apua! :O

Täs ois vähän matskua:

"Poika" on suomalainen robinsonadi, joka kertoo orvon pojan Jussin seikkailusta jossain Lapin rajoilla olevalla rannattomalla suolla ja sen saarella. Kimmokkeena suolle lähtemiseen on selvittää, mikä aiheuttaa talviaikoina kauas näkyvän usvapatsaan.

Matka taitetaan jääjahdilla, purjeella varustetulla jalaskelkalla. Erinäisten vaikeuksien jälkeen poika pääsee saarelle, mutta vierailu venähtää alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi. Jussi jää saarelle vuodeksi ja palaa vasta seuraavien lumien aikana.

Olosuhteet Rimpisuon keskellä sijaitsevalla Patsassaarella ovat lämpimien lähteiden takia huomattavan edulliset. Siellä kasvaa jaloja lehtipuita, järvillä ui hanhia ja joutsenia, puroissa polskii taimenia. Paratiisi.

Robinsonin tapaan poika ryhtyy töihin parantaakseen elinolosuhteitaan ja varustautuakseen sydäntalvea varten. Hän ahertaa kymmentuntisia työpäiviä rakentamalla suojakseen mökin ja tavaroilleen aitan.

Juuri asumus on keskeisin ero eteläisten ja pohjoisten robinsonadien välillä. Lämpimän ilmanalan asujille riittää pelkkä teltta tai luola kuten Robinson Crusoelle, mutta pohjoisen metsien asukkaille mökin rakentaminen on uudisasukkaan ensimmäinen tehtävä.

Suomalaisen asumuksen yhteyteen kuuluu sauna, joten se on alusta alkaen olemassa niin Jukolan veljesten Impivaarassa kuin "Pojankin" saaressa.

Pojan mökki on luonnollisesti Jukolan veljesten asuinrakennusta vaatimattomampi. Lämmityslaitteena on kiuasuuni, lattiana maa, katteena turve ja tuohi. Kun tupaan on muurattu uuni, saarelle rakennetaan erillinen sauna.

Poika metsästää, kalastaa, viljelee naurista, valmistaa työkaluja ja kaivaa kultaa. Osansa vie luonnonvoimia vastaan kamppailu, vaikka se onkin huomattavasti säyseämpää kuin Jukolan veljeksillä, jotka härkien piirittäminä, susien ja pakkasen ahdistamina ja karhujahdissa olivat suoranaisessa hengenvaarassa. Jussin kimppuun hyökkäävät huuhkaja ja valtava karhu, salaperäiset mustat joutsenet ovat suistaa hänet kalliolta alas.

Tyypillistä urbaanin taustan robinsoneille on, että heidän pääasiallisin uhkansa ovat toiset ihmiset, kuten ihmissyöjät ja rikolliset Robinson Crusoelle tai Jules Vernen Salaperäinen saari romaanin haaksirikkoiselle siirtokunnalle. Ihminen voi uhata myös maata viljelevää robinsonia, kuten Hännisen Jäämeren sankarin Lauria. Kullanhimon sokaisemat valaanpyyntialuksen miehet aikovat raivata pojan tieltään saadakseen pitää löydetyn aarteen itsellään.

Jussi löytää Rimpisuon Patsassaaren yhdestä kolkasta merkillisen rakennuksen, jonka mystisen salaisuuden selvittäminen ei ole aivan vaaraton sekään. Asiaan liittyy paikan haltijan, lappalaisukon kirous, joka väistyy vasta, kun miehen muumioitunut ruumis on saatettu haudan lepoon. Lappalaisen ja hänen intialaisperäisen epäjumalanpalvontansa kohdalla kirjailija luopuu konkreettisesta realismistaan ja lähestyy fantastisempaa, Jules Vernen sukuista seikkailukirjallisuutta olkoonkin, että koko romaanin lähtökohta tuliperäisine lähteineen on jo sinällään mielikuvituksellinen.

Vuoden kuluttua seuraavien lumien aikana Jussi palaa ihmisten ilmoille ja lunastaa Rimpisuon omakseen löytämällään kullalla ja helmillä. Pojan tarkoitus on muuttaa Patsassaareen seuraavana syksynä ja perustaa sinne uudisasukkaiden yhdyskunta, eräänlainen utopia.

Jussi selviää kuten muutkin robinsonit ahkeruudellaan ja neuvokkuudellaan. Terve itseluottamus ja usko omaan osaamiseen kannustaa yrittämään. Kirjailijalla näyttää olleen se käsitys, että mies jotenkin osaa tehdä sen, minkä tahtookin. Suomalainen eräkirja onkin selviytyjän tarina, kertomus siitä, kuinka ihminen taidoillaan ja sitkeydellään selviää luonnon asettamista esteistä.