Uuden sivun aukaisin
toiveena tietenkin
runoja ilosta, keväästä
elämän tuomasta eväästä.
Runoja monesta aiheesta,
ajatusten vaiheesta.
Iloa paljon antaa nää
ei haittaa surkea sää.
Kun alkaa mieli keittää,
voi ihanan runon heittää.
Lukijaa se riemastuttaa
aina runoset ilostuttaa.
Sanoja kauniita niputtaa
runonmaahan liputtaa.
Runoratsu kuorman nappais
ilomielin kyytiin lappais.
Toiveita onnea iloa
ihanaa kevään kiloa.
Pääsiäistä hyvää kaikille
kokoväen saitille.
toiveena tietenkin
runoja ilosta, keväästä
elämän tuomasta eväästä.
Runoja monesta aiheesta,
ajatusten vaiheesta.
Iloa paljon antaa nää
ei haittaa surkea sää.
Kun alkaa mieli keittää,
voi ihanan runon heittää.
Lukijaa se riemastuttaa
aina runoset ilostuttaa.
Sanoja kauniita niputtaa
runonmaahan liputtaa.
Runoratsu kuorman nappais
ilomielin kyytiin lappais.
Toiveita onnea iloa
ihanaa kevään kiloa.
Pääsiäistä hyvää kaikille
kokoväen saitille.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Taas kevättä elellään
pääsiäistä vietetään
lämpöinen on ilma
kevään.
Harmaa on taivas
vettä tihkuttaa
se kinokset kadottaa.
Linnut visertää
ruokaa etsien
on aika keväinen
Vettä, harmaata ,plussaa
lumi sulaa vauhdilla.
Kevättä, pääsiäinen loistaa
perheitä, ihmisiä suklaamunia
keltaisianarsisseja hymyjä.
Kiljaisuja onnellisia
löytyessä lelu suklaamunan.
Pääsiäistä, mämmiä
keitettyjä värjättyjä munia.
Kävin Vantaankoskella näin
miten virtaus kiirehti eteenpäin,
vesi kuljetti suuretkin kannot
laudan pätkät ja puunrungot.
Joki äänteli hurjana vaahdoten
meri mielessä suuntana sen.
Jäälautatkin suvantoon juuttuneet
jäävuoreksi siihen muuttuneet,
näky mahtava, pelottavakin
kevään merkkinä mieleenpainuvin.
Sitä ihailin pelkäsin voimaa sen
kosken kuohuja, pärskeitä kuunnellen.
Hän mökin rakensi kotijärven rantaan
Hän kauan ahersi töissä suuren kaupungin
kunnes halusi tulla kotiseudun rauhaan
elämänsä iltaan yksin, niin kuin halusikin
Kaveri meillä oli, tuttu molemmille
työpaikat, asuinpaikat tuttavuuteen johti
nyt kaverimme etsi minua, kulki toreille
saadakseen kertoa,
Hänet mökistään oli löydetty, siinä istui
lähtenyt elämästä, lehti oli vielä käsissään
Sinä sanoimme, et joutunut kärsimään
mukaan tulemme vaikka nyt lähditkin yksinään.
Sade maata piäksää
kevät tulos, tiäksää.
Orava siämeniä järsii
satteesta vähä kärsii.
Aurinkoa oottaa tintti
tullee valloo vinttii.
Kohtsillee saap häikästyä
vaa ei pitkistyä.
Kevättä housulahkeessa
kurassa tahmeessa.
Kasvoni kohotin sadetta päin
kastuin ja tuskin eteeni näin
Hyvältä tuntui se sittenkin niin
varpaani sullotut saappaisiin
aistivat villan
hämärän illan
kävelin, kävelin määrättömiin
järvellä sohjoa kokeilin
vapaana osa jo lainehtikin
Koti niin lämmin mut otti vastaan
tuikku pieni vain ikkunassaan
kaksi niin hyvää makkaraa
sai minut lenkkini ahmimaan
mukini teetä viel hörpin vaan
sitten jo käynkin nukkumaan.
Kevään lämmin harmaus
kinoksia mataloitti.
Kevään tunne tarttui
sydämeen sulattain
pakkaantuneen jään.
Uusi kevät houkuttaa
lumen läpi krookuksia
kukkimaan ja ajatuksissa
toiveita parempaan.
Ei uskoisi,
jos ei näkisi,
kuinka lumi haihtui
usvana sumuksi vaihtui.
Piha paljaana,
vielä mustana,
mutta kohta vihertää
ja siinä jo piipertää
punarinta ja talitintti
etsien murua ravinnoksi,
samalla paikkaa pesäksi.
Sinitiainen ensin ennätti,
pöntön pesäksi valitsi.
Talitintti hieman harmissaan
käy kolosta usein kurkistamaan.
Saa nähdä kuinka tässä käy,
loppukohtausta ei vielä näy.
Viime kesä oli surkea linnuille,
niiden pienille perheille.
Nyt odotan kesää parempaa,
näin tietäjäkin ennustaa.
Seuraan nyt mielenkiinnolla,
mitä kaikkea liikkuu pihalla.
Näinhän lumikon valkean hangella,
pienen pupujussin männyn alla.
Harmaat hiirulaiset
kaikki on kadonneet.
Liekö lumikon kitaan kadonneet.
Nyt lopetan tään tarinoinnin,
en ollut täällä aikoihin.
nythän tänne kuitenkin eksyin,
jonkun sanan sanoinkin.
En voi olla sanomatta,
Hyvää Yötä toivottamatta.
Siispä sitä toivottelen
ja unten maille lähden.
Oi tätä ihanaa kevään aikaa,
luonnossa heläjää toivon taikaa.
Kohta jo ruoho vihertyy,
puun oksiin silmut avautuu.
Ensi kukkaset silmiään aukoo,
lumikellot, sckillat ja sinivuokot,
kevään airueet,
meille näkymät ihanat taikoo.
Linnut konserttejaan antavat,
pesään pehmukkeita kantavat.
Kohta munat pesässä emon alla,
siitä lintuset kohta taivahalla.
Kaukaa tulevat muuttolinnut,
tuo terveiset toisilta kunnahilta.
Niitä seuraamme iloiten, nauttien,
on kevät ikimuistoinen.
Kuin hauras kaste terälehdellä
kuin harso yön kosteudessa
on unelmani, joka ei suostu
kuolemaan.
Ei se kuuntele järkeä
se vain pakenee syvemmälle
sydämen sopukoihin
lähettäen kaihon ja aavistuksen
olemassaolostaan.
Jo annan sen olla olemassa
silläkin on oikeutuksensa
lämmittäköön parasta minussa
vaalin sitä kuin hellintä osaa
itsestäni.
Tutkimassa kävimme,
kanssa pienen pojan.
Joko keijun taikasauva,
töyhtöhyypöt lennätti.
Siellä pälven ruohikolla,
pystytöyhtö tepasteli.
Vielä hiukan arkaili,
vaikka tuttuja jo ollaan.
Päivällä kun pääni kallistan
aivan heti nukahdan.
Torkut pienet tarvitsen
ilman toimeen tule en.
Puolen tunnin torkku
onkin suuri herkku
mitä jälkeen sen
vielä tarvitsen,
kahvit tietenkin
kera rinkelin
Pieninä noroina ensin,
puroina, suurina jokina,
kinokset pois valuvat
Niin minäkin valun
nyt ymmärrän noro viruksen hankalat tavat
on vatsani sekaisin jo monta päivää
kuinka sitä hoitaisin
kuuluu kurinaa, vatsani murinaaa
säällisesti runoni lopetan
kai paranen, jo tarpeeksi valitan
Lämmitti pintaa ihon
aurinko säteillään.
Jäätelöstä kohta lihon,
makeus kiellellään.
Kevät, kesän portti avoin,
keveäksi mielen saa.
Kaunista eri tavoin
pienet purot vaeltaa.♥
jjoutavankin kevät parantaa
aurinkoa ja paljon juomaa.
Pakoon vatsavaivat karahtaa,
kevät parasta antaa, sen huomaa.
Paranemista toivotan pian.
Mummo mutisee
maha rutisee
myllertää kaasu
voi tyttö raasu.
Pytylle noro vie
laihrutukseen tie.
Jotain hyvää
ilon jyvää.
Mä olen tänään virkeä
ihan liian sirkeä.
Naamaani tulleet on pisamat
itseäin ihan huvittavat.
Tukkakin menee kiharaan
ulkona hatutta olla saan.
Aurinko silmissä kisailee
sydänkin vallaton kujeilee.
Flirttailin estotta lounaallain
iloiset silmät seuraksein sain.
Molemmat nauroimme hymyssä suin
takkia auttoi mi päälleni puin.
Hauska on nähdä iloista mieltä
poikkea sentään en kaidalta tieltä.
Elämä sittenkin naurattaa
hyvä kun iloinen olla saa.
Kevät rinnassa lymyää
iso ilo pinnassa hymyää.
Herkistynyt linnunlaulussa
kuin upeassa kevään taulussa.
Lämpö tullessa keväisen
poistaa takin paksuisen.
Kevät nostaa mieltä
talvelle näyttää kieltä.
Kysymyksiä joihin ei vastausta saa
on joitakin kysymyksiä elämän loppuun.
Miksi ystävyys katoaa ja toinen tilan saa
myös rakkauden voi kadottaa.
Muuttuuko mieli ihmisen ailahtain,
aina liekö ihminen ollut sellainen.
Uutta kokeillen unohtaako entisen
muistoissaan vaan elellen.
Elämä onnen hurmaa vaiko sen surmaa
liikaa huolia miettimistä,
jatkaisinko vain elämistä.
Vain silloin voi olla onnellinen
kun tunteilleen on uskollinen.
Ei korvata voi ystävää
ainutkertaista ja pysyvää.
Ei kokeillen voi sammuttaa
ja uutta aina valloittaa.
vaan pitää tunteen lämpimän
sydämessään elävän.
Mitä sitten siitäkään
jos ystävälles et riitäkään.
Hän antoi sen mitä hänellä oli
ei meillä toiseen oo monopoli.
Ja niinkin olla joskus voi
ettei ollut sinulla antaa,
sellaista jota hän toivoi
se vaan täytyy osata kantaa.
Toivoa hyvää voi ystävälleen
joskus ehkä palaa jälleen.
Luottamus lämmin jos hyvin käy,
Muistele hyvällä vaikka ei näy.
Puoleenväliin päästy huhtikuuta,
ilma kuin lämmin harmaa villapaita.
Orava kurkkii syötävää etsiessä
kiipeillessään pajupuuta.
Aurinko pilven takana nyhjää
lumen alta paljastuu tyhjää.
Pian kevään kukat ylös hapuilee
ja linnut pesiään rakentelee.
Vielä hetki huhtikuuta
sitten huiskii toukoluuta.
mummo hoilaa korvat soiden,
ei oo kiva kuulla noiden
törröttävien ulokkeiden
huminaa ja huijausta
olisko nyt korvissa kus..iainen.
Silmäklasit uusiks meni
lääkärin mielestä
vanhat iha pielestä.
Voluumit isoks muuttuneet
puoleen jo pudonneet.
Heh,tullut paremmaksi näkö
mut ei toi ulkonäkö.
Kaikkee ei voi saada
ei pikkuassiat mua kaada.
Peiliin kattomata tiedän sen,
sama oon ihminen.
Alan haaveilla asumisesta yhteisössä.
Oma asunto, mutta muitakin ikätovereita kaipaan.
Liian suuret tilat on itselläni, riittäisi vain huone ja keittiö.
Kaipaan aamiaisella nähdä muitakin, jutella jonkun kanssa.
Talo, missä on uima-allas ja kampaaja, pedikyristi ja elokuvat.
Lähellä tavaratalo, liikkua voisin kuin ennenkin, ja talossa ravintola.
Ennenkaikkea kaipaan ihmisiä, joihin voisin tutustua ja viettää loppuelämäni turvallisessa yhteisössä.
Eihän se voi olla liikaa.....
Varhain heräsin,
hiljaa kuuntelin.
Mikä kujerrus,
mikä luritus
iloisesti soi,
riemumielen toi.
Mustarastas yksinäinen
luritteli kaipauksen
pariansa etsien.
Kauniisti soi ääni sen.
Yhtyi siihen tinttikin,
joka jo löysi parinkin.
Kilpaa siinä laulelivat,
kaikki kevään äänet
yhteen upesti soivat.
Enpä tässä enempää,
tahdo ääntä pitää.
Hyvää Yötä sanon vaan,
lähden tästä nukkumaan.
Pikkupakkanen
aamun piristys.
Huomenta runonurkka
päivään kimallusta.
Kevät, kesänalushame
liepeitään heiluttaa,
kesän vehreyttä
valmistaa.
Tepsuttelet pihassani lintu pien
kevät on ja yöt viileätkin viel,
mustaks kuvioitu poskipää
valkosulin koristelun pyrstön nään.
Pesän rakentaa voit risukasaankin
virkeyttäs jo tässä aamun ihailin.
Kuin tahditusta nimesikin on,
voi sua västäräkki vallaton!
On pitkälle kevät jo ehtinyt
on tuhkaakin ilmassa lennellyt
minä vain en ole ehtinyt runoilemaan
en runon helmiä lainkaan punoilemaan.
Ja kiire ei syynä kuitenkaan
en muuten vain mitään saa aikaan.
Kello kolme yöllä heräsin
sanansirpaleita kokoon keräsin
mistä lienevät ne olleet peräisin.
Aikaa paljon minullakin kulunut
kun viimeksi oon tähän kelkkaan astunut
usein jalkani on tällä välin kastunut.
Tanssii ruohikko kuiva
tuulen pyörteessä.
Oksat rumpuna tahdittaa
tuulen vauhdissa.
Kevään valssia
se soittaa innoissaan.
Västäräkki nokallaan
etsii matostaan.
läppärin läppäri
kaiken ajan viepi
kuka sitä enää sieti
asettelin valokuvia
en enää sitä huvia -
siedä, jo suljen läpän
ja ulos kämpästä käppään.
Läntinen taivas tuhkan harmaalta näyttää
pian se sateellaan pikkuporot täyttää,
Saahan nähdä tuleeko tuhkaa mukana
vaiko kevät vesiryöppy mukava.
Aurinko jo peitti kasvonsa pilveen
saavat pellot ja nurmikko lämpimän kasteen,
Helmililjat ja lumikellot esillä niin,
täyttäen tumman maan hienoihin kukkasiin.
Minulla taitaa olla ylimääräisten O-päivä
pieni ajatusvirhekin mielessä käyvä,
hyvä näille pelkästään ääneen nauraa,
kun kunnon sade pian nurmella pauhaa
Onni on oolla
olla oikeasti oikea.
Oli Olli oiva onnittelia
Orvokille omenaisen
olevaisen onnessa
Onni olutta ookaa.
oi armaahain
minä rakastan sinuaa
vaikka asuisit kaukanaa
en unohda armastaaa.
Oolla on olemassa onneksi ovelia oivalluksia
olen onneksi olemassa
oolla olevia olettamuksia oivaltamassa.
Ota ovellasi onnesta onkeesi.
Kuljin rannalla eilen, mitä näin
joutsenparin uimassa aavalle päin,
kaksin lipuivat siinä hiljalleen
pesäpuuhissa tähän keväimeen.
Rannan tuntumaan vielä viipymään
jäivät tarkkaillen umpäristöään.
Pieni kivinen luoto ja yksi puu
sinne tuulet ja aurinko ulottuu.
Monet vuodet siellä on pesineet
tämä joutsenpari ja poikueet.
Tämä ainoa sula lammessa vaan
siellä hauetkin käyvät katiskaan.
Ootan, ootan vaan
kesää ihanaa.
Kylmä tuuli tuivertaa
kananlihalle saa.
Kesä missä luuhailet
mitä oikein puuhailet.
Ootan, ootan vaan
yhä mua paleltaa.
Kutittaa Kustaa maata
rapsuttaa ja kuiskii.
Pakkanen vois jo laata
pääsis siemeniä huiskii.
Mustanpilven irvistys
taivaan pimentää
Kustaan oma viritys
pilven iloa himmentää.
Vettä kuumaa kaataa
maataan jo rapsuttaa.
Olisinpa kuin harmaa aitan hirsi
voi, puhdas kuin suvivirsi
kuin tuoksu menneen ajan
taottu tuote sepän pajan
niityn kukkaset sielussa elää
kauniit sävelet mielessä helää
muistojen seppeleen seinälle laitan
tuoreen pihlajan oksan taitan
aittani portaalle istun mä illoin
kauneutta katson ja kyyneleet silloin
kimmeltämään koko maiseman saa
luonnon kauneus onnellistuttaa
lapsiko minussa herää jälleen
samana pysynyt sisimmälleen
tarttuiko siihen mikään paha
houkuttanut ei maine raha
Luojani luontoa kuvaamaan vaan
onneni ollut on parhaimmillaan
pääni painan ja hetken koin aatteen
kohta tään elon riisun kuin vaatteen
jos minust' jotakin jäljelle jää
Luojallein tahtoisin lennättää
lapsenuskoni herkimmän kukan
sinisen--- alla suojaavan nukan.
Metsän keskellä aukio uinuu
hämärä peittää tienoon.
Niittyvillat vain hiljaa taipuu
keinuntaan niin vienoon.
Rauha laskeutuu maisemaan illoin
tuoksu on metsässä hyvä.
Kaipasin usein rauhaa mä silloin
yksinäisyyteen tarpeeni syvä.
Katselin lempeetä niittyvillaa
istuin ja silmäni suljin.
hengitin raikasta metsänilmaa
nyt hiljaa jo kotiin kuljin.
tuota, tuota,
sanon vaan
kunhan tässä alun saan
alku aina vaikea
tyhjin päin mä aloitin nyt näin
enhän edes kuvittele
että helppoa on riimittely
runo ratsun kiihdyttely
70 ihmisten viihdyttely
Nämähän ne vasta vaatii
vastaukset ne vaatii kaalii
olkoon tässä aluks
arvostelijoiden mielihaluks.
sinä ittees luota
mukava oli lukea tuota.
Samat ajatukset mulla
ihan niinkuin sulla.
Runoratsu ilostui
ja vastavirtaan ui.
Riimitys on kohdallaan
runo ihan mallillaan.
Kiitos hauskasta hetkestä
aivomeren retkestä.
Valoa illassa
tuulen tuivertama
pensas oksiaan itkee.
Kylmyys palannut
kevät nukkuu
kesänhelman päällä.
Västäräkki ihmeissään
etsii einettään.
Ei hölkkää ei kölkkää
ei ajastu,s ideaakaan kuulu.
Kevätjää runoratsun
jähmettänyt paikalleen
silmät jäänyt harittamaan
vallan rupsalleen.
Kesän tuuli lämmin
kai luomet raottaa
runot laukkaan kannustaa.
Täällä ratsu hereilläkin on
eikä lainkaan onneton.
Kauraa rouskuu kupeet paisuu
palsta vaikka hieman vaisu
valmiina on ponkaisuun
jahka vielä uuden kuun
nähdä saamme
sitten jaamme
kesän armaan mietteet taas
viel on routa jossain maas.
Onko tämä maa oikea
oliko oikea se maa josta lähdin
onko tämä se oikea maa
muualle halusin väärästä maasta
tämäkin on nyt väärä maa
missä on se oikea maa
jossa olisin oikeassa maassa?
Aurinko armas helottaa,
hymyyn nyt mielen herkistää.
On ihana olla ja elellä,
kulkea teillä ja turuilla.
Kohdata hyvän ystävän,
jutella, nauraa, kenties kujeilla.
Keväinen sää ja aurinko,
ne silmään saa vilkkeen - eikö?
Pienen pientä flirttiä uskaltaa,
nyt meistä moni harrastaa.
Ei pahasta liene lainkaan tuo,
jos hymyyn saa myös toisten suun.
Hassuja kai juttelen,
hulluttelen, höpöttelen.
Mutta mitäpä siitä,
arki ei aina meille riitä.
Aurinko mielen iloon johtaa,
onnen tunteen, jos ystävän kohtaan.
Kaikki on hyvin mulla,
toivon niin myös sulla.
Lumihiutaleita putoo hiljalleen
vappuilma harjottelee.
Hytistää jo roppaa
sisälle heittään noppaa
aattona katellen teeveestä
menoa ihmisten
lämmöstä nauttien.
Hyvää vappua ihmiset!
Siemaista pitää simaa
satelee mä jään himaa.
Tavanomainen vappusää
ei liene lisättävää.
Ystäviä poikkee pikku hetkeksi
kai sanovat huviretkeksi.
Kertoillaan tarinoita
ehkä uusia ja vanhoja noita.
Vappupallot, punanenät, huiskut
kesti sateet tuulentuiskut.
Voi, kaasupallon ilmalento
itkuun pillahtava lapsi hento.
Hyvänmielen, vapun iloisen,
kaikille näin toivoilen.
Hauskaa Wappua!♥ ♥
Taivas vettä viskoo
aitoa on vappusää.
Serpentiinit kaduilla
ilmapallojen kuoria
ojien penkoilla.
Huomenna harpataan
askeleenl lähemmäksi
lämmintä kesää.
Tuoksu kevätillan
puutarhan multa
krokukset kukkivat
voima tuntuu jäsenissä
kädet mullassa nauttineet
on jo pesty.
Elinvoima taas on läsnä
illan kajoon päivä hukkuu
tämä tunnelma ja vain minä
yksinäinen penkki puutarhassa
on niin kaunis.
Nämä vuodet
antaisinko yhtäkään pois
tätä täyteyden tunnetta
eletyn elämän antamaa
lämpöä ja rakkautta
kaikkea olevaista kohtaan?
Toisille runot tulevat itsestään,
minulle ei tekemälläkään.
Aforismi runon muoto
saareke kuin luoto.
Paljon muillekkin antaa
ytimen runoon kantaa.
Pilvilaiva taivaankannella
valkoinen laiva, valkoiset purjeet.
Aurinkotuuliko kuljettaa
mihin voi sillä matkustaa?
Eipä jätä hiilijälkeä
eikä myrskyt tohdi särkeä,
kauniin valkeaa voit vain ihailla
kesän sinisellä taivaalla.
Voisiko siellä nähdä enkelin jossain,
ei varmaan, mutta kuva on kansiossain.
Pilvilaivoilla tuskin matkustellaan
niitä vain ihaillaan ja katsellaan.
Niiden lähtösatama on auringon nousussa,
joskus liian lähellä maata...rankkasateessa!
Kuiskaan äkkiä tään
Ulos kohta mään.
Hukata ei voi hetkeäkään
auringon viel nään.
Kiireellistä on meno nyt
oon vallan hämmästynyt.
Kutsuu kukkapenkin multa
pitää istuttaman taimikulta.
Kiirreellistä kevät aika
mitä aikaan saika.
Pieni koira kolme kiloa
koko kroppa täynnä iloa!
Vipottaa häntä ja syliin pyrkii
eihän noin suloista voikkaan hylkii.
Lipoo ja näyttää kiintymystään
rakastaa koko sydämestään.
Leikki ja telmii onnessaan
vihdoin ja viimein nukahtaa.
Lelut on kaikki pitkin poikin
ylitse niiden hymyillen loikin.
Istun tässä miettimässä
josko kirjoittaisin hienon runon
taikka lasken yhteen laskun ensin
jännitänhän lasku toimitusta tässä
taikka runoillakin ensin voisin
jospa yhteen lasku onnistuisi toisin
liikkeelle saisin harmaat solut
varon etten hukkaa sitä runoa
jospa tulos onkin väärä
silloin koko runon määrä
avaruuteen katoaisi
olisi se niin huono tuuri
kaipaisi runoani kulttuuri
voivoi kuka sitä toivoi.
Jospa minäkin lusikkani
tähän soppaan
toppaan
tänään ei oo liian lämmin
liikkua saa vikkelämmin
tänne joutaa
kun ei poutaa
tunnu tulevaksi
vaan jos päivää kaksi
maltan odottaa
ehkä sitten aurinko jo porottaa