Tämä on varmasti aihe, josta on väännetty kättä niin kauan kuin moottoripyöriä on ollut olemassa. Näkökulmaa on monenlaista tähän.
Jokainen tehköön oman päätelmänsä tykönänsä ja olkoon asiasta omaa mieltä. Minä olen sitä mieltä, että aloittelijakin voi hankkia ensipyöräksi suoraan isokuutioisen muskelipyörän. Usein kuulee asian olevan niin, että aloittelija on hankkinut ensipyöräksi pienikuutioisen pyörän ja jo vuoden päästä on pitänyt siitä päästä eroon kun se on tuntunut jotenkin pieneltä ja rajoittuneelta. Onko siis järkeä ostaa uusi pienikuutioinen pyörä ja vuoden päästä hankkia jälleen uusi pyörä - nyt sellainen jonka alun alkaen halusi?
Lainaan tähän Jim Bennettin kirjaa "The Complete Motorcycle Book":
"The common belief that small, slow and simple machines are best suited for beginners is not correct. In fact, the opposite is true. It is much wiser to learn on a machine that incorporates safe and sophisticated technology."
Eli hänen näkemyksensä mukaan suurikuutioiset pyörät ovat turvallisempia aloittelijalle.
Mikä tekee suurikuutioisesta pyörästä tappokoneen aloittelijalle? Mietitäänpä hetki. Onko se pyörä vai onko sittenkin se pyörän käyttäjä jonka hallinnassa on se, miten sitä kahvaa väännetään? Onko suurikuutioisella pyörällä mahdollista ajaa järkevästi aloittelijankin?
Työkaverini on hankkimassa ensimmäistä pyörää. Hän ei ole koskaan ajanut moottoripyörällä. Hän on kypsytellyt moottoripyörällä ajoa jo muutaman vuoden. Hän on tutustunut moottoripyörämalleihin ja hän on päättänyt tehdä hankintansa tänä kesänä. Hän on ostamassa BMW K1300R pyörää, koska hän pitää muskelipyöristä ja pitkänä miehenä kyseinen BMW:n malli on hyvä hänelle myös ajaa. Minä sanoin hänelle, että ostaa suoraan sen pyörän minkä haluaa ja jättää väliin tyypillisen mallin, jossa ensin ostetaan ensimmäiseksi vuodeksi pienikuutioinen pyörä ja vaihdetaan se myöhemmin siihen mitä alun alkaenkin halusi. Olemme jo aikuisia miehiä, lähentelemme neljääkymppiä. Meillä on järki päässä tämän touhun kanssa joten siksi uskalsin suositella suoraan tällaista pyörää työkaverilleni.
Jokainen tehköön oman päätelmänsä tykönänsä ja olkoon asiasta omaa mieltä. Minä olen sitä mieltä, että aloittelijakin voi hankkia ensipyöräksi suoraan isokuutioisen muskelipyörän. Usein kuulee asian olevan niin, että aloittelija on hankkinut ensipyöräksi pienikuutioisen pyörän ja jo vuoden päästä on pitänyt siitä päästä eroon kun se on tuntunut jotenkin pieneltä ja rajoittuneelta. Onko siis järkeä ostaa uusi pienikuutioinen pyörä ja vuoden päästä hankkia jälleen uusi pyörä - nyt sellainen jonka alun alkaen halusi?
Lainaan tähän Jim Bennettin kirjaa "The Complete Motorcycle Book":
"The common belief that small, slow and simple machines are best suited for beginners is not correct. In fact, the opposite is true. It is much wiser to learn on a machine that incorporates safe and sophisticated technology."
Eli hänen näkemyksensä mukaan suurikuutioiset pyörät ovat turvallisempia aloittelijalle.
Mikä tekee suurikuutioisesta pyörästä tappokoneen aloittelijalle? Mietitäänpä hetki. Onko se pyörä vai onko sittenkin se pyörän käyttäjä jonka hallinnassa on se, miten sitä kahvaa väännetään? Onko suurikuutioisella pyörällä mahdollista ajaa järkevästi aloittelijankin?
Työkaverini on hankkimassa ensimmäistä pyörää. Hän ei ole koskaan ajanut moottoripyörällä. Hän on kypsytellyt moottoripyörällä ajoa jo muutaman vuoden. Hän on tutustunut moottoripyörämalleihin ja hän on päättänyt tehdä hankintansa tänä kesänä. Hän on ostamassa BMW K1300R pyörää, koska hän pitää muskelipyöristä ja pitkänä miehenä kyseinen BMW:n malli on hyvä hänelle myös ajaa. Minä sanoin hänelle, että ostaa suoraan sen pyörän minkä haluaa ja jättää väliin tyypillisen mallin, jossa ensin ostetaan ensimmäiseksi vuodeksi pienikuutioinen pyörä ja vaihdetaan se myöhemmin siihen mitä alun alkaenkin halusi. Olemme jo aikuisia miehiä, lähentelemme neljääkymppiä. Meillä on järki päässä tämän touhun kanssa joten siksi uskalsin suositella suoraan tällaista pyörää työkaverilleni.
Vastaukset 32
Vanhimmat
On siinä ongelma.
Alku menee varmasti hyvin. Aloittelija on tosi varovainen ja noudattaa auliisti kokeneempien neuvoja ja liikennesääntöjä.
Sitten tokana kesänä kasvaa se ongelma: itseluottamus on lisääntynyt nopeammin kuin taidot. Vaarallisin ajankohta on se, kun kaveri alkaa ajatella " mä oon niin nopeaoppinen ja paljon muita fiksumpi, että olen oppinut tän homman helposti".
Moottoripyörä odottaa vain tilaisuutta rangaista, kun kuskin itseluottamus on huipussaan.
Moottoripyöräily on vähän kuin mäkihyppy.
Voi helposti aloitta planican lentomäestä.
ei mikään estä hankkimasta muskelipyörää ekaks mutta siinä tahtoo käydä niin että se näyttämisen halu iskee ennemmin tai myöhemmin,mutta onko sillon tarpeeksi taitoa?kyllähän suoralla löytyy kahvan kääntäjiä mut suoran päässä on aina mutka jos toinenkin.vaikka itelläni oli ajokokemusta jonkin verran poikavuosilta en uskoltanu siirtyä heti tehopyöriin enkä kyykkyihin,vaan kolmekymmentä vuotta ilman pyörää on ihan niinku aloittelija ja se on tosi asia.mut nyt on joku vuosi vedetty endurolla (750) ja nyt olis tarkotus vaihtaa äijäpyörään,mut kukin tehköön niinku parhaaksi näkee (muistakaa hankkia edes henkivakuutus).
Minä ostin heti kättelyssä fz1-n koska tykkään nakuista ja fightereistä. Vieläpä oli tehoputkisto, power commander ja jotain muutakin viriä vielä kiinni jo valmiiksi. Edellinen omistaja oli penkissä käyttänyt ja papereissa oli melkei 150 pollee takanakilta eli kone teho joku 170-180hp?.
Hyvin on pärjätty ja tehot riittää minulle varmasti ensikin kesän jälkeen, eitarvitse heti vaihtaa ainakaan moottorin pienuuden/tehottomuuden takia toiseen pyörään.
Turhaa lätinää, että osta 500-600 satanen ekaksi. Jotkut mukamas kovat motoristit jotka itse aikoinaan ovat niin tehneet sanovat vaan koska eihän kukaan voi tehdä toisella tavalla kuin he.
hehehe.
Aikaisempi pyöräkokemus oli moposta ja 250 crossista mökkimopona.
Ihan sama, millä täysjärkinen aikuinen aloittaa, kaikki käy..
Itse olen sitä mieltä että aivan helvetin isoa pyörää ei, kannata ostaa ensimmäiseksi pyöräksi. Isoa ja painavaa pyörää on kokemattoman motoristin, vaikea käsitellä. Kyllä se pitää itse tuntea, koska olet. ns. yhtä pyörän kanssa. Kaikkien ajotaidot eivät. vält riitä suuritehoisten ja ennen kaikkea painavien pyörien kuljettamiseen. Tällaisella pyörällä ajaminen on hyvin kaukana suuresta ajonautinnosta.
Silloin sinulla on sopivan kokoinen pyörä kun tunnet, että ajaminen on jokaisessa tilanteessa rentoa ja helppoa, kaupungissa, taajamissa, maantiellä, moottoritiellä yms.
Niin... ja kaikkihan lähtee, kuitenkin loppujen lopuksi ihan ajamisen ilosta. Mitä hitaampi tie sen kovempaa menee, pienempi kuutioinen pyörä.
Työkaverillesi voisin sanoa pienenä vinkkinä, että voimaa pitää pyörässä olla, mutta... älä ihmeessä osta ensimmäiseksi pyöräksi kovin painavaa peliä. Silloin uuden motoristin epävarmuus näkyy liikenteessä, aivan konkreettisena hölmöilynä. Ajo on silminpistävän epävarmaa ja nautinto ajamisesta puuttu kokonaan.
Puhun siis ehdottomasti " hevosien " puolesta. Voimaa pitää pyörässä olla, ettei tarvitse ainakaan sen takia olla, ihan heti vaihtamassa.
Esim. joku KTM 990 supermoto tai superduke. VOimaa on ja on kevyt ja ketterä käsitellä tai sit joku honda cb 1000r tai joku fz1-n kevyitä, tehokkaita, miellyttävä ajoasento ja aloittelijankin on helppo käsitellä.
pyörän käsittelyn vaikeus tai helppous ei tule kuutiomäärästä vaan painosta, painopisteestä, ohjausgeometriasta ja ajoasennosta (ja rungosta ja alustasta jos kyseessä on joku hullu). Iso kustomi jossa keula sojottaa eteenpäin vähän normaalia enemmän ja siihen vielä lisäksi joku hemoisojaraskas moottori ei välttämättä ole aloittelijan vehje.
Mies puhuu kuin insinööri "luulee tietävänsä mutta ei osaa tai edes tiedä" eli anna nyt varovasti niitä kiveen hakattuja viisauksia. Voi olla muuten hautajaiset kesällä. Pääsääntöisesti kun ensimmäinen pyörä on iso hoidetaan siinä lähinnä huonon egon tyhjiötä. Samalla unohtuu nöyryys muuta liikennettä kohtaan ja moottoripyöräilyn todellinen "sielu" ei aukea. HD-piireissä tämä on jo arkea, ajetaan vähän(alle 3000km/kausi) ja pidetään itseään todellisena motoristina. Tähän lopputulemaan olen tullut 20 vuoden ja yli 10 000/kausi ajoilla. Jäitä nyt hattuun tai ainakin kunnon vakuutukset(perikunnalle) kannattaa ottaa! Niin kun muut ovat jo kommentoineetkin, pienemmistäkin löytyy varteenotettavia vaihtoehtoja! Pelkään vain, että "veljekset" ovat jo psyykanneet toisensa muskeliin, lukemalla ei opi ajamaan!
.... tuollaisia minä itsekin pohdiskelin kun viime keväänä ensipyörää haikailin. Sitä äkisti ajattelisi, että tehokkaallakin pyörällä voi ajaa varovaisesti (ja voihan sitä), mutta aloittelijalla on vielä niin hatarat tiedot, että pitää ensin tietää mitä se varovaisesti ajaminenkin on. Itse järkeilin asian niin, että muskelipyörä vaatii kokeneen kuljettajan siksi, että se pyörä ei anna virheitä anteeksi eli virheisiin ei ole varaa. Ja mitähän ne virheet sitten ovat? no isolla pyörällä tietenkin se kohta kun vetää lämän tiskiin joko kokeillakseen tai esimerkiksi pelästyttyään lähestyvää rekkaa. Se on se virhe jota muskelipyörällä ei pahimmoillaan tarvitse tehdä kuin kerran. Kokenut kuljettaja tietää minkä kanssa on tekemisissä.
Tehokkaan pyörän osto ensipyöräksi on toivottavasti tietoinen riski ja jos ne kaksi-kolme kesää selviää hengissä niin riski kannatti (säästyy mahdollisesti turhalta pyörän ostolta), muista tapauksistahan me saamme lueskella joka kesä lehdistä (onneksi motoristi tappaa tavallisesti vain itsensä).
Hyviä katsantakantoja tullut monelta kirjoittajalta tähän viestiketjuun, kiitokset niistä. Se on vaan niin hankalaa, mikä sitten olisi sopiva kuutiomäärä ensipyörässä aloittelijalle.. kai se sitten kannattaa lähteä 600-800cc akselista hakemaan sitä ensipyörää ja siirtää haaveet muskelipyörästä muutaman vuoden päähän. Nopeastihan se kaksi, kolme vuottahan toki menee että ei sitä sen takia kannata henkeään riskeerata. Moottoripyörällä ajo jo sinänsähän on tutkimusten mukaan 20 kertaa riskialttiimpaa kuin autolla ajo, eli siinä sitä perusriskiä on jo sinällään oli mikä pyörä tahansa alla. Riskit pitäisi pyrkiä minimoimaan suhtautumalla moottoripyöräilyyn järkevästi - se ei sinällään poissulje muskelipyörästä unelmoimista, mutta muskelipyörän hankinta kannattanee jättää siihen ajankohtaan kun on jo vahvaa kokemusta moottoripyöräilystä.
Pyöränosto edessä,samat pohdinnat kuin edellä! Siihen haluaisin tarkennusta,onko raskaampi pyörä aina vaikeampi käsitellä? ja nimenomaan maantiellä,vai onko malleissa suuria eroja! katu-custom . ohjautuvuus,missä nopeudessa ohjautuu eripuolelle kuin kääntää! vielä neuvot kerkee ajoissa!
Ei paino vaan painopiste ratkaisee käsiteltävyyden,mutta periaate on kevyempi helpompi
hallita.
Paras on kevyt pyörä jossa painopiste mahdollisemman alhaalla.
sitä mieltä että ajamisen perusteet oppii helpommin kevyellä pyörällä, mielummin vielä jollain sellaisella jossa on normaali pysty ajoasento. Kyykkypyörät, pienet ja isot sopivat pojille ja äijäpyörät äijille. Raskas pyörä on maantiellä tietenkin tukevampi suoraan ajettaessa mutta kaupungissa ja mutkateillä sitä on "vietävä" enemmän kuin kevyttä. Kävelyvauhdissa esimerkiksi kääntyessä tapahtuvaa pientä horjahdusta on raskaalla pyörällä vaikeampi korjata ja se johtaakin äkkinäisellä usein pikkulippaan. Tilanteita täytyy oppia lukemaan pyörän kanssa vähän eri tavalla kuin vaikka autolla ja "minulla on oikeus"-asenteesta kannattaa liikenteessä suosiolla luopua.
... en voisi olla kanssasi enää enempää samaa mieltä. Olen monen viisaan kuullut sanovan, että liikenne on paikka jossa kenelläkään ei ole oikeuksia vaan kaikilla on vain velvollisuuksia. Niinhän se on, että olemme kaikki vastuussa toisistamme ja antamalla tilaa, antamalla aikaa ja käyttämällä tervettä harkintaa kaikilla on mukavempaa ja turvallisempaa. Itsestäni voin sanoa, että nuorempana minulla oli autolla oikeinkin huonot ajotavat ja asenteet niin vinksahtaneita että huomasin sen jopa itse. Ikä tuo viisautta, mutta moottoripyöräilyn aloittaminen on tehnyt todella hyvää myös autolla ajotavoilleni. Prätkän kanssa on ihmisiksi, koska siinä on oma henki pelissä, mutta ajan kanssa se liikennesilmä ja ajotyyli jää päälle myös autoillessa.
Se säästää monelta opiskelun ongelmalta. Sanoisin, että 1300 Hayabusa kannattaa ostaa heti hyvän hintalaatusuhteensa takia. Sen kanssa välttyy lisäksi monilta peräänajoilta kun autot törmäilee perääsi valosta kiihdytettäessä joillakin tonnisilla mopoilla. 750-1000 Gikserit tai ZX-10 R:t kun ei oikein tahdo irrota viivoilta tarpeeksi nopeasti nykyisin niin kovin ärhäköiden 1,6 TSI ja muiden Auris-juhlamallien edestä. Hayabusa irtoaa hyvän ja leveän takakumin ansiosta, eikä peräänajoja tapahdu. Aloittelijan kavereiden mielestä se on kevyt ja ketterä traineri.
Hyvin suosittelit hyvin ketterää Busan kakkosvaihtoehtoa kaverillesi. Huomaa, ettet ole kovin kokenut itsekään.
Varsinkin kokematon kuljettaja saa Hayabusasta helposti tehoa irti kääntämällä kahvasta kunnolla. Kokenut ja enemmän maailmaa nähnyt motoristi ei saakaan enää niistä kaikkea irti tietäessään touhun vaarat ja käyttelemällä isojen pyörien kapasiteetista vain pintakaasun verran säästääkseen ajokorttinsa ja terveytensä.
Nelikymppisiä voitte olla, mutta järki ei ollut nyt päässä suosittelijalla eikä pyörän ostajallakaan jos sellainen 1300R sinne talliin ensipyöräksi ilmestyi...moottoripyöräilystä sen kanssa on vaikea aloittelijan nauttia sen hankalan käsiteltävyyden takia ja sen egon esittelyyn se on liian halpa. Miniminä joku Marino 9000 kippo tai vastaava olisi paljon parempi siihen ego-touhuun ja prätkätouhun kokeilemiseen joku muutaman tonnin kokeilupyörä olisi paras.
Minun mielipiteeni aiheesta oli siinä.
Hyvä Jumala anna mulle kymppi röökiin ja kaksi kaljaa, annat köyhälle köyhän taivaan.
Olet oikeassa - muskelipyörä aloittelijalle oli liian optimistinen ajatus. Sen takia tästä palstalle kirjoitin jotta saisi peilattua tätä asiaa ja haettua perspektiiviä kokeneemmilta. Ja sitähän sai.
Näen nyt, että on järjetöntä suositella niin tehokasta pyörää aloittavalle motoristille. Pyörää ei olla vielä hankittu, viikonlopun aikana saattaa kaupat olla tehty. Eiköhän tämä mene niin, että lähdemme katselemaan kaverille sitä pyörää astetta pienemmästä kategoriasta, tuo BMW:n F800R saattaisi olla sopiva ja kaveri saattaisi saada siitä hyvän pyörän vuosiksi.
Myös tuo lainaus oli irti kontekstista.
Kirjassa lukee toki lause "The common belief that small, slow and simple machines are best suited for beginners is not correct. In fact, the opposite is true. It is much wiser to learn on a machine that incorporates safe and sophisticated technology.", mutta se on aiheessa jossa puhutaan mopoista ja skoottereista, eli kirjan kirjoittaja tarkoittaa, että liikenteen seassa pärjää aloittelijakin paremmin modernilla moottoripyörällä joka on turvallisempi kuin mopo tai skootteri.
Toinen kirjassa esiintyvä lause on myös huomionarvoinen. Se menee näin:
"There are motorcycle riders, and bold motorcycle riders, but there are no old, bold motorcycle riders.".
Eli lyhyesti - vanha moottoripyöräilijöiden keskuudessa elävä sanonta menee - on olemassa uhkarohkeita moottoripyöräilijöitä, mutta ei ole olemassa vanhoja uhkarohkeita moottoripyöräilijöitä. (ne ovat kaikki kuolleet)
ite olen sitä mieltä et enduro pyörä antaa virheet parhaiten anteeksi,jo ote sarvista on luonnollinen,istut korkeammalla selkä suorassa ja näet/näyt paremmin,sillä voi mennä metsäpoluille himan harjotteleen tasapainoilua ja säikytteleen marjastajia,mut tärkein on et jalat täytyy ylettyä maahan muuten tulee ongelmia pysähdyttäessä.mut moottoripyörä on vehe jota ei kunnioteta liikenteessä jos et aja keskellä omaa kaistaa autot ängee viereen,tulit sitten oikeelta tai vasemmalta autot yrittää tarjota etupuskuria.maantiellä autot ei osaa arvioida prätkän vauhtia vaan tulee sivuteiltä niinku muuta liikennettä ei olisikaan,autoilijat ohittelevat toisiaan välittämättä siitä että prätkä tulee vastaan toisella kaistalla.ja näin keväällä ainakin meillä päin on asfalttitit halkeamia täynnä ja uria,eli kaikkea on varottava oli pyörä mikä tahansa.mut alottelija tekee suurimman virheen yleensä jarruttaessa eli pyri jarruttamaan suorilla ei mutkissa ja 90% etujarrulla,takajarrua voi käyttää enempi kaksi päällä.suurin vaara on vieras mutka jossa vai olla soraa puiden lehtiä tai muuta liukasta ja yleisin ulosajon syy on väärä tilanne nopeus mutkassa?(itellä on ollu monta kertaa lähellä et voin kertoa kokemuksesta et sitä sattuu kokeneemmallekkin)
Olen sitä mieltä,että kyllä muskelipyörällä voi täysjärkinen aivan hyvin aloittaa pyöräilyn.
Sensijaan suoraa moposta tai "piikistä" siirtyminen ei onneksi nykyään käy, koska nämä kollipojat ovat tottuneet ajamaan kaikkia kulkuneuvoja aina kaasupohjassa tilanteesta riippuumatta.
Muskelipyörissä on ajo-ominaisuuksissa otettu huomioon teho ja jarrujen käyttö saattaa vaatia harjaantumista. Mutta aikuinen järkimies ajaa taitojensa mukaan, ettei tule mitään yllätyksiä.
10-30-hevosvoiman pyörällä pääsee hengenvaarallista nopeutta ja niiden hallintakin on joskus vaikeampaa kuin tehokkaiden pyörien.
Kaikenkaikkiaan muskelipyörät ovat varsin turvallisia pyöriä suomen rajoituksilla.
Itseluottamus on ihmiselle ppositiivinen ominaisuus
Useimmiten.
Joskus liika itseluottamus kääntyy tuhoisaksi voimaksi.
Liika itseluottamus ? Siinäpä erikoinen käsite, kysymys on ilmeisesti kykyjensä yliarvioimisesta, eli resurssiensa riittämättömyydestä yllättävissä tilanteissa. Tai harhaluulosta, että pystyy hallitsemaan äkillisiä ennalta arvaamattomia tapahtumia joka on näitä edeltävän tapahtuman seurausta.
Liian itseluottamuksen omaava kuljettaja elää mielikuvitusmaailmassa, jossa uhka ei koske tosiassa häntä itseään, samaan tapaan kuin elokuvien sankareita.
Tästä syystä sotaankin laitetaan nuoria miehiä, kaverit vain kuolevat, itseen ei osu.
Voisi ajatella, että itseluottamus-sankari nauttii hetkistään enemmän kuin pelokkaan varovainen kaiken varmistava viisasmies.
On paras valinta aloittelevalle motoristille. Tulee heti kunnon peli alle eikä tarvii olla joka vuosi vaihtamassa.
1. Moottoripyöräilijä kaahasi auton ohi ja kuoli 15.04.2010
41-vuotias moottoripyöräilijä kuoli kaahattuaan henkilöauton ohi Yrjöläntiellä Tampereella.
Ohituksen jälkeen hän törmäsi betoniporsaaseen. Moottoripyörä romuttui täysin, ja sen nopeusmittari pysähtyi kohtaan 170 km/h. Mies kuoli saamiinsa vammoihin välittömästi. Moottoripyöräilijä oli matkalla Hervannasta kohti Kaukajärveä keskiviikkona ennen puoltayötä. Hän ohitti edellä ajaneen henkilöauton kovalla vauhdilla. Vastaan tulleen liikenteen vuoksi hän palasi ohituksen jälkeen nopeasti omalle kaistalleen. Ohitetussa autossa istuneet silminnäkijät kertoivat moottoripyörän alkaneen heittelehtiä voimakkaasti. Moottoripyöräilijä törmäsi betoniporsaaseen, joka kannatteli tietyötä osoittavaa liikennemerkkiä. Moottoripyöräilijä lensi tienpientareelle. Pyörä jatkoi siitä vielä noin 20 metrin päähän ojaan.
2. Moottoripyöräilijä kuoli kolarissa 17.04.2010
48-vuotias moottoripyöräilijä kuoli perjantaina Orivedellä tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa. Poliisin alustavassa tutkinnassa on selvinnyt, että mies oli ajanut Mäntäntietä Oriveden keskustasta Mäntän suuntaan. Onnistaipaleen kohdalla hieman ennen Taipaleenjoen siltaa moottoripyöräilijä oli tuntemattomasta syystä ajautunut kulkusuunnassaan tien vasempaan reunaan asfaltin reunan ulkopuolelle. Jäljistä päätellen pyörä oli kulkenut tien vasemmassa reunassa noin 55 metriä ja oli osunut sen jälkeen sillan kaiteeseen ja kulkeutunut kaiteen vieressä noin 50 metrin matkan. Kuljettaja oli sinkoutunut kaiteen yli ja siitä edelleen Taipaleenjoen yli törmäten vesirajaan joen pohjoispuolella. Moottoripyörän kuljettaja oli ilmeisesti menehtynyt heti. Kuljettaja oli 48-vuotias mieshenkilö. Tie oli tapahtumahetkellä paljas ja kuiva ja ilman lämpötila nolla astetta.
Tuo nyt ei kerro mitään tilannenopeudesta, että mittari on pysähtynyt 170 km/h, mutta reippaasta ylinopeudesta on kyse. Pelkkä nopeus ei tapa, vaan tarvitaan jokin/joitakin muita syitä lisäksi.
Se voidaan todeta, mitä tehokkaampi pyörä, sitä helpommin tulee vaaralliseen tilanteeseen aina hieman kovempaa, oli ikä mikä hyvänsä.
Tuossa Tampereen Kaukajärven tapauksessa motoristin harkinta petti hetkeksi ja lasku oli hengenmenetys.
Tuo Oriveden tapaus ei ole niin selvä. Vasemmalle puolelle ojaan ajautuminen kestää kauan, ellei paikalla ele kaarretta oikeaan. Oliko?
Jos ei ollut kaarretta, taustalla saattaa olla sairaskohtaus tai alkoholi. Sairauskohtaukset ovat usein taustalla mystisiltä tuntuvissa onnettomuuksissa.
"Lainaan tähän Jim Bennettin kirjaa "The Complete Motorcycle Book":
"The common belief that small, slow and simple machines are best suited for beginners is not correct. In fact, the opposite is true. It is much wiser to learn on a machine that incorporates safe and sophisticated technology."
Eli hänen näkemyksensä mukaan suurikuutioiset pyörät ovat turvallisempia aloittelijalle."
Ei muskelipyörä tarkoita että siinä olisi Bennetin suosima turvallista ja hienostunutta teknologiaa. Jokainen hankkii sellaisen pyörän mikä tuntuu parhaimmalta, mutta jos ääripäihin mennään, hyvin painavan suurimoottorisen pyörän hallinta vaatii enemmän kuin kevyemmän pyörän. Suoraa tietä on helppo ajaa pyörällä kuin pyörällä mutta se väistöliike, joka tarvitaan henkikullan pelastamiseksi yllättävässä tilanteessa, olisi paras olla hallussa. Itse voin sanoa, en ole hyvä kuljettaja, että pieni pyörä kääntyy nopeammin ja helpommin.
Vastaan tähän vanhaan viestiin, että KOKEILKAA / OPETELKAA työntötanko-ohjaus. Tarkoittaa suomeksi sillä kädellä minne päin halutaan pyörän kallistuvan työnnetään tangosta eteenpäin. Tiukoissa mutkissa täytyy tangoa työntää jo voimalla. Tätä ohjausta voi kokeilla vaikka polkupyörällä kun nopeus 15-20kmh.Moottoripyörä ei kallistu roikkumalla pyörän sivulla, ratapyöräilijät roikkuvat ja samalla työntävät tangoa.
Jos ajatellaan näitä isoja pyöriä aloittelijalle,niin missä
kohilla on se tehon ja painon raja joka on jo aloittelojalle
vaikea ja jo suorastaan vaarallinen ?
Itse aloitin nyt 750 viragolla, alussa tuntu että se painaa
vähintään tonnin,ja kiihtyy ku tuli persiissä !!
Ja vasta vänkäys ohjauksella minulla on tietty
kallistus aste kulma jonka yli en saa kammettua
siis uskalla! Elikkä puotan nopeuden ennen kurvia
sellaiseksi mikä tuntuu hyvältä.
Aloittelijan jorinoita,mut en se ainaski lystii.
kunhan et vedä itseäsi pöpelikköön tai persettä alta, kun kampeat kaasua tai jarrua mutkassa... Mene radalle mieluummin. Siellä ei ole sähkötolppia, vastaantulevaa liikennettä, liikennemerkkejä, puita, kaiteita yms.
ei se kuution koko vaan se mitä hakee itselleen on se hienoa jos on muskeli pyörä alla tai nopea kiituri, jokainen paikkansa hakee meidän pyöräilijöiden keskuudesta se vaan on se makuasia