jalostuksesta

de, miksi sitten ihmeessä vastasit?

Aloittajall sanoisin että kyse on niin penestä viasta koiralle että jos toinen osapuoli on terve niin tuon takia en näkisi mitään estettä. Koirankasvatus / - joalostus on aina kaikkien tekijöiden punnitsemista ja jos tuo on ainoa koiraa vaivaava ja etuna on hyvä perusterveys, luonne ja rakenne niin tuo tekijä ei sulje sen jalostukseenkäyttöä mutta kuten sanoin niin valitsisin disthiacisvapaan toisen osapuolen.

paxmantre kirjoitti:

de, miksi sitten ihmeessä vastasit?

Aloittajall sanoisin että kyse on niin penestä viasta koiralle että jos toinen osapuoli on terve niin tuon takia en näkisi mitään estettä. Koirankasvatus / - joalostus on aina kaikkien tekijöiden punnitsemista ja jos tuo on ainoa koiraa vaivaava ja etuna on hyvä perusterveys, luonne ja rakenne niin tuo tekijä ei sulje sen jalostukseenkäyttöä mutta kuten sanoin niin valitsisin disthiacisvapaan toisen osapuolen.

olikos tämä sellainen sairaus mitä voi tutkia geenitestillä? Sillä voitaisiin katsoa onko terve. Kuinka suuri ongelma tämä on rodussa, mitä se aiheuttaa jos pennut sairastuvat? Mieti tarkkaan. Ota yhteyttä vaikka rotuyhdistykseen, sieltä löytyy jalostusneuvontaa varmaankin.. Tai ainkin mielipide.

ggg4 kirjoitti:

olikos tämä sellainen sairaus mitä voi tutkia geenitestillä? Sillä voitaisiin katsoa onko terve. Kuinka suuri ongelma tämä on rodussa, mitä se aiheuttaa jos pennut sairastuvat? Mieti tarkkaan. Ota yhteyttä vaikka rotuyhdistykseen, sieltä löytyy jalostusneuvontaa varmaankin.. Tai ainkin mielipide.

ggg4.llä ei ole näköjään mitään käsitystä mikä disthiacis on, selvityksenä voin sanoa että se on ylimääräisiä ripsiä luomen reunassa ja pahimmillaan se aiheuttaa sen että karva hankaa silmän pintaa ja ja voivat aiheuttaa silmävuotoa , silmän siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Joillakin roduilla karvat ovat niin pehmeitä, etteivät aiheuta koiralle oireita. Oireilevilta koirilta karvat poistetaan yleensä polttohoidolla, joka on helppo ja nopea toimenpide.

Siihen ei ole todellakaan kehitetty geenitestiä ja siihen ei "pennut sairastu".

Mistä näitä ääliötietäjiä sikiää?

Mulla on 14 vuotias narttu jolla on todettu nuorena disthiacis, koskaan ei ole vaivannut millään lailla, sen sekä emän että isän puolelta on myös löytynyt sama. Nartullani on ollut 4 pentuetta, yhteensä 26 pentua, kaikilta silmät tutkittu ja ei yhdelläkään kyseistä vaivaa, näillä on ollut yhteensä 42pentua joista on 39 tutkittu ja ei yhdelläkään löytynyt ja ensimmäiset neljännen sukupolven pennut on tutkittu, toistaiseksi 8 pentua, ja ovat priimoja.

avres kirjoitti:

Mulla on 14 vuotias narttu jolla on todettu nuorena disthiacis, koskaan ei ole vaivannut millään lailla, sen sekä emän että isän puolelta on myös löytynyt sama. Nartullani on ollut 4 pentuetta, yhteensä 26 pentua, kaikilta silmät tutkittu ja ei yhdelläkään kyseistä vaivaa, näillä on ollut yhteensä 42pentua joista on 39 tutkittu ja ei yhdelläkään löytynyt ja ensimmäiset neljännen sukupolven pennut on tutkittu, toistaiseksi 8 pentua, ja ovat priimoja.

On vähän eri asia,onko samaa vaivaa lähellä vai kaukana ja kertautuuko se kummiltakin puolin vai ei (varsinkin lähellä) ja missä määrin rodussa.Mitä lähempänä löytyy,sen herkemmin saattaa periytyä,varsinkin jos rodussa enemmän on jotain vaivaa.

Mutta hienoa,jos noin paljon on virallisesti tutkittuja jälkeläisiä.Varsinkin kun on melkoinen pentumäärä per narttu.