Toisaalta buddhalaisuuden lähestymistapa maailmaan on erittäin pragmaattinen (anatta, kyseenalaistaminen jne.) Toisaalta se tuntuu aika korkealentoiselta, kun anattan käsite heitetäänkin syrjään ja aletaan puhumaan olennon (itsen?) kiertokulusta samsarasta nirvanaan. Vai onko tämä vain jotain mikä on "oivallettava"?
Ristiriita buddhalaisuudessa?
inssitys
7770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tietoisuus/tajuisuus http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus http://fi.wikipedia.org/wiki/Tajuisuus
minuus/itse http://fi.wikipedia.org/wiki/Minuus
http://fi.wiktionary.org/wiki/itsekkyys
http://www.nic.fi/~laan/pori.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mieli
syvällistä itsetutkiskelua joka ,sattuu päähän....Mitä buddha opetti.......?
No toi linkkiviidakko vähintäänkin sattuu päähän. Täytyy huomenna paneutua noihin selvinpäin, jos sieltä vaikka vastaus löytyisi.
Tuskin ristiriita. Varmasti oivallettava, kuten mainitset.
Sama "ristiriita" on niin selvästi näkyvillä buddhalaisissa maissa ja tarkoitan theravadaa. Thaimaassa se on niin hyvin havaittavissa että siellä sanotaan että on olemassa kaksi erillistä buddhalaisuutta. Siis kun juttelee kadunmiehen kanssa niin se oivalluksen Dhamma on ihan käsittämätöntä, jostain toisesta universumista.
Jotta tuon voisi ymmärtää, jotain todellakin on oivallettava. Nimittäin: todella olemassa oleva "itse" ei voi syntyä, muuttua eikä hävitä, koska silloin se olisi pysymätön ja siis vailla itseyttä. Mikä siis on se, mikä syntyy, elää, kuolee ja jälleensyntyy? Se on illuusio todellisesta itsestä, joka "vaeltaa" illusorisessa samsarassa ja kokee sen illusorisia kärsimyksiä. Opetukset karmasta ja jälleensyntymisestä ovat pragmaattisia menetelmiä, joiden avulla elämän voi ottaa hallintaan niin, että elämän suunnan voi kääntää pois kärsimyksestä kohti illusorista onnea.
Todellisuudessa mitään ei synny eikä häviä, mutta jotta olisi mahdollista harjoittaa myötätunnon ja viisauden bodhisattvapolkua, sitä ennen elämän on oltava jotakuinkin hyvissä uomissa, ja sitä varten opetukset karmasta ja jälleensyntymästä ovat hyödyllisiä. Jos muistimme olisi hyvä, muistaismme myös aiemmat illusoriset elämämme.
Joka oivaltaa, että voisi oivaltaa jotain mitä ei voi oivaltaa?
Kaikki psygologiset ja fyysiset ilmiöt, joista yksilökohtainen olemassaolo koostuu, ovat keskinäisriippuvia ja ehdollistavat toinen toisiaan; tämä selittää samalla sen , mikä pitää tuntevia olentoja samsarassa.
Toisinaan ristiriitaisten tunteiden voima on suuri ja ajatukset ottavat vallan häkellyttävällä tavalla. Toisinaan ajatukset ovat äärimmäisen heikkoja ja vaikuttavat mieleen tuskin lainkaan . Tunteiden voima määrää tekojen laadun, ja teoista seuraa karma.
Kaksi totuutta nimenomaan, absoluuttinen ja suhteellinen. Absoluuttisesti kaikki on tyhjää, suhteellisesti erilaiset asiat ilmenevät toinen toisistaan johtuen.