Kaltoinkohtelu näkyy vauvasta
Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt ohjeet vauvan kaltoinkohtelun tunnistamisesta vauvaperheiden kanssa toimiville.
– Vauvojen vanhemmat kertovat harvoin vauvan kaltoinkohtelusta. Siksi on tärkeää, että perheiden kanssa toimivat tunnistavat kaltoinkohtelun riskitekijät ja vauvojen oireet sekä puuttuvat asiaan. Tunnistamiseen ja puuttumiseen liittyvä tieto on ollut aikaisemmin vaikeasti löydettävissä, sanoo lastenlääkäri Sarimari Tupola HYKS:n sosiaalipediatrian yksiköstä. Ensi- ja turvakotien liitto julkaisee ohjekirjasen perjantaina.
Joka kymmenennellä vauvalla on riski tulla kaltoinkohdelluksi. Ensi- ja turvakotien liiton ensikotien kokemuksen mukaan yleisintä kaltoinkohtelua on laiminlyönti, kuten esimerkiksi vauvan pitäminen nälässä, väkisin syöttäminen ja jättäminen yksin liian pitkäksi ajaksi. Pitkään jatkuva laiminlyönti on vakavaa ja haittaa vauvan kasvua ja kehitystä. Vauvan kaltoinkohtelu on aina hätämerkki vanhempien voimavarojen ja keinojen hiipumisesta, joka saattaa kärjistyä väkivallaksi vauvaa kohtaan.
HYKS:issä selvitellään keskimäärin kerran viikossa pahoinpitelyn mahdollisuutta lapsen saamiin vammoihin. Vakavaan pahoinpitelyyn törmätään kerran kuukaudessa.
Tunnistaminen ensimmäinen askel
Kaltoinkohtelun tunnistaminen on ensimmäinen askel siihen, että tilanteeseen voidaan puuttua ja vauvaa sekä perhettä auttaa. Vauvan kaltoinkohtelun tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa. Esimerkiksi ensikotiin tullaan usein muista syistä, kuten esimerkiksi äidin puutteellisten arjen taitojen vuoksi ja vauvan kaltoinkohtelu tulee ilmi hoidon kuluessa.
– Perheiden kanssa toimivat osaavat aikaisempaa paremmin tunnistaa lapsen kaltoinkohteluun liittyvät mustelmat ja ruhjeet, mutta laiminlyöntiä on vaikeampi huomata. Aihetta huolestumiseen on, jos vanhemmat eivät esimerkiksi puhu vauvalle tai vauvaa ei hellitä ollenkaan, Tupola sanoo.
Kaltoinkohdeltu vauva voi olla itkuinen, vetäytyvä, ilmeetön tai iloton. Vauva ei ilmaise omia tarpeitaan, ei valita vaikka hänellä on nälkä, vaippa on märkä tai hän on jäänyt yksin.
Terveydenhoitajat avainasemassa
Äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat ovat avainasemassa tunnistamaan vauvaperheiden tuen tarpeen, kunhan heillä on mahdollisuus tavata perhettä riittävän usein. Avun tarve tulisi selvittää, jos äiti on alaikäinen, vanhemmilla päihde- tai mielenterveysongelmia tai sosiaalisissa taidoissa ja arjessa selviytymisessä on puutteita.
– On erittäin tärkeää, että perheet saavat apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Parhaimpaan tulokseen päästään, jos työskentely äidin ja perheen kanssa voidaan aloittaa jo raskausaikana tai viimeistään heti vauvan syntymän jälkeen. Vauvat tarvitsevat turvalliset olosuhteet, silloin, kun vanhemmat eivät yksin pysty turvaamaan vauvan riittävää hoitoa. Silloin tarvitaan ensikotien ympärivuorokautista tukea, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton suunnittelija, KM Tanja Henttonen, jonka tutkimus vauvojen kaltionkohtelun tunnistamisesta ja puuttumisesta ensikodeissa julkaistaan perjantaina.
Ympärivuorokautinen tuki saa vauvat hymyilemään
Ensikotiin tulevista vauvoista joka neljäs on kokenut kehitystä haitannutta kaltionkohtelua. Henttosen tutkimuksen mukaan vauvojen hyvinvoinnissa saadaan näkyviä muutoksia, kun kaltoinkohteluun puututaan aktiivisesti ja perhe saa ympärivuorokautista tukea.
– Vauvat alkavat tuen myötä voida paremmin, itkeä vähemmän, hymyillä, ja olla kontaktissa vanhempiensa kanssa, Henttonen sanoo.
Ensikodissa vanhempia autetaan ja heitä ohjataan kädestä pitäen olemaan hyvässä vuorovaikutuksessa ja hoitamaan vauvojaan oikein. Usein vauvojen huonossa kohtelussa on kyse tiedon ja ymmärryksen puutteesta ja tilanne korjaantuu, kun siitä puhutaan ja vanhemmat saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/tiedotteet/?x1564214=3031787
Näinköhän? Ei siis voi enää neuvolassa kertoa jos vauva on itkuisempi kuin toiset :(
Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt ohjeet vauvan kaltoinkohtelun tunnistamisesta vauvaperheiden kanssa toimiville.
– Vauvojen vanhemmat kertovat harvoin vauvan kaltoinkohtelusta. Siksi on tärkeää, että perheiden kanssa toimivat tunnistavat kaltoinkohtelun riskitekijät ja vauvojen oireet sekä puuttuvat asiaan. Tunnistamiseen ja puuttumiseen liittyvä tieto on ollut aikaisemmin vaikeasti löydettävissä, sanoo lastenlääkäri Sarimari Tupola HYKS:n sosiaalipediatrian yksiköstä. Ensi- ja turvakotien liitto julkaisee ohjekirjasen perjantaina.
Joka kymmenennellä vauvalla on riski tulla kaltoinkohdelluksi. Ensi- ja turvakotien liiton ensikotien kokemuksen mukaan yleisintä kaltoinkohtelua on laiminlyönti, kuten esimerkiksi vauvan pitäminen nälässä, väkisin syöttäminen ja jättäminen yksin liian pitkäksi ajaksi. Pitkään jatkuva laiminlyönti on vakavaa ja haittaa vauvan kasvua ja kehitystä. Vauvan kaltoinkohtelu on aina hätämerkki vanhempien voimavarojen ja keinojen hiipumisesta, joka saattaa kärjistyä väkivallaksi vauvaa kohtaan.
HYKS:issä selvitellään keskimäärin kerran viikossa pahoinpitelyn mahdollisuutta lapsen saamiin vammoihin. Vakavaan pahoinpitelyyn törmätään kerran kuukaudessa.
Tunnistaminen ensimmäinen askel
Kaltoinkohtelun tunnistaminen on ensimmäinen askel siihen, että tilanteeseen voidaan puuttua ja vauvaa sekä perhettä auttaa. Vauvan kaltoinkohtelun tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa. Esimerkiksi ensikotiin tullaan usein muista syistä, kuten esimerkiksi äidin puutteellisten arjen taitojen vuoksi ja vauvan kaltoinkohtelu tulee ilmi hoidon kuluessa.
– Perheiden kanssa toimivat osaavat aikaisempaa paremmin tunnistaa lapsen kaltoinkohteluun liittyvät mustelmat ja ruhjeet, mutta laiminlyöntiä on vaikeampi huomata. Aihetta huolestumiseen on, jos vanhemmat eivät esimerkiksi puhu vauvalle tai vauvaa ei hellitä ollenkaan, Tupola sanoo.
Kaltoinkohdeltu vauva voi olla itkuinen, vetäytyvä, ilmeetön tai iloton. Vauva ei ilmaise omia tarpeitaan, ei valita vaikka hänellä on nälkä, vaippa on märkä tai hän on jäänyt yksin.
Terveydenhoitajat avainasemassa
Äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat ovat avainasemassa tunnistamaan vauvaperheiden tuen tarpeen, kunhan heillä on mahdollisuus tavata perhettä riittävän usein. Avun tarve tulisi selvittää, jos äiti on alaikäinen, vanhemmilla päihde- tai mielenterveysongelmia tai sosiaalisissa taidoissa ja arjessa selviytymisessä on puutteita.
– On erittäin tärkeää, että perheet saavat apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Parhaimpaan tulokseen päästään, jos työskentely äidin ja perheen kanssa voidaan aloittaa jo raskausaikana tai viimeistään heti vauvan syntymän jälkeen. Vauvat tarvitsevat turvalliset olosuhteet, silloin, kun vanhemmat eivät yksin pysty turvaamaan vauvan riittävää hoitoa. Silloin tarvitaan ensikotien ympärivuorokautista tukea, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton suunnittelija, KM Tanja Henttonen, jonka tutkimus vauvojen kaltionkohtelun tunnistamisesta ja puuttumisesta ensikodeissa julkaistaan perjantaina.
Ympärivuorokautinen tuki saa vauvat hymyilemään
Ensikotiin tulevista vauvoista joka neljäs on kokenut kehitystä haitannutta kaltionkohtelua. Henttosen tutkimuksen mukaan vauvojen hyvinvoinnissa saadaan näkyviä muutoksia, kun kaltoinkohteluun puututaan aktiivisesti ja perhe saa ympärivuorokautista tukea.
– Vauvat alkavat tuen myötä voida paremmin, itkeä vähemmän, hymyillä, ja olla kontaktissa vanhempiensa kanssa, Henttonen sanoo.
Ensikodissa vanhempia autetaan ja heitä ohjataan kädestä pitäen olemaan hyvässä vuorovaikutuksessa ja hoitamaan vauvojaan oikein. Usein vauvojen huonossa kohtelussa on kyse tiedon ja ymmärryksen puutteesta ja tilanne korjaantuu, kun siitä puhutaan ja vanhemmat saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/tiedotteet/?x1564214=3031787
Näinköhän? Ei siis voi enää neuvolassa kertoa jos vauva on itkuisempi kuin toiset :(
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ikosen käsitystä siitä, että Ensi- ja Turvakodit ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä. Hänhän kirjoitti mm. siitä, miten noihin paikkoihin pyritään ohjaamaan sijoituksessa lapsuutensa viettäneet nuoret äidit, että heidän vauvansa saataisiin napattua järjestelmän rattaisiin. Huolta huolta ja huolta, vaikka kuinka kuviteltua, pääasia vain että on hirveä huoli koko ajan, todisteita ei mitään väliä olekaan.
Suomessa on aivan omat lastensuojelukäytäntönsä, joilla ei ole mitään tekemistä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.
Juuri näin on käynyt ihan äskettäinkin eräässä ensi- ja turvakodissa. Sinne joutui nuori äiti, joka oli itse elänyt muutaman vuoden (?) laitoksessa. Hänellä oli levoton nuoruus, en tiedä siitä juuri mitään, mutta tiedän, että hänellä on hyvä perhe, ihanat vanhemmat ja tukeva koti. Murrosikäisen tytön levottomuus oli yhteiskunnan mielestä ongelmallista.
Äiti eli pitkään ensi- ja turvakodissa, jonne oman kotikaupungin lastensuojelu hänet pakotti. Äiti on osoittautunut laitoksen toiveiden vastaisesti hyväksi vanhemmaksi ja lapsikin on aivan ihana ja kaikin puolin terve. Silti lapsi otettiin äskettäin kiireellisesti huostaan. Äiti ja hänen perheensä (eli lapsen isovanhemmat) ovat aloittaneet taistelun.
Sosiaalityöntekijät rakastavat ideaa siitä, että sosiaaliset ongelmat periytyvät väistämättä sukupolvelta toiselle.
Uusin ilmiö on vauvahuostaanotot, jotka kohdistuvat lastensuojelun omiin kasvatteihin eli esimerkiksi kouluongelmien takia huostaanotettujen nuorten äitien vauvoihin. Ensi- ja turvakodit ovat kadottaneet alkuperäisen tarkoituksensa, nuorten äitien tukemisen, ja lähteneet mukaan sosiaalitoimen asiakashankintaan.
Hohhoijaa.
Kyllä ootte harvinaisen tyhmää porukkaa.
On erittäin hyvä, että lasten ja vauvojen pahoinpitelyihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Hyvänen aika sentäs! Näettekö ihan joka asiassa sosiaalitoimen pahana asiana? Onneksi heitä on. LUOJAN KIITOS!!!
Vainoharhaisuutta...???
Pahoinpitelystähän ei nyt ollutkaan kyse.
Poimin sinulle osan tekstistä:
Kaltoinkohdeltu vauva voi olla itkuinen, vetäytyvä, ilmeetön tai iloton. Vauva ei ilmaise omia tarpeitaan, ei valita vaikka hänellä on nälkä, vaippa on märkä tai hän on jäänyt yksin.
Ihan siksi poimin että sinunkin olisi helpompi ymmärtää lukemaasi kun sen kaksi kertaa luet.
Nämä perusteet VOIVAT johtua kaltoinkohtelusta, tai ihan lapsen persoonallisuudesta. Haluatko että vauvoja huostataan ihan oman persoonallisuutensa takia?
Ei sossut puutu asioihin tarpeeksi ajoissa ja riittävästi. Varsinkin tyttöjen kohdalla tytöt tulevat hilajaisiksi, joten lapsista ei huomaa mitään. Perheissä, joissa ei erota, vaikka ongelmia on vaikka muille jakaa, pidetään yhtä eikä kerrota ongelmista vaan kaunistellaan niitä, jotta sossut ei tule. Naapurit ei tee mitään, tarha pelkää omaa vastuuta eikä halua sekaantua, kun "ei tiedä miten asia on ja vanhemmilla niin eri näkemys". Eroperheet on sossujen mahdollisuus vähän toimia, mutta siltkin lasten asiaa hoidetaan liian vähän. Narsistiperheiden olemassaoloa ymmärretään liian vähän ja sitä, mitä on olla väkivaltaisen narsistin ex-vaimo. Liikaa ajatellaan toisen vanhemman oikeuksia tyyliin "kun ei ole todistettavasti tuomittu rikokseta, annetaan mahdollisimman laajat tapaamisoikeudet". Sitten ihmetellään, kun ei oikein huoltajuus toimi, mutta kukaan ei tee mitään. Sossut ei ymmärrä juristien tavoin rajoja. Sosiaalitoimi poimii sitten teini-ikäisiä lapsia huostaan etenkin syksyisin, jolloin lapsen elämä on jo mennyt, vaikka toki "parempi myöhään kuin ei milloinkaan".
Ikävä kyllä on paljon äitejä, jotka ovat todella huonoja äitejä lapsellensa. Keneltäkään riittävän hyvältä äidiltä ei vauvaa huostaanoteta! Joka vuosi kymmeniä vauvoja kuolee ja vammautuu hengenvaarallisesti oman äidin tai isän väkivaltaisuuden vuoksi. Vielä suurempi joukko vauvoja kokee sietämätöntä turvattomuutta vanhempiensa toiminnan vuoksi.
Äiti tai isä itse on yksin ja ainoastaan vastuussa siitä, että menettää lapsensa. VAuvan huostaanotto on seurausta vanhemman omasta väkivaltaisuudesta tai kyvyttömyydestä tarjota lapselle turvallinen lapsuus ja keino, millä pyritään turvaamaan, ettei lapsi sairastu mieleltään vanhempiensa huonon hoidon vuoksi - kuten vanhempi itse on usein sairastunut.
Vastuuton ja sairaudentunnoton ihminen yrittää syyttää muita omasta kyvyttömyydestään hoitaa lasta säälllisesti.
rajat narsistille, nyt sossu alkaa sekoittamaan pakkaa. taitaa taas tarvita oikeutta, ikävä kyllä se maksaa ja on lapselta pois.
raamatusta nuo itseensäselvyydet vedit kehiin.
mieltä, mitä täällä on kirjoitettu vauvan hoidosta, olettaisin. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Mutta ongelma on se, että sitä "kaltoinkohtelua" aletaan nähdä siellä, missä sitä ei tapahdu. Vauvan olemusta tarkkaillaan hyvin epäpätevin voimin. Luulen, että tästä on kyse.
Idiootti-15 voi ihan rauhassa katsoa vain peiliin sen tyhmyyden kanssa!
Voi helvetti miten tekopyhää paskaa ilkeät jauhaa "On erittäin hyvä, että lasten ja vauvojen pahoinpitelyihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. " HAH HAH HAA!
Kunnat saavat valtiontukea sitä enemmän, mitä enemmän huostaanottoja tehdään ja lisäksi tarvitsevat sijaishuollon muhkeita verotuloja, siitä se kenkä puristaa, ei mistään muusta.
Eivät lapset ole nyky-yhteiskunnalle minkään arvoisia, kyllä sen ovat lastensuojelu ja kuntapoliitikot niin selvästi näyttäneet tuhansia kertoja. Seuraa sinä pölvästi vähän aikaasi ja mieti, miksi lehdistö otsikoi esim. siihen tyyliin, että "Lapsia otetaan huostaan turhaan". Ne ovatkin aivan uudenlaisia otsikoita iänikuisen valheellisen vanhempien haukkumisen lisäksi. Katsos, kun toimittajien silmät ovat auenneet jo aikoja sitten lastensuojelun todellisuudelle, mutta siitä huolimatta sinun tyylisiäsi idiootteja löytyy, jotka piruilevat haavemaailmoissaan.
"Keneltäkään riittävän hyvältä äidiltä ei vauvaa huostaanoteta! "
Älä jauha typerys paskaa!
Yllä oleva kirjoittaja kertoo siitä, kuinka lapset eivät puhu ongelmistaan ja perheidensä ongelmista. Joo. Näin saattaa olla, mutta sosiaalikoneisto on leipomassa siitä psykopatologista vikaa. Tiedän perheen, jossa puolitoista vuotta huostassa ja laitoksissa eläneestä pikku lapsesta on löydetty MUTISMIA. Mutistmi tarkoittaa yksinkertaistettuna puhumattomuutta.
Hm... Eikö laitoselämän olisi jo pitänyt puolessatoista vuodessa parantaa lapsi niin, ettei hänestä ainakaan mutismia löydettäisi? Olen hämmästynyt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mutismi
Lukekaapa mitä Wikipedia sanoo mutismista. Mieletöntä, että kaikki (sosiaaliset) ongelmat tosiaan halutaan psykologisoida! Koneisto työllistää itseään, keksii itselleen koko ajan uusia töitä.
Mielestäni mutistinen käytös kertoo usein vain älykkyydestä ja hyvästä mielenterveydestä. Mutta eipä enää ihminen saa olla edes puhumaton. Sekin keskustelun ja vaikuttamisen keino ihmiseltä viedään.
Puhumattomuus on usein uhrille se viimeinen yritys hallita edes jotenkin omaa ympäristöään.
Se liittyy usein autistisiin piirteisiin, mutta sehän onkin eräiden psykiatrien mielestä huostaanoton syy, ei mitään väliä, vaikka sillä miten paljon tahansa lasta vahingoitettaisiinkin.
Synnytin ulkomailla ja oma vauvani poski murrettiin ja suu pahoinpideltiin ulkomailla synnyttäessäni. Uskon, että pahoinpitely oli tilaustyo. Merkki ihmisten tunteettomuudesta vauvaani kohtaan.
Mihin voin soittaa suomessa?
Ai että vanhemmat eivät kerro kaltoinkohtelusta? Kertooko sijaishuolto kaltoinkohtelusta?
Ei meillä ainakaan sijaishuolto siitä pihahtanut sanaakaan, vaan sijaishoitaja yritti minulle länkyttää heti ensitapaamisesta asti, että: "Älä sitten usko, mitä lapsi täältä kertoo." Viimein sossu uskoi, kun lapsi pääsi hänelle itse kertomaan, mutta sijaishuolto yritti vielä siinä vaiheessa vääntää asiaa lapsen valehteluksi. Lapsi pääsi kotiin, mutta eihän vauvojen oloja sijaishuollossa valvo kukaan. Vanhemmat on laittomallakin huostaanotolla leimattu epäkelvoiksi ja pidetään niin kaukana kuin suinkin, että kukaan ei näkisi, mikä lapsen todellinen vointi on.
Vauva ei tietysti osaa kertoa kenellekään kaltoinkohtelusta, mutta omien vanhempien kyttäys on jotain niin sairasta tänä päivänä, että kun riittävästi ei löydy huostaanotettavia, niin sitten lapsia viedään laittomasti. Ei ne sijaishuollon hoitajan ole yhtään sen kummempia kuin keskiverto omat vanhemmatkaan.
"Tunnistamiseen ja puuttumiseen liittyvä tieto on ollut aikaisemmin vaikeasti löydettävissä, "
Mitä valheellista jauhamista pelkästään tuokin lause on? Jo kymmenen vuotta sitten oli sijaishuolto ja sossu aivopesty juuri noilla kyseisillä "oireilla" kyyläämään ihmisten lapsia, että jos vaikka sittenkin olisi kyse kaltoinkohtelusta.
Kuka sijaishuoltoa kyyläisi, että löydettäisiin jatkuvasti ne vähintään 17,5 % sijoitettuja, jotka joutuvat niin törkeän kaltoinkohtelun uhreiksi sijaishuollossa, että JOPA SOSSUN on nähtävä ja tajuttava missä mennään? Nythän sijaishuoltoa ei valvo kukaan, sen ovat myöntäneet itse ne tahot, joille valvonta kuuluisi, niin että turha tämän palstan kirjoittajia on siitäkään tiedosta yhdenkään idiootin tulla haukkumaan.
Kyllä minä kallistun Johanna Hurtigin kanssa samoille linjoille, että enemmän vain maalaisjärkeä vanhempiin ja lapsiperheisiin suhtautumisessa nykyisen vainoharhaisen kyyläämisen sijasta. Hurtig sanoi tosi hyvin, että ei vanhemmuus tarkoita sitä, että se on kuin jokin rakennusprojekti, jota pitää opiskella ja treenata etukäteen, että tehtävästä suoriuduttaisiin täysin virheettömästi lävitse.
Ja vielä se sekin päivä tässä maassa koittaa, että joka ainut laiton huostaanotto tulee esiin ja julkisuuteen. Ei Suomi voi jatkaa tällä tavalla loputtomiin, sen on sanonut moni ls-järjestön edustaja, jotkut sossut ja moni kasvatuksen asiantuntijakin. Nyt lapset ovat vauvasta alkaen poliitikoille vain rahantekovälineitä, ei mitään muuta. Eihän sijaishuollosta ole mitään hyötyä, kun kerran laittomastikin aikanaan huostaanotetuilta äideiltä pitää vauva taas edelleen huostaanottaa, ihan vain siksi, että sossu OLETTAA, että niin pitää tehdä. Eivät ilmeisesti luota edes itse omaan työhönsä. Jossain mättää ja pahemman kerran ja paska haisee lastensuojelusta taivaisiin asti.
Vauvanahan se elämä meillä kaikilla on alkanut. Lopputulos on sitten kiini siitä minkälaista se lapsuus on ollut ja minkälaisia psyykkisiä, tai fyysisiä vammoja lapsuuden aikana on kerääntynyt keskusmuistiimme, eli minkälaisia Isä. Äiti. Vanhempi. Aikuinen Mummu. Vaari käyttäytymismalleja olemme oppineet.
Näitä malleja siirrämme sitten omiin lapsiimme, kun niitä siunaantuu.
Ei siis ole yhdentekevää, mitä sinne keskusmuistiin tallentuu.
Ensi- ja turvakotien liitto. Vauvana elämä alkaa projekti.
Aiheet. Turvakodit. -Lapsityö. -Ensikodit. -Miina projekti. -Alvari perhetyö. Baby blues.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/vauvana_elama_alkaa/
******
Keitä perheitä kytätään ja vauvat huostaanotetaan?
En tiedä yhtään ihmistä, keneltä olisi vauva huostaanotettu. Vaikka äiti olisi ollut väsynyt tai perheessä olisi ollut sairautta ja jopa lastensuojelun avohuollon tukitoimia sen johdosta.
Jos on yhtään tolkuissaan ja edes juuri ja juuri pystyy hoitamaan vauvaansa, niin eiköhän saa olla ihan rauhassa.
"Jos on yhtään tolkuissaan ja edes juuri ja juuri pystyy hoitamaan vauvaansa, niin eiköhän saa olla ihan rauhassa."
Onpa sinulla todella "korkean kynnyksen" lastensuojelunäkemys, mistä lienet tuollaisen saanutkaan :D
Luuletko, että erilaiset tutkijat, asiantuntijat ja asianajaja, joka hoitaa työkseen huostaanotettujen asiakkaiden asioita, VALEHTELISIVAT, että vauvoja huostaanotetaan, vaikka se ei totta olisikaan? Miksi ihmeessä he sellaista tekisivät? Sekö sinulle riittää perusteeksi valehteluteoriaan, että SINÄ "et tiedä yhtään ihmistä, keneltä vauva on huostaanotettu"? Miten voit olla noin itsekeskeinen ajattelussasi vai - anteeksi nyt vain suora kysymys - oletko hiukan älyllisesti kehitysvammainen tai jälkeenjäänyt, kuten myös asia kansanomaisesti esitetään?
Ei nimittäin ole kovin aikuismainen tapa ajatella asioita, että "mitä mitä en ole nähnyt ja kuullut, sitä ei ole olemassakaan". Se on pienen lapsen tapa ajatella asioista ja mieltää ympäröivää maailmaa. Mietipä hetki, miksi tuo aloituksen tuhansia sivuja asiakkaiden asioita lukenut juristi tosiaan kirjoittaa noin, kuin kirjoittaa? Kun hän tuo näkemiään törkeitä epäkohtia ilmi, niin helpostihan käy niin, että joissain kunnissa sossu herää näkemään virheet toiminnassaan, parantaa tapojaan ja huostaanotot vähenevät. Silloinhan huostaanottojuristilta työt vähenevät :) Luuletko, että kukaan asianajaja vähentää töitä itseltään levittämällä julkisuuteen VALHEtietoa, että hän itse ei ehkä saisikaan enää niin paljon palkkaa tulevaisuudessa kuin tähän asti.
Kyllä minä sanoisin, että hänen näkemänsä asiat ovat hyvin suuria epäkohtia ja ihmisoikeusloukkauksia lapsia kohtaan, että hän yleensä aukaisee sanaisen arkkunsa, aukaisee silläkin UHALLA, että hänen omat työnsä vähenevät kirjoituksen johdosta.
Myös näkemyksesi, että "juuri ja juuri pystyy hoitamaan vauvansa" on todella outo. Miksi vauvalle pitäisi sellainen riittää? EIkö joka vauva ole oikeutettu saamaan kaikkein parasta mahdollista hoitoa, mitä hänelle ikinä on kellään tarjota? Harvoin tapaa noin tunteettomia aikuisia, joiden mielestä vauvalle riittää se, että "juuri ja juuri pystyy hänet hoitamaan". Ja vielä vähemmän se todennäköisesti riittää sossulle, jonka silmissä äiti ei saa olla väsynyt, ei köyhä, ei hermostunut, ei epävarma, ei tilapäisestikään sairastunut, ei sellainen, jonka sukulaiset asuvat toisella puolen maata, ei työtön, ei kouluttamaton, ei kovin nuori, eikä missään tapauksessa sellainen äiti, joka itse olisi ollut vaikka kuinka laittomasti huostaanotettuna omassa lapsuudessaan tai nuoruudessaan.
EIkö ole kumma juttu, että sossu ei edes itse luota oman työnsä tuloksiin, ei luota, että huostaanotetusta lapsesta voisi kasvaa tasapainoinen aikuinen :) Ei silti, en minäkään luota sen - tosin lyhyen kokemuksen - perusteella, mitä minulla sijaishuollosta on.
En tosiaan usko että kukaan joka pystyy itse hoitamaan lapsensa edes joten kuten joutuisi sosiaaliviranomaisten syyniin ja lapsi huostanottouhan alaiseksi. Sen sijaan uskon, että pienen vauvan huostaanottoon on aina vakavat syyt, äidin ja isän kyvyttömyys hoitaa vauvaansa riittävän hyvin. Ja uskon, että tämä riittävän hyvin -taso on tällä hetkellä Suomessa aika alhainen.
Totta kai vauvat tarvitsevat hyvää hoitoa, mutta vähemmänkin hyvää hoitoa saavat vauvat pidetään viimeiseen asti kotonaa vanhempiensa luona. Vaikka vanhemmat joisivat, perhettä yritetään tukea.
Kyllähän sosiaalitoimessakin tiedetään, että lapsen on paras kasvaa vaikka vähän huonommassakin hoivassa biologisessa perheessä kuin sijoitettuja muualle parempiin olosuhteisiin. Mutta jossainhan sen rajan pitää kulkea, missä vauva pitää pelastaa biologisten vanhempien luota pois - kun vauvan terveys ja henki alkaa olla liiaksi vaarantunut. Silloin pitääkin toimia!
Ikävä kyllä jotkut väsyneet ja hermostuneet yms. äidit voivat pahoinpidellä lapsiaan tai olla heidän kehitykselleen vaaraksi. Ehkä siksi viranomaisia kiinnostaa äidin tai isän väsymys ja mielenterveysongemat? Jos äidillä tai isällä ei ole kykyä huolehtia vauvasta omien ongelmiensa vuoksi, jonkun muun pitää ottaa vauvan riittävästä hoidosta vastuu.
Huostaanotot ovat hyvin mielivaltainen ratkaisu monta kertaa, etkö sen vertaa tiedä asioista, joihin puutut noin mukamas varmalla otteella?
Luepa täältäkin ketju, jossa sisko kysyy, mitä tehdä sisarpuoltensa asiassa, joiden sijaishuoltajaksi hän haluaisi. Lapsia on todistetusti - siis todistetusti - pahoinpidelty kotona hengenvaarallisesti, mutta sossu ei suostu tekemään huostaanottoa. Täältä on yritetty neuvoa ja opastaa, mitä asialle voisi tehdä, jopa lapset itse ovat ottaneet sossuun yhteyttä ja pyytäneet huostaanottoa, mutta ei.
Olet aika hyvin höynäytetty uskomaan, jos tosiaan kuvittelet, että missään huostaanotoissa olisi jotain yhdenmukaisia käytäntöjä, järkeä ja logiikkaa. E-hei, kuule monta kertaa niistä ole tietoakaan!
Sossu toimii just niin kuin haluaa, eikä siihen ole muilla paljon sanomista. Hän huostaanottaa vaikka laittomasti ja jättää huostaanottamatta, vaikka koko lapsen lähipiiri polvillaan rukoilisi huostaanottoa. Oletko tosiaan niin hölmö, että kuvittelet lapsen edun ratkaisevan vauvojenkaan kohdalla, tehdäänkö huostaanottoa vai ei. :D :D :D :D :D :D
on jopa adoptoitu vasten vanhemman tahoa (en tosin tiedä, onko peloissaan/painostuksen alla) allekirjoittanut paperin. yrittää purkaa adoptiota, mutta lapsen nimikin vaihdettu eikä hän teidä, missä lapsi on. Luultavasti ei tunnistaisi vaikka kävelisi vastaan, koska monta vuotta jo kulunut. Sossu pakotti samaan laitokseen toiden lapsen kanssa ja hän oli pelosta romahtaa. Syynä oli aiemmin tehty adoptio ("ethän silloinkaan osannut hoitaa lastasi). Tästä reissusta äiti ja vauva selvisivät.
Puhut paskaa. Ensinnäkään huostaanottotilanne ei ole sellainen että lykätään vaan paperi nokan eteen ja allekirjoitetaan. Toiseksi, siitä ei käytetä sanaa adoptio. Vanhemmilla on lapsiin huostaanoton jälkeen tapaamisoikeudet, eikä lapsen nimiä muutella. Sitäpaitsi minäkin tiedän jotain ensikodista, olen ollut siellä itse, ja tuo ei ole siellä toimintatapana.
tee päätöstä, mutta sen perusteella adoptointi tehtiin. uskokoon ken lystää, mutta näin se vaan meni. Enkä tiedä, missä se paperi on allekirjoitettu, varmaan sossulassa. Mutta jos 6 kk kuuntelee ettei osaa mitään jne,,, niin vahvempikin taipuu.
Toki tiedän, että sosiaalityöntekijät eivät pysty auttamaan mitenkään kaikkia apua tarvitsevia lapsia. Siten "sossuilla" ei varmaan olekaan järjenmukaista, yhtenäistä logiikkaa huostaanotoissa, koska joissain kunnissa on rahat niin vähissä, ettei ole rahaa tehdä riittävästi huostaanottoja! Siellä ne pahoipidellyt ja muuten kaltoinkohdellut lapset joutuvat asumaan hullujen vanhempiensa luona, koska vain osaa lapsista pystytään auttamaan. Huostaanotto on aina kallis toimenpide, ja siksi sitä yritetään välttää viimeiseen asti.
Mutta oikeasti, osa vanhemmista on niin pihalla ja niin sairaita itsekin, ettei heille mitenkään voi jättää lapsia hoidettaviksi. Näillä ihmisillä on usein vääristynyt käsitys siitä, millaista on sellainen arkielämä, missä lapsi pystyy kasvamaan tasapainoisena ja mieleltään terveenä ihmisenä. Ikävä kyllä näissä tapauksissa lapsi pitää erottaa vanhemmastaa, oli tämä sitten ensikodissa tai jossain muualla. Ei kaikista ole vastuulliseksi lapsen kasvattajaksi!