Tässä oli puitu ällöintä ruokaa, olihan tuolla monta makua ja mieltä. Tuli mieleeni, että mikä mahtaisi olla ihan parasta suuhunpantavaa? Minulla on monia herkkuja, nyt tulee ensin mieleen yksi harvinainen, jota nykyisin niin harvoin saa eli uunijuusto(siis ternimaidosta valmistettu). Asettaisin sen ykkösherkukseni!
Herkullisin ruoka?
suussa sulaa
56670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
mutta ternimaitoa tai "uutta maitoa" ei ole saatavilla. Mummulassa mumma niitä juustoja paistoi, kun lehmä oli poikinut, eli ei sielläkään jokapäiväinen ruoka. Harvoin ne kaikki lehmät yhtäaikaa ummessa on.
Kaupasta voi ostaa leipäjuustoa ja se on tehty tavallisesta pastöroidusta maidosta. Nyt siitäkin on kevytversio; 17%:a rasvaa, sama kuin vettä joisi. En ymmärrä tätä kevyt-tai kevyenkevyt hysteriaa.
Mitä enemmän tuotteessa on alkuperäistä raaka-ainetta ja mitä vähemmän e-merkkisiä ainesosia, niin sitä terveellisempää.
Sori, poikkesin aiheesta. Lähtee luudalla karkuun kohti kyöpelinvuorta, tsauuuu.
Mikä olisi herkullisinta ruokaa, vaikea sanoa kun on niin monta herkkuruokaa.
Hapankaurakiisseliä ei saa mistään. Ehkä Karjalasta jostain perinneruokapäiviltä saattais saada, muttei mistään muualta täältä suomesta. Se on niin hövyttömän hyvää, niin mun suusta. Harva karjalainenkaan osaa sitä syödä.
Mut löytyykö palstalaisista sellaista karjalaista, joka ymmärtää HAPANKAURAKIISSELIN perään ja osaa sitä tehdä ja syödä?
Nyt kyllä laitan hapankaurakiisselin tulemaan. Se pitää hapattaa joten ie valmistu tälle päivälle.
Mielestäni ei ole vaivannäön arvoista.
Iltaruskoni lämpö ei edes pidä siitä.
Valmistuminen päiväksi!
Ehtii hyvin hapata vielä
on hyvää silloin kun on nälkä. Syön harvoin lihaa, mutta huomenna meillä tarjotaan särää. Olosuhteiden pakosta paistan sen kivikulhossa ja hyvää siitä tulee siinäkin. Jälkkäriksi tarjoan lakkoja ja juustoa kahvin kera, koska mämmi on liian tuhtia särän jälkeen. Pidän mämmistä, mutta syön sitä sitten erikseen. Minäkin pidän ternijuustosta ja saankin sitä aina joskus, kun on suhteita lehmätilohin. Jäämeren turska, rautu ja monet muut kalat sekä mäti ja kuningasravut ovat kyllä parhaasta päästä.
Karjalanpaisti ja siskonmakkarakeitto.
Eipä ole sen voittanutta. Mutta on aika tuhtia evästä, on pidettävä tolkku kun syö, ettei syö mahaansa kipeäksi. Ja toinen herkku on ruismarjapuuro, puolukoista.
Oi, ei ole lanttukukon voittanutta.
mutta juustonaksut on ihan kirjaimellisesti suussasulava herkku. Pitkillä ajomatkoilla kuittaan aterian melkein aina juustonaksuilla. Usein olen katsellut taukopaikkojen värikuvia ruoka-annoksista, mikään ei oikein nappaa, joten kurvaan myymälän puolelle hakemaan juustonaksuja ja jatkan matkaa. Perille päästyä on sitten sopiva janokin...
Parhaasta päästä on myös karkea ruisnäkkäri voilla (jos on) voideltuna, päällä viipaloitua, tähteeksi jäänyttä keitettyä perunaa (vähintään huoneenlämpöistä!), vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Silliäkin joskus laitan (harvoin on).
Herkkuja olisi paljonkin, nämä nyt olivat niitä useimmiten syömiäni herkkuja.
Mämmistäkin tykkään, sinällään tai maidon kanssa. En ymmärrä, miksi jotkut eivät pidä mämmistä sen ulkonäön takia. Minusta se on hienon näköistä, harvassa ruoassa on niin voimakas tumma väri.
Karjalainen sienikeitto: suolasieniä, perunoita, (sipulia), vettä ja maitoa sekä käristettyjä sianlihansiipaleita, sekaan vähän ohraryynejä, on myös oikein hyvä, joskin harvinainen ruoka. En tiedä sitä muualla tehdyn kuin lapsuuden kodissani.
Toinen lapsuuskodissa tehty ruoka josta pidin, on hapankiisseli. Ruisleipätaikinan juuresta tehty, käsittääkseni sakeuttamiseksi lie laitettu perunajauhoa?
Itsekin voisi tehdä myös punajuurikastiketta, eli punajuuria, kaiten sipulia, vehnäjauhoa, maitoa . On halpa ja hyvä ruoka, lapsuuskodissani tehtiin melko usein.
Missä päin karjalaa tuota hapankiisseliä oli? Minä olen törmännyt vain hapankaurakiisseliin, joka tuolle hellalla parastaikaa happanee.
kiisselit ovat minulle aivan vieraita, enkä taida innostua niitä laittamaan. Karjalainen sienikeitto on minulle uusi sekin, mutta olen joskus johonkin minestronen tapaiseen laittanut vähäiseksi jääneen sienisaaliin.
Punajuurikastiketta olen lapsuudenkodissani syönyt, siinä oli vähän lihaa seassa. Me lapset emme oikein pitäneet siitä, nyt voisin pitääkin. Ehkä kokeilen piakkoin.
Voi taivahan vallat, että oli hyvää se hapan kaurakiisseli. Taas tekee mieli, joten tänään syön vain sitä, ja loput laitan pakasteeseen kerta-pari annosrasioihin, jotka sitten voin kuumentaa.
Leipäjuustoa ei kotona tehty, joten olen oppinut sen käytön myöhäisheränneenä. Aaaah: leipäjuustoa lämmitettynä, lakkahilloa ja JOS vielä olisi kunnon kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna siihen päälle niin vautsi!
Täällä joku mainitsi ruispuolukkapuuron. Meillä kotona se tehtiin niin että hellalla ensin keitettiin ja haudutettiin ruispuuto, jonka sekaan ennen uunin jälkilämpöön laittamista lisättiin puolukkasurvos. Ruoka tunnettiin meillä tikkutöllönä. Vähemmän kaunista ruokaa - niinkuin mämmikin - mutta tosi hyvää maidon (ja ehkä vielä sokerin) kanssa. Maistui myös kylmänä; jämät hävisi ruokakomerosta alta aikayksikön kun me nuoret aamuyöllä tansseista palattiin ...
Vieläpä mainitsisin lammaskaalin sekä kaalikääryleet puolukkasurvoksen kera. Miksiköhän niin monet kaihtavat kaaliruokia nykyisin?
Ai, et teilläin tehtiin imellyspuuroo, elikkä tuo on sitä, kun ruispuuro imellytetään, imellytetty puolukkapuuro. Hyvvee kuin mikä, vuan ei sitä ennää tuu tehyksi, kun se pelekkä ruispuolukkapuurokiin on mahottoman hyvvee, kun tuoreista ruisjauhoesta tekköö ja vatkoo sen vaahoksi.
Kaikki hyvintehty, ammattitaidolla, ruoka on herkullista, paitsi Janssonin kiusaus. :)
Ei ole limppejä eikä lumppeja, jos ei ole niin tarkoitus olla. Ihmeellistä, että aikuisten pitää valittaa, ei tässä ketjussa, vaan tuossa toisessa. Olisipa nälänhätä????
hyvää, kun se on tehty hyvin ja - on tarpeeksi nälkä :)
En tosiaankaan osaa nimetä yhtä enkä kahtakaan parhaaksi..
Uudet perunat kananmunakastikkeella ja silliä ja sipulia paljon. Herahtipa vesi kielelle!
Valmiisiin siansuoliin kotona tehdyt verimakkarat oikean voin kera. Mitään muuta vikaa ei ruoassa ole, kuin ettei muuta tule syödyksi niin kauan kuin makkaroita riittää. Suurustettua lintukeittoa - meillä päin lintuvelliä - en ole saanut vuosiin, enkä mahda aivan heti saadakaan, kun maalintukanta on täälläpäin aallonpohjassa eikä minulla ole koiraa. Harvinaisuutensa vuoksi lintuvelli voittaisi verimakkaratkin. Poron kuivaliha on sekin parhaasta päästä.
Aika lihavoittoisia ovat siis herkkuruokani.
Voi, kerran kesässä NÄPPIPOTATTI, siis uuvet potut voin kanssa, silliä, verskiä ruisleipee ja piimee, siittä ei herkku parane. Mutta voe taevahan talikynttilät, miten siittä tuloo kipiäksi. Kaks päivee suapi kärsii ruokakrapulata syönnin perästä
, kuin verimakkaroita, - eipä ole tullut syötyäkään, - eikä lihavellejä sun muita kuivalihakeittoja, eivät kuulu tämän puolen perinneruokiin. Eilen oli tyttöjen kanssa puhetta särästä, kuulemma hirmuisen hyvää, vaikka niin yksinkertainen resepti..perunaa ja lampaanlihaan samaan "pataan" ja uuniin puoleksi vuorokautta..ja siinä se yksinkartaisuudessaan.
Tuo särä. Haudutetut liharuoat ovat erityisen hyviä. Söin kerran Turkissa uunissa tuntikausia haudutettua kebabia, ja se oli herkullista. Muutenkin pidän lampaasta, enkä ymmärrä puheita hikilihasta. Varmaan taitamaton teurastaja on siirtänyt villoista maun lihaan.
mukaan särä valmistetaan koivukaukalossa. Minä olen valmistanut kiviastiassa, mutta nyt vävyni lupasi veistää minulle oikean särä-kaukalon. En muista itse erityisempiä makueroja huomanneeni, olipa valmistusastia kumpi hyvänsä. Tietenkin vertailun pitäisi tapahtua saman ruokailun aikana. Hyvin maistui myös pääsiäisenä.
että särä tuotiin pöytään puukaukalossa, jossa se oli haudutettukin, unehtui mainita - kai oleellisin. :)
sanoit. Kaikki on hyvää, kun on itse tehnyt ja vieläpä hyvistä aineista. Ei tuu lisäaineksia, kuten kaupan valmiissa eineissä on roppakaupalla.
Jotenkin tuo vatsa alkaa vieroksumaan liian pippuroitua, yrtitettyä ruokaa, niin ettei sen aineksen maku, mitä siinä pitäisi olla, tule juurikaan esiin ja sitten närästää. Liian happosia, etikkaliemiin sekoitettuja koitan välttää.
kyllä kun oikein tehdään rössypotut niin sitä syö vaikka ei olisi nälkäkään.
Siihen ei saa mitään vihanneksia laittaa niin kuin joskus näkee laitettavan , ainoastaan sipulia makunsa mukaan.
Minä rakastan raakana paistettuja perunoita, eli perunat siivutetaan ranskanperunasiivuterällä tai kuutioidaan, ja laitetaan pannuun raakana öljyyn ruskistumaan. Puolivälissä tujautetaan rutosti sipulimursketta ja valkosipulia sekä ruususuolaa. Ai et on hyvää, ja kohta sit nukuttaa juuttaasti.
Hyvää hyvintehtyinä. Rössypotut ovat lähes kuin lihapotut, jossa lihan sijasta on rössyä, veripalttua.
Perunoita, vettä, vähän silavaista sianlihaa kirrattuna, sipulia, ja suolaa, ja rössyä. Helppoa ja hyvää.
Lyhyesti sanottuna, tirripaisti ehdottoman tuoreiden perunapiirakoiden kera!
Vaikeutena on hyvän ja paksusilavaisen kyljen saanti.
Nykyiset kylkisiivut saavat pannulla kumimaisia ominaisuuksia.
Perunalaatikko ilman silakoita.
juusto- eli ternimaidosta tänään uunijuustoa, - että oli pitkästä aikaa hyvvee kanelin ja sokerin kanssa syötiin..nam.
P.s tyttäreni asuu maatilojen "keskellä".., ja lahjoitti naapurusten tuomisista meillekin 3 litraa..- siunatut lapset. :)
Kyllä kateeksi käy..kaupunkilainen pääsee harvoin noille apajille..ajai..ajai jai...
teillon muut lystit :))
matikkasopan voittanutta
Mun herkkua on silakat missä muodossa tahansa,mutta etikka-mausteliemessä lionneena ne ovat suuuuuuurenmoisia!
Helppo homma,ekaks etikka ja vesi ja silakat siihen,yöksi jääkaappiin,seur pvänä keitetään mausteliemi,johon tulee myös etikkaa,sokeria,suolaa,punasipulia,pippureita,laakerinlehtiä,porkkana viipaleita.
Liemi jäähdytetään ja silakat siihen uudelleen vrk:ksi jääkaappiin,ja sitten vaan herkuttelemaan,nam!
Taidampa lähteä tästä halliin...
Valmistin juuri vakio leivänpäälismössön.
0,5kg vähärasvaista raejuustoa
2 kpl keitettyä kananmunaa
pari valkosipulin kynttä
yksi pieni keltasipuli tai ison puolikas
rkl sinappia (mieluummindijon hunaja)
rkl pippuri bonjour cuisinea
Lisukkeet hienoksi silpuksi ja mössö sekaisin.
Ruisleivän päälle.
mutta jos hieman vähemmän sipulia, valkosipuli pois kokonaan (muihin pöperöihin), tavallinen dijon, munista keltuaiset pois, ehkä jotain pientä pikanttia makua jostain mitä sattuu kotona olemaan.
Pakko ruveta tekemään, ihan tuli vesi kielelle.
Eipä taida Lassen resepti itseään tuntea, jos kaikki nuo pitää ensteks karsia sun makumaailmasi mukaan. Mutta miksi? Sipulithan on just sitä makua antamassa ja keltuaiset noin isoon määrään mahtuvat kyllä ilman kolesterolin pelkoa ja halkaiseppas vielä sinapistakin makua poes. Oletko hiusten halkoja?? Lassen hyvän reseptin kyllä talletan, sinun heitän unholaan.
Lassen resepti on hyvä. Keltuaiset otan pois, koska käytän niin paljon edullista ja nopeasti kypsyvää kananmunaa (proteiinin saantini on suurelta osin sen ja maitotuotteiden varassa), että siitä on tullut rutiini. Tavallista dijonsinappia minulla on aina kotona, muuta pitäisi lähteä erikseen hakemaan. Sipuliasiat nyt vain ovat makuasioita nekin, eikö vain. Minulla on tällä hetkellä vain punasipulia kotona, sitä mielestäni riitti vähempi määrä. Onkohan raejuustoni mielestäsi sopivaa, minulla oli kotona vain sellaista pienirakeisempaa sorttia? Notkistamiseen ja sitomiseen jouduin laittamaan rahkaa. Poikkeuksellisesti on kermaa kotona, sillä vähän pehmensin makua. Ruisleipänikin on näkkäriä.
Aikaisemmin mösäsin mukaan myös sinihomejuustoa mutta jätin sen pois turhan rasvaisena.
Todellinen syy oli se että kun murentelin osan sinihomeesta mössöön niin, heikosta luonteestani johtuen, popsin lopun sinihomeen suihini sellaisenaan tai joskus sijoitin sen alle hieman ruisleipää.
Hunaja Dijon siksi että se hieman taittaa valkoviinitilkan ( unohtui mainita ) terävyyttä.
Nykyisillä sapuskoilla ja elämäntavalla kolestrolini oli viimeeksi kok.4,7 / HDL 2,06 / Trigly 0,58 joten en murehdi muutamaa keltuaista.
Anaboliprosessissa kolestroli on välttämätöntä!
Käyttäisin mieluummin hienompirakeista mutta tämä arkirae ( 12% protskua 16:a asemesta ) vaan sattuu olemaan halvinta.
Minun täytyy seuraavan kerran kokeilla rahkaa kyytipoikana.
Protskusta ylipäätään.
Arvioin päivätarpeekseni 150 - 200g / netto. Huiliviikoilla noin puolet tuosta.
Rasvatonta maitoa 1 - 1,5l / päivä, lisäksi kirnupiimää.
Tuota mössöä 1kg/viikko
Munia mössössä 4kpl + muutama lisäksi
Lihaa joka päivä
Normaalia sekaravintoa niukahkosti, paitsi raakana + hedelmiä.
Varmuuden vuoksi 82% protskujauhetta tarpeen mukaan.
Alkoholista kun olen pysynyt erossa niin ei ole kihtikään päässyt yllättämään.
Rentoutusjaksoina vähennän valkuaista.
Olen tehnyt tästä välttämättömyydestä itselleni hyveen.
Nuorena ei tarvinnut välittää.
Nyt olen riivatun kiinnostunut elimistöni toiminnoista ja tuntemuksistani.
Mielestäni se on myös huomaavaisuutta kumppania kohtaan.
Sairastelevan, hoivattavan sekundaukon asemesta kaverina on täysipainoinen ja -päinen äijä.
Vaimo sanoo ettei hänen tarvitse kehua minua. Pidän kuulemma itse siitä huolen, estottomasti!
Kyllä ihan huippuherkkuruokaa on maksapihvit. Naudan-tai vasikanmaksa viipaleet pyöräytän ruisjauho-suolaseoksessa. Paistan nopeasti molemmin puolin ja ruskistan runsaasti sipulirenkaita pihvien päälle. Joskus ripsautan hieman kermaa päälle, mutta se ei ole välttämätöntä. Puolukkasurvosta ja perunamuussia kyytipojiksi.
tuon muikkukukon maistuvan, kunhan se muhii tuolla uunissa iltaan :)
Uskon vakaasti pienistä ahvenista reilun silavan kera tehdyn kukon paremmuuteen!
Pakko uskoa kun ajattelen sitä työmäärää.
Mutta aivan oikeasti, maistuu suussani hyvälle, siloin harvoin kun sitä pöytään viitsii väsätä.
Riippuu myös lankomiehen pilkkiuutteruudesta.
Itse en kalasta mutta tilaisuuden tullen, kerran talvessa näpertelen kukon.
Teen pötkymallin poikkeuksena tavanomaisesta pyöreästä.
Tietenkin syön muikkukukon mutta tekemisessä ei ole samaa hohtoa kuin ahvenista.
on ehdottomasti makujaan paras, tässä vaan nyt niitä ei satu olemaan.
Pilkkikelitkin on jo ohi tältä talvelta ohi, eikä tuo meijjän kalamies kykene enää kylmässä kököttelemään, eikä muutenkaan, - onneksi on noita kalastuksesta innostuneita naapureita. :)
P.s. kyllähän ne näpit on auki kun jonkun muovikassillisen ahvenia perkaa :/, mutta mitäs sitä ei hyvän perrään..
Ei kai itsetehty kotiruoka ole koskaan "ällöä" jos siihen hiukan viitsii panostaa... "Laiska kokki" pilaa hyvätkin lähtöaineet lähinnä laiskuudellaan... Valmiiden reseptien mukaan tehtyjä ruokia joutuu useimmiten "virittelemään" seuraavalla valmistuskerralla...
Mitäkö tänä viikonvaihteena???
Tuo jälkikasvuni saapuu viikonvaihteen vierailulle, joten syötävää hiukan enemmän...Pakastimessani (-28-30 astetta ) oli n. 6 kg kalkkuna... Makeamarinointiin jääkaappiin kolmeksi päiväksi... Minulla sattuu olemaan tuollainen jenkeistä tuotu "Smokehouse" lämminsavusavustin ( 30-35 astetta )... Kalkkunan pesu marinoinnin jälkeen ja kuivaaminen sekä vaahterasiirappia pintaan ja ajoittain välillä savustuksen aikana... Kahdeksan tunnin kuluttua savusta pois uuniin loppukypsennykseen... Tarjolle lämpimänä tai seuraavana päivänä kylmänä jolloin maut ovat tasaantuneet...
Lisukkeena perunaa tai riisiä sekä keittovihanneksia jne... Kastikkeena kotoinen metsäsienikastike, johon jälkikasvuni on mieltynyt... Alkukeitosta ja "peräruoasta" en kerrokaan...
Miten olet poistanut kalkkunan koivista jänteet vai onko se teurastettu "fiksusti"?
Kokonaisesta kalkkunasta olen onnistunut poistamaan silloin kun teurastuksessa on jätetty kynnet jäljelle.
Onnistunut vain suoraostossa.
Koipinuijien kanssa olen taistellut huonolla menestyksellä.
Nämä kalkkunani ovat tuolta lähitilalta... Jalat katkottu eka nivelestä... Koivissahan on noita jänteitä joita "nuorimmat" sanovat tikuiksi... Linnun paistankin pussissa jotta pysyy mehevänä ja täysin kypsäksi jolloin nuo jänteet on helppo vedellä pois, ja yleensä koivet ovat minun heiniäni... Paistoliemestä kastikepohjaa... Leikkaan kalkkunan valmiiksi teräksiseen uunivatiin ja kastike päälle... Nuo nivelrustot jyrsii innolla tuo "tyttöni"...
Tuolta samalta tilalta saa hyvää luomulammasta teurastettuna a' 30 euroa... Syksyllä ostin kaksi lammasta...
, mutta meilläpä on huomenna pinaattivelliä ja muikkukukkoa. Sunnuntaina maksa-porkkana kastiketta, perunamuusia, sekä puolukkahilloa ja jotain raastesalaattia. Ihan koti tekoisia pöperöitä tehhään.
Poro pittää tilata veljeltä, lampureita ei täälläpäin taija ollakaan..
Muikkukukko onkin hyvää ruistaikinaan tehtynä... Jos tuota taikinaa ei vaivaa kunnolla, tahtoopi kukkonen vuotaa... Joskus kääräisen moisen alumiinifolioon jos ei vuoto tokene... Muikkuja olis vielä jonkinverran pakkasessa joten pitänee vielä moinen tehdä possunlihan kera....
kukot tein, oli leivänpaisto päivä - siinä ne samalla kukotkin..niin ja possua muikun kaveriksi, tottakai ..
Laitan kukot uuniin ensin siltään saamaan väriä, ja sen jälkeen käärin folioon, muuten ne tahtoo vuotaa pellille..
Minulle kypsän kalkkunankoiven jänteiden setviminen lämpimänäkin on ollut yhtä sotkemista.
Kynsineen saadusta kalkkunasta kiskon jänteet raakana pois rautanaulaa ja lievää voimaa käyttäen alapäästä.
Useana vuotena sain ostaa 1 - 2 keväällä syntynyttä karitsaa kun kävin syksyisin teurastamassa 10kpl.
Lihapaino -20kg kielet ja pässien kivekset.
Nämä lampolan omistajat ( 3kpl ) ovat yksi toisensa jälkeen lopettaneet elukoiden pidon joten vuosikaudet olen ollut kaupan portaan varassa.
Hapanleipätaikinaahan sen pitäisi olla, mutta kun noita leivän leivontapäiviä ei nykyään ole... Pikakukon olen joskus tehnyt hapanleipään kaivamalla sisustan pois... Muikut ja possu sisään ja kansi päälle... Kelpaa hyvin asiaan vihkiytymättömälle eikä olekaan hassumpi pikakukko... :)
Oikeastaan en noita koipia tarkoin putsailekaan kun tuota lihaa kalkkunasta tulee muutenkin... Tuo "tyttöni" selvittelee takapihallani nuo "tikut" lopulta puhtaiksi...