Esipuberteetti?????

Pikkumurkkuiäksihän tuota eskari-ikää usein kutsutaankin. Toisilla se alkaa vähän aiemmin, toisilla vähän myöhemmin, joillain kai ei tule ollenkaan.

Siinä iässä sitä lapsi, kun on vähän ihmeissään, toisaalta ollaan jo niin kovin isoja, päiväkodin vanhimpia. Ja toisaalta taas vielä pieniä, vanhemman syliä, läheisyyttä ja aikaa tarvitsevia lapsia. Ei ihme, että siinä välillä mieli myllää.

Meillä tyttö oli aivan pikkutyttö vielä 5 v ja tykkäsi istua sylissä ja leikkiä kotileikkiä pehmolelujen kanssa ja hoivata pehmoleluvauvoja ja välillä itsekin leikkiä olevansa vauva. 6 v täytettyään kaikki muuttui. Kuin myrsky olisi yllättänyt tyvenellä. Pehmoleluleikit olivat historiaa. Hän alkoi katsella itseään peilistä ja sovitella vaatteita. Hän alkoi loikoilla sohvalla ja lattialla tv:tä tai videoita katsellen kuten murkut. Paiskoa ovia. Huutaa. Olla kuuro pyynnöille ja käskyille. Kapinoida nukkumaanmenemisessä ja aamuylösnousuissa. Kun häntä yritti aamulla herättää, niin sai vastaansa kiukkua ja potkujakin.
Mutta yhtä yllättäen kuin tuo myrsky nousi niin se on nyt tyyntymään päin. Hän on täyttämässä kohtapuoliin 7 v ja yhtäkkiä iltakapinat ja aamukapinat loppuivat...nyt hän esim käy itsenäisesti ilman tuhatta käskyä pesemässä hampaansa ja menee aivan pyytämättä ajoissa nukkumaan, ilmoittaa vaan että nyt väsyttää, saisiko mennä nukkumaan. Kyllä se kiukku ja uhma välillä edelleen nostaa päätään mutta tilanne on HUOMATTAVASTI rauhoittunut.
Yksi asia on muuttunut tämän vuoden aikana ja tuon kapinoinnin aikana. Hän on itsenäistynyt selvästi. Hän ei ole enää äidin pikkuvauva joka haluaa istua sylissä tuuditettavana ja hoivattavana vaan hän on iso tyttö joka ottaa ensi askelia itsenäistymisen tiellä.

huh.kerrankin löysin etsimäni.En ole yksin.Meillä poika 6 v,kohta 7, ja tosiaan, ovet paukkuu, äiti on paska, karataan, ei kuunnella yhtään!!olen tosi liemessä,itsellä 2 kk vanha vauva...Mutta hienoa etten ole yksin. Josko poijjaan meno rauhoittuu kun kouluun???