Olemme olleet yhdessä muutamia vuosia. Perusyhteys on hyvä. Miten saan selville onko tuntemukseni ja epäilykseni totta? Mies kieltää kaiken, ja sanoo nättejä. Minusta katseensa on välttelevä, kun olen alastomana, esimerkiksi kun istuu lauteilla ja minä tulen saunaan. Tämä joka kertainen poispäin katsomisen piire alkoi ihmetyttämään minua. Kun huomautin asiasta, hän alkoi "korjata" katsettaan. Uimassa hän kerran ollessamme käänsi selkänsä, kun kävelin vedestä häntä kohti. On tilanteita, jolloin hän minusta aina teki sijaistoimintaa, että välttyi näkemästä minua alastomana. Näin minä tulkitsin, koska minusta ko. tilanteissa oli kummallista, ettei hän katsonut minua, vaan aina katsoi poispäin. Rakastellessa meillä on hyvä tunneyhteys, mutta aina koen että hän ei ole innostunut vartalostani. Hänen suhtautumisensa alastomuuteen on luonnollinen, siinä ei ole syy. MITEN saan tietää totuuden? Hän ei puhu eikä pukahda. Naiset ja miehet, onko teillä samaa kokemusta? Myös näistä "tuntemuksista ja vaistoamisesta"? Onko sellaisesta, että kumppanin vartalo ei luontaisesti miellytä, ja välttelet katsomista? Mitä tunnet noissa tilanteissa? Tämä on vaikea juttu, koska toinen kieltää ja sanoo päinvastaista. Jos mies tykkää, niin näkeehän sen siitä miten katsoo! Vaikka ei erityisemmin olisikaan katsojatyyppiä. Mitä vinkkejä annatte, että saan selvän mikä on totuus?
Oikeata rakkautta?
annamaria39504
4229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
A) Sinua verrataan johonkin toiseen. B) Olet muuttunut sitten ensi tapaamisen. Nelikymppisten palstalla kun ollaan, olettaisin sinun tietävän, että tässä vaiheessa ulkomuoto alkaa muuttua vauhdilla. Siispä vaihtoehto B on käytännössä todennäköisin, niin sinulla kuin kaikilla muillakin. Jos perusyhteys on kunnossa, kilpailijaa tuskin on. Veikkaanpa, että miehesi yrittää kohteliaasti olla sanomatta ulkonäöstäsi mitään loukkaavaa. Siispä hän rakastaa sinua, minkä varmaan halusitkin tietää. Ulkonäön muokkaus on nykyään silkkaa teollisuutta. Voit alkaa pitämään itsestäsi vähän parempaa huolta, syömään terveellisemmin, liikkua enemmän, vaihtaa kampausta tai tehdä mitä vaan. Vaihtoehdot ovat rajattomat ja sinä varmasti tunnet ne minua paremmin. Minuakin naiset katsovat vähän eri tavalla kuin ennen, millä tietenkään ei voi olla mitään tekemistä alati leviävän kaljun tai harmaiden partakarvojen kanssa, eihän?
Kyselemällä ja vaatimalla "totuutta" pahennat tilannetta. Kohta mies ei uskalla katsoa mihinkään. Ihan takuuvarmasti hän ei sano, ettei vartalosi miellytä, vaikka niin olisikin. Joskus "vaistoaminen" meneee täysin pieleen ja pilaat ehkä hyvän suhteen täysin turhaan.
Olen itsekin vartalostani erittäin epävarma. Olen ihan normaalipainoinen, mutta.. Lehdistä ja muualta tunkee silmille hyvävartaloisia keski-ikäisiä naisia. (esimerkkinä nyt vaikka Täydelliset Naiset) Eihän sen tässä iässä pitäisi itsetuntoon enää vaikuttaa, mutta nämä nyt eivät vaan ole niitä järjellä ajateltavia asioita. Tottakai voisin näännyttää itseäni nälässä ja punttisalilla, mutta olisiko elämä sitten enää kivaa. Niin se vaan on, että vanhemmiten rupsahtaa. Voi kun edes itse antaisin itseni rupsahtaa rauhassa. Pakko kuitenkin myöntää, että tyytymättömyys vartalooni vaikeuttaa uuden miehen "metsästystä" En usko olevani tarpeeksi viehättävä.
VInkkini onkin: anna asian olla. Tiedän, ettei ole helppoa. Ja tärkeä asia mietittäväksesi olisi se, etkö itse ole tyytyväinen vartaloosi ja siksi olet varma, ettei miehesikään ole???
onkin niin, että miehesi kiihottuu sinusta (omasta mielestään liikaa) ja sentakia hän välttelee katsomasta sinua. Jospa häntä nolottaa, jos veitikka alkaa jöpöttää?
Älä lähde painostamaan miestäsi. Pian hän ei uskalla katsoa yhtikäs mihinkään, kun tietää sinun tarkkailevan häntä.
Jos hän ei oikeasti innostu vartalostasi, eikä puhu siitä sinulle, anna asian olla. Aiheutat itsellesi turhaa pahaa mieltä. Tärkeintä on kuitenkin, että olet itse tyytyväinen itseesi.
Vaikkei rakastaminen saisi olla kiinni siitä ulkonäöstä, mutta jos toinen ei huomioi mitenkään erityisesti, tulee mieleen että onko se vaan mukavuussuhde? Joku viisas mies täällä sanoi kerran, että mikä tahansa on kaunista kun sítä rakastaa. Tai jotain. Hän sanoi sen kyllä paremmin.
Tuollainen vaikuttaa suoraan suhteeseen ja siihen miten intiimi uskaltaa olla. Alkaa pikku-hiljaa itsekin luulla että minussa on jotain vikaa, alkaa häpeillä ja peitellä.