Eläkkeellä en ole orja
Voin tehdä mitä haluan
Ei tulosvastuuta muille kuin itselle
Maija Paavilainen: Eläkeiloa, Kirjapaja 2010
Maija Paavilainen tunnetaan lukuisista aforismikirjoistaan, jotka ovat sekä parantavia että
viisaita. Koulutukseltaan Paavilainen on filosofian maisteri. Ensimmäiset aforismit ilmestyivät Kotimaa-
lehdessä 1970-luvun alussa. Kirjoja on kertynyt
nelisenkymmentä.
Paavilaisen tyyliin kuuluu kuvittaa ajatelmat rennoin siveltimenvedoin. Joskus tuntuu siltä, että kuvitus on
muuttunut hivenen aneemisempaan suuntaan ja terävä
viiva on vaihtunut paksumpaan jälkeen.
Aforismien sisältö on kuitenkin tärkeimmässä osassa.
Nyt Paavilainen käsittelee eläkeläisenä olemista ja tuumii, että eläkeläinen on vastuussa vain itselleen, eikä ole kaikkien tuulien vietävissä. Jos nuoruus on valmistautumista työikään, on eläkeläisyys valmistautumista vanhuuteen. Eläkeläisellä on aikaa osallistua ja hän voi harrastaa kaikkea, mihin työkiireet ovat olleet esteenä.
Lueskelen mieluusti Paavilaisen ajatuksia. Hänellä on taito kiteyttää asiansa lyhyisiin lauseisiin. Eläkeläisen elämään löytyy tarttumapintoja ja näkökulmia, joista on tietysti kuullut puhuttavan, mutta joita ei ole vielä täysin sisäistänyt. Luulen, että Paavilaisen suosio on yksinkertaistamisessa, niin kuvien kuin tekstin suhteen.
Voin tehdä mitä haluan
Ei tulosvastuuta muille kuin itselle
Maija Paavilainen: Eläkeiloa, Kirjapaja 2010
Maija Paavilainen tunnetaan lukuisista aforismikirjoistaan, jotka ovat sekä parantavia että
viisaita. Koulutukseltaan Paavilainen on filosofian maisteri. Ensimmäiset aforismit ilmestyivät Kotimaa-
lehdessä 1970-luvun alussa. Kirjoja on kertynyt
nelisenkymmentä.
Paavilaisen tyyliin kuuluu kuvittaa ajatelmat rennoin siveltimenvedoin. Joskus tuntuu siltä, että kuvitus on
muuttunut hivenen aneemisempaan suuntaan ja terävä
viiva on vaihtunut paksumpaan jälkeen.
Aforismien sisältö on kuitenkin tärkeimmässä osassa.
Nyt Paavilainen käsittelee eläkeläisenä olemista ja tuumii, että eläkeläinen on vastuussa vain itselleen, eikä ole kaikkien tuulien vietävissä. Jos nuoruus on valmistautumista työikään, on eläkeläisyys valmistautumista vanhuuteen. Eläkeläisellä on aikaa osallistua ja hän voi harrastaa kaikkea, mihin työkiireet ovat olleet esteenä.
Lueskelen mieluusti Paavilaisen ajatuksia. Hänellä on taito kiteyttää asiansa lyhyisiin lauseisiin. Eläkeläisen elämään löytyy tarttumapintoja ja näkökulmia, joista on tietysti kuullut puhuttavan, mutta joita ei ole vielä täysin sisäistänyt. Luulen, että Paavilaisen suosio on yksinkertaistamisessa, niin kuvien kuin tekstin suhteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla eläkkeellä ja tehdä mitä haluaa, mutta silti kaipaan puolisoa ja matkustelua yhdessä miellyttäviin lomakeskuksiin.
Ei ole samanlaista naiskaverin kanssa. Ei voi iltaisin mennä tanssimaan ja kuutamo kävelylle samoin kuin miehen kanssa.
Vieläkin tässä iässä haluaisin nähdä lisää maailmaa.
Mitä jäi sulle mieleen? Kerrothan jotain, kiitos.
kun näin Cultur Cafen tulleen jälleen.
Maija Paavilaisen eräs aforismi on lohdullinen tällä hetkellä.
"Mereen mennyt päivä nousee puhtaana huomiseen."
PS. Siihen voi samaistua, silloin kun on riisunut itsestään kaikki pyyteet.
Kokkausta ja elämäntaitoa
Nämä tarinat ovat tosia
Meryl Streep elementissään
Julie&Julia, DVD, ohjaus: Nora Ephron, pääosissa: Meryl Streep, Amy Adams, levitys: Walt Disney Studios Motion Pictures AB 2010
Ranskalaisen keittiön salaisuudet – kohukirjan julkaisseen Julia Childin ( Streep) ja blogikirjailija Julie Powellin ( Adams) elämän vaiheisiin perustuva elokuva on todella maukas keitos, hurttia huumoria, mutta myös elämän kirpeitäkin makuja.
Elokuva nivoo yhteen kahden naisen elämäntarinaa eri aikakausilta. Julia on kuuluisa kirjailija, jonka tärkein teos oli Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Elokuvan ohjaajakin innostui kokeilemaan lähes kaikkia reseptejä ja kotimaiset huippukokitkin ovat innostuneet hyödyntämään kirjaa. Julian mies on lähetystötöissä ja suhde näyttää toimivan todella lämmöllä. Mies ja Julia
ymmärtävät ja tukevat toisiaan, vaikka aina elämä ei tarjoa parhaintaan.
Julie taas on nuori nainen, joka tuntee työnsä hivenen
puuduttavaksi ja etsii sisältöä elämälleen kirjoittamalla
blogeja Julian keittokirjan mukaan tekemistään ruuista.
Blogeille ilmaantuu lukijoita ja kirjoittajan maine nousee
kohisten. Elämä ei tällekään nuorelle parille aina hymyile, mutta rakkaus ja intohimo voittaa.
Hivenen hupsahtaneen oloinen mestarikokki Julia ( Streep) on elementissään tässä roolissa. Joskus vain alkaa miettimään, että onko naisella tullut naukkailtua liikaa
ranskalaisia viinejä, niin riehakasta on hänen käytöksensä.
Näyttää kuitenkin siltä, että Meryl Streep onnistuu aina siinä mihin hän ryhtyy ja varastaa tässäkin filmissä
shown muilta.
Kävin myös leffassa ja filmi oli suomalainen 'Kohtaamisia', jota voin todella suositella. Oli niin elämänhajuinen. Näyttelijöinä mm Anneli Sauli, jolla on aivan upea näyttelijäntaiva Suomen filmihistoriassa. Joissakin kohdissa filmi oli kuin suoraan joltain 'Koskelan Sairaalan vanhusten osastolta'. Niin räävittömän totta.
Näin Pariisissa Musee des Arts Decorativs:ssä viehättävän pienen 29x 17,5 miniatyrin, Prinssi Humaynin ja prinsessa Humayn ensikohtaamisesta. Sain otettua siitä valokuvan, jota tänään katselin.
Taulu on erittäin viehättävä. Miniatyyrin hallitseva piirre on luonnonkuvaus, mikä on melko poikkeuksellista persialaisessa taiteessa.
Ihmiset on sijoitettu erittäin hienovaraisesti kukkien rytmiin. Miniatyyri on äärimmäisen herkkä- täynnä pienen pieniä yksityiskohtia, aina kukan lehtiin, taivaan tähtiin, ja eri osia hallitseviin galligrafioihin saakka, joiden väri ja rytmi vaihtelevat.
Koko kuva sykkii, ikäänkuin säestäen kohtauksen lumousta, joka on lähes eleetön---kaikki vain aavistuksenomaisten tunteiden varassa.
Heratissa eläneistä taiteilijoista on olemassa tietoja, on mahdotonta sanoa kuka heistä maalasi minkäkin miniatyyrin.Tunnetuimpia lienee Bihzad, jonka miniatyyreissä näkyy kiinalaista jälkeä.
Aivan ihastuttava teos.
Meille kaikilla on annettu näiden palstojen myötä mahdollisuus ilmentää ajatusmaailmaamme ja tunteitamme.
Paljon onkin syntynyt mieluisia muistelmia lapsuudestamme ja nuoruudestamme.
Käsittelemme ajatuksiamme ajankohtaisista asioista, ottaen kantaa myös nykypäivään. Sanat ovat kuin leikkipalikoita joilla voimme rakentaa maailmoja niin runoudessa kuin romaanikirjallisuudessakin. Sanoja on niin paljon, että ne on kuin vuolas virta josta ammentaa. Tai pohjaton luovuuden lähde, joka antaa mahdollisuuden valita hyviä sanoja, kauniita ja herkkiä, kuvaamaan tunnetilojamme.
Samoin on pahoja sanoja, sanoja joilla voimme loukata, päästää Barrabas valloilleen itsessämme. Sanoja löytyy niin moniin tarkoituksiin, opettavaisista henkevimpiin teoksiin.
Me valitsemme sanat, jotka ilmentävät meitä. Sanat, jotka parhaassa tapauksessa kumpuavat luottavaisina kokemuksistamme, tai kysymyksistämme kanssaihmisillemme. Me ilmennämme omaa sisimpäämme niillä sanoilla, jotka valitsemme ja jätämme käyntikorttimme niillä.
Turhana en pidä Raamatussa olevaa tekstiä, joka kertoo: Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan luona.
Sanamme on elävä, se kertoo minkälaisia ihmisiä olemme.