on se kurja seuralainen.Minnekkään missä on enemmäm porukkaa ei voi mennä,ahdistaa,kun kaikki pyörivät ympärillä.Minulla koetinkivi on Kampin kauppakeskus.Siellä asioi montakymmentä tuhatta asiakasta,mutta mentävä on.Siksi kaipaankin rauhaa,ja hiljaisuutta,
Paniikkioireista
ira¤
58562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Ira¤, miksi sinun täytyy mennä juuri Kampin kauppakeskukseen, käytkö jossain tietyssä liikkeessä, siellä on aikamoinen vilinä, kävin viime perjantaina siellä pääkaupungissa asioilla.
kanssa käymme hänelle shoppailemassa,yleensä alusvaatteita,tai nätin paidan,tai hevosia hänen kokelmaansa,niitä ei saa muualta.Pahin painajaiseni olisi jos joka päivä joutuisin sieltä kulkemaan,onneksi muutaman kerran vaan kuukaudessa.Hänelle olen antanut 2 päivää jolloin menemme hänen mielen mukaan ostoksille.Yksin en häntä päästäisi kaupungille.Autot ajavat punaisia valojakin päin joka päivä.
Minunkin täytyy antaa tunnustusta, että pystyt menemään tyttäresi kanssa. Varmaan osaltaan paniikkihäiriötä pahentaa tuo, että joudut asumaan siellä Helsingin vilinässä. Onneksi et joudu menemään tuonne kauppakeskukseen joka päivä. Voisi ajatella, että nuo tapahtumat, joista kerroit ovat laukaisseet tuon paniikkihäiriön, ei ole helppoa, onneksi siihen on lääkitystä saatavilla.
on sarjassamme niitä asioita,joita voi aina arvostella,niin kauan kuin itselle napsahtaa
Siitä minä Ira kunnioitan sinua että uskallat siitä avoimesti kertoa,se on jo paljon.
Tiedän erään tutun,ei ole helppoa hänelläkään aina
Se on joka asian kanssa ,että pitäs ensin itse saada" maistaa" ja sit vasta osais paremmin ymmärtää.
Onko tämä Ira vaivannut sinua jo vuosia? Vai tullut tämän s-sairauden aikana
Aurinkoista pääsiäistä Sinulle ja toisillekkin palstalaisille
aiemmin,kun mieheni teki itsemurhan,kesti puolisen vuotta.Nyt on kestänyt pidempään.Yhden tämän palstalaisen kanssa kävimme juuri Kampissa,ja olisi pitänyt helikopteri kyyti saada heti kun pahemmin alkoi ahdistaa.Yritän joka paikassa saada taaimmaisen ja syrjässä olevan tilan.Minua hermostuttaa kirkossakin,kun toiset siellä hyörivät ja pyörivät vaikka on hartaus kesken.Siksi käynkin pienemmässä kirkossa jossa ihmiset istuvat paikoillaan hartauden ajan edes.
käydä lääkärillä,paniikkihäiriöön on lääkitys ja sen turvin voi liikkua ihmisten joukossa:)
muttei ne auta.Miköli ihmisiä tulee enemmän vastaan siirryn toiselle puolelle jalkakäytävää.Aika vaikeaksi ruuhkaaikaa tekee liikkumisen.Haaveilen vaan jos pääsisin syrjemmälle asumaan vaikka 50-100km päähän täältä hulinasta,ja jatkuvista ruuhkista.
on olemassa ns. peruslääkkeitä, Xanor on bentzo, kohtauslääke. Ne paniikit pysyisivät kurissa estolääkkeellä, sitähän et halua, ole koskaan halunnut ottaa käyttöösi joten se siitä. Sitten vain on kestettävä. (terapiaakaan et huolinut)
Mitä tulee tuohon kaupungissa käyntiin. Miten ihmeessä muut 14 vuotiaat pärjäävät täällä, eivät kaikki asu keskustan ulkopuolella? Me olemme asuneet keskustassa koko lasten olemassaolon, siis Helsingin keskustassa.
."Yksin en häntä päästäisi kaupungille.Autot ajavat punaisia valojakin päin joka päivä. "???? Kyllä ne autot ajavat valitettavasti muuallakin kuin keskustassa vasten sääntöjä.
Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä tuolta 80-luvun alkupuolelta saakka, välillä menee paremmin, välillä olo on huonompi. Suurimman avun olen saanut niin SSRI-kuin SNRI-lääkkeistä sekä terapiasta, etenkin kognitiivisesta terapiasta.
Haaveilet maallemuutosta. Sitä kun on ehdotettu niin se ei sinulle kuulema sovi kun sitten aikuiset lapsesi jäisivät tänne pk-seudulle...
Kukaan ei estä hakeutumasta asumaan sinne 50-100 km päähän.
töitä.kaukaakin matkustavat Helsinkiin työn perässä.Suoritin tehtäväni,kävin Laakson sairaalan labrassa,siellä ei ollut kuin 1 potilas minua ennen.Samoin on aina,jos menee omaan terkkaan siellä joutuu jonottamaan 1-2t.Samoin meidän apteekissa aina saa odottaa.Mannerheimintiellä on pieni apteekki jossa käyn siellä harvoin on potilaita,nytkin olin ainoa.Ainoa on nuo bussimatkat oikein painajaisia.Minulta on kahden kaverin lapset kuolleet liikenteen uhreina toinen oli 10v,toinen 11v. siksi ehkä en anna tytön liikkua kaupungilla,siellä useat ajavat päin punaista.
Nyt voit taas olla ylpeä itsestäsi, sait kuin saitkin asiasi hoidettua. Itse en kestäisi asua Helsingin keskustassa hetkeäkään, olen asunut siellä kun opiskelin, mutten keskustassa, vaan Viikissä, kyllä se niin on, että maalla sielu lepää ja harva kaipaa Helsingin keskustaan, aivan eri asia asua vaikkapa Espoon laitamilla tai esim. Vihdissä, mistä helposti hurauttaa kaupunkiin. Eihän siellä keskustassa ole edes kunnon luontoa lähellä, ei kuule linnun laulua, eikä metsä humise ympärillä, no makunsa kullakin.
täällä ei kuulu muuta kuin autojen jylinä läpi vuorokauden.Keskuspuisto on ainoa jossa saa olla luonnossa,mutta on sielläkin kävelijöitä kuin keskustassakin.Lähtisin heti tänään jos saisin asunnon,niin täynnä olen tätä ruuhkaa ja mölinää.Pakokaasuja saa haistella ympäri vuorokauden.
koko elämäni täällä,mutta ennen täällä oli edes siedettävät oltavat,nyt tuntuu kuin koko suomen porukka olisi tuotu tänne.Onhan niitä muitakin kaupunkeja.Täällä iltaisin saa pelätä nahkaansa,kun kaikki seko-huume hörhöt käyvät kimppuun junassakin ryyppäävät ja polttavat röökiä,metrot ovat vielä pahempia,siellä kun ei ole muuta kun kuljettaja,ja hänkin on suojassa omassa kopissaan,Bussikuskeja hakataan yövuoroissa,siksi kuskit eivät kauaa vanhene siinä ammatissa.Suurin osa on tumma ihoisia kuskeja.Tietty voi kulkea taksilla jos on varaa iltaisin ja öisin.Vaikka pieni hintahan se on,ettei menetä henkeään.Olen pojallekkin sanonut,että öisin kulkisi taksilla,niin ei pahoinpidellä.Nakkikiskojen jonoissa yleensä tappelut,ja potkimiset alkavat,toinen yrittää kiilata eteen ja jollei päästä saa pahimmissa tapauksissa potkun päähänsä.Ulkomaalaisia jengejä on jo mpnessa kaupungin osassa,jossa ryöväävät ihmisiä.
ira¤ hyvä aika lopettaa vuosia jatkunut valittaminen samoista asioista ja pistettävä toimeksi,jokainen ihminen voi itse vaikuttaa elämänsä laatuun,kukaan toinen ei sitä voi tehdä.
Asuntohakemukset vireille ja siitä se käynnistyy.
voi kaiketi muuttaa kun aikuiset lapset sitten jäisivät pk-seudulle....ja, ja...
äidin tai isän ei tarvitse huolehtia aikuisista lapsistaan,eikä tavata heitä joka ikinen päivä.
Lapseni asuvat noin 100km.päässä ja vierailevat perheineen täällä lapsuuskodissaan 6 -8.
kertaa vuodessa,ei aina niinkään usein,sen mukaan ,miten ehtivät omalta elämältään.
Minä vierailen heidän luonaan pidempien lomieni aikana.
Lapset viihtyvät Helsingissä,minä maalla ja näin on hyvin asiat ja on puhelimet vaikka joka päivä soitella puolin ja toisin.
olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Ja en edes haluaisi sellaista suhdetta aikuisiin lapsiin että oltaisiin jatkuvasti tekemisissä keskenään. Tulisin "hulluksi" jos meillä olisi lasten kanssa samanlainen suhde kuin eräällä joka täällä kertoilee elostaan. Eipä silti, aikuiset lapsenikin reagoisivat varmastikin samalla tavalla. Ei tulisi mieleenikään mennä aikuisten lasten kotiin kun he eivät ole kotosalla paitsi ihan poikkeustapauksissa, esim. jos on pakko aik.lapsen pitkän ulkomaanreissun aikana hakea posti tms. Mutta muuten, kiitos ei!
Toiset haluavat elää niin, se heille suotakoon. Oma nuorimmaiseni on 25 v ja muuttaa syksyllä Australiaan.
eikös tuollainen ole sitä läheisriippuvuutta juuri, tuo kuten ko. nimimerkki tekee. ei pysty päästämään irti edes neljäkymppisistä ja kolmekymppisestä jälkeläisestään...
pyytävät apuun,koska olen keittäjä yhdelta ammatiltani niin mielelläni teen heille ruoat.Poika lähtee aamulla klo 4,ja on vieläkin töissä.Ei noin pitkien päivien jälkeen jaksa ruveta kokkailemaan.Einekset on viimeinen vaihtoehto,täynnä lisäaineita.Meillä on lämpöiset välit,ja he kyllä sanoisivat jolleivät haluaisi minua kylään.Itse olisin ollut todella kiitollinen,silloin nuorempana,kun oli 2 työpaikkaa,ja vielä sivutoiminen talkkarin työ,jos joku olisi tullut apuun,edes kaupassa käynyt,valmiista ruoasta puhumattakaan.
läheisriippuvuudeksi voisi kutsua. Ja sillä on kauaskantaiset seuraukset, ei hyvät sellaiset.
Mutta, kukin tavallansa. Se minkä kokee itselle hyväksi ei ole sitten välttämättä niille lapsille hyväksi.
Minusta tämä pitää niiiin kovin hyvin paikkansa:
"Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
Minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
Mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan,
jotta hänen nuolensa sinkoaisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.
Sillä samoin kun Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.
Kahlil Gibran: Profeetta "
eihän teini-ikäinen (14 v)tyttäresikään saa liikuskella esim. kaupungilla, päiväsaikaan! (ihan itse olet kertonut sen täällä, kuten niin monta muutakin asiaa).
Miksi et tee pakkaseen ruokaa pojallesi ettei joka ikinen päivä tarvitse hänen asunnollaan käydä? Voithan tehdä ruoat kotonasi ja viedä ne sitten poikasi pakastimineen.
Oletko ihan varma että kehtaavat sanoa ihan kaiken?
Miksi ihmeessä valitat täällä että on kurja asua Helsingissä ja kuitenkin kun sinulle ehdotetaan muuttoa niin et voi muuttaa kun lapset (siis nämä aikuiset lapset) voisivat sitten vierailla suht harvoin luonasi?
Oletko varma että kukaan lapsistasi ei muuta jossain vaiheessa jonnekin muualle? Vai oletteko te tehneet YYA-sopimuksen tästä asumissysteemistä? Eli asutte koko lopun ikäänne lähellä toisianne?
Entäpäs jos tämä nuorimmaisesi, pääsisikö hän esim. kielikurssille? (itse olin 13 vuotiaana Englannissa kielikursseilla ja 17 vuotias kun lähdin vuodeksi vaihto-oppilaaksi Floridaan). Samoin ovat lapseni tehneet aikoinaan.
Sehän on aivan teidän asianne miten elelette, eihän se kuulu kellekään, mitä nyt näkyy kun täältä siitä lukee.
Läheisriippuvuus voi todellakin olla tuhoavaa, sille lapselle/lapsille siis...
toiset eivät voi,tai halua nähdä lapsiaan kun aikuistuvat,jokainen itse tietää mikä on omalle perheelle hyväksi.Me olemme tyytyväisiä näin.
sinulle merkitsee enemmän se että voit tavata lapsiasi vaikka joka päivä kuin se, että asuisit paikassa josta pidät ja jossa viihdyt?!
Olet kertonut ettet voi muuttaa kauemmaksi koska sinulla ei ole varaa vierailla sitten kovin usein lastesi luona.
".Lähtisin heti tänään jos saisin asunnon,niin täynnä olen tätä ruuhkaa ja mölinää"
Lähtisitkö?? Oletko pitkään hakenut asuntoa?
halutaan ja nähdään aikuisia lapsia mutta ei herranen aika joka ikinen päivä sentään:)
Ja lapsenlapsia vieläkin useammin,mutta ei heitäkään ihan joka ikinen päivä:)
Urho Kekkonen on sanonut näin:
Turvallisuus ei ole aitojen panemista,
vaan ovien aukaisemista.
Miksi sitten Ira¤ ei kuuntele heitä tässä ja nyt? Mutta silti hieno juttu, että hän kirjoittaa positiivisesti nyttemmin hyviä aloituksia? Kunhan hän jättäisi väliin päinvastaiset kommentit. Mieluummin syöpäpotilaan elämään liittyvää kuin paniikkikohtaukseen. Yksi esimerkki syöpään sairastavista tässä elämässä olisi vaikkapa Raspiskurkku, Mökinmuija tai Aamunvirkku tai muu nimetön.
Hyvää Pääsiäistä, tätä palstaa lukijat! Kunpa saisin semmoisen hymiön tälle palstalle! Joten tyydyn, :) :) :)!
Yli 10-vuoden paniikista kärsineenä TIEDÄN että nämä estolääkkeet toimivat erinomaisesti.Niiden avulla olen elänyt elämääni,käyn työssä,ostoksilla,tapaan ystäviäni yleisillä paikoilla ja matkustelen paljon.Mutta jos ei halua käyttää estolääkitystä jonka moni mieltää "hullunlääkkeeksi" koska ovat samoja,niin omapa on asiansa sitten.Itse en voisi kuvitellakaan elämääni ilman lääkkeitä.Miksi kärsisin turhaan paniikista kun se on lääkityksellä hoidettavissa oleva sairaus.Enhän kieltäytynyt syöpälääkkeistäkään ja nyt olen tervehtynyt.Paniikkilääkityksen aloitettuani aluksi oireet vain pahenivat ja tuli mieleen heittää lääkkeet pois mutta 1-2 kuukautta niitä syötyäni olo alkoi helpottumaan ja nyt olen kuin kuka tahansa muukin jonka ei tarvitse kulkea sivukatuja ihmisiä ja ruuhkaa peläten.Eihän ne lääkkeet auta jos on ottanut niitä pari päivää-lääkitystä on jatkettava tarpeeksi kauan.Kohdallani lienee oikein ajatella että lääkitys on loppuelämäni koska en halua enään siihen tilanteeseen että vain bentsojen avulla huumattuna pystyin kauppa ja apteekkiasiani hoitamaan.Olo on normaali,en ole enään ylettömän väsynyt,pää ei ole tokkurainen.Minun on hyvä olla.
Olisitko ystävällinen ja kertoisit, minkä niminen on tuo hyvä paniikinestolääke?
Haluaisin itsekin löytää sellaisen, mutta olen saanut niin pahoja sivuoireita, etten ole voinut käyttää niitä joita minulle on kirjoitettu, mm. Cymbalta.
Ira varmaankin pitää noita hullujen lääkkeinä täällä, kirjoituksistaan päätellen.
Monien kokeilujen jälkeen päädyttiin minulle sopivaan Citalopram Orion 20mg lääkkeeseen jota otan 2 tpl aamuisin.Alussa sivuoireina olivat vapina,hikoilu ja väsymys,mutta pari kuukautta kun jaksoi noilla mennä,niin helpotti.
Käytän Zipralex 10mg. joka päivä,jo kahden vuoden ajan,on auttanut paniikki -sekä masennus oireisiin.Kun aloittaa kyseisen lääkityksen,menee aluski noin 2-3 viikkoa,ennen kuin ne tehoaa.
Ainakin minä pystyn tänän lääkkeen ansioista elämään
normaalia elämää,mieliala ja paniikki häiriöt on lähes kokonaan poissa.
Jossain vaiheessa käyhtin bentsoja,opamox 15mg. mutta ne olivat kuin huumetta,oli tokkuraa ja sellainen pöhnäinen olo.
Kyllä kannattaa ottaa näitä uudenajan mieliala lääkkeitä,minulle ainakin sopivat paremmin kuin bentsot,joihin jää koukkuun ja annostusta täytyisi lisätä kun vaikutus hiipuu.
Mieliala lääkkeiden käyttäjät ei ole "hulluja",masennusta en koe "hulluutena",sairastuin siihen suolistosyövän jälkeen ja kun oli muitakin raskaita kokemuksia elämässä.
Samaan aikaan alkoi paniikkihäiriöt.
Kysele ira¤ lääkäriltäsi sopivampaa lääkitystä,ne käyttämäsi oliko ne Xanoreita?,ovat myös bentsoja,ja toleranssi kasvaa niissäkin.
Jäät koukkuun ja niitten vaikutus aika on lyhyt,aina vaan täytyy ottaa että se epätodellinen olo säilyy..:)
joillekin, itselleni ei. Onhan noita, valtavat määrät niin SSRI- kuin SNRI-lääkkeitä, muista puhumattakaan. Joillekin sopii vanhant trisykliset.
Itselläni menee Valdoxan nykyisin, erittäin hyvä lääke jossa vain yksi miinuspuoli, sen hinta. Se kun ei ole vielä edes peruskorvattava vaan maksaa 4 euroa per vrk. Suolainen hinta, mutta....auttaa..ja pianhan siitä saa sen 42% peruskorvattavuutta.' Tätä ennen käytin Seronilia (fluoxetin; Seronil, Proxac, Seromex jne.)
Ei kukaan asiansa tunteva lääkäri hoidata pelkillä bentzoilla paniikkihäiriötä.
(Citalopram on lääkkeen vaikuttava aine, kauppanimiä sitten liuta, mm.Sepram, Citalopram jne.)
erikoispsykiatrilla kerran kuukaudessa sairaalassa.Xanorin hän on laittanut pää lääkkeeksi,rinnalla ollaan kokeiltu muutamaa eri lääkettä,mutta lopetettu sivuoireiden vuoksi.Eikä ne vähentäneet lainkaan paniikkioireita.
Oudolta kuulostaa tuo saamasi hoito.Yleensä määrätään nämä SSRI lääkkeet jatkuvaan käyttöön ja niillä tuloksia saadaan vasta 1-2 kk;n kuluttua ja sitten on nämä bentsot,jotka on tarkoitettu pika-avuksi paniikkikohtaukseen.SSRI lääke toimii estolääkityksenä ja estää paniikikohtausten tulemista.Ovatkohan kokeilusi olleet liian lyhytaikaisia?Lääkärikö päätti lopettaa lääkityksen vai teitkö päätöksen itse sivuoireiden takia?
SSRI.lääkkeistä saattaa alkuun tulla sivuoireita,mutta ne katoaa vähitellen käytön aikana ja lääke alkaa tehoamaan.
Parin - kolmen viikon aikana lääkityksen alettua käytin bentsoja ,sitten lopetin bentsot ja nyt olen SSSRI - lääkkeellä voinut hyvin,sivuoireet poistui noin kuukaudessa.
lääkkeitä sinulle on kokeiltu muita kuin bentsoja?
kokeiltiin mm. Cipralexia, mutta vaikka käytin sitä vuosia, en päässyt eroon bensoista, piti ottaa vähän niitä lidäkdi. lopetin Cipralexin käytön.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00064
käytetään myös masennukseen,mutten ole masentunut,ei ne minuun tepsinyt,pöhnä olo tuli vain,mutta yhtälailla yritin välttää ihmispaljoutta,ruuhkia.Kun Xanor oli lopussa en halunnut mennä ulos lainkaan,oli pakotettava itsensä kauppaan,ym kaupungilla sairaalassa käyminen tuntui painajaiselta,Silloin kun syön Xanoria voin toimia kutakuinkin normaalisti.
tulipas virheitä - aivan kuin eräällä!
Xanor on juuri sellainen lääke,joka aiheuttaa pöhnää,näin ainakin minulle.En ollut oma itseni ,olin kuin huumattu ja sekoilin ,käyttäydyin eritavalla kuin normaalisti.
Pidin itseäni liiankin rohkeana,jopa ylimielisenä,ja pahinta,etten itse huomannut muuttunutta käytöstäni - muut kyllä huomasi.
Lopetin tuon bentson käytön muutamssa viikossa,onneksi en jäänyt koukkuun:))
Xanoria käyttäessäni en todellakaan tuntenut masennusta enkä paniikkioireita tullut,mutta lääkehuuruissa en enää halunnut olla.
linkistä.
oli luettavissa,laitas sinäkin silmälasit päähäsi kun kirjoitat,,(leikkiä) :)))
silmälasit ovat koko ajan olleet päässä...:)
virheitä vaan tulee :)
joka kirjoitat nyt nimimerkillä "SUKLAASYDÄN" oletko sama henkilö,joka on kirjoittanut tuohon "sinä selviät" ketjuun,joka on vuodelta 2007?
Siihen ketjuun on kirjoittanut nimierkki "suklaasydän" 25.8.2007.
sori, en huomannut, että kirjoitin samalla nimmarilla.
käy muu kuin Xanor,silloin voi toimia normaalisti.Muita lääkkeitä kokeillessani halusin vetäytyä jos oli paljon ihmisiä menimpä minne vain,välillä oli otettava taksi jotta mahdollisimman nopeasti pääsee kotiim.En tiedä mikä siinä on en vaan tunne itseäni kotoisaksi kun kotona,vapaaehtoistyössä,lapsillani tai muutamalla ystävällä.
kun nyt asia on niin,että näitä samoja lääkkeitä käytetään sekä masennuksen-että paniikkihäiriön hoitoon!Molemmissa tapauksissa "vika on korvien välissä!"Ei sinulla Ira¤ tarvitse olla masennusta,jos lääkärisi on kirjoittanut sinulle niitä lääkkeitä.En minäkään ole masentunut ollut vaikka paniikkihäiriöstä kärsinkin!Uskoisit lääkäriäsi ja kokeilisit vielä jotain SSRI-lääkettä ja ohjeitten mukaan.Siinä kokeiluvaiheessa voi ne Xanoritkin olla OK,sitten kun se oikea lääkitys alkaa vaikuttaa,voitte yhdessä lääkärisi kanssa suunnitella aikataulun Xanorin pois jättämisestä,joka sekin vaatii tarkkuutta,sillä sitä vähennetään varovasti ja se on viikkojen,jopa kuukausien asia,ennenkuin olet bentsoista puhdas!Tsemppiä yrittää uudelleen.
En usko, että Ira antaa periksi tässä lääkeasiassa ja alkaa "kiltisti" syödä masennuslääkettä! On paljon hienompaa syödä Xanoria kuin mitään "hullujen lääkettä" (hänen mielestään) kun hänellä ei ole masennusta eikä mitään mielenterveyshäiriötä omasta mielestään.
Masennuskin on sellaista, ettei sitä ehkä itse huomaa, toiset kyllä. Varsinkin jos ei myönnä itsellään olevan sitä. tunnen Iran ja tiedän hänellä olevan masennusta.
eroa ei ole masennus ja paniikkilääkkeillä,ihan samoja lääkkeitä käytetään molemmissa eikä kummassakaan sairaudessa ole mitään häpeämistä: masentunut ei ole "hullu" - jos ira¤ niin luulee..:))
No tulipas hiljaista! Kiusasin vaan, Ira uskoi heti minun tuntevan hänet...
Tuostahan sitä paniikki vaan kasvaa.Voi herranjestas.
iralla¤ on muutakin tekemistä kuin koneen ääressä istua kun on kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti:)
MITÄ SITTEN .TITTELIT POIS
masentunut minua ei kiinnostaisi mikään.Ei minulla ole sellaista.Hyvillä mielin nousen usein jo klo 4-5 aamukahville.Silloin on vielä rauhallista,siitä nautin.Mielelläni kotitöitä teen,ja käyn lenkillä hiljaisimpaan aikaan,ellen lähde jo aamusta,en mene ollenkaan.En jaksa kun jokainen juoksee bussille ja junaan,oravan pyörässä pyörimisestä olen saanut tarpeeksi.
lajittele mikä on "hullun" lääkkeitä.
Minulla ei ole paniikki-oireita.
Silti en myöskään hulinoista välitä.
Mieluummin nautin kanssa rauhallisesta elämästä.
Oravan pyörässä pyörimiset on pyöritty.
P.S Iralle oikein hyvää nimimerkki nimipäivää.
Olen lapsesta lähtien 7v.ollut ja kasvanut veljieni kanssa isän tehdessä pitkiä päiviä,ja äiti oli pois kuvioista.Ehkäpä sillä en viihdy suurissa porukoissa.Miehenikin kanssa harvoin kävimme ystävilläni.Olen kotona viihtynyt,en kaipaa laumoja ympärilleni,mutta kaupungissa niitä on joka paikassa,metsissäkin.16
ssinun tuntevan minua,ja vaikka tuntisit mitä se minua haittaisi,tunnen kyllä yhden kaimasi,vapaaehtoitöistä,mukava ihminen.