vuosi keskenmenosta...

ikävä=(

24.3 tuli vuosi kaksospoikieni syntymästä rv 21 4 ikävä on edelleenkin valtava ja tuntuu vaan kasvavan. Muistan kaikki tapahtumat kuin eilisen sen kivun ja sen kaiken tuskan... Yksinäisen yön sairaalassa. Näen vieläkin unia asiasta... Elämässä on jatkettava eteenpäin ja niin olen tehnytkin mutta ikävä ei katoa koskaan. En voi jakaa suruani kenenkään kanssa koska läheiseni eivät tuskaani tajua ja poikien isän kanssa erosimme viime keväänä eikä hän ollut synnytyksessä mukana. Uusi mieheni on kyllä ollut uskomattoman ihana ja tukenut minua kun olen ollut surullinen. Mutta silti tuntuu että olen yksin, lähipiiri ystävät ja perhe ei osaa ajatella että olen menettänyt lapset heidän mielestään minun ei asiaa pitäisi ajatella =(

iedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.

2

632

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 18+16

      Itse menetin oman lapseni viime toukokuussa suurin piirtein samoilla viikoilla.

      Itse olin oikein kurjalla tuurelle kuukauden ja noin kolmen kuukauden päästä tapahtumasta aloin "kestämään" raskaana olevien naisten näkemistä. Itse olin n. puolen vuoden päästä tapahtumasta mielestäni suht. normaali ja osasin iloita läheisen ihmisen uudesta raskaudesta. Töihin palasin alle viikko tapahtuman jälkeen, sillä tarvitsin tuttuja rutiineja ja muuta ajateltavaa kuin suru.

      Nyt olen uudelleen raskaana ja oikeastaan uuden raskauden myötä tilanne on entisestään helpottanut.

      Jokainen suree omalla tavallaan ja jokaisen haavat paranevat eri vauhtia. Pitää kuitekin muistaa, että elämä jatkuu. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti vain ole. Jos yhä surusi on hyvin voimakasta, niin minä suosittelisin kääntymään ammattiauttajan puoleen. Hänen kanssaan voisit ehkä päästä tapahtumasta yli hieman paremmin ja nopeammin.

      Onko sinulta koskaan kuollut läheisiä? Jollei, niin surun käsittely voi olla sinulle sillä tapaa uutta, että ettet oikein osaa sitä "tehokkaasti" tehdä. Itse olen menettänyt niin monia läheisiä ihmisiä, että vauvan kuolema ei niihin verrattuna tuntunut yhtä pahalle ja täten siitä pääsin yli nopeammin kuin läheisen kuolemasta.

      Itse olen välillä yhä toki surullinen tapahtuman johdosta ja toisinaan itkettääkin, mutta en enää päivittäin sure. Olen mielestäni päässyt lapsen menetyksen osalta samalle tasolle kuin kuolleiden sukulaistenkin osalta. Kaipaan heitä kaikkia välillä oikein kovin ja välillä tulee tippa linssiin. Pystyn kuitenkin elämään ikäväni kanssa ja suru ei hallitse elämääni. Sen sijan, että "piehtaroisin" surussa, olen kiitollinen siitä, että sain heidät pitää edes vähän aikaa elämässäni.

      Ajan kanssa sinunkin surusi muuttuu. Jossain määrin on kuitenkin omasta asenteesta ja omasta parantumisen halusta kiinni se, että kuinka nopeasti ikävistä asioista pääsee yli. Jos itse huomaa, ettei yksin asian yli pääse, niin kannattaa tosiaan harkita apua siihen surun käsittelyyn.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      • ikävä

        Olen kyllä läheisiä menettänyt isäni kuoli viitisen vuotta sitten ja kyllä häntäkin ajattelen ainakin näin vuosipäivän tullessa. Monia läheisiä olen menettänyt jopa traagisesti.
        Luulen että poikiin kaipuu on kovempi kun sen kaiken on käsittelyt itse jos olisi ollut tukeva puoliso olisi asia varmasti ollut helpompi. Enkä heitä päivittäin sure ja pystyn jopa iloitsemaan raskaana olevien ystävieni puolesta. Väkisinkin ajattelee jos olisi voinut tehdä jotain yms.

        Olen kääntänyt uuden sivun elämässäni ja olen onnellinen, vauvakuumekin on kova mutta pelottaa että jos taas menettää vaikka mielestään tekee kaiken oikein. Uusi raskaus varmaan auttais ei vaan enää sovi kuvioon kun on uuden ammatin opiskelut kesken, mutta ehkäpä joskus saisi sen elävän lapsen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki

      "Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."
      Maailman menoa
      56
      2215
    2. Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille

      Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.
      Maailman menoa
      201
      2051
    3. Onko kivaa jättää

      elämän suurin rakkaus hiljaisuuteen?
      Ikävä
      116
      1392
    4. En kerro nimeäsi nainen

      Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin
      Ikävä
      71
      1180
    5. Mitä haluaisit sanoa hänelle tänään?

      Kerro tähän viestisi. 🍭🍡🍦
      Ikävä
      96
      995
    6. Olet kiva ihminen

      En kiellä sitä yhtään. Sinussa on hyvin paljon erinomaisia puolia, enemmän varmasti kun meissä muissa. Sitten on puoli
      Ikävä
      73
      939
    7. Auta mua mies

      Ota vielä yhteyttä, keksi oikeat sanat että vuosien ajan kasvanut muuri murtuu meidän väliltä vaikka aluksi vain vähän.
      Ikävä
      78
      889
    8. Uuden upotuskasteen vaiettu ongelma

      Alkuseurakunnan kaste oli useamman vuosisadan upotuskaste, joka toimitettiin joko ulkona luonnon vesistöissä tai kasteki
      Kaste
      58
      887
    9. Ja tääkin vielä...

      Kukakohan on valittanut, Salmiko itse? https://www.viiskunta.fi/rehtori-valittiin-ahtarissa-ilman-hakumenettelya-o/13479
      Ähtäri
      33
      855
    10. Minkälaisen viestin toivoisit saavasi?

      Miehelle.... Helpota vähän.
      Ikävä
      61
      746
    Aihe