoli viitisen vuotta sitten ja kyllä häntäkin ajattelen ainakin näin vuosipäivän tullessa. Monia läheisiä olen menettänyt jopa traagisesti.
Luulen että poikiin kaipuu on kovempi kun sen kaiken on käsittelyt itse jos olisi ollut tukeva puoliso olisi asia varmasti ollut helpompi. Enkä heitä päivittäin sure ja pystyn jopa iloitsemaan raskaana olevien ystävieni puolesta. Väkisinkin ajattelee jos olisi voinut tehdä jotain yms.
Olen kääntänyt uuden sivun elämässäni ja olen onnellinen, vauvakuumekin on kova mutta pelottaa että jos taas menettää vaikka mielestään tekee kaiken oikein. Uusi raskaus varmaan auttais ei vaan enää sovi kuvioon kun on uuden ammatin opiskelut kesken, mutta ehkäpä joskus saisi sen elävän lapsen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5873900Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483338- 382811
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662779Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192154- 322101
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121997- 291875
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171830Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759