AAArh tää on perseestä. Tunnen olevani vitun ärsyttävä ja itsekeskeinen ihminen. Käyttäydyn kun Hank Moody niitä naisrientoja lukuunottamatta. Oon niin välinpitämätön tätä kaupunkia ja sen ihmisiä kohtaan. Toisena hetkenä jengi pitää mua vetävänä kaverina ja nauraa mun jutuille ja jollain tavalla jopa arvostaa. Ja sit seuraavana päivänä oonkin vaan huomiohakunen ja lapsellinen pelle joka ei ketään kiinnosta. Mä tunnen olevani helvetin vahva sisältä ja jotenkin parempi ihminen ku muut ja se paistaa varmaan ulospäin. Mä inhoon itteeni siinä mielessä. Sit mulle tulee angstipäiviä suht. usein enkä pidä kavereihin mitään yhteyttä. Ja sit ku ne on tehny jotain ilman mua niin tulee petetty olo. Ja koska mä en aina pidä yhteyttä kavereihin ne varmaan luulee et mulla on parempaa tekemistä eikä soita takas. Vituttaa sekin että mä "tiedän" sen että oon hyvä naisten kans mutta en jaksa kiinnostua ku yhestä ainoosta jota rakastan, meillä on välimatkaa se 300km ja tunnettu 3vuotta. Mä pelkään aiheettomasti sitäkin että menettäsin tänki tytön kusipäisen taiteilijaluonteeni takia. Miksen vois olla vaan tavallinen yleisesti hyväksytty Taavi Tavis sen sijaan et olisin tämmönen ailahteleva paska. Ja paskaahan musta puhutaan mutta en jaksa kiinnostua siitäkään. Mulle on pinttyny päähän ajatusmalli joka menee näin: "Olisin paras jos vaan jaksasin yrittää. En jaksa yrittää olla paras koska oon tarpeeks hyvä vaikken yritä." Ja tää ajatusmalli pätee ylipäätään kaikkeen. Vitun ikävä fiilis kun tietää miten ylimieliseltä mä vaikutan omana itsenäni. Ja nimen omaan omana itsenäni, mä en nimittäin esitä yhtään mitään. Ja useesti ku tulee mieleen ehdottaa jollekin kaverille et "nähtäskö tänää/illalla/jotain" nii tulee jotenkin tunkeileva olo et ei kukaa mua haluu nähä, sillon mä oon aina se lapsellinen pelle. 2vuotta sitten mulla oli ihan toisenlaiset itsetunto-ongelmat, nykyää mä luulen itestäni liikoja ja masennun sen takia. Inhoon itteeni.
Itseinho
bläk
5454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On mukavaa että otat yhteyttä kavereihis.
Monestihan se just voi mennäkin siihe että muut olettaa että juuri sä soittelet ja tuot porukkaa yhteen.
Joko muutkin alkaa soitella porukoille tai sitten sama homma jatkuu.
Ei tää oo hyvä eikä huono.
On tervettä luottaa itseensä.
Mikä sana paras meinaa sulle?
Jos olisit paras niin mitä se tarkottais?
Vertaamalla muihin itseään ei parhaaksi tule eikä myöskään oman itsensä mollaamisella saavuta suuria.
Muista että olet hyvä tyyppi, jokainen ihminen on itsessään hyvä, kukaan ei ole täydellinen ja mokaamme aika usein.
En tiedä miten suhden tän tytön kanssa lähtee käyntiin mutta jos joku toinen tyttö tulee kuvioihin niin älä ihmettele jos rakastut.
Meillä jokaisella on hyvät ja huonot puolemme.
Kaikilla on mahdollisuus käyttää kykyjään muiden parhaaksi.
Ärsyttävältä tuntuva luonteenpiire voi olla avain suuriin rakkaudentekoihin muiden ihmsiten elämässä.
Kiivas koulukiusaaja voi ajaa nuorisotaloa etenpäin syrjäytyneiden nuorten hyväksi. Näin on käynytkin.
Kiitti neuvoista, kaveri. Arvostan.
Toinen juttu mikä tällä hetkellä vetää vähän maihin on se että tälläsenään mä oon lähinnä (ulkopaikkakuntalaisten)tyttöjen ja pikkuveljen kavereiden suosikki. Mulla ei tässä kaupungissa ainakaan oo sellasta tosi hyvää ystävää kenen kans vois jauhaa ihan kaikesta. Jotenkin tän kaupungin ikätoveripojat pitää mua pellenä. Oon asunu täällä sen 3½ vuotta joten ei ihme, ettei oo parasta ystävää?
Parhaat kaverit muodostuu vaan jotenkin ympäril olevist tutuist jsosain välis.
Vaik nyt on tämmöset fiilikset niin myöhemmin voikin huomata että tostahan tuli mun paras kaveri.
Voi olla että välit lähenee jonkun tuttus kaa vaikket sitä heti huomaa.
mulla on kans samantyyppinen ongelma ihmisten ja kavereiden kanssa. jotenkin älytöntä tyhmyyttäni toivon aina että kaverit soittaisivat minulle ja kysyisivät ulos tai johonkin iltaisin. mutta mitään ei tapahdu, koska monilla tutuillani on oma kaveripiiri joissa he pyörivät viikonloput ja he eivät tarvitse lisää ihmisiä pyörimään ympärille. sitten tulee viikonloppuillat joina uskottelen itselleni että "jos pari tuttuani ei tiedä missä porukka liikkuu tällä hetkellä, silloin ei tapahdu mitään" ja vietän koko viikonlopun kotona. suurinta tuskaa on seurata ympärillä esim. facebookissa koulukavereitani jotka kommentoivat toistensa tiloja ja asioita joita heillä tapahtuu viikonloppuisin. itse vain turhamaisesti seuraan näitä ja mietin että eivät he voi olla ystäviäni koska heitä ei kiinnosta tippaakaan mitä itse teen omalla ajallani.
koulussa kyllä porukkaa pyörii ympärillä ja ongelma ei ole se että joutuisin viettämään kaiken aikani yksin. tunnen myös itseni paremmaksi kuin muut, perustellen sen sillä miten opiskelen koulussa ja keskityn opiskelemiini asioihin. vain se auttaa selviämään läpi viikkojen ja kuukausien: ajatus siitä että ehkä elämäni on parempaa 10 vuoden päästä kun olen uhrannut aikaani keskittymällä koulussa, ja olen päässyt unelma-ammattiini.
suuren osan ajastani vietän miettien kahta asiaa: miksi juuri minä joudun olemaan se henkilö jota kukaan ei muista tai ole kiinnostunut. miksi juuri minun sosiaalinen elämäni on vain rajoittunut kouluun ja internetiin. tuskaisemmaksi tunteen tekee se että ongelman ei pitäisi olla pukeutumisessa, naamassa tai käytöksessä esim. alkoholin suhteen.
tätä tunnetta on jatkunut viimeiset 2 ja ½ vuotta putkeen ja se on viimein alkanut vihloa jo arkisesti.
sattuu vain liikaa lukea joka päivä muiden ihmisten elämää jotka näyttävät niin täydellisiltä sivusta katsoen.
sairastuisin vaikka syöpään jos vain saisin sosiaalisen elämäni kuntoon.
help
Älä lue heidän kommenttejaan.
Jos et itse aio kommentoida niin teet vain hallaa itsellesi.
Sen ajan voisit käyttää harrastuksiin, joista löytäisit kavereita. Tiedän että voi kuulostaa klassiselta ohjeelta mutta se toimii.
On hyvä että teet työtä.
Mutta älä itseäsi paremmaksi kuin muut. Siitä ei aina hyvää seuraa.
Ole ylpeä työstäsi ja tuloksista, joihin yllät. Älä siitä että vertaamalla itseäsi muihin saat hyvän fiiliksen.
On vaikeata ainakin omassa tapauksessani tehdä niin että ei ylpeilisi vertailemalla muita itseensä mutta mahdotonta ei mikään ole :-)
Etsi uusia ympyröitä.
Harrastusten, nuorisotilojen, tapahtumien, seurakuntie, vaikka koiran ulkoiluttamsien kautta.
Aina löytyy ystäviä :-)