Kolme vuotta täyttävä lapseni on aloittamassa pian päivähoidon ja olen erittäin huolissani päiväkotiretkien turvallisuudesta täällä pääkaupunkiseudun liikenteessä. Tuttuni ajaa linja-autoa ja on usein törmännyt tilanteisiin, jossa suuria lapsiryhmiä kuljetetaan suorastaan vaarallisissa olosuhteissa, suhteellisen kapeilla jalkakäytävillä, mitkä sijaitsevat aivan vilkkaan autotien vieressä. Olenpa vastaavan tilanteen itsekkin joskus nähnyt.
Oma lapseni on pari kertaa saanut päähänsä lähteä omille teilleen liikennetilanteessa ja tempaissut kätensä irti vanhemman kädestä. Jos minulla on vanhempana täysi työ huolehtia lapsestani, miten ikinä muutama aikuinen voi huolehtia monen lapsen turvallisuudesta, etenkin kun lapset ovat vielä niin pieniä, eivätkä ymmärrä liikenteessä omaa parastaan ja turvallisuuttaan. Entäpä jos joku lapsista horjahtaa tielle tai saa kiukunpuuskan ja päättää lähteä omille teilleen? Miksi päiväkodit yleensä ottavat tällaisia riskejä? Eikö lapsille muka riitä, että päiväkodissa järjestetään monipuolista ohjelmaa tai paikalle kutsutaan vierailijoita? En tiedä, onko onnettomuuksia koskaan sattunut, mutta yksikin olisi katastrofi...
En haluaisi hysterisoida liikaa, enkä aiheuttaa lapselleni sitä, että hän tuntee itsensä erilaiseksi tai rajoitetuksi, jos ei pääse mukaan retkille. Tiedän myös, ettei lasta voi kaikelta suojella, mutta en voi sallia lapseni osallistumista retkille, ennenkuin olen henkilökohtaisesti varmistunut siitä, että lapsi itse ymmärtää turvallisen liikennekäyttäytymisen säännöt. Vain näin voin minimoida riskit, mutten siltikään voi olla täysin huoleton. Oletteko muut äidit tai isät olleet huolissanne samasta asiasta?
Oma lapseni on pari kertaa saanut päähänsä lähteä omille teilleen liikennetilanteessa ja tempaissut kätensä irti vanhemman kädestä. Jos minulla on vanhempana täysi työ huolehtia lapsestani, miten ikinä muutama aikuinen voi huolehtia monen lapsen turvallisuudesta, etenkin kun lapset ovat vielä niin pieniä, eivätkä ymmärrä liikenteessä omaa parastaan ja turvallisuuttaan. Entäpä jos joku lapsista horjahtaa tielle tai saa kiukunpuuskan ja päättää lähteä omille teilleen? Miksi päiväkodit yleensä ottavat tällaisia riskejä? Eikö lapsille muka riitä, että päiväkodissa järjestetään monipuolista ohjelmaa tai paikalle kutsutaan vierailijoita? En tiedä, onko onnettomuuksia koskaan sattunut, mutta yksikin olisi katastrofi...
En haluaisi hysterisoida liikaa, enkä aiheuttaa lapselleni sitä, että hän tuntee itsensä erilaiseksi tai rajoitetuksi, jos ei pääse mukaan retkille. Tiedän myös, ettei lasta voi kaikelta suojella, mutta en voi sallia lapseni osallistumista retkille, ennenkuin olen henkilökohtaisesti varmistunut siitä, että lapsi itse ymmärtää turvallisen liikennekäyttäytymisen säännöt. Vain näin voin minimoida riskit, mutten siltikään voi olla täysin huoleton. Oletteko muut äidit tai isät olleet huolissanne samasta asiasta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei lapset niitä kaipaa.vaan vanhemmat niitä haluaa!
mieltä minäkin. Vanhemmille on tärkeää se että
mitä ememmän retkiä tehdään sen parempi päiväkoti.
Minua itseänikin pelotti ajatus retkistä päiväkodissa (näin jo painajaisia edellisenä yönä, siitä miten poikani jää auton alle).
Lastenhoitajat ovat meillä todella tarkkoja. Yleensä nämä retket ovat lähinnä jonkun muun tahon vaatimia kuin lastenhoitajien, heille se tietää vaan enemmän riskejä ja vaivaa. Lapset eivät niitä oikeastaa edes tarvitse. Olen itse retkiä vastaan, mutta minkäs teet.. ajatus lapsestani liikenteessä joukon mukana saa selkäkarvat pystyyn.
Jos sinua oikein huolettaa, skippaa retkipäivät. Niin minä teen. Hän ei osallistu toistaiseksi, muuta kuin esim. lähipuistoon ym.
Toinen vaihtoehto on, että kerrot hoitajalle, että lapsellasi on tapana yrittää karkuun liikenteessä. Näin hän todennäköisesti pitää hoitajan kädestä kiinni.
"en voi sallia lapseni osallistumista retkille, ennenkuin olen henkilökohtaisesti varmistunut siitä, että lapsi itse ymmärtää turvallisen liikennekäyttäytymisen säännöt"
Sitten pitää odottaa aika kauan, sillä on tutkittu ettei vielä alakoululainenkaan ymmärrä liikkuvan auton todellista vaaraa, saatika 18 vuotiaat autokorttihurjastelijat :)
Meidän vilpertti ainakin noudattaa päiväkodin tätien sääntöjä huomattavasti kirjaimellisemmin kuin kotona omien vanhempien kanssa. On lapselle todella kurjaa, jos hänen pitää jäädä yksin päiväkodille, kun toiset pääsevät retkille ja kertovat niistä myöhemmin.
Oletko koskaan miettinyt, miten tädit saavat lauman lapsia päiväunille tuosta vaan, mutta kotona yhdenkin nukuttaminen voi olla täyttä tuskaa? Tai pukemiset ja riisumiset ulos mennessä aamu- ja iltapäivisin?
Jos retkillä sattuisi paljon onnettomuuksia, tuskinpa niitä tehtäisiin. Yritä rauhoittua vaan, et pysty kuitenkaan lapsesi perään vahtimaan päiväkotipäivän aikana, ja kyllä siellä seinien ja aitojen sisäpuolellakin voi tapahtua monenlaista vahinkoa, jos on tapahtuakseen. Onneksi lapsesi on ammattilaisten huomassa, ja monella heistä on vuosikymmenten kokemus lastenhoidosta, toisin kuin lapsen omilla vanhemmilla. :)
"Oletko koskaan miettinyt, miten tädit saavat lauman lapsia päiväunille tuosta vaan, mutta kotona yhdenkin nukuttaminen voi olla täyttä tuskaa? Tai pukemiset ja riisumiset ulos mennessä aamu- ja iltapäivisin? "
Lapset käyttäytyvät hyvinkin eritavalla kotona ja päiväkodissa, vaikka 3-vuotiaasi temppuilisi sinulle liikenteessä, ei hän välttämättä tee sitä päiväkodissa, ja jos tekee, se huomataan pian päiväkodin muussa arjessa jolloin hänen kanssaan kyllä kävelee aikuinen. Jos ryhmässä on paljon aikuisen kättä tarvitsevia, otetaan mukaan esim. avustajia tai opiskelijoita tai sitte tehdään hyvin pienimuotoisia retkiä.
Kyllä ryhmän lasten tarpeet ovat etusijalla retkiä suunnitellessa ja lisäksi kulkureitit valitaan siten, että vältetään tiheäliikenteisiä väyliä. Jos ryhmässä on haastavia lapsia, ei mennä kauas. Lisäksi, jos lapsesi on 3, hän luultavasti on siis ryhmänsä pienempiä? (oletan että hän aloittaa yli 3-vuotiaiden ryhmässä jo) niin hänelle suurella todennäköisyydellä riittääkin aikuisen käsi tai aikuisen nenän edessä kävely paikka. siis nämähän ovat ne paikat joissa pienet tai haastavat lapset kävelevät, joko kiinni aikuisen kädessä tai sitten aikuisen edessä, esim. isomman lapsen parina, jolloin aikuinen on alle metrin päässä.
varsinkin alkuun kun lapsesi on ryhmässä uusi, häntä pidetään erityisesti silmällä. Lisäksi 3-vuotiaat harvoin (ainakaan kunnallisella puolella) tekevät pk-seudulla kovin kummoisia retkiä. Pitemmät retket ajoittuvat sitten n. 5-vuotiaasta ylöspäin. Ja vaikka sitä voi olla vaikea käsittää, niin lapset kyllä tottelevat keskimäärin paremmin päiväkodin aikuisia kuin omia vanhempiaan. Se mistä tämä johtuu..sitä en lähde tässä ruotimaan. Siinä on varmaan sekoitettuna aikaa, ammattitaitoa, rajoja ja rakkautta.
-lapsen ei tarvitse vielä tietää kaikkia maailman asioita, eikä ymmärtää liikennettä ja sen vaaroja, eikä tajuta omaa parastaan, eikä osata varjella omaa turvallisuuttaan. Riittää, että lapsi tottelee aikuista ja siten hän on ja tietää olevansa turvassa.-
Liikennekäyttäytymistä harjoitellaan - liikenteessä. Ryhmässä oloa harjoitellaan - ryhmässä. Ja ryhmässä liikkumista liikenteessä harjoitellaan liikkumalla ryhmässä liikenteessä. Siinä se ymmärryskin kasvaa samalla!
Kannattaa ottaa huolesi puheeksi henkilökunnan kanssa. Uskon, että on esim. mahdollista pyytää henkilökunnasta jotakin olemaan lapsesi parina. Lisäksi on tärkeää, että retkillä on lakimäärä aikuisia.
Luulen, että sinulla on myös oikeus vaatia retkisuunnitelmat nähdäksesi. Sellainen tulee täyttää joka retkelle lähdettäessä. Siinä näkyy esim. kuinka monta aikuista ja lasta retkellä on, mikä on kulkureitti jne.
Toki sinulla on myös oikeus kieltää lasta osallistumasta retkille.
Hyvä, kun kirjoitit huolestasi. Meillä retkeillään paljon, ihan siksi, että jo esim. hiihtämään ja luistelemaan lähteminen vaativat päiväkodin alueelta poistumisen. Retkistä on tullut vanhemmilta ja lapsilta vain positiivista palautetta, mutta tämä pisti ajattelemaan, että toki on vanhempia jotka voivat olla huolissaankin näistä retkistä.
Ei meillä kyllä tehdä mitään kirjallisia retkisuunnitelmia. Retkellä käydään yleensä lähimetsässä, joko koko ryhmän kanssa tai yhden-kahden pienryhmän kanssa. Kävellen menemme myös lähikoululle jumppaamaan kerran viikossa. Silloin tällöin käymme kirjastossa, torilla tai muualla omassa kunnassa kävellen. Ei ole ollut ongelmia. Tämä ei tosin kaikille vanhemmille riitä. Pitäisi olla hienoja kulttuuriretkiä ympäri lähiseutuja, vaikka niistä eivät juurikaan nauti lapset eikä työntekijätkään.
Hurjaa meininkiä se onkin. Mutta minkäs teet kun vanhemmat ovat kokoajan vaatimassa tehkää retkiä ,menkää sinne ja tänne. helpommin sanottu kuin tehty. Ei todellakaan herkkua ,retket ja muut menemiset pkn ,ulkopuolella. vastuu on iso . Sitä vaan eivät tunnu kaikki vanhemmat ymmärtävän. Siinä asiassa olen samaa mieltä että kyllä siellä pkssa. tulee aivan tarpeeksi lapselle liikkumista ja puuhaa ulkona. JA EIKÖS NE VANHEMMAT OLE ENSISIJAISIA LASTENSA HOITAJIA, MYÖS HEILLE KUULUU ULKOILLA JA PUUHAILLA LASTENSA KANSSA. Olkaa todellakin vanhemmat tarkkoina retkistä ja muista menemisistä. Kysykää myös lähteekö mukaan lain määräämä aikuisia retkille.? Turhan usein näkee porukoita liikkeellä liian vähällä henkilökunnalla.