Asenneilmapiiri, tuomiot ja hoitoon pääsyn vaikeus Suomessa on länsimaiden häpeäpilkku.
Tietoa tuosta on ollut esim. Amnestyn sivuilla jo kauan. Joskus harvoin huoltajuuskiistoissa äidit voi syyttää isää insestistä (totta tai ei, vaikea todistaa) koska haluaa pitää lapsen itsellään, mutta
kun tavallinen nainen kertoo joutuneensa hyväksikäytön/seksuaalisen väkivallan uhriksi, niin vaikka poliisit ja terapeutit tietää ettei uhri valehtele, silti nykyinen laki on tekijöitä suosiva.
Että lain mukaan lähtökohta on liian usein tekijäressukan vointi, mutta uhrien ihmisarvolla ei ole mitään merkitystä. Ja tähän on kenenkään hyväksikäyttöhenkisen turha valittaa todisteista, vaikka olisi kuinka kiva ja nokkela olo siitä ettei uhri kyennyt tekemään ilmoitusta ajallaan, kun ei edes tajunnut mitä tapahtui. (se ei muuten tarkoita sitä etteikö poliisin kanssa voisi puhua epävirallisesti, suosittelen!)
Tietoa tuosta on ollut esim. Amnestyn sivuilla jo kauan. Joskus harvoin huoltajuuskiistoissa äidit voi syyttää isää insestistä (totta tai ei, vaikea todistaa) koska haluaa pitää lapsen itsellään, mutta
kun tavallinen nainen kertoo joutuneensa hyväksikäytön/seksuaalisen väkivallan uhriksi, niin vaikka poliisit ja terapeutit tietää ettei uhri valehtele, silti nykyinen laki on tekijöitä suosiva.
Että lain mukaan lähtökohta on liian usein tekijäressukan vointi, mutta uhrien ihmisarvolla ei ole mitään merkitystä. Ja tähän on kenenkään hyväksikäyttöhenkisen turha valittaa todisteista, vaikka olisi kuinka kiva ja nokkela olo siitä ettei uhri kyennyt tekemään ilmoitusta ajallaan, kun ei edes tajunnut mitä tapahtui. (se ei muuten tarkoita sitä etteikö poliisin kanssa voisi puhua epävirallisesti, suosittelen!)
Vastaukset 4
Vanhimmat
näitä aamukatumuksessa poikaystävän reaktion pelossta tehtyjä raiskausilmoituksia ikinä tehdä...
Ihan tuntematon ilmiö, että nainen muka aamulla olisikin toisissa ajatuksissa kuin yöllä ja tekisi moisen ilmoituksen. Ei ole kai koskaan tapahtunut...
totta on vain se, mikä todeksi todistetaan. Oikeudelle ei riitä, että todistellaan asian voineen tapahtua niin, vaan on todistettava, että asia on tapahtunut niin, koska se ei ole voinut tapahtua millään muulla tavalla.
Sitten kannattaa huomioida, että jos uhrin toiminnalla on ollut osuutta tapahtuneeseen, niin uhri häpeää omaa toimintaansa ja peittelee sitä eli valehtelee.
käsittääkseni tämän tästä toteaa, että toisen kertomusta voidaan pitää uskottavampana kuin toisen, syystä tai toisesta, esim. siitä johtuen, että kertomus on pysynyt samana alusta loppuun saakka käsittäen useita yksityiskohtia, jotka käyvät yksiin todisteiden (kuten ruhjeet) kanssa.
Lähdetään kuitenkin siitä, että jokaisella ihmisellä, sukupuoleen katsomatta on oikeus omaan kehoon ja vapauteen. Jos nainen sanoo "Ei" on se selvä viesti siitä, että miehen pitäisi silloin ainakin kyseenalaistaa oma toimintansa. Uhri häpeää siksi, että ei pystynyt estämään tapahtunutta tai, että oli niin sinisilmäinen luottaessaan ihmiseen, joka ei olisi ollut luottamuksen arvoinen.
Häpeään liittyy itsesyytöksiä ja omien tunteiden ja ajatusten kieltämistä. En se minä ollut, joka joutui raiskatuksi, vaikka todellisuudessa olinkin.
Reagointi ja toipuminen ovat hyvin yksilöllisiä asioita. Ei pitäisi tuomita niitä, jotka eivät pysty tekemään rikosilmoitusta. On kuitenkin todistettu, että suurimmassa osassa oikeuteen menneistä tapauksista uhri on saanut "moraalisen voiton", mikä vaikuttaa myöhemmin suotuisasti uhrin toipumiseen.
Rikosilmoitusta ei pitäisikään mielestäni tehdä pelkästään ajatuksella, että kunhan tekijä saa tuomion, niin kaikki muuttuu paremmaksi vaan, että kaikenlaiset "terveet" käsittelytavat (esim. riskiseksi ja raju ryyppääminen eivät ole terveitä keinoja selviytyä) vievät eteen päin ja kohti "normaalia elämää".