Tämä on aivan naurettava/tyhmä juttu, mutta pakko kysyä teidän mielipidettä seuraavanlaisesta asiasta:
Olen ollut koulukiusattu. No olen käynyt psykologilla ja elänyt nyt ideassa, että tyhmiä nuoriahan me silloin oltiin. Ei ne luultavasti tajunnut, miten paljon loukkasivat mua välinpitämättömyydeltään ja haistattelemalla naamalle. Liityin facebookiin ja ajattelin, että kivahan ois, jos me nyt kaikkien vuosien jälkeen oltais "kavereita". Tai ainakin tuttuja ja olihan mun eräs toinenkin kaveri näyttänyt, kuinka kaikki muut meidän luokalla olivat siellä nyt 23v:nä ystävinä. Lähetin kaveripyynnöt näille, mutta 80% entisistä luokkalaisista hylkäs mut. Ainoastaan 4 hyväksyi pyynnöt. Tää loukkaa mua niin kauheasti, että en saa edes sanoja suusta. Itketti vielä näin 23v:kin. Miten suhtautua tälläiseen? Tiedän, että meille on tulossa luokkakokous piankin, mutta edelleen musta tuntuu paskalta mennä sinne, jos ne ei hyväksy mua. Meenkö vai en? Nuo tyypit ovat tulleet kaupoissakin vastaan ja kukaan ei edes alennu tervehtimään mua. On tuijotettu suoraan silmiin eikä vastata mitään.
Kaipaan edelleenkin jotain anteeksipyyntöä/hyväksymistä, mutta nyt näin vanhana tiedän, että en ikinä tule saamaan sitä. En usko, että he voivat enää aikuistua! Mutta miten onnistuisin päästämään irti ja unohtamaan nuo asiat?
Olen ollut koulukiusattu. No olen käynyt psykologilla ja elänyt nyt ideassa, että tyhmiä nuoriahan me silloin oltiin. Ei ne luultavasti tajunnut, miten paljon loukkasivat mua välinpitämättömyydeltään ja haistattelemalla naamalle. Liityin facebookiin ja ajattelin, että kivahan ois, jos me nyt kaikkien vuosien jälkeen oltais "kavereita". Tai ainakin tuttuja ja olihan mun eräs toinenkin kaveri näyttänyt, kuinka kaikki muut meidän luokalla olivat siellä nyt 23v:nä ystävinä. Lähetin kaveripyynnöt näille, mutta 80% entisistä luokkalaisista hylkäs mut. Ainoastaan 4 hyväksyi pyynnöt. Tää loukkaa mua niin kauheasti, että en saa edes sanoja suusta. Itketti vielä näin 23v:kin. Miten suhtautua tälläiseen? Tiedän, että meille on tulossa luokkakokous piankin, mutta edelleen musta tuntuu paskalta mennä sinne, jos ne ei hyväksy mua. Meenkö vai en? Nuo tyypit ovat tulleet kaupoissakin vastaan ja kukaan ei edes alennu tervehtimään mua. On tuijotettu suoraan silmiin eikä vastata mitään.
Kaipaan edelleenkin jotain anteeksipyyntöä/hyväksymistä, mutta nyt näin vanhana tiedän, että en ikinä tule saamaan sitä. En usko, että he voivat enää aikuistua! Mutta miten onnistuisin päästämään irti ja unohtamaan nuo asiat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jaa ei tajunnu vai?
Ite en kyl todellakaan vaivautuis raahautuun paikalle joitaki paskiaisia tapaamaan.
ei ehkä kannata mennä paikalle jos sua ei hyväksytä joukkoon...mut ootko tullu ajatelleks et niitä saattaa kaduttaa et ne on ollu sellatteit ääliöitä ja syrjiny sua?
voi olla et niitä hävettää puhua sulle tai pyytää anteeks...tai sitte ne on tosiaan aika mänttejä joista ei kannata välittää vaa tutustuu uusiin ihmisii jotka hyväksyy sut sellasena mitä sä oot.. (: