kaikille syöpää sairastaville:)
Luin vanhasta lehdestä erään syöpälääkärin haastattelun ja hän sanoo mm.näin.
" Lääkärin kannalta ihanimpia loppuvaiheen potilaita ovat he,jotka ovat uskossa.Heille kuolema on elämän alku.He voivat jopa odottaa sitä ,että pääsevät taivaaseen.
Myös aito ateisti voi kohdata loppunsa tyynenä ja levollisena,koska ajattelee sen biologisena kuolemana.
Mutta jos hän ei olekaan aito ateisti,vaan agnostikko,hänelle saattaa tulla pakokauhu lopussa".
Luin vanhasta lehdestä erään syöpälääkärin haastattelun ja hän sanoo mm.näin.
" Lääkärin kannalta ihanimpia loppuvaiheen potilaita ovat he,jotka ovat uskossa.Heille kuolema on elämän alku.He voivat jopa odottaa sitä ,että pääsevät taivaaseen.
Myös aito ateisti voi kohdata loppunsa tyynenä ja levollisena,koska ajattelee sen biologisena kuolemana.
Mutta jos hän ei olekaan aito ateisti,vaan agnostikko,hänelle saattaa tulla pakokauhu lopussa".
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaihe,ei sitä osaa ajatella ihan loppuvaiheita,kunhan kovin ei kipua tarvitsisi kärsiä.Usko auttaa siinä,jotta on levollisempi nukahtaa ikiuneen,lähimmäisille se vaikeampaa on,kun yhtäkkiä menettää omaisensa.Kannattaa ajoissa puhua kaikki siihen kuuluva,niin on omaisilla helpompi järjestellä hautajaisia.
olenko ateisti, agnostikko vai mikä pakana lienen, eikä minulla ole mitään tarvettakaan määritellä itseäni johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvaksi. Pysähdyn kuitenkin aina silloin tällöin miettimään, olenko elänyt niin, etten viimeisenä päivänäni mieti, miksen tehnyt sitä tai tätä, tai päinvastoin, miksi tein niin tai noin. Silloin sairauden pahimmassa vaiheessa, kun luulin kuolevani, ajattelin, enhän minä kuole, koska lapseni ja lapsenlapseni ja tulevat sukupolvet kantavat geeneissään osaa minusta.
määritellä myöskään mihin ryhmään kuulun,mutta nyt haluan harrastaa ja olla ystävien kanssa,niin
tosiaan ettei katkeroituneena miettisi mitä jäi tekemättä,kun kerta olen saanut toipua.
Se on taivaan tosi jotta elämää pitää elää,nyt tässä ajassa. Toivon myös jotta mahdolliset kivut tainnutetaan
nyky ja entisin keinoin niitähän riittää. Olen siinä suhteessa luottavainen
Kaikille palstalaisille Hyvää pääsiäisen aikaa
en tiedä olenko uskovainen ,epäilen ja uskon ja uskon ja epäilen..
Samoin kuin sinä nimimerkki lysu minäkin ajattelen,että lapsissani ja seuraavissa sukupolvissa jatkuu minunkin elämäni.
Ja se ,että voisin lapsilleni antaa hyvät eväät elämään,kun he tulevat siihen ikään,että muuttavat pois kotoa,heillä olisi mukanaan hyvät muistot äidistä,isästä , lapsuudesta ja lapsuuskodistaan..:)
Nyt lapseni ovat vielä nuoria,vanhin 16 vuotias lukiolainen ja kuopus vasta 7.vuotias ala-koululainen.
Sairastuin rintasyöpään aika nuorena ja siitä alkoi etsikko aika,aloin miettimään uskontoa,aloin lukemaan raamattua..
Nyt syöpähoitojen loputtua luotan ,että elämäni jatkuu,hoidot ovat tehonneet ja saan kasvattaa kaikki lapseni aikuis ikään ,yhdessä puolisoni kanssa.
Lääkäri oli varmasti oikeassa siinä,että uskova ihminen ei pelkää kuolemaa,koska koko meidän maanpäällinen elämämme on valmistautumista uuteen elämään.Olen itse ollut uskossa ja aikanaan nuorena erotettu seurakunnasta,jota ei nykyaikana enää tapahtuisi.En ollut tehnyt mitään kamalaa,en kai vain ollut joittenkin mielestä tarpeeksi hurskas,.Ei senpuoleen ,nykyisin kaikki on taas liian vapaata,ei nykyisin erota uskovia mistään.Ainut on tietysti jos voi seurata jonkun elämää pitempään,sillä omalla elämälläänhän sen voi todistaa.Asiasta toiseen.Kerroin jokuaika sitten mieheni keuhkosyövästä ja hoidoista.Eilen piti olla kolmas taxotere tiputus ,vaan eipä ollut.Kahtena edellisenä päivänä hän kaatuili,putosi sängystä,ja verikokeeseenkin piti viedä pyörätuolissa.Edellisiltana otti kortisonipillerit sekä tuntia ennen tiputusta ja ihme kumma hän käveli itse sairaalaan.Mutta eipä tullut tiputusta.Lääkäri kuunteli kaikki oireet,mihin kuului vielä kova päänsärky.Päästiinkin melkein heti päänkuvaukseen.tänäaamuna lääkäri sitten soitti,että päässä on useita etäispesäkkeitä.Jos tulee uusia kohtauksia kortisonia on lisättävä ja tiiataiaamuna sädeosastolle uuden kartoituksen jälkeen.Tietenkin jos pahenee nopeasti niin sitten heti sairaalaan.Eli tällainen Pääsiäinen on meille tulossa,niinkuin monelle muullekin.Kyllä siinä vaan tulee mieleen ,kuinka pieniä ja voimattomia me ihmiset olemme.Ja onhan se aivan selvää,että eihän meitä ole tänne luotu pelkästään kärsimään ilman toivoa tulevasta.Sehän olisi aivan järjen vastaista.Kyllä meillä on Taivaanisä joka meidän elämää ohjailee,joskin ihminen ei aina käsitä mikä tarkoitus kaikella on.Mutta loppujen lopuksi kaikki apu tulee meille ylhäältä.Hyvää Pääsiäisen odotusta ja olkaamme kiitollisia jokaisesta hetkestä,minkä saamme olla hengissä koska meillä on vielä mahdollisuus tehdä omat ratkaisumme.
R1-lle! !