Joudutko luopumaan syystä tai toisesta vanhasta koirastasi?
Ennen kuin harkitset sen lähettämistä lopetettavaksi, ota yhteyttä minuun.
Haluaisin tarjota vanhalle koira herralle tai rouvalle loppuelmän kodin, jossa se saa hellyyttä ja lenkkejä.
Olen 23-vuotias opiskelija Turusta. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti järjestettävillä luennoilla ja teen silloin tällöin osa-aikaisena töitä, joten koiran tulisi pärjätä muutama tunti omillaan, mutttei koko päivää todellakaan. Asun kesäkuusta alkaen kerrostaloyksiössä, joten suurikokoista koiraa en koiransa itsensä takia pieneen tilaan majoita.
Minulla on kokemusta bordercollien, saksanpaimenkoiran ja sekarotuisen perhoskoiran hoidosta ja koulutuksesta, joten osaamattomiin käsiin koirasi ei päädy :)
Ota yhteyttä sähköpostilla, jos kiinnostuit ja haluat kysyä lisää. [email protected]
Ennen kuin harkitset sen lähettämistä lopetettavaksi, ota yhteyttä minuun.
Haluaisin tarjota vanhalle koira herralle tai rouvalle loppuelmän kodin, jossa se saa hellyyttä ja lenkkejä.
Olen 23-vuotias opiskelija Turusta. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti järjestettävillä luennoilla ja teen silloin tällöin osa-aikaisena töitä, joten koiran tulisi pärjätä muutama tunti omillaan, mutttei koko päivää todellakaan. Asun kesäkuusta alkaen kerrostaloyksiössä, joten suurikokoista koiraa en koiransa itsensä takia pieneen tilaan majoita.
Minulla on kokemusta bordercollien, saksanpaimenkoiran ja sekarotuisen perhoskoiran hoidosta ja koulutuksesta, joten osaamattomiin käsiin koirasi ei päädy :)
Ota yhteyttä sähköpostilla, jos kiinnostuit ja haluat kysyä lisää. [email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan yleisestä kiinnostuksesta on pakko kysyä, että mikä saa sinut kiinnostumaan juuri iäkkäämmistä koirista? Lämmin ajatus, mutta ajattelin vielä kysäistä, olisi kiinnostavaa kuulla.
Miten niin ei joku voisi olla kiinnostunut vanhemmista koirista? Eivät kaikki ole yhtä tunteettomia ja vastuuttomia, että antavat vanhan koiransa pois, kun ei se vaikka jaksa enää lenkkeillä niin reippaasti tai on tullut muita vanhuus vaivoja.
Itsekin olen juuri hankkimassa koiraa ja mielellään väh. n. 5-vuotiaan. Asun kumppanin kanssa pienessä asunnossa ja haluamme jo rauhoittuneen vanhan herran tai rouvan, jota ei tarvitse sisällä koko ajan vahtia ja viihdyttää. Vietämme kumminkin mielellämme aikaa koiran kanssa tehden kaikkea yhdessä, "vanhuksen" voimien mukaan. Tällä hetkellä ei innostusta ja mielenkiintoa pentua kouluttaa. Aikaa kumminkin on riittävästi koiralle.
Järkyttävää, miten apulakin on lähes täynnänsä 7-11-vuotiaita koiruuksia, joista aina "joudutaan luopumaan muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi". Naurettavaa. Koira tulee siis aina kakkosena ja muutenkin tuntuu hassulta, että kaikkien elämäntilanteet muuttuu niin radikaalisti juuri kun koira on tullut hieman vanhemmaksi.
Olisi kiva tietää miten moni niistäkin ilmoittajista ottaa samantien uuden pennun, kun vanhasta on aika jättänyt... Kunpa sitä pystyisi jotenkin seuraamaan ja siihen puuttumaan.
Ei kun kysymys oli puoleltani ihan myönteisesti latautunut kysymys, laitoinkin että "lämmin ajatus". Minusta erittäin ihana ajatus, mutta ihan vain kiinnostuksesta olisin kuullut lisää ajatuksia tuosta.
Nimenomaan olen itsekin sitä mieltä, että vanhempaa koira ei tule pistää sivuun ja se on ihan selvä homma koiraihmiselle, että se rakas koira on rakasta (ellei rakkaampaa!) vanhempana. Ja on mainiota jos löytyy sitten ihmisiä, jotka haluavat auttaa niitä koiria, joille ei ole sattunut kunnon ihmistä osakseen ja haluavat päästä eroon vanhaksi käyneestä koirasta.
Itsellänikin on juuri vanha koira ja toivon vaan, että ukkeli on luonani kauan. Missään nimessä en haluaisi eroon tästä sovinisti/sabotoija/ketkusta. ;-)
Lyhyesti: ei ollut syyttävä kysymys vaan avoin "olisi kiinnostava kuulla lisää"-tyyppinen kysymys!
Minulla on vanha koira. Höpsähtänyt on, ja alkaa olla jotain muitakin pikkuvaivoja, kuten virtsankarkailua, joten ulos pitää päästä usein. Vanhetessaan on muuttunut aina vain enemmän seuraa tarvitsevaksi, ja minun poissaoloni aiheuttaa turvattomuutta. Kyllähän tämä tässä menee, kun ei tarvitse olla töissä, mutta kolmivuorotyön kanssa luulen, että on viisainta, että koira muuttaa sellaiseen paikkaan, missä sille on mahdollista antaa kaikki mitä se tarvitsee. Ja koska sellainen ennestään tuttu paikka koiralle jo on olemassa (lapsuudenkotini), niin valinta on oikeastaan aika helppo. Eläkeläiset, joilla riittää aikaa koiralle vastaan minä, jonka koti on aika hektinen ja levotonkin. Ihmisiä tulee ja menee, lapset metelöivät, joskus ei tahdo aika riittää jne... Eli minun mielestäni aan on koiralle parempi, että se saa viettää eläkepäivänsä sopivammissa olosuhteissa. Itse tietysti maksan kaikki kulut, ja hoidan lääkärit ym.
Ja on meille uusi koirakin tulossa. Tulisi joka tapauksessa. Ei tuon vanhuksen tilalle, mutta kun talossa on kaksi vanhaa koiraa, niin uudeksi harrastuskoiraksi kasvamaan.
On siis tilanteita, joissa koirasta luovutaan koiran parhaaksi eikä syyksi jää pelkkä vanhuus, mikä ei pelkkänä syynä ole ok syy. Tilannekohtaista niin.
Että tosiaan jos tietää koiran tarvitsevan muunlaisen ympäristön, enemmän aikaa ja rauhaa ja seuraa ja tietää hyvän kodin ja hyvät ihmiset tämän tarjoamiseen, niin ratkaisu voi olla ihan koiran parhaaksi.
Tosin yksi jokeritekijä tuossa jutussa on, että onko koiran parhaaksi, meinaan se että jos vanha koira on kiintynyt juuri niihin omiin ihmisiinsä, niin sille saattaa olla liikaa muuttaa uusien ihmisten luo, saattaa masentua ja kokea turvattomuutta - mutta aivan yksilökohtaista eli koirakohtaista. Ja jos koira on aiemmin tutustunut ihmisiin, joiden luo on muuttamassa ja jopa välillä viettänytkin aikaa heidän kodissaan kuten sukulaiskodissa voi olla, niin siirtymä uuteen kotiin voi olla helpompi asia - tuttuja ihmisiä jo heti siinä.
Tuota en aivan hoksannut, että siis missä kodissa on ne 2 vanhaa koiraa? Tämän yhden vanhan koiran lähdettyä luotanne, teille on vielä 2 senioria vai vanhempien kotona on seniorit? Riittääkö siihen aika, nuori koira vaatii taas sisäsiisteystumban läpikäynnin ja kasvatukset ynnä muut?
Tuntuuko teistä haikealta tämä koira-asia?
Meillä on siis itsellämme kaksi vanhaa koiraa, joista toisen kohdalla on tuo ongelma. Uusi koira on tilattu, mutta kyseistä astutustakaan ei ole tapahtunut, eli odottelemme, milloin saamme tuon koiran. Ajoissa olemme liikkeellä siksi, että rodun edustajaa on melko vähän saatavilla, ja emme halua tinkiä "laadusta", emmekä toisaalta myöskään halua tuontikoiraankaan mennä.
Meidän koiramme kohdalla nuo "uudet" ihmiset eivät ole uusia tuttavuuksia, vaan koirankin entinen koti on kyseessä. Eli, siis koiralle rakas ja tuttu paikka, ja sama pätee niihin ihmisiinkin. Ero ei olisi mikään lopullinen, koska asumme lähekkäin. Eli kyseessä on siis omat vanhempani, jonka luona käymme muutoinkin edelleen vähintään kerran viikossa. Ja lenkkeilymaastotkin pysyy ennallaan. Tuolla ei ole muita koiria.
Meille siis jäisi tänne yksi seniori, ei tosin yhtä vanha, eikä lainkaan höpsähtänyt. Hänelle ei tuota minkäänlaista vaikeutta pidemmätkään yksinolot, eikä ympäristön levottomuuskaan. Hänellä on oma paikkansa, johon itse hakeutuu rauhaansa, jos siltä tuntuu. Mutta tämä vanhempi ei osaa.
Tavallaan kyllä tuntuu haikealta, mutta jos en löydä työtä, jossa voin paremmin ja enemmän olla kotonani (esim. osa-aikatyö), niin tiedän, että koira ei voisi hyvin täällä, se kun on ansainnut sitä, että saa elää kiireetöntä, mutta samalla aktiivista ja seurallista elämää. Ja pelkään myös sitä, että liika yksinolo saa koiran dementoitumisen tahdin kiihtymään. Pohjimmiltaan koiran kanssa tulee toimia kuin vanhan ihmisenkin. Samat perustarpeet ja hoidon peruspilarit pätee tässäkin tapauksessa.
Ja uuden koiran tulon ajankohta on vielä auki, aiemmin kertomastani syystä :)
Piti jo aiemmin laittaa, että olipa kattava vastaus. :) Alkuun särähti vähän korvaan tuo "tilattu" ja "laadusta", mutta ne ovat vain sanoja, teillä kuitenkin hyvin inhimillisesti ajateltuna asiat ja koiran parhaaksi.
Ihannejuttu tuo, että koiralle löytyy läheltä (siis vielä ihan konkreettisesti läheltä) koti ja ihmiset ovat tuttuja niin koiralle kuin teille. Ja että lenkkimaastotkin säilyvät ennallaan, hyvä homma. Turvallisuuden tunne maksimoitu tilanteessa.
Ja voi hyvinkin olla noin, että liika yksinolo aiheuttaisi dementoitumisen kiihtymistä - virikkeitä ei pysty kehittämään omillaan.
Ei tarvinnut koira uutta vanhuudenkotia, vakava ja agressiivinen syöpä ehti ensin. Eli tämän esimerkin koira nukkuim pois tänään 22.4. Emäntänsä syliin, häntä viimeiseen asti heiluen... Vielä eilen leikki illalla lasten kanssa kuin ei mikään vialla olisikaan. Uskomatonta on koiran uskollisuus. Vain minulle näytti, että kaikki ei ole hyvin. Jas verikokeiden tulokset eivät jättäneet vaihtoehtoja. Koira siis sai nukkua pois ilman , että ehti kärsiä. Nyt vain on iso aukko elämässä. Mutta kodinvaihdolta säästyi.
Kyllä kyyneleet pistää silmään, heti katsoin omaa koiraa kuinka se häntää heilutti kun sitä katsoin. tiedän että ensi kesänä silläkin l'htö toiseen paikkaan koirien taivaaseen.
ikää silläkin 13 vuotta ja lonkat alkaa vaivaamaan :( kesän kun vielä saisi nauttia, niin
sitten olisi aika lähteä pois :)
Otan osaa... Paras ratkaisu tuo, ettei joutunut kärsimään. Ja viimeisen hetken aikana emännän sylissä. Kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista siinä, jos näin voi sanoa.
Voimia...
Ei ole tuo ajatus kaukana täältäkään, koirani on aika vanha ja sen ikää on verottanut autoimmuniteettisairaus, oli lähellä ettei ollut menoa tänä talvena. Kesä kuitenkin tulee.