ovat liian raakoja, ja niissä on surullisia kohtaloita :(
Nytkin leijonan pentu halvaantui kun se jäi saaliseläinten jalkoihin..niisk..se raahautuu kahdella jalalla laumansa perässä..emo yritti sitä kantaa, ja velipoijjat töniä eteenpäin..niisk..en taho katsoa eläin ohjelmiakaan enää..
Nytkin leijonan pentu halvaantui kun se jäi saaliseläinten jalkoihin..niisk..se raahautuu kahdella jalalla laumansa perässä..emo yritti sitä kantaa, ja velipoijjat töniä eteenpäin..niisk..en taho katsoa eläin ohjelmiakaan enää..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Siinä yksi syy, olla ilman toosaa.
Jo vuosia sitten, tein saman havainnon. Samoin uutiskuvat, katastrofeista, ei kiitos.
Radio on parempi.
Pentu jäi saaliseläinten tallomaksi. Minä olisi karibupuhvelina pyrkinyt agitoimaan laumani tallomaan kaikki leijonat pentuja säästelemättä
mutku se oli niin pieni, - miten sille muuten kävi, ei huvittanut katsoa sitä loppuun ? :(
Ei se kyllä ollut mieltä ylentävää, sekään kun se leijona järsi jo vielä elossa olevan karibupuhvelin peräpäätä - pitäsiköhän miun siirtyä kahtomaan vain pikkukakkosta :(
Itse en voi lakata ajattelemasta urheaa pentua, joka jaksoi sinnitellä :( Niin vain petoeläimestäkin tuli avuton saaliseläin, miten pentu sitten loppunsa kohtasikaan :( Kamalan surullinen olo tuli :(
niin kamalaa olikin..ja miten sinnikäästi yritti vain kestää lauman mukana..:(
Joskus kun näyttäneet norsun poikasen kuoleman, niin emo ei meinaa millään lähteä siitä viereltä pois, samoin apina emot, ne myös tönii ja yrittää saada kuollutta poikasta nousemaan..ei ei nää ohjelmat on jo liikaa miulle..:/
minullakin televisio auki, seuraavan ohjelman takia.
Pennulla ei näyttänyt olevan tuskia, eikä eläimillä taida olla kuoleman- tai mahdollisten tulevien kärsimysten pelkoakaan.
Ihmiset varmasti huolehtivat, ettei tämä pentu joutunut kärsimään.
En tiedä, olisiko minusta kuvaamaan esimerkiksi sitä, kun leijona syö elävän puhvelin peräpäätä. Luultavasti lopettaisin laukauksella puhvelin kärsimykset ja pilasin dokumentin. En minäkään katsonut leijonanpennun loppua, kun ajattelin, että luultavasti vieressä kärkkyvät korppikotkat syövät sen elävältä, ja dokumentin kuvaajat ikuistavat tapahtuman teleobjektiivilla.
Dokumenteilla eläimet inhimillistetään. Tosiasiassa ne ovat ravintoketjut eri lenkkejä, ja vasta kuvaaminen tuo tapahtumaan moraalisen tekijän. Leijonalle lajikumppanin pentu voi herättää empatiaa, mutta puhveli on sille ruokaa. Taitavasti kuvattu takaruumistaan raahaava leijonanpentu herättää monissa katsojissa enemmän sääliä kuin pyörätuolissa raahautuva mummo, joka sattuu olemaan väärän maan kansalainen.
jokainen tämän ikäinen ymmärtää, että luonnossa syödään ja tullaan syödyksi, se on luonnon laki, mutta niinkuin sanoin en pysty katsomaan sitä kuinka se tapahtuu, lie vanhuuden höperyyttä sitten.
En kyllä tahtoisi olla turistina esim. Nepalissakaan tai Kalkutassa :(
aikoihin ole pystynyt katsomaan...ja ihan samasta syystä. Itkuhan siinä kaihertaa, vaikka ymmärrys pelaisikin. Niinpä, herkistymistäkö lienee?
Samassa määrin on lihansyönti vähentynyt.
ei kys. ohjelmat vaikuta, hyvällä ruokahalulla syön lihaakin, - olenhan maalla syntynyt ja nähnyt lapsena mistä se läskisoosi tulee :)
parhaan saaliin sai kaikkien ravintoketjujen ylimpänä oleva, ihminen. Leijonanpennun onnettomuus oli ilman muuta dokumentin tekijöille onnenpotku. Epäilemättä nosti myyntiä, toivottavasti tuotantoryhmässä oli myös afrikkalaisia, että jäisi rahaa sinnekin. En katsonut ohjelmaa alusta, mutta sen katsomani 10-15 minuutin aikana jo itsekseni ajattelin, että vähempikin lejonanpennun näyttäminen riittäisi. Ohjelmaahan katsovat lapsetkin, on siinä ollut vanhemmilla lohduttamista ja selittelyä. Toivottavasti ohjelman alussa oli varoitus sisällöstä.
En halua uskoa, että kuvaajat olisivat olleet valmiita kuvaamaan haaskalintuja repimässä elävää pentua. Elävän puhvelin järsimistä en onneksi nähnyt, miksiköhän sekin piti näyttää, kuka sellaista haluaisi katsoa.
Mahtaako tuo elävän saaliseläimen järsiminen olla kovin tavallistakaan, siinähän petoeläin vaarantaisi itsensäkin. Ei se muutenkaan tunnu lainkaan tarkoituksenmukaiselta, ellei sitten pedon tarkoitus ole saada saaliseläin sitä tuskilta (ja rimpuilulta sekä potkimiselta) säästävään shokki- tms. tilaan. Olen aina lohdutellut itseäni sillä, että varmaan luonto on hoitanut asian niin, etteivät saaliseläimet siitä ensimmäisestä iskusta tai puremasta lähtien tunne enää kipua. En tiedä minkä nimisiä hormoneja eläin tuottaa jo sen mielettömän paon aikana ja sitten sen viimeisen kuolinkamppailun aikana, mutta haluan uskoa, että ne vievät tehokkaasti kivuntunteen. Olen oikeastaan jotenkin varma siitä, minulla on siitä jonkinlainen vaikeasti selitettävä epämääräinen "teoriakin" mielessäni, (vielä epämääräisempine perusteluineen).
En minäkään pysty katsomaan pitkitettyä kärsimystä tai juuri tuota elävältä syömistä. Oikeastaan lopetinkin jo vuosia sitten luonto-ohjelmien katselun kun ilman ennakkovaroitusta näytettiin ja kerrottiin jättiläisvaraanin syövän jollain tavalla liikuntakyvyttömäksi saamaansa elävää gasellia päiväkausia. Sillä ei muistaakseni ole keinoja tappaa saalis nopeasti.
Siitä jäi vieläkin silmiin palautuva mielikuva, äänineen. En olisi halunnut sitä koskaan nähdä. Enemmän ehkä kuitenkin lopetin naurettavien, eläimiä inhimillistävien selostusten takia, ne saivat joskus tuntemaan ihan myötähäpeää, ja toisaalta ärsytystä, kun kaipaamaansa asiatietoa ei sen lässytyksen sijasta saanut.
Itse saalistaminen ei minusta ole vastenmielistä nähdä, pakko on ihailla saalistajien saumatonta yhteistyötä, tai yksittäisten saalistajien taitavuutta, samoin äkkiseltään puolustuskyvyttömiltä vaikuttavien saaliseläinten uskomattomia kykyjä. Suuren vaikutuksen tekevät aina laumaansa ja sen heikompia puolustavat, jopa altruistisesti käyttäytyvät lajit ja yksilöt.
Olemme osa aivan uskomattoman upeaa ja monimuotoista kokonaisuutta.
Tuokin on kai aika tarkoituksenmukaista, että hyvin nuori yksilö herättää meissä voimakkaampia myönteisiä tunteita kuin vanha. Sitä olen kyllä itsekin ihmetellyt, kun joskus tuntuu, että toistenkin lajien pennut saavat enemmän myötätuntoa ja kuin oman lajimme vanhukset. Onneksi useimmilta riittää myötätuntoa sekä ihmisille, että eläimille.
JO ajat sitten jättänyt koko luonto-ohjelmien katsomisen juuri niiden raakuuden tähden!
Voimakkaamman laki on niin ylikorostunut.
Noiden tekijä taitaa olla oikein sadisti luonteeltaan.
helpotti oikein. Olen itsekin joskus lohduttautunut sillä, että emmehän me lopulta TIEDÄ, mitä toinen elävä olento tuntee. Silti en pysty katsomaan luonto-ohjelmia noista edellä kerrotuista syistä. sattuu liikaa...
Muistan vuosia sitten nähneeni dokumentin eurooppalaisten nautaeläinten raa'asta kuljetuksesta johonkin arabimaahan teurastettaviksi siellä oikeaoppisesti jumalan määräämällä tavalla ilman tainnutusta. Silloin keskusteltiin Suomen eduskunnassa, pitäisikö Suomessa kieltää tuo juutalaisten shektaus- ja islamilaisten suosima halal-teurastus, mutta niin vahva oli juutalaisten sananvalta meilläkin, ettei lakia säädetty. Mm. Ben Zyskowicz oli muistaakseni aktiivisimpia eläinrääkkäyksen puolustajia.
Tehtiin "kompromissi", joka salli kurkun katkaisun samanaikaisesti tainnutuksen kanssa. On helppo kuvitella, kuinka kosher-teurastamot homman hoitavat silloin, kun eläinlääkäri ei satu tarkastuskierrokselle!
mutkat niin suoriksi, että synagoogan nurkat melkein kolhiintui. En lähtisi vetämään yhdistävää viivaa eläinrääkkäyksen ja juutalaisuuden välille, todellakaan. Noista vanhan Palestiinan uskonnoista se taitaa olla ainoa, jossa kehoitetaan eläinten hyvään, ystävälliseen kohteluun ja pyrkimään siihen, että eläimen kärsimykset olisivat mahdollisimman vähäiset. Teurastustapa tietenkin on ollut järkevä silloisissa oloissa, verihän pilaantuu helposti. Eikä katkaistulla kaulavaltimolla kauan kärsitä.
"Vahva oli juutalaisten sananvalta meilläkin"? Mitähän tuosta pitäisi ajatella... No, itse en ajattele sananvallasta olleen kysymys, onhan voitu ajatella asiaa vähän laajemmin. Mitä kaikkea lopulta tasavertaisuuden nimissä pitäisi sitten kieltää, esim.
Eläinkuljetukset täällä Suomessakin ovat vielä tänä päivänä järkyttävää eläinrääkkäystä, kun ei näin pitkässä maassa ole kuin muutama teurastamo. Tehotuotantokin on eläinrääkkäystä.
Julmia teurastustapoja, esim. köyhyyden takia, on varmasti ympäri maailmaa, idänkin uskonnoissa ja uskonnottomillakin.
Minulle eivät kuulu juutalaisuuden opinkappaleet, mutta uskonnon varjolla harjoitettu eläinten huono kohtelu on kyllä erityisen vastenmielistä. Ymmärränhän minä sen, että Etu-Aasian oloissa veri ja veriset lihat pilaantuivat nopeasti, ja siitä kehittyivät perinteeseen kiellot. Shektauksesta sen sijaan ei liene ainakaan VT:ssa suoraa käskyä, vaan perinne juontaa käskystä teurastaa ruoaksi vain vahingoittumattomia eläimiä. Rituaaliteurastus vaatii kuitenkin eläimen raajojen sitomista ja kaulan venyttämistä luonnottomaan asentoon, eli ruhjeita eläin saa jo siinä vaiheessa. Teurastukseksi juutalaiset - ja islamilaiset - ymmärtävät verenlaskun, vaikka pikemmin voitaisiin tulkita esim. aivolaukaus teurastushetkeksi. Kyse on siis hieman mielivaltaisesta VT:n tulkinnasta, ei yksiselitteisestä uskonnollisesta normista. - Toorasta en rupea keskustelemaan, kun en sen sisältöä tunne, eikä minulla niitä rullia ole.
Väitteesi, että juutalaisuus olisi erityisen eläinystävällinen uskonto, on mielestäni suuresti liioiteltu. Itäisempiin uskontoihin sitä ei edes voi verrata, kun niissä eläimiä ei saa tappaa lainkaan, ei edes hyttysiä, muurahaisia tai satiaisia. VT:ssa taasen Jumala antaa ihmiselle luvan vallita kaikkia maan, ilman ja veden eläimiä, mikä on suoraan oikeuttanut eläinten epäinhimilliseenkin alistamiseen.
Otin shektauksen (ja halalin) esiin siksi, että se osoittaa, kuinka nykyihminen kykenee hyväksymään eläinten epäinhimillisen kohtelun myös nyky-Suomessa uskonnon varjolla, ja tämä laki on tietääkseni ainoa, joka sen sallii. Muiden uskontojen eläinrääkkäykset eivät vähennä shektattujen eläinten kärsimyksiä enempää kuin kotieläinten huono hoito tai kuljetus, joka muuten onkin Suomen lain mukaan kielletty. Juutalaisten vaikutusvalta eläinsuojelulain torpedoimisessa oli ilmiselvä. Islamilaisia tuskin oli ainoatakaan eduskunnassa, eikä heillä myöskään ole taloudellista valtaa.
Kun eläimen kurkku katkaistaan, kaulan sisäosien valtimot kuljettavat yhä verta aivoihin, ja tajunta ja tunto säilyy. Ne mahtavat olla eläimelle pitkiä minuutteja.
samaa mieltä siitä, että uskonnon varjolla harjoitettu eläinten huono kohtelu on erityisen vastenmielistä.
En mielestäni väittänyt, että juutalaisuus olisi erityisen eläinystävällinen uskonto. En sellaista voisi koskaan väittää, kun lähes koko ikäni olen arvostellut näitä suuria länsimaisia uskontojamme melkein eniten juuri tästä asiasta. "VT:ssa taasen Jumala antaa ihmiselle luvan vallita kaikkia maan jne. ..." Taasen-sanaa lukuun ottamatta melkein kuin minun suustani, tuohon tyyliin minä yleensä pajatan kun vauhtiin pääsen uskonto- ja luontoasioista keskustellessani.
Sen sijaan väitin (tai yritin), että näistä kolmesta - juutalaisuus, kristinusko, islam - juutalaisuudessa sentään jonkin verran käsketään kohtelemaan eläimiä hyvin. Rituaaliteurastus on aivan väärä sana. Ei ole kysymys uhrauksesta, vaan kelvollisesta ruoasta. Enkä siis itse edes hyväksy tuota teurastustapaa. En toisaalta näe mitään syytä epäillä, etteikö nykyään teurastettaisi täysin Suomen lakien mukaisesti.
En muista, mitä kirjoitin itäisemmistä uskonnoista, jos vertasin, niin olinpa huolimaton. Olisi pitänyt vähän täsmentää, olet oikeassa.
En usko, että lakimme voivat sallia teurastustavan, jossa eläin on tajuissaan useita minuutteja.
Enkä tietenkään haluaisi, että niin tehtäisiin vaikka lakimme sen sallisivatkin.
Mielestäni shektaus on rituaaliteurastus, koska se tapahtuu uskonnollisten tarkkojen normien mukaan, ja sillä nimellä asiasta keskusteltiin myös eduskunnassa. Esim. Sulo Aittoniemi: "Shektaus on rituaaliteurastus, jossa alttarina on se teline, mihin vapiseva, pelokas eläin vangitaan mielettömään, luonnottomaan asentoon kivi niskan päälle." Uhraus kai on juutalaisuudestakin poistettu(?), mutta myös uhrieläimet voitiin ja voidaan toisinaan syödä.
Nykyaikana teurastustavalla ei ole enää tekemistä ruoan säilymisen tai terveellisyyden kannalta, mutta silti esim. Israeliin tuodaan vain shektattuja teuraita. Kun muistaa kovan kiistan eläinsuojelulaista ja kuinka siihen tehtiin poikkeus nimenomaan uskonnollisilla perusteilla, en ole lainkaan vakuuttunut, ettei shektausta Suomessa yhä harjoitettaisi; halal-teurastajia täällä on jäänyt myös kiinni. Sekin, että maahan saa tuoda halal- ja kosher-lihaa, on mielestäni eläinsuojelulain kiertämistä.
Kun kerrot, että juutalaisuus on aabrahamilaisista uskonnoista eläinystävällisin, mihin perustat väitteesi? Löytyvätkö ohjeet eläinten kohteluun Talmudista, jota en todellakaan tunne?
mainitakin, en hyväksy tuota teurastustapaa, etenkin eläimen sitominen on minustakin julmaa.
Taisimmekin olla yhtä mieltä siitä, että eläinten julma kohtelu uskonnollisten syiden varjolla on vastenmielistä. Vieläkin vastenmielisempää minusta on eläinten julma kohtelu ahneuden, voiton maksimoinnin takia. Enkä tarkoita, että kun toista tapahtuu, niin toinenkin olisi jotenkin hyväksyttävä.
Muistelen, että VT:stäkin löytyisi jonkun verran eläinten hyvään kohteluun kehoittavia tai määrääviä kohtia. Useimmat tuntevat juutalaisten säännöistä tuon "älä keitä vasikkaa emonsa maidossa". Sekin käsittääkseni perustuu ajatukseen, että eläimelläkin on tunteet. Samoin se, että uhrattavan eläimen piti saada olla emonsa kanssa 7 päivää uhraamista. Vapaapäivä vetojuhdille määrätään jossain kohdin, jne. .
Ikivanhoista tavoista ja määräyksistä kiinni pitäminen vahvistaa ja antaa tukea erilaisille ihmisryhmille, antaa voimakkaan ja ihmiselle tärkeän tunteen kuulumisesta johonkin.
Olemme varmaan samaa mieltä siitä, että osa monien eri uskontojen laeista ja määräyksistä pitäisi kirjoittaa nykypäivään sopiviksi, mutta se vaan ei taida olla ihan yksinkertaista.
Enpä muista miltä kanavalta tuli, Kiinaa ja Koreaa , makuja maailmalta tj. Siä jotkut ötökät nosteli raajojaan parilan alalämmössä, kas kun asiakas haluaa tuoretta! Toivoin ääneeni et luoja anna mulle hetki ...se mitä olisin tehnyt ...olkoon.
Hassuahan se itestäkin on et kala, kana, kalkkuna menee alas...muuhun onkin sit toppi. ?
Kyllä minä muruselleni teen makkara/jauhelihasoosia, vaan en ite syö.
Sianlihakastike oli yksi lemppareitani, vaan yhenkään possun ei tarvi kuolla mun takiani- lauselma jota noi koulun oppilaat jakoi, puri minuun niin et jää ostamati.
Nykyisin on juustokuorrutuksella vihanneksia ja paljon erilaisia hedelmiä.