Moi! Kunhan puran sydäntäni....
Meidän 7kk ei ole oikein koskaan viihtynyt muiden kuin äidin tai isän sylissä. Jo "pikkuvauvana" itku alkoi heti kun meni esim. isovanhempien syliin. Ajattelin, että voiko muutaman kuukauden ikäinen vielä vierastaa, sitten vaihe olikin hetken ohi. Nyt vauva jälleen vierastaa ja tällä kertaa kyse kai on vierastamisesta kun ikää on tuo 7kk. Nähdään isovanhempia usein, toisia 3-5 kertaa viikossa, toisia n. kerran kahdessa viikossa= asuvat kauempana. He ovat mielestäni aktiivisesti mukana, leikkivät, juttelevat, haluaisivat sylittää enemmän yms. eli tekevät tuttavuutta lapsen kanssa. Vauva vierastaa todella paljon, katselee ja hymyilee kyllä heille minun sylistäni, mutta huuto alkaa heti kun annan vauvan heille, kun haluaisin, että tottuisi muihinkin ihmisiin kuin vain vanhempiinsa. Ymmärrän ja tiedän toki, että kuuluu lapsen normaaliin kehitysvaiheeseen, mutta joskus olisi kiva käydä miehen kanssa kahdestaan vaikka syömässä. Ei olla oltu missään vielä kahdestaan vauvan syntymän jälkeen. Vauva ollut toki pieniä hetkiä isovanhempien kanssa jos olen itse käynyt esim. lääkärissä ja välillä tarkoituksella hetkeksi jättänytkin, että tottuisi muihin hoitajiin. Toki paljon oltu ihan kahden ja välillä tuntuu etten raaski olla hetkeäkään erossa, ja tiedän myös että pitäisi ehkä jättää useamminkin hoitoon, mutta nyt tuntuu, että alkaa olla kovasti äidin perään niin ettei hoitoon jättämisestä tule mitään. Onko siihen mittän keinoa, että alkaisi tottua isovanhempiinsa vai auttaako vain aika? Puhun tässä nyt vain isovanhemmista, mutta toki samalla voi yleistää kaikkiin sukulaisiin ja tuttaviin, isovanhemmille vain tulee ensisijaisesti vietyä hoitoon.
Meidän 7kk ei ole oikein koskaan viihtynyt muiden kuin äidin tai isän sylissä. Jo "pikkuvauvana" itku alkoi heti kun meni esim. isovanhempien syliin. Ajattelin, että voiko muutaman kuukauden ikäinen vielä vierastaa, sitten vaihe olikin hetken ohi. Nyt vauva jälleen vierastaa ja tällä kertaa kyse kai on vierastamisesta kun ikää on tuo 7kk. Nähdään isovanhempia usein, toisia 3-5 kertaa viikossa, toisia n. kerran kahdessa viikossa= asuvat kauempana. He ovat mielestäni aktiivisesti mukana, leikkivät, juttelevat, haluaisivat sylittää enemmän yms. eli tekevät tuttavuutta lapsen kanssa. Vauva vierastaa todella paljon, katselee ja hymyilee kyllä heille minun sylistäni, mutta huuto alkaa heti kun annan vauvan heille, kun haluaisin, että tottuisi muihinkin ihmisiin kuin vain vanhempiinsa. Ymmärrän ja tiedän toki, että kuuluu lapsen normaaliin kehitysvaiheeseen, mutta joskus olisi kiva käydä miehen kanssa kahdestaan vaikka syömässä. Ei olla oltu missään vielä kahdestaan vauvan syntymän jälkeen. Vauva ollut toki pieniä hetkiä isovanhempien kanssa jos olen itse käynyt esim. lääkärissä ja välillä tarkoituksella hetkeksi jättänytkin, että tottuisi muihin hoitajiin. Toki paljon oltu ihan kahden ja välillä tuntuu etten raaski olla hetkeäkään erossa, ja tiedän myös että pitäisi ehkä jättää useamminkin hoitoon, mutta nyt tuntuu, että alkaa olla kovasti äidin perään niin ettei hoitoon jättämisestä tule mitään. Onko siihen mittän keinoa, että alkaisi tottua isovanhempiinsa vai auttaako vain aika? Puhun tässä nyt vain isovanhemmista, mutta toki samalla voi yleistää kaikkiin sukulaisiin ja tuttaviin, isovanhemmille vain tulee ensisijaisesti vietyä hoitoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on voimakasta vierastamista (8kk) mutta sehän menee ohi kun vauva saa totutella ja katsella äitiä mummon sylistä (näkee että turva lähellä). Istukaa vaikka vierekkäin. Ei se kauaa itke.
vierastaminen vain vie oman aikansa, ei siihen auta mikään "siedätyshoito" eikä se toisaalta taas jää päälle, joten turhaan mietit sitä, että lapsesi on "liikaa äidin perään". Ehkä sitten vähän isomman kanssa voisi murehtia niitä, että tottuisi jäämään myös vieraan hoitoon, luonnonsanelemaa se vielä näin pienten kanssa on, että äidin kuuluukin olla se tärkein asia elämässä. Meillä vierastaminen oli hyvin lyhytaikaista, onneksi. Mutta jos lapsi on rauhassa isovanhempien kanssa niin koittakaa pieniksi hetkiksi jättää heidät keskenään, kyllä hän pikkuhiljaa alkaa tutustua paremmin myös heihin ja voi jäädä hoitoon siksi aikaa, kun lähdette jonnekin. Olkaa onnellisia, että isovanhempia voi tavata usein! Meillä välimatkat on niin pitkät, että 2-3kk välein lyhkäsesti nähdään. Käy välillä niin kateeksi niitä ihmisiä, jotka saavat viedä vauvan isovanhemmille ja he voivat olla osallisia vauvan jokapäiväisessä elämässä.
Minun vierastajani on nyt 14v, ei vierasta enää :) Äiti on ärsyttävä, ei ymmärrä mittään jne :) Uskoo mummuaan nyt paremmin kuin minua, äitiään :) Eli pointtini on, aika rientää todella nopeasti. Lastenlääkäri sanoi minulle 13 vuotta sitten että älykäs lapsi kun niin kovasti vierastaa. Anna lapsellesi nyt sitä turvaa mitä hän sinulta kaipaa. Kyllä minunkin vierastajani on ehtinyt mummulassa olla yökylässä vaikka kuinka, vaikka pari ekaa vuotta olikin ihan äidin helmoissa vaan. Sitten alkoi mummukin kelpaamaan ja nytkin on mummulassa pääsiäislomalla.
Muut lapseni eivät ole olleet niin kovia vierastamaan, mutta minä olen semmoinen äiti, että kun lapsi itkee, minä otan hänet syliini. En halua että kukaan pitää lapsiani, jos lapseni eivät sitä tahdo. Sitten on eri asia kun pitää jostain syystä viedä hoitoon. Mutta en usko mihinkään opettamalla vierastamisen poistumiseen. Poistuu aikanaan.
Meillä esikoinen oli (ja edelleen) tosi kova vierastamaan. Pienempänä hän vierasti myös isovanhempia kovasti vaikka näimmekin toisia isovanhempia lähes päivittäin ja toisiakin vähintään kerran viikossa. Silloin ei tullut paljon käytyä missään ilman lasta, koska en viitsinyt häntä huutavana hoitoon jättää. Vajaan vuoden iässä isovanhempien vierastaminen loppui ja isovanhemmista tuli todella tärkeitä. Vieläkään lapsi ei ole ollut yökylässä kuin kaksi kertaa pakonedessä äitini luona. Tosin vierailut ovat menneet hyvin. Esikoinen on nyt reilu 2 vuotias ja vierastaa edelleen hirveästi lähes kaikkia ihmisiä. Ainoastaa kummeja ja isovanhempia hän ei vierasta. Kummeille ei tosin suostuisi jäämään hoitoon. Rankkaahan se on, kun ei lasta voi hyvillä mielin hoitoon jättää, mutta uskon että tämä joskus helpottaa. Olen hyvin iloinen, että isovanhemmat jaksoivat käydä esikoista silloin katsomassa usein, kun hän oli pieni. Näin heille loopujen lopuksi syntyi todella hyvät suhteet.
Kuopuksemme on nyt 8kk ja hän vierastaa myös melko paljon. Ei tosin aivan yhtä paljon kuin sisaruksensa, mutta kyllä aina itku tulee jos joutuu vieraan syliin. Ja itse asiassa tutumpien sukulaisten sylit kyllä kelpaa, jos äiti ei ole näkyvissä. Heti jos äiti tulee näkyviin, huuto alkaa.
En ole keksinyt tähän vierastamiseen muuta keinoa kuin aika.
ja niinhän sitä tosiaan sanotaan, että lapsi on viisas kun hän vierastaa!
Voimia sinulle! :)
Meillä tyttö vierastaa vaan miehen vanhempia. Johtuen siitä että joka kerta kun näemme ne, niin miehen vanhemmat tulee heti ja ottaa syliin ja alkaa pölpöttämään naaman edessä. Siitä tulee kauhea itku joka ei ole kivaa katsottavaa.:( Eikä ne tajua tehdä asiaa toisin vaikka monesti olen yrittänyt nätisti sanoa...
Minun vanhemmille olen tehnyt selväksi heti alkuunsa että antaa lapsen tulla niiden luo kunhan itse haluaa/uskaltaa. Hetken aikaa siinä kesti, eikä enää vierasta niitä yhtään.
Eli mentiin vanhempieni luo ja laitettiin vauva lattialle tutkimaan paikkoja ja katselemaan ihmisiä niin jossain vaiheessa uskaltautui mennä itse mummon ja papan luo ja syliin.
Nykyään voin viedä huoletta tytön hoitoon omien vanhempien luo. En kuitenkaan voi viedä miehen vanhempien luo, koska tiedän että se ois yhtä huutoa koko aika. Todella ärsyttävää kun ne ei voi uskoa mitään mitä niille sanoo!:/ Sitten ne ihmettelee miksei anneta sitä sinne hoitoon tai käydä useammin. Joka viikko kyllä näkee mutta ei paljoa huvita "rääkätä" lasta kun sen voisi hyvinkin välttää...