Vaikea elämä

Toivoton tapaus kirjoitti:

Mä olen rakastunut suhun
ja mä olen vihdoin hyväksynyt sen
mä tunsin meidän välillä jotain
enemmän kuin ystävyyttä
se,miten sä katsoit mua, miten sä käyttäydyit
mä olin niin onnellinen, voitonriemuinen
mä tiesin, että sulla on vaikeeta
haluisit päästä eroon sun miehestä
sanoit olevasi ahdistunut ja itkeväsi kotona
sä olit hermostunut ja tuskainen mun seurassa
kavahdit mun kosketusta
mutta sä tunsit jotain
mä olin niin varma siitä
kunnes sä sanoit mulle, että mun pitäisi rakastua kunnolla
ja että sä itsekin haluaisit vielä joskus
ja mä olin että haloo! oon rakastunut suhun!
mitä nyt en onneksi sanonut ääneen
tuntui kuin olisin saanut puukoniskun sydämeen
oletko sä oikeesti noin pihalla?
vai oletko sä vaan tullut järkiisi ja päättänyt tehdä asiat mulle selviksi?
vai pelästyitkö sä omia tunteitasi ja kiellät nyt kaiken?
mun kaikki pilvilinnat romahti kerralla
vaikka liian hyväähän se olikin ollakseen totta
ei tästä koskaan mitään olisi voinut tullakaan
olen vaan pelkkä työkaveri/ystävä sulle, kaikki muuhan olisi ihan mahdotonta
ja silti...
kaikki ne hetket meidän välillä
mä en voi unohtaa niitä
mä en voi vaan uskoa, että se oli mun päässä koko juttu
ei sun katseesta voinut erehtyä
se sanoi kaiken , "älä mene!"
kun sä soitit mulle ja sanoit että on tylsää olla peiton alla yksin
musta tuntu että mä tuun hulluksi
kuinka mä haluisinkaan olla se, mitä sä kaipaat
mutta mä en ole mies
nyt sä haluat, että me mennään ulos ja etsitään mulle joku
eli täydellinen katastrofi tiedossa
mä tietenkin möläytän kaiken sulle
pelästytän sut lopullisesti
enkä mä kestä menettää sun ystävyyttä
miten mä olen joutunut tähän tilanteeseen?
miten tää elämä voi olla näin vaikeeta?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä