Kertokaa mitä ihmettä voin tehdä. Ostin muutaman päivä sitten koiran pennun toisen koirani kaveriksi
jouduin antamaan pennun ensimmäiseksi yöksi siskolleni, koska vanhempi koira ei heti hyväksynyt pentua ja minulla ei ole eristämis mahdollisuutta ja muutenkin kello oli 21.00, kun tulimme kotiin uuden pennun kanssa, niin en viitsinyt heti stressata pentua vaan halusin, että se saa rauhoittua yhden yö ja seuraavana päivänä sitten saa tutustua kunnolla toiseen koiraani, mutta tämä yhden yö aikana siskoni kiintyi koiraan, eikä enään millään halunnut antaa pentua takaisin sanoen, että pentu on niin kiintynyt häneen ja vanhempi koirani ei sitä hyväksy yms..
Lopulta kävi kuitenkin, niin että koirani hyväksyi pennun, mutta jos pentu hyppii sen päälle, niin se murahtaa, mutta eiköhän sekin lopu, kun ovat jonkun aikaa eläneet yhdessä.
Ja kaikkein suurin ongelma on nyt siinä, että en saa pentua takaisin. Siskoni koko päivän kinusi koiraa itselleen ja näytti mieltään, jopa äitimme puolsi siskoani ja sanoi, että anna koira siskollesi, koska toinen
koirasi ei sitä hyväksy molemmat sitten aloittivat yhteis kuoron ja lopulta en enään jaksanut kuunella heitä, kun muutenkin oli paljon mietittävää töitäkään en saanut rauhassa tehdä. Huomasin siskostani ja äidistäni, että he eivät tykänneet siitä, että en koiraa antanut siskolleni ja halusin kuitenkin säilyttää välit hyvinä molempiin, koska he ovat muutenkin todella herkkä nokkaisia suuttumaan sanoin sitten siskolleni, että hyvä on anna pennusta sama summa mitä itse annoin (200€) siskoni antoi. Tämän jälkeen äitini, siskoni ja pentu lähtivät tampereelle ja tulevat huomenna.
Nyt olen tullut järkiini ja tajuan mitä olen tehnyt ja haluan pennun takaisin, mutta luultavasti näin ei käy, jos yhtään siskoani tunnen. Ja vaikka pennun saisinkin takaisin äitini ja siskoni aloittaisivat luultavasti
mykkä koulun minua kohtaa ja varmasti suuttuisivat minulle.
Soitin eilen äidilleni ja sanoin, että haluan pennun takaisin maksan rahat takaisin. Ja hän alkoi syyllistämään minua, että en voi tehdä niin koska siskoni niin tykkää pennusta ja on ostanut sille kaikkea sanoin siihen sitte, että pentu on minun olen sen itse ostanut jolloin äitini hiukan suutahti.
En jaksanut kinastella hänen kanssaan vaan löin puhelimen kiinni.
Eilen illalla siskoni soitti ja sanoi, että olenko puhunut niin että otan pennun takaisin sanoin kyllä olen sanonut ja siskoni sanoi, että hän ei anna pentua takaisin koska on maksanut siitä. Sanoin kyllä että
annan rahat takaisin. Enkä alkanut hänenkään kanssa kinastella puhelimessa vaan tarvitsen sitten
kinastelu voimaa lauantaina kasvotusten
Kertokaa onko minulla mitään oikeutta edes pyytää pentua takaisin?
Tunnen siskoni ja hetken huuman jälkeen koiran hoito jää taka alalle (niin kävi myös hänen entisen
koiran kanssa jonka äitimme sitte joutui hoitamaan) sanoin äidilleni, että tunnet kyllä tyttösi hän ei kauaa koiraa hoida, niin äiti sanoi että kyllä hän sitten hoitaa sen, mutta tähän en itse suostu.
Haluan pennun takaisin, mutta haluaisin myös säilyttää hyvät välit siskooni ja äitiini.
Mitä ihmettä teen :(
jouduin antamaan pennun ensimmäiseksi yöksi siskolleni, koska vanhempi koira ei heti hyväksynyt pentua ja minulla ei ole eristämis mahdollisuutta ja muutenkin kello oli 21.00, kun tulimme kotiin uuden pennun kanssa, niin en viitsinyt heti stressata pentua vaan halusin, että se saa rauhoittua yhden yö ja seuraavana päivänä sitten saa tutustua kunnolla toiseen koiraani, mutta tämä yhden yö aikana siskoni kiintyi koiraan, eikä enään millään halunnut antaa pentua takaisin sanoen, että pentu on niin kiintynyt häneen ja vanhempi koirani ei sitä hyväksy yms..
Lopulta kävi kuitenkin, niin että koirani hyväksyi pennun, mutta jos pentu hyppii sen päälle, niin se murahtaa, mutta eiköhän sekin lopu, kun ovat jonkun aikaa eläneet yhdessä.
Ja kaikkein suurin ongelma on nyt siinä, että en saa pentua takaisin. Siskoni koko päivän kinusi koiraa itselleen ja näytti mieltään, jopa äitimme puolsi siskoani ja sanoi, että anna koira siskollesi, koska toinen
koirasi ei sitä hyväksy molemmat sitten aloittivat yhteis kuoron ja lopulta en enään jaksanut kuunella heitä, kun muutenkin oli paljon mietittävää töitäkään en saanut rauhassa tehdä. Huomasin siskostani ja äidistäni, että he eivät tykänneet siitä, että en koiraa antanut siskolleni ja halusin kuitenkin säilyttää välit hyvinä molempiin, koska he ovat muutenkin todella herkkä nokkaisia suuttumaan sanoin sitten siskolleni, että hyvä on anna pennusta sama summa mitä itse annoin (200€) siskoni antoi. Tämän jälkeen äitini, siskoni ja pentu lähtivät tampereelle ja tulevat huomenna.
Nyt olen tullut järkiini ja tajuan mitä olen tehnyt ja haluan pennun takaisin, mutta luultavasti näin ei käy, jos yhtään siskoani tunnen. Ja vaikka pennun saisinkin takaisin äitini ja siskoni aloittaisivat luultavasti
mykkä koulun minua kohtaa ja varmasti suuttuisivat minulle.
Soitin eilen äidilleni ja sanoin, että haluan pennun takaisin maksan rahat takaisin. Ja hän alkoi syyllistämään minua, että en voi tehdä niin koska siskoni niin tykkää pennusta ja on ostanut sille kaikkea sanoin siihen sitte, että pentu on minun olen sen itse ostanut jolloin äitini hiukan suutahti.
En jaksanut kinastella hänen kanssaan vaan löin puhelimen kiinni.
Eilen illalla siskoni soitti ja sanoi, että olenko puhunut niin että otan pennun takaisin sanoin kyllä olen sanonut ja siskoni sanoi, että hän ei anna pentua takaisin koska on maksanut siitä. Sanoin kyllä että
annan rahat takaisin. Enkä alkanut hänenkään kanssa kinastella puhelimessa vaan tarvitsen sitten
kinastelu voimaa lauantaina kasvotusten
Kertokaa onko minulla mitään oikeutta edes pyytää pentua takaisin?
Tunnen siskoni ja hetken huuman jälkeen koiran hoito jää taka alalle (niin kävi myös hänen entisen
koiran kanssa jonka äitimme sitte joutui hoitamaan) sanoin äidilleni, että tunnet kyllä tyttösi hän ei kauaa koiraa hoida, niin äiti sanoi että kyllä hän sitten hoitaa sen, mutta tähän en itse suostu.
Haluan pennun takaisin, mutta haluaisin myös säilyttää hyvät välit siskooni ja äitiini.
Mitä ihmettä teen :(
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse kyllä olisin pennun pitänyt ja ihan sama mitä perhe olisi ajatellut .Ei se ole mikään perhe jos noin tekee . Eiköhän ainakin äitisi joka käsittääkseni on aikuinen ihminen olisi jossain vaiheessa tullut järkiinsä ,mikään kun ei muuta sitä tosiasiaa että sinäkin olet hänen tyttärensä .
Mutta nythän sinä olet teknisesti myynyt koiran heille joten mahdollisuuksia sinulla ei ole koiraa takaisin saada ...ellet sitten tehnyt alkuperäisen myyjän kanssa sopimusta koirankaupasta missä sinut on merkitty koiran omistajaksi .
Itse en kyllä tuollaisen tempun jälkeen juuri huutelisi perään vaikka olisi kuinka perhettä . Meidän perheessä ei kyllä tuollaista tapahtuisikaan että paha tietenkin mennä sanomaan . Eiköhän ne sen koiran sinulle lykkää takaisin kuin se tulee pahimpaan murkkuikään ...toivottovasti on uros ja mielellään iso . Sinun koirasi ei vaan siinä vaiheessa enää sitä välttämättä hyväksy .
provoilemaan. Nyt on pitkäperjantai, eikö sulla oikeasti ole muuta tekemistä..
tuo nyt minun mielestäni kauheesti provolta vaikuttanu.
Sinuna ottaisin pennun takaisin. Kyllä ne siitä jossain vaiheessa leppyy ja tajuavat, että ovat olleet lapsellisia. Voivathan äiti ja siskosi ottaa oman pennun jos kerran he ovat sitä mieltä, että siskosi pystyy koiraa hoitamaan.
Viesti provolta vaikuta. Omasi enemmänkin
viestistäsi. Mutta mietipä onko työssäkäyvän aikuisen miellytettävä omaa äitiään ja siskoaan ja varottava suututtamasta heitä?? Ja hirveätä suotamista ja huopaamista koiran pennun kanssa; annan pois, eikun haluankin takaisin. Ei varmaan silloin kannata ottaa pentua jos noin epävarmaa on. KAikkien noiden seikkojen valossa toivin tosiaan että kyseessä on PROVO!!
Toivoisinkin että olisin provoilumielessä viestini kirjoittanut, mutta todellakin tämä on täyttä totta ja jos yhtään tuntisit minkälainen äitini ja siskoni osaavat olla, niin et olisi kirjoittanut viestiäsi.
Lopetin vähän aika sitten puhelun äitini kanssa. Hän yritti vaikka millä, että olisin luopunut ajatuksesta
ottaa pentu takaisin. Hän jopa kehtasi sanoa, että pentu on niin kovin arka, että minun pitäisi olla koko ajan vahtimassa, että toinen koirani ei mene sen lähelle ja säikytä sitä.
Pentu ei todellakaan ole arka vaan paremminkin hyvin uskalias pieneksi pennuksi.
Siksi varon suututtamasta heitä, koska en halua olla kenenkään kanssa viha väleissä.
Noin. vuosi sitten löin välit poikki molempiin pariksi kuukaudeksi ja se ei todellakaan ollut
mukavaa aikaa, mutta pakko mikä pakko. Tämän vuoksi haluan säilyttää hyvät välit molempiin
ja todellakin äitini käyttäytyy välillä kuin joku teini ikäinen.
Muutenkin siskoni ja veljeni ovat hänen silmäteriään ja minä isäni joka asuu muualla ja on sairas
niin en aina häntäkään voi väsyttää kaikilla ongelmillani. Siksi kysyinkin täältä, että mitä voin
tehdä.
ps. toivon vain asiallisia vastauksia, että noi tommoset viestit jotka väittää minun
provoilevan voi jättää suosiolla pois.
pps. pentu on pieni rotuinen koira siksi he sen haluavat, jos olisin ottanut isompi
rotuisen pennun, niin tälläistä ongelmaa ei olisi.
Tämä ei todellakaan ole mikään asiaton vastaus. Aikuinen ihminen osaa asettaa toisille aikuisille rajat, eikä hänen tarvitse miellyttää muita ihmisiä. Normaalia ei tietenkään ole myöskään se, että "tahtoo" laittaa välit poikki aina ja joka välissä, mutta kyllä sinun pitää vaatia itsellesi kunnioitusta sen verran etteivät läheisesi sinua tuolla lailla pompottele. Kuinka luulet pärjääväsi vieraille ihmisille (hyväksikäyttäjiä kun löytyy) jos et pärjää/ osaa sanoa EI edes läheisillesi??? Opettele sanomaan Ei ja pitämään puolesi!! Kukaan muukaan ei elämässä ole puoliasi pitämässä! Sanot, että otat koiran takaisin, koska itsellesi sen ostit ja että teit virheen, kun edes annoit heille periksi alun perinkään. Aseta omat rajasi. Huomaat, että äitisi ja siskosi alkavat kunnioittaa sinua, kun pidät puolesi, etkä suostu kenenkään kynnysmatoksi. Huomaat myös, että äitisi teinimäinen käytös loppuu kun osoitat ettet sitä aio sietää.
Vain osta itsellesi uutta pentua. Ja that´s it! Kaikkihan ne on suloisia. Ongelma ratkaistu
sait rahat ja that´s it! Et voi enää perua kauppaa kun paskat on jo housuissa! Ihan sama, kun möisin auton ja huomenna katuisin. Turhaa enää valitat, mitäs myit? Olisit miettinyt etukäteen ja vaikka yön yli?
Osta uusi... Kuten jo joku mainitsikin!
Älä osta/ota uutta pentua. Kasva itse ensin aikuiseksi. Pennun kannalta on tosi väärin, että se on joutunut olemaan tuollaisten teinix-tyyppisten ihmisten heittopussina ja kiistakapulana. Jos kerran hankit itsellesi koiran, se on sinun koirasi, perheenjäsenesi, eikä sen kanssa luovuteta.
Olet jo osoittanut kykysi sitoutua koiraan (sinullahan on siis jo ennestään vanhempi koira), mutta henkistä kasvua tarvitaan jotta asenteesi muuttuisi siten ettei mikään eläin enää joutuisi tuommoisen riepotuksen kynsiin.
Samat neuvot siskollesi ja äidillesi.
noilla jollain menee vähän yli.
Jos äidilläsi ja siskollasi on tippakaan tunteita ja välittävät muista ihmisistä niin kyllä heidän pitäisi antaa koira takaisin sinulle.
Mielestäni sinun pitäisi vain hankkia koira itsellesi.
Kuinka voikin olla noin typeriä ihmisä (niinkun äitisi ja siskosi) mun mielestä sulla on oikeus ottaa koira takasin,tekihän siskosikin sulle samanlailla! Mä tekisin tälleen että menisin siskon luokse kylään ja yksinkertaisesti ottaisin pennun mukaani,sanoi sun äiti ja sisko ties mitä ja jätät rahat vaikka pöydälle.
tsemppiiiii...
että ostat huomenna itselles uuden koiran että siinähän nyt hoidatte sitten tätä omaanne seuraavat 15 vuotta. Et kertonut ikääsi mutta jos vain suinkin voit niin katkaise välit ainakin tilapäisesti sillä äitisi on täysi ääliö. Älä hanki koiraa ihan vielä odota jos kyllästyvät ja palauttavat. Älä pidä mitään yhteyttä nyt. Äitisi ei ole sellainen niinkuin äidin kuuluu. Olen itsekin äiti enkä lapselleni tuollaista tekisi.
Hankit koiran takaisin. Sua painostettiin luopumaan siitä, joka oli väärin tehty. Jos sun sisko ja äiti ei suostu antamaan koiraa takaisin, niin kysy poliisilta mitä sun kannattaisi tehdä. Luulen että laki on sun puolella, koska sua on selvästi painostettu.
Sun sisko ja äiti on ehkä vähän kipeitä, sun kannattaa varmaan tulevaisuudessa koittaa pitää niihin vähän etäisyyttä. Narsisteilta vaikuttavat tuon tarinan pohjalta.. :( Oon pahoillani sun puolesta että joudut kestämään tuollaista omilta perheenjäseniltäsi.
Tsemppiä! Pysyt vaan lujana tässä asiassa!
Sain pennun takaisin lauantaina aluks sisko suuttu tosi paljon, eikä puhunu mulle mitää, mutta seuraavana aamuna oli jo oven takana tulossa pentua kattomaan. Välillä kyllä kuulen äidiltä kettuilua tyyliin. kato nyt kuinka se on marin perään ja jos pentu on pihassa vapaana ja sisko ja äiti sattuu siihen kanssa, niin äiti sanoo siskolle, että mari käveleppäs tonne päin niin katotaan lähteekö sun perään kävelee.
Siis toi on niin ärsyttävää, mutta kestän sen, koska sain pennun takaisin.
Siskokin on muuten ihan normaali itsensä paitsi, että nyt se ei huomaa ollenkaan enää tätä
vanhempaa koiraani ja aina ennen se leikki sen kanssa ja silitteli nyt se vaan haukkuu sitä ja huomio vaan pennun mikä on taas väärin vanhempaa koiraani kohtaan, koska se aina odottaa että millon leikitään, kun se näkee siskoni.
Serkkuni sanoi asiasta siskolleni ja tämä vain sanoi, että koirani voi hypätä kaivoon ja rapsutteli vaan pentua. Onko tämä jotakin mielen näytöstä tai vastaavaa?
Mutta ihan sama en välitä pääasia oli, että sain pennun takaisin. :)
jo vaatimaan, että siskosi pitää leikkiä myös toisen koirasi kanssa?
"Siskokin on muuten ihan normaali itsensä paitsi, että nyt se ei huomaa ollenkaan enää tätä
vanhempaa koiraani ja aina ennen se leikki sen kanssa ja silitteli nyt se vaan haukkuu sitä ja huomio vaan pennun mikä on taas väärin vanhempaa koiraani kohtaan, koska se aina odottaa että millon leikitään, kun se näkee siskoni."
Leikki itse koiriesi kanssa, äläkä syyllistä muita! Huomaa kyllä, että äitisi on taas antanut periksi kun olet vähänkään marissut koiraa itsellesi ja nyt niitä on jo kaksi? Sääliksi käy koiraparkoja... Heitteille jäävät, kunhan sinäkin 13v joskus täytät!
siskosi haluaa osoittaa mieltään ja äitisi samoin..hyvä että pidit pintasi painostuksesta huolimatta..taidat olla ns, kiltin tytön syndroomainen että annat muiden jyrätä ylitsesi.
Kyllä tilanne rauhottuu kun aikaa kuluu ja jos ei parempi ottaa ásia uusiksi käsittelyyn ja sanot suoraan miltä sinusta tuntui ja miksi halusit koiran takaisin etc..sinun täytyy ottaa myös oma tilasi ja näpäyttää jos tarve tulee..ja ole aikuinen äläkä selittele liikaa..en tiedä ikääsi mut mut..
jos äitisi nälvii niin sano vastaukseksi että toki menee Marin perään kun tykkää Marista ja on hänen kanssaan touhunnut. eli toteat jos on totta että niinpä ja jos ei totta sano kantasi..silloin on vaikea takertua menee terä ivailulta..kun puhuu avoimesti asiallisesti ja rehellisesti..ja ennen kaikkea vahvasti.
pentusi toimiin sinulle hyvänä opettajana miten asioita pitää hoitaa- ota hyvä ihminen tilasi äläkä jää jalkoihin :)
minkäikäinen olet?
10-11 iältään.
Sanot perheellesi, että omapahan on murheesi, jos koirastasi kasvaa aggressiivinen toisen koiran käytöstapausten seurauksena.
...oikeen tiennyt mitä teit. Oliko koiranhankinta itsellesikin hetken mielijohde ! En voisi kuvitella omalle kohdalleni kyseisenlaista tilannetta.
jos oma äitini olis tuollanen oisin katkassu välit jo aikoja sitte...hanki ns. oma perhe. esim kavereista. meillä ainaki niin.
toivottavasti siskosi joskus tajuaa että on vaan pelkkä pilalle lellitty pentu, vaikket vanha taida olla itsekkään..