Normaali subjektiivinen mieli käsittää maailman koostuvan erillisistä asioista. Se ei voi käsittää niiden kokonaisuutta, eikä tunnistaa, että ne muodostavat kokonaisuuden, jonka jakaminen osiin on vain näennäistä. Tavallinen kieli, joka perustuu subjektiiviseen tietoisuuden tasoon, ei pysty välittämään ajatusta todellisuuden kokonaisuudesta, joka on olennainen asia kaikessa mystisismissä.
Sen vuoksi asiaa on kuvattu kautta aikojen myyttien, symbolien ja maagisten lauseiden avulla, joiden kuulemista varten oppilas oli kuitenkin ensin valmistettava huolellisesti. Muuten sanat olisivat jääneet vain sanoiksi, älyllisen tason käsittämiseksi tai pikemminkin käsittämättömyydeksi.
Todellisuuden kokonaisvaltaisen luonteen käsittäminen tuo sitä manipuloivan maagikon ulottuville kokonaan uudenlaisia menetelmiä, koska hän ymmärtää kokonaisvaltaisella tavalla, mitä todellisuus on.
Käsitystä todellisuuden kokonaisuudesta ei voi saavuttaa yhdistelemällä subjektiivisen tietoisuuden käyttämiä sanoja, käsitteitä ja ideoita yhä uudelleen ja uudelleen. Kieli on riittämätön viestintätapa kuvaamaan mitään objektiivisesti olevaa.
Vain objektiivinen tietoisuus voi käsittää kokonaisuuden. Tätä varten maagikon on tuotava oma tietoisuutensa sellaiseen ylevään tilaan, jossa se kohoaa subjektiivisuuden yläpuolelle.
Sen vuoksi asiaa on kuvattu kautta aikojen myyttien, symbolien ja maagisten lauseiden avulla, joiden kuulemista varten oppilas oli kuitenkin ensin valmistettava huolellisesti. Muuten sanat olisivat jääneet vain sanoiksi, älyllisen tason käsittämiseksi tai pikemminkin käsittämättömyydeksi.
Todellisuuden kokonaisvaltaisen luonteen käsittäminen tuo sitä manipuloivan maagikon ulottuville kokonaan uudenlaisia menetelmiä, koska hän ymmärtää kokonaisvaltaisella tavalla, mitä todellisuus on.
Käsitystä todellisuuden kokonaisuudesta ei voi saavuttaa yhdistelemällä subjektiivisen tietoisuuden käyttämiä sanoja, käsitteitä ja ideoita yhä uudelleen ja uudelleen. Kieli on riittämätön viestintätapa kuvaamaan mitään objektiivisesti olevaa.
Vain objektiivinen tietoisuus voi käsittää kokonaisuuden. Tätä varten maagikon on tuotava oma tietoisuutensa sellaiseen ylevään tilaan, jossa se kohoaa subjektiivisuuden yläpuolelle.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ongelmana on myös se että olemme sanojen vankeja. Sanat on luotu kommunikaatioon mutta ajattelu, ymmärtäminen, on niin paljon muutakin.
Sanoilla ei voi edes kuvata joko sitten "välittää" mystisiä kokemuksia. Käyttämällä kaikkia aistejamme hyväksi esimerkiksi juuri elokuvan keinovalikoimaa hyväksi käyttäen on mahdollista jo hieman paremmin välittää "illuusio" mystisestä kokemuksesta. Sekään ei ole kuitenkaan kokemus itse.
Kyse ei ole "uskosta" eikä "todistamisesta". Kyse on oivalluksesta. Avain maagisen portin raottamiseen löytyy kun uskaltaa hieman irrottaa omasta keinoturvallisuudestaan.
Mutta miten asettua subjektiivisesta kokijasta objektiiviseen tarkkailijaan? Mitä on objektiivinen tietoisuus?
Onko olemassa Universaali Mieli jota hyödyntää? Miten se tapahtuu?
Ideas?
Immanentti objekti vai transkendentti subjekti?
Oletetaan että koen jotain mystistä. Mitä on kokemus...sanoja? Ei, itse oman kokemukseni näen/koen/tunnen. Miten voisi silloin sanoin selittää? Selittää sanoin jotain mikä ei ollut sanoja vaan tuntemuksia ympäristöstäni. Joten kokemus jääkin mystiseksi.
Ongelmana on myös se ettemme pysty enää ilmaisemaan mitä näen/koen/tunnen. Itse näen evoluution/teknologian muuttuneen rengistä herraksi. Tarkennan; ennen kirjoitus- ja lukutaitoa ihmiset kommunikoivat, mutta silloin sanasta ei vielä ollut tullut herraa. Silloin (ehkä...koska tämä on oma ajatukseni ilman mitään pohjaa teorioista yms.) siis silloin pystyimme ehkä ilmaisemaan asiamme jopa ilman sanoja?
Ja vaikka sitten omaisinkin taidon tuoda kokemukseni "elokuvana" toisen henkilön aivoihin ja kaikki ilman sanoja, niin edelleenkin kokemus olisi minun itseni kokemus. Pitäisi siis löytyä keino millä siirtää myös tuntemukset toiseen henkilöön.
Tämä oli kohta teksistä, mikä pisti kirjoittamaan.
Jos on Mieli olemassa, niin sanan "hyödyntää" kohdalla luin tekstin uudestaan...
>> Mutta miten asettua subjektiivisesta kokijasta objektiiviseen tarkkailijaan? >>
Mielestäni magiaan taipuvaiset ihmiset metsästävät tietoa jatkuvasti, mutta saalis ei koskaan tyydytä heitä täysin. Olisi pitänyt saada vähän enemmän jäniksiä. Tosiasiassa he ovat liian taitavia, itseriittoisia ja hemmoiteltuja. Tietoa saa, senkuin vain menee hakemaan internetistä tai kirjastosta. Heillä on liikaa valtaa sen ylitse, mitä he tulevat oppimaan, mistä aiheesta he lukevat, minkälaisia kokemuksia he itselleen syntetisoivat jne. Kaikki on heidän jo perustaltaan virheellisten olettamustensa ja mielivaltaisten mieltymystensä armoilla. Objektiivinen tieto ei tosiassa edes kelpaisia heille, vaan he vaativat, että sen täytyy olla heille mieluista.
Objektiivinen tieto on vähän niinkuin kauhistuttava sumu-jaguaari. Tiedät sen olevan olemassa, mutta et ole koskaan nähnyt sitä, etkä usko koskaan näkeväsi. Sinulle on opetettu, että jokainen joka on nähnyt sumu-jaguaarin, on kadonnut sen sileän tien, eikä ole koskaan palannut. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä heidät on raadeltu kappaleiksi.
Mutta sinähän olet viisaampi kuin useimmat. Minä tiedän, että sinä tiedät, että vain käymällä rohkeasti sokeuttavaan sumuun voi Nähdä. Kun kompuroi ja kaatuilee kuin juopunut näkemättä metriäkään eteensä, tietäen että äänettömästi hiiviskelevä jaguaari voi milloin tahansa raadella suikaleiksi, silloin vasta ihmiskehossa käynnistyvät ne laitteet, joita tarvitaan objektiivisen tiedon vastaanottamiseen.
Elämä täällä maapallolla on pohjimmiltaan hengenvaarallista. Tekemällä siitä turvallista itsellemme, olemme pidentäneet elämäämme ja saaneet enemmän nautintoa, mutta samalla olemme tehneet itsetämme typeriä, lihavia, välinpitämättömiä ja kykenemättömiä kohdistamaan huomiotamme mihinkään.
Ja todella, kukaan joka on nähnyt sumu-jaguaarin enää koskaan palaa. Hän on muuttunut näkymättömäksi. Hän on aave ihmisten keskuudessa. Hän ei voi koskettaa ketään eikä puhua kenellekään, eikä hänelle voi puhua, eikä häntä voi koskettaa.
"Vain objektiivinen tietoisuus voi käsittää kokonaisuuden."
Näkisin, että sanaparissa "objektiivinen tietoisuus" käsitteet kompromettoivat toinen toisensa. Tietoisuus on minua, minusta, objektiivisuus ei, koska siihen vaikuttaa kokemeuspohjani ja tunteeni. Niistä en voi koskaan olla vapaa. Mitä siis voisi olla "objektiivinen tietoisuus"?
"Tätä varten maagikon on tuotava oma tietoisuutensa sellaiseen ylevään tilaan, jossa se kohoaa subjektiivisuuden yläpuolelle."
Miten? Voiko subjektiivisuudesta olla erossa muuta kuin ruumiina?
Yhdyn ylläolevaan, "kyse on oivalluksesta", hetkellisestä tajunnantilasta. Subjektiivisuus ja objektiivisuus menettävät merkityksensä. Se ei tule itsestä, se on annettu, se on muistijälki, johon epäkristillisenä ihmisenä liitän sanan 'armo'.
Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta.
>> Näkisin, että sanaparissa "objektiivinen tietoisuus" käsitteet kompromettoivat toinen toisensa. >>
No tässä on sana jota harvoin kuulee: kompromettoida. Piti oikein tarkistaa sanakirjasta mitä se tarkoittaa. Kompromettoida: "saattaa huonoon valoon, epäilyksenalaiseksi". Tiedoksi vaan muillekin lukijoille.
>> Voiko subjektiivisuudesta olla erossa muuta kuin ruumiina? >>
Tuskin, sen enempää kuin lopettaa syömästäkään, mutta yhtälailla kuin voit vähentää rasvaisten ruokien syömistä, voit vähentää myös kieriskelemistäsi subjektiivisuuksien suossa. Samalla voit leikkiä salapoliisia, ja hakeutua yhä lähemmäs objektiivisuutta, opettelemalla käyttämään kuudetta aistiasi, joka oppii vähitellen tunnistamaan totuudelle ominaisen makeankarvaan hajun.
>> Se ei tule itsestä, se on annettu, se on muistijälki, johon epäkristillisenä ihmisenä liitän sanan 'armo'. >>
Mielestäni olet oikeilla jäljillä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että käsityksesi "itsestä" todennäköisesti haittaa oivalluksien tulemista. Jos ajattelet olevasi "itse" ja käsität, että se on "itse" joka kokee, ja asetat rajat sille mitä "itsen" on mahdollista kokea ja mitä "itseen" kuuluu ja mitä siihen ei kuulu, teet tehokkaasti tyhjäksi mahdollisuudet objektiiviselle "itsestä" riippumattomalle tiedolle tulla koskettamaan sinua. Kun objektiivinen tieto ottaa sinusta kiinni, huomaat, että se mitä pidit "itsenä" ei oikeastaan edes osallistu koko tietämisen prosessiin.
"... se mitä pidit "itsenä" ei oikeastaan edes osallistu koko tietämisen prosessiin."
Tämä on se nimenomainen asia, jonka ilmaisemiseen pyrin. Ilmaisut ovat köyhiä. Kun kirjoitin "ei itsestä", käytin sitä synonyyminä 'tuntemattomalle'.
Joku varsinainen 'itse' on minulle tässä asiassa ja pääsääntöisesti muutenkin aika merkityksetön käsite. Sillä en juuri päätäni vaivaa.
Paitsi että elämme ja ajattelemme sanojen vankeina, tälle foorumille on myös ominaista vaade jonkinlaiseen pseudotieteellisyyteen. Ikäänkuin Suuri Totuus löytyisi yleisestä. Ikäänkuin subjektiiviset kokemukset olisi pakko sijoittaa osaksi jotain suurempaan kokonaisuutta, josta peilaamalla JOKAINEN olisi autuaaksi tuleva.
Helvetti: jo omista kokemuksista tehdään täällä yleisiä totuuksia.
Tämä kuulkaas vituttaa minua! Entä jos sukellettaisiin kerrankin rohkeasti tuohon trankendenttiin subjektiin ja annettaisiin kokemusten puhua? Mitä jos unohdettaisiin vähäksi aikaa yliopistot ja filosofian pikku tenttikirjat ja katsottaisiin mitä suuria viisauksia kokemusten murusilla on tarjottavanaan? Kuka aloittaa?
Sanat on todettu jo ajat sitten riittämättömiksi. Niillä jauhaminen on paskaa. Juuri sitä nami-namia jota "subjekti" nauttii ravinnokseen. Sanoilla ei tavoiteta "objektiivista tietoisuutta".
Ugh!
>> Paitsi että elämme ja ajattelemme sanojen vankeina, tälle foorumille on myös ominaista vaade jonkinlaiseen pseudotieteellisyyteen. Ikäänkuin Suuri Totuus löytyisi yleisestä. >>
Hyvä pointti. Magiasta ei minunkaan mielestäni ole mahdollista muotoilla mitään Kaiken Teoriaa, kehikkoa johon kaikki eri kokemukset voidaan loksautella omille paikoilleen. Jos magia on tiedettä, se on "yksilön tiedettä". Suuria linjoja kylläkin ON, mutta niiden käsittäminen ei ole kiinni älyllisen pohdiskelun määrästä, vaan henkilökohtaisesta *subjektiivisesta* kokemuksesta.
Olen joskus sanonut näin, että jo olla aidosti ja rehellisesti subjektiivinen ja katsoa asioita nimenomaan omasta näkökulmastaan, on suuri saavutus, johon moni ei pysty. Se ikäänkuin jo on eräänlaista "objektiivisuutta".
SP
>Ikäänkuin subjektiiviset kokemukset olisi pakko sijoittaa osaksi jotain suurempaan kokonaisuutta, josta peilaamalla JOKAINEN olisi autuaaksi tuleva.
Tätä juuri mietin! Että minkä helvetin takia tulee luultua että jos on kokenut sen ja sen mullistavan ilmiön, niin siitä pitää tehdä pullistava, ts. olettaa että sen perusteella pitää odottaa itseltään, saati muilta jotain aivan ihmeellisiä Oivalluksia ja Suuria Tekoja...
Ei helvetti. Aivan yhtä typerää olisi lähteä provinssiin moukumaan jotain suurta jumalan sanaa sillä perusteella että mukkasi rotvalli' reunaa' ja pipa EI lentänyt... Oli niin valtava ihme että kyllähän se on merkki vaikka mistä...
Olin minäkin, mokoma, aina saarnaamassa ja jäkättämässä milloin mistäkin Uskonnossa viime vuonna, ja nyt olen pyrkinyt kuiskuttamaan erääseen korvaan että "et ole vielä siellä"... minkä takia? Mitä pirun väliä kenenkään suurilla luuloilla on? Paitsi siis se tietysti että eihän niissä mitään tolkkua ole.
Onneksi - edelleenkin tätä korostan, heh - en ole sentään itse akateemikko joten en kykene kovin turhan fiinisti sanoja asettelemaan peräkkäin ja päällekkäin. Paskaa voi toki puhua vaikkei olisikaan niin kovin hienostunut...
Ohipuhumisen jaloa taitoa, tuota hyvän dialogin syvintä olemusta. olen täällä ennenkin peräänkuuluttanut ja tässä se jälleen kerran kauniisti toteutuu ;-)
Tätä juuri haen: että dialogin ja omien kokemusten kautta olisi mahdollista hieman raottaa tuota Isiksen huntua. Ihan oikeasti eikä purjeita pullistellen (vaikka myrskytuulten sijaan henkäilisi vain leppeä kevätvire).
Täällä on useampaan otteeseen kyselty maagisten taitojen perään että "miten minäkin oppisin".
Onko magia oikeudenmukaista ja demokraattista? Jos joku kreikkalainen on joskus fiksuna miehenä mietiskellyt yhteiskuntamallia, jossa kaikilla olisi tasaisen tympeää niin onko se varmasti luonnollinen osa magiaa? Seuraako magia politiikkaa ja päivän trendejä?
Olen usein verrannut magian harjoittamista taiteentekemiseen. Joku osaa luonnostaan "nähdä" valon ja varjon leikin, muotokielen, elävän viivan, suhteen todellisuuteen, viestin. Toinen ei opi kuin väkertämään Aku Ankkoja voipaperin läpi. Taide ei ole tekijyydeltään demokraattista.
Toisaalta Jorma Hynninen ja Kärtsy Hatakka ovat laulaneet samalla lavalla, mutta eivät sentään yhtäaikaa. Meillä on keskuudessamme progeja ja punkkareita, räppääjiä ja trashhäreitä. Yksi taitaa olla tuo Aidaa vuodesta toiseen hoilottava tenori... ;-D
Mennäänkö oopperaan vai reiveihin? Molemmissa on mahdotonta olla samaan aikaan, mutta miksi haikailla Mattiloita ja Hynnisiä kun voi ketkutella strobojen välkkeessä, nupit kaakossa.
Hyvä veli (vai sisko?) Röfdinne,
Hyvin puhuttu. mutta kumoat tavallaan itse oman vaatimuksesi.
Yllättävä kyllä, keskustelufoorumiin on aika vaikea osallistua muuten
kuin sanoin kertoivatpa sanat sitten omista kokemuksista tahi
filosofian tenttikirjoista. Varsinkin anonyymilla foorumilla on hankala
löytää muutakaan essenssiä sanoista kuin sanat itsessään.
Toki tälläkin foorumilla on muutamia pitempiaikaisia osallistujia,
jotka ovat sitä kautta saattaneet kerätä itselleen tietynlaista
massaa (l. uskottavuutta tai epäuskottavuutta) erityisesti niiden
silmissä ja mielessä jotka ovat seuranneet foorumin keskusteluja jo
pitemmän aikaa.
En kuitenkaan halua olla mitenkään sarkastinen!
Pidetäämpä magiamiitti, niin saadaan oikeasti magia
virtaamaan muuallakin kuin näppisten ja sormien välillä.
Saatettaisi jopa olla ensimmäinen suomi24.fi:n inspiroima
miittiporukka...
Tätä nykyä yhä fanaattisempi Agwé voisi palstan yhä
elossa olevana esi-isänä harkita asiaan puuttumista?
Luonnonuskonto-väellä oli jo jotkut zembalot viime vuonna muistelen ma.
Valitettavasti on niin, että listan perustajaisä Agwé jäi rekka-auton alle viime viikolla, joten häntä ei tulla tapaamisessa näkemään, jos sellainen järjestetäänkin. Rauha hänen muistolleen. Levätköön rauhassa Saatanan tykö vai mikä Buddhalainen hän nyt sitten olikaan ota selvää.
Mielestäni tapaaminen voisi olla aivan hyvä idea. Itselläni ei tosin ole siihen aikaa vielä ainakaan kuukauteen. Sillä välin voisitte tietysti neuvotella vaikka siitä, mikä olisi sopiva paikka tällaiselle mielipuoliselle hullujen metafyysikkojen kokoontumiselle. Sisällä vaiko ulkona, olutta vaiko limsaa, hassua käkäilyä vaiko hämyistä mystifiointia
Terveisin Fanaatikko
idea
Mitenkähän tuollainen ylevä tila saavutetaan?
Parhaimmalta menetelmältä tähän mennessä vaikuttaa järjestelmällinen irrottautuminen kaikesta siitä mikä pönkittää ja rajaa ihmisen persoonaa. Ylevyydestä tulee herkästi mieleen kaikenlainen mahtailu, jonka puitteissa pitää elää kuin ritari ja ottaa vastuu kaikesta mitä tekee tai sanoo. Mutta irrallaan voi olla vain jos siitä vastuusta luopuu.
Tällöin jokaiseen tilanteeseen ja ajatukseen on reagoidattava spontaanisti, harkitsematta ja pidättelemättä. Minkäänlainen sensuuri ei tule kyseeseen, sillä sensuroinnilla kiillotetaan ja ylläpidetään yleisesti hyväksyttävää persoonaa. Tuskin kai kenenkään subjektiivisuus sallii näkemystä siitä että saattaisi toimia tai reagoida "järjettömästi", "epäsuotavasti", "naurettavasti" jne.
"Ylevään" tilaan päästäkseen joutuu möyrimään läpi saastan ja hetteen. Onko siihen sitten monikaan valmis?
Vai onko helpompaa jäädä asettelemaan sanoja peräkkäin, siististi ja hygieenisesti?
>> Mitenkähän tuollainen ylevä tila saavutetaan? >>
Käynnistä jokin kiinnostava tilanne.
Tee laadukkaita havaintoja.
Älä tulkitse niitä.
Älä tee johtopäätöksiä.
Kerää vain tietoa.
Pidä se kaikki yhtäaikaa mielessäsi.
Näin kaikki havaintosi menevät pataan, jossa kiehuu oivallus. Odota hetkeä, jolloin tunnet ihanan tuoksun sieraimissasi. Ruoka on valmista!
Menetät kaiken jonka olet tulkinnut rationaalisesti. Ne on kaadettu pois. Sinulla täytyy olla ensin riittävästi aineksia padassa, ennenkuin siitä tulee valmista. Ruoan valmistuminen ei vaadi sinulta mitään muuta vaivannäköä, kuin aktiivista pidättäytymistä sorkkimasta sitä pataa ennenaikaisesti.
Tee oikein paljon kerralla.
>> Parhaimmalta menetelmältä tähän mennessä vaikuttaa järjestelmällinen irrottautuminen kaikesta siitä mikä pönkittää ja rajaa ihmisen persoonaa. >>
Olet rajannut ongelman joksikin joka liittyy persoonaasi. Tämä on jälleen vain yksi tapa muiden joukossa tehdä asiasta näennäisesti helpommin käsiteltävä. Se lisää turvallisuuden tunnettasi, ja tekee tiedolle mahdottomaksi tulla luoksesi. Olet tehnyt persoonastasi syntipukin, jota pitää rankaista.
>> "Ylevään" tilaan päästäkseen joutuu möyrimään läpi saastan ja hetteen. Onko siihen sitten monikaan valmis? >>
Oletko sinä? Oletko saanut tarpeeksi porkkanaa?
"Käynnistä jokin kiinnostava tilanne.
Tee laadukkaita havaintoja.
Älä tulkitse niitä.
Älä tee johtopäätöksiä.
Kerää vain tietoa.
Pidä se kaikki yhtäaikaa mielessäsi.
Näin kaikki havaintosi menevät pataan, jossa kiehuu oivallus."
Voisi olla minun keittokirjastani, paitsi että tulkitsen ja teen johtopäätöksiä, koska ne ovat aina kiinnostavia optioita ja usein johtavat uusiin oivalluksiin. Herkkyyttä tarkistuksiin on syytä varjella.
Minun persoonaani?
Helpommin käsiteltävä?
Persoona on se pullonsuu mitä kautta kaikki kokemamme meihin valuu. Näin ainakin itse asian ymmärrän, ja persoona-sanaa siinä merkityksessä käytän. Persoonalliset ihmiset värittävät kaiken kokemansa omalla persoonallaan. Persoonattomat ovat eri asia, mutta minähän en heistä mitään tiedä. Kovin tuntuvat persoonallisilta tännekin kirjoittavat. Varsinkin kun eivät kykene näkemään asioita kuin yhden ainoan vinkkelin läpi, kuten nyt sinullakin tuo minussa näkemäsi ihmeellinen rankaisu-teema, jota suoraan sanoen jo vähän ihmettelen. Eikö päähäsi muuta mahdu kuin sado/maso-kismi??? Elämä ei ole noin dualistista, ja jopa persoonanakin voi sen nähdä, että vivahteita riittää.
Persoona ei ole mikään syntipukki, vaan vain välikappale. Jos välikappaleen pitää tiukasti muodossaan, kokee vain sen mitä pääsee läpi sen muotoisena kuin se sattuu olemaan. Voiko sitä uudelleenmuotoilla ja säätää tarpeen mukaan? Varmasti. Mutta se taas onkin eri juttu että olenko esim. itse valmis kaikkeen siihen vaivannäköön, kun ei minulle kukaan sitä porkkanaakaan joka päivä ole vilauttelemassa. Jätänkin siis kysymyksen omalta kohdaltani avoimeksi, koska päätökset suuntaan tai toiseen ovat itsensä alentamista tai ylentämistä, joka on aina tyhjänpäiväistä ilvehtimistä tyyliin Ritari Rohkea ja Peloton tai Aku Antisankari.
Olen Hän Joka Seisoo Keskellä. Hus taivaat ja helvetit, minä en teistä perusta.
Persoona ei kuitenkaan ole täsmälleen sama asia kuin pullonsuu. On oltava tarkka puheissaan, jottei ryöstä itseltään mahdollisuuksia. Parhaimmillakin maagikoilla on persoona. Jopa zenmunkeilla on persoona. Kaikilla on persoona. Persoonat ovat kivoja. Me kaikki pidämme persoonista ja tarvitsemme niitä. Missä siis on vika? Se ei ole sinun persoonassasi. Jotkin mielivaltaiset mieltymyksesi voivat kyllä haitata sinua löytämästä joitakin ovia, mutta muutoin, mitä vikaa persoonassasi on? Millä muotoa se on pullonkaula? Jos se onkin, mikset tuhoa sitä? Ei, eihän sitä voi tuhota...
Persoona ei ole ongelma, vaan se, että sinä samaistut omaan persoonaasi. Vaikka kuinka sitä parantelisit, jos sinä samaistut siihen, et ole siitä vapaa. Niinkuin kamera, joka on tarkentanut itsensä omaan linssiinsä, eikä ulkomaailmaan.
Ei ole olemassa sillä tavalla rakennettua persoonaa, joka suppilon tavoin kerää sinulle maagisia kokemuksia.
Suuntaa vain huomiosi pois persoonastasi, ja olet siitä vapaa. Se todella on niin yksinkertaista. Ainoa ongelma voi olla, että sinun persoonasi mukaan tämä ei ole oikea ratkaisu. Tietysti persoonasi haluaakin, että kulutat kaiken aikasi tutkiessasi sitä, koska se on todellisuudessa niin itserakas, eikä kaipaa muutosta nykyiseen.
Ehkäpä et nyt käsitä miksi sanon, että sinä harjoitat itsesabotaasia, mutta kenties jonakin päivänä näet mitä tarkoitin. Se on se päivä jolloin itsesabotaasisi loppuu, jolloin lakkaat samaistumasta persoonaasi, olipa se vaikka kuinka huono tai täydellisen erinomainen tahansa.
Ei auta vaikka olisit täydellinen ihminen persoonaltasi. Magiaa ei siitä tule. Ei sellaista persoonaa olekaan, jolle kaikki olisi mahdollista, tai joka ei olisi "pullonkaula".
Pullon kaulakin on tarpeellinen osa pulloa. Ongelmana on vain se, ettet osaa kuljettaa huomiotasi sen kautta ulos. Et tarvitse isompaa kaulaa. Tarvitset vain taitavampaa huomion käyttöä ja ensialkuun oikein ison paukun energiaa.
>oikein ison paukun energiaa.
Sen tiedän harvinaisen hyvin ja sen olen valmis allekirjoittamaan.
Muutoin en välttämättä järin jaksa innostua kirjoituksista joissa jankataan että sinä, sinun... Ajatus persoonasta välittävänä, suodattavana tekijänä ei välttämättä ole yksinomaan minun ajatukseni. Mutta ehkäpä persoonasta on niin montaa eri näkemystä että piruko niistä selvän ottaa mikä muka on se oikea.
Persoonaa ehkä tarvitaan, mutta kaikki "me" emme pidä persoonista. Minä en pidä kenenkään persoonasta. En silti nykyisin koe että niitä hyödyttäisi lähteä lahtaamaan. Käsitykset muuttuvat, väkisinkin.
Ei siis ole olemassa mitään me'tä. Ei ehkä sinääkään, ts. minää.
...peräti molemmat lamput vessasta kun tänään kotiini vaelsin ja hikipäässä suihkuun hamusin ja katkaisijaa painoin.
Näitä elämän pikku piruiluja. Heh.
Tuo on hyvä merkki. Sinun on nyt jätettävä kaikki paska omaan arvoonsa, ja lakattava sohimasta negatiivisia asioita huomiokykysi lampulla. Nyt on oikea aika keskittyä elämän valoisiin puoliin ja antaa paskan huuhtoutua pois omalla painollaan.
Toki objektiivisempaan havainnointiin voi pyrkiä ja näin pääsemällä lähemmäs ilmiöiden raaka-aineitta voi ehkä ymmärtää selkeämmin miksi ihmiset tulkitsevat ilmiöt niinkuin tulkitsevat ne.
Mutta,
puhdas "objektiivisuus" on mahdotonta. Koska havainnoinnissa on kyse subjektiivisuudesta: havainnoijasta ja havainnosta. Ilmiöillä ei ole mitään objektiivista muotoa, ainoastaan se muoto minkä ne saavat havaitsijan silmissä. Mieti jotain ääniaaltoja esimerkiksi. Ilma väreilee. Jos havaitsijana on esimerkiksi tietokone ja mikrofoni, tietokone rekisteröi äänen hieman eri tavoin kuin ihminen joka kokee kuuloaistimuksen. Tai valo joka voidaan nähdä sähkömagneettisena säteilynä, se voidaan nähdä myös ihmissilmin väripintoina. Ihmisen viisi aistia tarjoavat vain muutaman erilaisen näkökulman maailman aistimiseen.
>> puhdas "objektiivisuus" on mahdotonta. Koska havainnoinnissa on kyse subjektiivisuudesta: havainnoijasta ja havainnosta. >>
Tuo mitä sanot koskee ainoastaan subjektiivista havaitsemista. On subjekti (havaitsija) ja objekti (havainnon kohde).
Objektiivisessa havaitsemisessa ei ole lainkaan havannoitsijaa eikä havaittavaa toisistaan erillisinä asioina. Havainto on objektiivinen, koska ns. havaitsija ei olekaan subjekti eikä subjektiivinen.
Objektiivinen havainnoitsija ei ole erillinen havainnon kohteesta. Toisaalta, hän ei ole myöskään yhtä sen kanssa. Tämä on käytännön maagisen havaitsemisen tieteen perusmysteeri, jota on mahdotonta selittää järjellisesti.
Siihen voi ainoastaan viitata puheella. Vaikka se mitä sanoin kuulostaa kiistattomasti ja todistetusti täydelliseltä hevonpaskalta, se on kuitenkin täsmälleen tismalleen ja just eikä melkein totta, juuri niinkuin sanoin.
Hyvin sanottu.
Ehkäpä tätä asiaa voisi artikuloida myös siten, että kaikella
havainnoidulla on merkitystä, ja subjekti on se asia joka
vaikuttaa osaltaan tämän merkityksen vaikutukseen.
Merkityksellistä hevon (tai minkä vain otuksen) paskaa yhtäkaikki.
että vaikka tavoittaisikin hetkittäin Kokonaisuuden Objektiivisuuden aina eksyy minuuden subjektiiviseen näkemykseen. Kokonaisuuden Objektiivisuus vaati jatkuvaa valveillaoloa ja harjaantumista. Itse ainakin olen ollut äärettömän väsynyt siihen. Ja vetäydyin subjektiiviseen katsantokantaan, joka tosin tuottaa vain pelkkää tuskaa ja orpoutta.Myös opetus hengessä vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ihmismieli kiireineen ja subjektiivisine ajatuksineen haluaisi kaiken tapahtuvan hetkessä ja nopeasti. Silloin vaarana on ylikuumeneminen ja tuho. Kun on malttia kasvattaa tietoa ja taitoja tasapainoisesti kaikkia elementtejä kehittämällä pääsee parhaaseen lopputulokseen. Jos sitä haluaa.