Olen miettinyt tulevaisuutta ja puhunut siitä miehenikin kanssa. Lapsia tahdomme molemmat, minä hieman aikaisemmin kuin mieheni. Minua on vaan alkanut pelottamaan se, että mieheni haluaa jälkikasvua lähempänä kolmeakymmentä. Juuri luin yhden vauvakuumeilua -keskustelun, jossa etsittiin yli 30v ensiyrittäjiä. Ja mistäs tämä keskustelu koostui: "olemme yrittäneet reilu 9kk, eikä vieläkään tärppää", "jes oon raskaana, oho keskenmeno, voi prkl", "ovis ovis ovis". Eli tuntuu etteivät ikinä saa lasta. Johtuuko tämä siitä että ovat syöneet kymmenen vuotta pillereitä vai johtuuko siitä että ovat myöhään liikkeellä?
Kuitenkin siellä joku palstalaisista sanoi että ensisynnyttäjän alaikärajaksi 30v ?!?
Minä en ole kuitenkaan niitä "teiniäitiyden" kannattajia, jotka vertaavat itseään kolmikymppisiin. Olen sentääs "jo" parikymppinen. Minua vain askarruttaa kuinka myöhään uskaltaa jättää lapsen hankinnan, jos kerran monelle yli 30:lle on vaikeuksia tulla raskaaksi?
Kuitenkin siellä joku palstalaisista sanoi että ensisynnyttäjän alaikärajaksi 30v ?!?
Minä en ole kuitenkaan niitä "teiniäitiyden" kannattajia, jotka vertaavat itseään kolmikymppisiin. Olen sentääs "jo" parikymppinen. Minua vain askarruttaa kuinka myöhään uskaltaa jättää lapsen hankinnan, jos kerran monelle yli 30:lle on vaikeuksia tulla raskaaksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kehoitan teitä hankkimaan koiran. Kirjoituksestasi päätellen ette näet kumpikaan ole kelvollisia vanhemmuuteen, joten sen sijaan että toisitte maailmaan uuden ongelmateinin, niin ottakaa se koira ja paapokaa sitä.
-tai teidän tapauksessa ehkä kultakala olisi turvallisempi juttu.
ensinnäkin on niitä parikymppisiä yrittäjiä joilla on kestänyt/kestää vuoden tai kauemminkin tulla raskaaksi.. Joten siitä tuskin on kyse että on syönyt kauan pillereitä tai käyttänyt ehkäisyä. Toki ehkäisy vaikuttaa siihen miten nopeasti kuukautiset/ovulointi normalisoituu..
Minä olen kanssa parikympinen ja mietin samoja asioita. Olemme puhuneet tulevaisuudesta ja mies sanoo että parin vuoden päästä. Mieheni on 24.
Minua on alkanut kamalasti pelottamaan lapsettomuus, sillä äitini oli erittäin vaikea saada lapsia. Itse haluan lapset maailmaan ennen kuin olen 30. Tämä jo siksi että nuorena jaksaa peuhata lasten kanssa paremmin. En kuitenkaan sano että 30 on vanha :)
Ennen lapsia tehtiin paljon aikaisemmin kuin nyt, tuntuu että lasten tekoa siirretään opiskeluiden, rahan ja muiden "kiireiden" takia. Itse olen sitä mieltä että jos alkaa liikaa miettimään koskaan ei ole valmis. Mielestäni kukaan ei ole vanhemmuuteen valmis vaan tähän kasvetaan.
Meillä on jo koira. Sellainen shetlanninlammaskoira joka on 8kk ja ihan hyvin osaamme sitäkin hoitaa ja kouluttaa. Itse kun olen koirien kanssa puuhannut koko elämäni (äitini toiminut kasvattajana).
Akvaarionkin olemme omistaneet. Että se siitä.
Ja kyllä me molemmat olemme kelvollisia vanhemmuuteen, mutta odotamme vielä jonkin aikaa. Aloin vaan miettimään hieman tulevaisuutta ja halusin saada selvyyttä, onko oikeasti noin suuri riski lähempänä kolmeakymmentä, että joutuu mahdollisesti jopa vuoden odottamaan että tulisi raskaaksi?
Minulla on myös lähisuvussa ilmennyt lapsettomuutta. Tätilleni oli lääkäri sanonu, että ihmetteli jopa, että oli raskaaksi tullut (oli joku sairaus, joka tekee lapsettomaksi) vieläpä kaksi kertaa.
Itse en ole niitä ihmisiä jotka opiskelevat pitkään. En varmaan kouluun astukkaan koskaan sen jälkeen kun valmistun. Minulle riittää tämä merkonomi taso. Tässä kuitenkin jo kaksi vuotta työkokemusta takana kaupalla, oma yritys siinä sivussa pystyssä, jossain välissä olen näköjään ehtinyt opiskellakkin :)
Olisi mukava kuulla enemmän niitä syitä miksi raskaaksi tuleminen kestää. En nimittäin aloita uudestaan pillereiden syöntiä, jos niitä pitää syödä kahdeksan vuotta ja sitten kun haluaa raskaaksi, ei tulisikaan heti kerrasta.
Eiköhän sen itse tiedä, kun on valmis äidiksi/isäksi. Ei kannata liikaa ajatella ikää näissä asioissa. Itsekin joskus nuorempana ajattelin, että lapset hankin ennen kuin lasissa on 30v. Mutta eipä tuo elämä aina mene suunnitelmien mukaan, onneksi! Oman rakkaan aviomieheni kun löysin vasta lähempänä 30 ikää. Ensimmäisen lapseni sain 33-vuotiaana, ja kyllä vielä olisi tarkoitus toistakin lasta joskus alkaa yrittämään... kunhan nyt ensin tuolle ensimmäiselle saadaan vähän järkeä päähän :)
Niin, ja ihan luonnollisesti sai raskaus alkunsa, parin kuukauden yrittämisen jälkeen. Ettei se aina 30 iässä ole vaikeaa tulla raskaaksi.
Kun sanoit et et aloita pillereitä uudestaan jos et sitten tule niiden jälkeen kerrasta raskaaksi niin aika harva nyt kuitenkaan loopujen lopuksi kerrasta raskaaksi tulee..toki jos kuulut tähän onnekkaiden ryhmään ni eihän siinä mitä, sehän on vaan tosi hyvä juttu sitten!
Ja toiseksi, eiköhän nää naiset täällä oo nimenomaan syönyt pillereitä/pitäneet kierukkaa juuri sen takia et elämäntilanne lapsen saamiselle ei ole ollut suotuisa ja silloin ei mun mielestä edes ole järkevää aloittaa tekemään lasta jos et pysty sille tarjoamaan turvallista kasvualustaa ja toimeentulon mahdollisuuden( siis vanhemmille tämä). Eli kyllä täällä moni on juuri sen takia lykännyt lapsentekoa ettei vaan ole ollut sopiva elämäntilanne ja suotta sinä tänne tulet siitä meille "ilkkumaan" kun olemme niin vanhoja ettemme muka enää hedelmöittyisi..ihan tiedokses vaan et ei ne nuoretkaan välttämättä kerrasta raskaaks tule, monilla nuorillakin voi kestää monta vuotta yrittäminen! Ja toisaalta jotkut 30 voi tulla siitä ekasta kerrastakin raskaaks et onhan näitä joka suuntaan.
Että sillai..kehitymätön olet, toivottavasti itsekin sen ymmärrät.. tuskin kukaan voi sanoa täällä miks ei ole tullut raskaaksi, ei me sitä kukaan täällä tiedetä( tai no jotkut jos ovat jo käyneet tutkimuksissa).
No sehän on nyt ihan lääketieteellinen fakta, että hedelmällisyys laskee koko ajan iän mukana. Mutta eihän kukaan voi tietää tuleeko raskaaksi vai ei siis iästä riippumatta. Kolmekymppinen voi tulla samantien raskaaksi ja kakskymppisellä voi mennä monta vuottakin..
Tämä päivänä on kuitenkin niin hyvät tutkimukset/hoidot olemassa, että turhaan murehtisin etukäteen.
Ilkkua en nyt meinannut missään tapauksessa. Ja totta kai elämäntilanne pitää olla sopiva. Ei siinä mitään.
Todellakin nyt vaan pohdin sitä että haluanko jatkaa hormoonaalista ehkäisyä pitkän aikaa, jos kierrot ja ovikset ovat pitkän aikaa sekaisin sen jälkeen (yksilöllistä tietysti, mutta aika yleistä).
Ehkä vähän huono keskustelu, en oikein osaa selittää asiaani ja minut ymmärretään ihan väärin.
Yrittäjille onnea yritykseen!
Ehkä voi olla niinkin, että ne noin kolmikymppiset ja nuoremmatkin ensimmäistään toivovat ovat niitä, jotka helpommin vuodattavat tuntojaan keskustelusivuilla. Varsinkin, jos raskaaksi tulemisessa jokin askarruttaa ja painaa mieltä. On helpompi jutella jonkin kanavan kautta toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Ehkä tästä syystä keskustelusivuilla korostuu ne negatiiviset kokemukset ja yrittäminen yrittämisen jälkeen. Välttämättä kaikki ei kuitenkaan heti miten tule kertomaan sitä onnistumistaan. En tiedä.
Vertaan itseeni, kun minä olen aina ollut huono kirjoittelemaan tänne palstoille. Luen nyt kyllä melkein päivittäin. Minulla ensimmäinen raskaus tuli ajankohtaiseksi lähes kolmikymppisenä, lähes 12-vuoden pillereiden popsimisen jälkeen ja ekasta kierrosta. Tulipa vielä tuplat kerralla.
Yksilöllistä tämäkin, mutta joskus raskaaksi tulo voi olla ongelmatonta "vanhanakin". Ajoitus lienee kaiken A ja O. Elämäntilanne ja mieli on oltava sellaiset, että vauva voi tulla.