Psykiatriset arviot ja moniammatilliset tiimit

Psykiatriset arviot ja moniammatilliset tiimit

Sosiaalitoimi toimii usein yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Se tuottaa lääkäreille asiakkaita, mutta myös lääkärin luona asiointi voi tuottaa lastensuojelun asiakkuuden. Nykypäivän toimintatapana on medikalisointi. Kaikki lapsessa lääketieteellistetään, vaikka mm. lapsen oikeuksien yleissopimus kieltää lapsen leimaamisen mielivaltaisesti sairaaksi. Onko yhteiskuntaamme pesiytynyt tuomioistuinjärjestelmän ohelle lastenpsykiatrinen tuomitsemisjärjestelmä?

Lastenpsykiatrien määrä on maassamme kansainvälisesti arvioiden huippuluokkaa. Kaikkea lapsessa ja perheessä arvioidaan lastenpsykiatrien voimin. Käytöshäiriöiset lapset toimitetaan lastenpsykiatrien tutkimuksiin.

Keskussairaaloidemme tutkimustavat ja -menetelmät tulee saattaa arvioinnin kohteeksi, kun lääkärit ovat katsoneet oikeudekseen antaa hoitosuosituksia, joilla lapsi sijoitetaan pitkäaikaisesti laitokseen tai hänen oikeuttaan tavata vanhempiaan ankarasti rajoitetaan.

Sen osalta totean, että ns. terapeuttisen sijoituksen suosittaminen on Suomen perustuslain 19.3 §:n julkiselle vallalle asettamien tavoitteiden vastainen, lastensuojelulain 2.1 §:n vastainen ja lastensuojelulain 9.1 §:n vastainen. Tällainen toiminta ja suositus ei ole myöskään lastensuojelulain 1 §:n hengen mukaista.

Nykypäivän huostaanottoihin liittyy miltei aina psykiatrinen lausunto, olipa lapsen käytöksen syy mikä tahansa. Sosiaalityöntekijät tuntevat suurta kiinnostusta erilaisiin terapioihin ja psykiatrisiin tutkimuksiin ja jopa määrittelevät itse lasten tai vanhempien terveydentilaa ja mielenterveyttä. On havaittavissa, että sosiaalityöntekijät haluavat

usein varmistaa huostaanoton lastenpsykiatrisilla lausunnoilla. Hallinto-oikeudet, joissa ei ole olemassa kriteereitä asiantuntijuudelle, hyväksyvät poikkeuksetta kaikenlaiset sosiaalitoimen hankkimat lausunnot.

Olen ollut läsnä neuvotteluissa päiväkodeissa, joissa sosiaalityöntekijä ehdottaa lastenpsykiatrista tutkimusta ”liian ujolle lapselle”. Eräässä tapauksessa terveyskeskuslääkäri kirjoitti lapselle lähetteen lastenpsykiatrisiin tutkimuksiin sosiaalityöntekijän puhelinsoiton perusteella ilman, että oli edes tavannut lasta. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijät kertovat odottavansa uuden lastensuojelulain voimaantuloa, koska se sisältää mahdollisuuden lasten tutkituttamiseen ilman vanhempien lupaa pyytämällä siihen hallinto-oikeudelta lupa. Tämä lainkohta uudessa laissa valjastaa hallinto-oikeudet hallinnon jatkeeksi eikä millään tavoin sovellu oikeusvaltioon, jossa on oltava riippumaton tuomioistuinlaitos.

Uusi lastensuojelulaki korostaa moniammatillisia tiimejä ja ns. asiantuntijoiden valtaa. Nämä moniammatilliset tiimit ovat jo vuosien ajan toimineet lapsia medikalisoiden ja luokitellen. Lasten asioita käsitellään salassapitosäännöksistä piittaamatta erilaisissa verkostoissa, tiimeissä, tukiryhmissä, koulujen oppilashuollossa ilman, että vanhemmat ovat niissä mukana tai edes ovat näistä tapaamisista tietoisia (vrt. liitteenä olevan anoreksianuoren tapaus). Tällä tavoin heikennetään vanhempien autonomiaa ja kasvatusvaltaa ja lisätään viranomaisvaltaa, kun suuntauksen tulisi tietysti olla päinvastainen. Näillä keinoin hyvinvointivaltio muuttuu pahoinvointi- ja kontrollivaltioksi.

Terveydenhuollon avohoitovaihtoehdot ovat jääneet kehittämättä, kun maamme psykoanalyyttisesti suuntautuneet lastenpsykiatrit ovat keskittyneet todistelemaan vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi esittäen ratkaisuksi lapsen erottamista perheestään. Moniammatillisessa työskentelyssä ei lopulta kukaan ota vastuuta lapsen tilanteesta ja hänestä annetusta lausunnosta.