Kaipaisin mielipiteitä

Tottakai vanhempien maailmankuva ohjaa myös lapsen käytöstä ja toimintaa! Mites muuten muka!?

Elänsuojelija - kasvissyöjä äidin tytär , noin 10 v, 3.luokkalainen, vahtasi koulussa luokkakavereiden vaatteita, että onko takissa oleva turkis tekoturkista vai oikeaa. Äiti toimi elänsuojeluyhdistyksessä, kissojen löytöeläinkodissa vapaaehtoisena tai jotain tommosta. Tytär omaksui äidin ajattelumallin eläinten suojelusta ja huolehtimisena. Esille se siis tuli tuolla tuolla tavalla: jos luokkakaverilla oli takki, jossa on karvakaulus, hän oli varsin hyökkäävä ja agressivinenkin ja dominoiva sen suhteen, että se saa olla vain keinoturkista eikä missään nimessä oikeaa eläintä. Lapsi, jonka takin hupussa oli oikeaa eläinkarvaa, valehteli että se on keinokarvaa.

Toisessa perheessä niin arki kuin viikonloppu eletään kuin agraariyhteiskunnan kulta-aikana, eli mennään aikaisin nukkumaan ja noustaan ylös aikaisin. Perhe asuu kaupungissa kerrostalossa. Ylösnousu on klo 05 tai klo 06, jos pitkään nukutaan.
Koska mennään aikaisin nukkumaan, klo 19-20, herätään myös aikaisin.

Kun perheen alle kouluikäiset lapset viettivät viikonloppua toisenlaisessa perheessä, heistä oli tosi hölmöä että joku nukkui klo 8 tai 9 asti. Jos vuoteessa oli klo 9 vielä, he kysyivät että miksi sinä vielä nukut vaikka on jo päivä. He itse heräsivät klo 6 tai ennen sitä, vaikka olisivat valvoneetkin pidempään, sisäinen kello kait.
Myöskin aikuisen päiväuni tai lepäilyhetki on heistä kummallista. Vuoteessa jouten makaamista, sitä ei saa aikuinen tehdä rauhassa, tai ettälapsi tulisi viereen köllöttelemään, ei. HE tulivt ihmettelemään, että miksi sinä makaat vaikka on päivä.

He eivät juurikaan kyläilleet eikä heillä käynyt vieraita. Heidän äitinsä mielestä ainoa oikea tapa elää on se tapa, joka on heillä, Muut on väärin. Ei erilailla, vaan väärin. Ja tätä mieltä lapsetkin olivat.
Heidän kotielämänsä kulki tarkan kelloon sidotun ohjelman mukaan ruokailuineen. Jos sitten joku ateria viivähti, vanhempi eli n. 6-7 vuotias oli huolissaan. Jos oltiin "reissun päällä" johonkin kellonaikaan, oli lapsella huoli tästä.

Luultavasti päivät oli niin tehokkaasti ohjelmoitu välipailoineen, ruokailuineen, päiväunineen, että kun sitä ei ollut, eivät lapset osanneet olla. He eivät esim. leikkineet. Eivätkä osanneet pelata lautapelejä. He leivittivät lelunsa, tavaransa, katselivat niitä, mutta eivät osanneet aloittaa leikkiä.. He vaelsivat levottomina, ulkona käytiin kävelyllä mutta leikkipuistoon ei pysähdytty leikkimään tai keinumaan, fillaroitiin tai käveltiin.
Kotona ei ollut "tilaa" tai aikaa vapaalle leikille ja joutilaana olemiselle.

Mihin tutkimukseen tämä tulee? Sun oma henk-.koht vai joku koulun juttu?