Onko olemassa koirarotua, jolla olisi lähes täysin poistunut saalistamisvietti? Minulla on marsu ja olen ottamassa koiraa. Ymmärrän, että en voi ikinä ajatella jättäväni koiraa ja marsua samaan huoneeseen, mutta olisi kiva jo koira ei olisi niin sen perään. Meidän edesmennyt 15- vuotias keskikokoinen snautserimme, joka ymmärtääkseni on rottakoira alkujaan, jopa nukkui vierekkäin sohvalla kahden marsuni kanssa kerran vahingossa, koira ei satuttanut heitä mitenkään vaan mielsi enemmän perheenjäseneksi.. Toisella kerralla koira meni vahingossa marsujen häkkiin ja ehti olla siellä kymmenen minuuttia (älkää kysykö miten) eikä tapahtunut mitään, marsut olivat kauhusta kankeina kyllä.. Koira ei ollut muuten kauhean kiltti, jahtasi kyllä metsässä kaikkea, mutta marsuihin ei ikinä koskenut. Olisikohan mahdollista päästä jonkin rodun kanssa edes puoliksi samaan.. Minulla tulee varmasti aina olemaan marsuja, joten en halua odottaa, että ottasin marsun jälkeen koiran; marsupoikakin on vasta vuoden ikäinen.
Kiitos avusta! :)
Kiitos avusta! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin ja isot, mielestäni ns. vaaralliset rodut, olen jo laskenut pois laskuista koska en halua ottaa riskiä etten pysty kouluttamaan sellaista koiraa. Minulla on siis kahdesta snautserista kokemusta, mutta en hae yhtään niin riskialtista lajia kun sekään on..
Hei!
Meiltä löytyy kaksi kappaletta bichon friseitä: 9 kk ikäinen uros ja puolitoistavuotias narttu. Lisäksi marsuja on ollut kaksi kappaletta, joista toinen nukkui vanhuuden väsyttämänä pois viime viikolla. Marsut ovat olleet minulla noin kuusi vuotta, eli molemmat koirat ovat olleet ihan luovutusikäisestä asti tekemisissä niiden kanssa ja voin sanoa, että koskaan ei ole ollut ongelmia. Marsuhäkki on ollut meillä aina olohuoneen nurkassa ja koirat saavat olla kotona vapaasti myös yksin ollessaan. Marsuhäkin "kansiritilän" suljen aina, kun lähden kotoa jonnekin ja myös yöksi.
Marsut ja koirat ovat tulleet aina toimeen keskenään, joskin ihan pieninä pentuina koiria piti vahtia, etteivät ne yritä tassulla leikkiä marsuja kiusaten. Molemmille koirille opetin siinä yhteydessä sanan "varovasti", jota käytän edelleen aina kun marsut olivat, nykyään siis enää se yksi jäljellä oleva, on irti lattialla. Molemmat koirat antavat sen olla rauhassa ja uskovat kyllä. Ne voi myös jättää keskenään hetkeksi, ja olenpa kerran yllättänyt herra ydeksän kuukautta veen makoilemasta marsun kanssa selät vastakkain olohuoneen lattialta. :)
Eli meillä kokemukset näiden koirien kohdalla ovat olleet pelkästään positiivisia. Tietenkin tapauskohtaisesti tulee miettiä, miten milläkin yksilöillä toimii keskenäiset kemiat. En kuitenkaan ainakaan bichon friseiden kohdalla ole törmännyt ongelmiin. Enemmänkin ongelmia on teettänyt koirien ja vanhan kissan välinen ystävyys, joka ei tahdo ottaa onnistuakseen. :)
että melkein koira kun koira tottuu marsuun jos on sen kanssa pennusta saakka:) Olen kasvattanut marsuja ja on ollut samanaikaisesti kissoja ja koiria:) Tarkemmin sanottuna suomenlapinkoiria. Mutta myös mun hoitokoirani sakemanninarttu on tottunut marsuihin, että kyllä saa näitä suuria palveluskoirarotuja
( vaarallisia rotuja?!) myös tottumaan marsuihin niin ettei haavereita sattuu:)
tällä hetkellä mulla on koirien lisäksi myös kilpikonna ja gerbiilejä eikä ole mikään ongelma:)
Juu, t'älläiset alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan seurakoirat on yleensä aika luotettavia, mutta pennsuta pitäen pitäs vaan totutella (ja kieltää juoksemasta perään).