Mun pitää jättää mun tyttö, jota rakastan maailman eniten..! Mun on niin paha olla että mua oksettaa..! Mä haluisin elää sen ihmisen kanssa, mutta mä en pysty. Se ei päästä mua henkisesti lähelle ja mulle ei riitä mikään "kulissi-suhde".. Mun on paha olla kun mua ei oteta huomioon.. Mun on paha olla koska mä en jaksa vaan "hengailla" vaan tarviin muutakin... Mä en jaksa tällasta paskaa.. Enkä jaksa taas lähtee ettii uutta.. Ei mistään tuu mitään.. :(
Aion
jättää...
29852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
suhteita ja sitten on olemassa parisuhde, ja jos tunne ei ole molemminpuolinen niin hommasta tulee kivulias sooloilu.
Kuulostaa surulliselta. Eikö rehellinen puhuminen auta? Jos kertoisit tunteistasi ja kysyisit miksei päästä henkisesti lähelleen? Kysyisit sen tunteista ja..
Puhunut olen.. Hempeilly olen.. MIkään ei vaan auta.. Tiedän hänen tunteet muhun. Kumpikin rakastetaan toisiamme, mutta kuten tuossa joku hyvin sanoi - on olemassa PARIsuhteita ja suhteita... Mun on paha olla kun toinen on vain kylmä kuori..
Tiedän mistä puhut, itsekkin saman kokeneena. Päästä irti, tulevaisuus tuo jotain paljon parempaa tulessaan. Pää pystyyn ja kohti uutta.
Niin kai se on tehtävä.. Vaikka ihminen on kuinka ihana ja "täydellinen", niin jos ei olla samalla tunnetasolla niin minkäs teet..? Ei toista voi pakottaa avautumaan, tuntemaan, hempeilemään...
Hassua miten asiat joita alussa arvostin hänessä, sotiikin nyt häntä vastaan.. Olis kiva tavata ihminen ja mennä eteenpäin pikkuhiljaa... Nyt vaan jäätiin junnaamaan.. :(
I know, i know... Olinhan itse monta vuotta samanlaisessa suhteessa. Se ei vaan yksinkertaisesti riitä enään jossain vaiheessa että toinen ei anna itsestään mitään, ja itsellä olisi jaettavaa vaikka kylliksi.
Ota se irtiotto, alku tulee olemaan vaikeaa ja tuskaista. Ihmisluonto on kuitenkin selviytyjä tyyppiä, niin sinä kuin minäkin. Nyt itsellä kaikki hyvin ja puolta viisaampana mitä tulevaisuudelta haluaa.
Minä alan aika nopeasti nykyään "oireilla" jos kaikki ei ole hyvin.. Pitäisi kai vieläkin nopeammin tajuta, koska vaikeammaksi se irtiotto käy ajan kanssa. Eipä me vielä olla oltu kuin vajaa vuosi yhdessä. Oli tosiaan kiva vaihteeks kun joku anto tilaa. Nyt sitä tilaa on vaan liikaa ja tajuan että en tunne koko ihmistä - sisältä. Mä haluan parisuhteen, läheisyyttä ja yhteisiä asioita, sen omankin ajan lisäksi.
En silti millään haluaisi luopua tuosta ihmisestä.. Mitä hän olisikaan valmis tekemään vuokseni ja miten hyvä ollut minua kohtaan.. En vain ymmärrä miten toiset ihmiset eivät pysty tai osaa päästää ketään lähelleen..
Kuten sanoit, ei toista voi pakottaa avautumaan jne... Sulla on itsellä huono olo asiasta ja kärsit sen kanssa, kuten tein itsekkin monta vuotta. Niin meilläkin yritettiin puhua asioista, mutta mikään ei kuitenkaan koskaan muuttunut.
Olihan meilläkin "hyvä suhde", molemmat sai tehdä vapaasti omia asioitaan, ja yleisesti asiat olivat "sillä tavoin" hyvällä mallilla.
Muttei se riittänyt ainakaan minulle, toinen ei henkisellä puolella päästänyt itseään lähelle. Hän ei yksikertaisesti osannut puhua tunteista/mistään tunnepuoleen viittaavastakaan.
Kun rehellisiä ollaan, niin tiedetään molemmat että noi asiat on kuitenkin iso osa parisuhdetta.
Minä roikuin sen luopumisen partaalla vuosia, älä sinä tee samaa virhettä.
Puhut pelottavan osuvasti ja tiedän tarkalleen mitä tarkoitat.. :S
Se on kumma juttu, kun tätä asiaa yrittää hälle selittää niin alkaa itsekin miettiä erilailla ja kuulee omat sanansa "eri tasolla", järjen tasolla.. Eikä niissä slloin ole enää mitään järkeä!?
Noh.. Suhde on hyvä, kuten siis teilläkin oli. Läheisriippuvaisuus on ollut aiemmin riesana - sekä omalta että sitten toisten puolelta, mutta tämä suhde tuntui niin oikealta kun sitä ei ollut. Molemmilla on kuitenkin "omat elämät" ja omat jutut mitä tekee.. Tuntui että tästä jos mistä voisi "tulla jotakin", tämä on OIKEIN..
Silti se ei tunnu riittävän.. :(
mä ihmettelen kuka pakottaa oleen tommosissa suhteissa,miks roikutaan toisessa jos voidaaan noin helv'tin huoosti !onko ihan oikeesti noin vaikeeta olla sit vaikka yksin ku roikkua hirressää ja oksentaa.
.. sen vuoks että rakastaa toista!!? Yksin pystyn olemaan vallan mainiosti ja on parempikin olla. En vain halua päästää juuri hänestä irti. Suloinen, jalat maassa oleva kaunis nainen josta ei voi olla pitämättä..
Kun vain pääsisi tuon kuoren läpi......
Lähde vetämään ja äkkiä. Se auttaa. Usko pois!
Löydät vielä jonkun, jota rakastat ja jonka kanssa on hyvä olla JA joka ottaa sut huomioon. Itseään pitää arvostaa sen verran.
Roikuin myös suhteessa jossa tunsin olevani yksin, kunnes yhtenä päivänä vain oma kiinnostus toista kohtaan lopahti. Kun tarpeeksi kauan hakkaa päätä seinään ja huomaa toisen päästävän lähelle niin henkisesti kuin fyysiseti kerran kuussa niin alkaa jo ennen pitkää itseltäkin kysymään että miksi tuhlata aikaa? Kun varmasti on olemassa toinen ihminen, jolta saa yhtä paljon kuin mitä itsellä on annettavana. Teot ja olo toisen kanssa puhuu enemmän kuin sanat ja selittelyt.
Teot ja olo toisen kanssa.... Etpä olisi paremmin voinut sanoa.. *huokaus*
Ehkä minäkin odotan vain sitä että se seinä tulisi eteen.....
joskus pettolisia jos on liikaa tunteita pelissä......
juu ei kanta jäädä roikkuun yksi puoleiseen rakauteen .....
tiedän mistä puhun
tiedän että mun sydän kuuluu yhdelle Satulle
mut en uskalla sille enään näytää sitä hänelle mitä oikeesti tunnen ....
kuinka monta kirjoitusvirhettä tuossa tekstissäsi on?
Opettele ensin oikeinkirjoitusta, sitten vasta Satulle kertomaan.
Muuten hän nauraa sinulle päin naamaa, kuka nyt haluaisi tyhmän tytön?
Rakkaus ja kiinnittymällä toiseen ovat aivan eri asioita.
"ihmettelen kuka pakottaa oleen tommosissa suhteissa,miks roikutaan toisessa jos voidaaan noin helv'tin huonosti "
".. sen vuoks että rakastaa toista!!?"
Toi on rakkaudesta kaukana.
Rakkaus on puhdasta, se on ehdotonta, se tulee jokaisesta itsestään. Ihmiset sekoittavat rakkauden siihen mitä ihminen tarvitsee toiselta ja haluaa tuntea juuri toisen kautta jotain ihanaa. Sitä kutsutaan romanttiseksi rakkaudeksi. Rakkaudessa tietysti energia-aallot ovat eri taajuudella eri ihmisiä kohtaa. Silloin se menee pois taajuuksilta tai madaltuu jos siihen tulee mukaan vaatimukset mitä toisen ihmisen pitää antaa sinulle.
Suhteessa jokainen ihminen on vastuussa omista tunteistaan itseään sekä toista kohtaan ja miten reagoi niihin, vaikka se kuulostaakin oudolta ja koska eihän tunteitaan voi säädellä. Kyllä voi mutta jos ne ottavat vallan sussa, se on vain todella vaikeampaa. Eikä niitä tarvitsekaan säädellä mutta jos se tuntuu pahalta, joko menet sen tunteen läpi tai vellot niissä niin kauan kun huomaat että nyt riittää.
Sama asia kuin joku voi tulla haastamaan riitaa. Sä olet silloin vastuussa nousevista tunteista ja mahdollisista reagoinnista sitä ihmistä kohtaan, ei se. Jos lyöt sitä tai haastelet takaisin, olet jo menettänyt pelin.
Jokainen ihminen peilaa sinua. Jos Sua ärsyttää jokin ihmisessä tai surettaa, se sama "vika" on myös sinussa jollain lailla olemassa.
On pelottavaa lähteä turvallisesta mutta tyydyttämättömästä suhteesta kun ajattelee miten sitä pärjää ym ym. Mutta mikä siinä oikeasti pelottaa? Joillakin se on, että joutuu taas kohtaamaan itsensä.
Varma on jos laittaa yhden oven kiinni, monta ovea aukeaa samalla.
.. meni sun ajatukset aika metsään tai sitte tuo teksti meni vaan kokonaisuudessaan metsään tai ainakin aiheen vierestä..! :D
Nimenomaan rakkaus on ehdotonta..! Toista voi rakastaa vaikka siinä on ns."vikoja"..! Mä rakastan sitä ihmistä, mutta mä en saa siitä mitään irti - mä en saa rakkautta/tunnetta, sympatiaa, hellyyttä, elämän jakamista jne TAKAISIN. Me olemme tunnetasolla täysin eri tasolla ja tuntuu kuin mulla ei olis mitään merkitystä, vaikka onkin - oikeesti on !
Pikemminkin mä lähden liian helposti kuin että roikkuisin huonossa suhteessa vuosi tolkulla, joten kyse ei todellakaan ole siitä että en osaisi tai haluaisi olla yksin. Mun on hyvä olla yksin. Sillon elämä voittaa. Mun oma elämä, eikä mun tarvii stressata kenenkään muun tekemisistä tai tunteista tms.
Itseni olen kohdannut kerta toisensa jälkeen.
Ja kuten tuolla olen käsittääkseni antanut ymmärtää, olen tunne-ihminen. Se tarkoittaa sitä että tunne ottaa vallan. Joka päivä ja joka tilanteessa. En nauti härdellistä mutta sellaiseen kuitenkin ajaudun jos toinen on kylmä kuin kivi!!
Tuo peilaaminen.. Olen yleisesti ja osittain samaa mieltä, mutta tässä tapauksessa on vähän paha olla, kun olemme kuin yö ja päivä!! Minua ärsyttää jokin mikä minussa on täysin päinvastoin! Minä olen tunne-ihminen ja hän järki-ihminen! Minkälainen peili se sellainen on ??
Aapeella meni nyt vähän ohi ton aiemman teksti. Sehän oli miten asiat on. Miten siis voit ymmärtää että se on ehdotonta ja samalla sanoo kuiteski et sä rakastat sitä mutta valitat ettet saa siitä mitään irti? :D Ajatukset kirjottajalla on ihan jees koska se on yleisesti totta, eikä tarkemmin kelattuna mikään suhde, edes sun ole sen erityisempi tai erilaisempi.
Jos sä lähet liian helposti, oisit lähteny jo mutta jokin silti pidättelee sua. Se on hienoo että yrität pitää suhteen toiminnassa mutta siihen tarvitaan ainaki kaks. Eihän kukaan tykkää olla suhteessa missä toinen on ku jääkalikka.
Ton peilaamisen osalta homma on täysin selvä sun kohdallas, just se päinvastaisuus tos jutussa mitä sä luulet mitä sulla ei oo, älysitsä? Kyllä sä tajuut sen vielä :D
Sun ei pidä muuttua, riittää että kehityt sun tunnepuolen kanssa.
Kaiken kaikkiaan mitä sä loppujen lopuks oikeen haluut?
Meni todellakin ohi tuo edellinen ja lujaa! :D
Haluan tämän ihmisen tunneälyllä höystettyä. That's it!!
Peilaaminen lensi taas yli ja ohi! Whatt??
Okei, tarkemmin ajateltuna mä oon ehkä joskus ollut sellanen että kaikki on pitäny musta repii irti, esittää oikeita kysymyksiä jne. Tunne-ihminen mä olen silti aina ollut ja ajatukset pyöriny, joskin järjellä höystettynä..
Juttu on näemmä täysin ulkopuolisen silmin nyt sillä lailla ettet tule saamaan sitä ihmistä miten sä haluat. Mitä käytännössä haluat? Haluutko hempeilyä, tunteikkaita ja syvällisiä keskusteluita, mitä?
Jos se ei halua niin et voi häntä muuttaakaan.
Tunteesi jos olet kertonu sille rehellisesti eikä tulosta synny, move on. Helppoa ei ole mutta kannattavaa pitemmällä tähtäimellä.
Oletko muuten välillä dramaattinen?
Mitäkö käytännössä haluan? Haluan että ihminen on jaloillaan, tietää mitä haluaa eikä ole mikään pummi megavelkainen siipeilijä, MUTTA ymmärtää myös tunnepuolen juttuja eli hempeilee, tunteilee ja pystyy syvällisiin keskusteluihin, on sympaattinen ja ymmärtäväinen..!
Ilmeisesti liikaa vaadittu yhteen ihmiseen..?!
Siinä olet oikeassa että en häntä voi muuttaa.. Odottelen tässä kai sitten sitä seinää..
Olen välillä dramaattinen - myönnän. Ymmärrän silti järkipuhettakin enkä kyllä syyttä kiukuttele.
Ei auttanut mitkään yritykset tutustua ihmiseen syvemmälti. En sitten jaksanut enää jatkaa. Syyksi kertoili menneisyyden painavan, ettei osaa keskustella, avautua olla rehellinen. Mistä näitä oikein riittääkin :)
Sehän painaa varmasti ihan joka ikistä - pitää se silti käydä itse läpi ja kasvaa sen myötä. Ei asioita voi vain jättää olemaan. Näin hän tekee. Asiat on niin kuin ne esitetään. Ei hän sen kummemmin mieti että oliskohan se sittenki oikeesti jotakin ihan muuta..!
On jo sen verran ikävuosia minullakin että tullut käytyä jos jonkinlaisia elämän tilanteita läpi ja kasvanut niiden myötä. Tuntuu vaan niin helppoa tietyn tyyppisillä ihmisillä rypeä menneisyydessä jota se ei tietenkään ole todellisuudessa. Yrittää auttaa onnistumatta siinä kuitenkaan mitenkään. Rikoin ja haavoitin itseäni. Toivottavasti taas kasvoin :)
Älä odota seinien kaatuvan päälle. Hänestä et saa tuota kaikkea mutta jossain on joku joka on juurikin tuollainen ja niitä on enemmänkin kuin yksi ja jopa vapaina.
Hyvä että elävyyttä löytyy sinulta kunhan ei mene yli. C´mon, kevätkin tulee pikkuhiljaa.
Ja tässä tulee.....seinä!
Erottiin yhteisestä päätöksestä ja nyt on totaalisen tyhjä olo.....
meitä hyviä naisia on olemassa, nyt voit keskittyä harrastuksiin ja ystäviin ja tietenkin itseesi.
Kyllä tää elämä taas vielä voittaa.. :)